Venäjän turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev arvioi uutistoimisto TASS:n mukaan, että presidentti Donald Trumpin toimet Venezuelaa vastaan ovat laittomia, mutta johdonmukaisia. Siitä, että ne ovat vastoin kansainvälistä oikeutta, ollaan suurin piirtein yhtä mieltä. Johdonmukaisiksi toimia voidaan luonnehtia, kun niitä arvioidaan geopoliittisen hajaannuksen näkökulmasta.
Venezuela on kuitenkin vain yksi episodi Trumpin hallinnon pyrkimyksissä suojata dollarin roolia. Kiinalaisen South China Morning Postin päätoimittaja kehotti kuitenkin unohtamaan niin Venezuelan kuin Grönlanninkin. Hänen mukaansa ”nykymaailman kaoottisessa tilanteessa voimme tiivistää globaalin talouden ja geopolitiikan muutoksen yhteen lukuun: biljoonaan”. Näin siksi, että vuonna 2024 ensimmäisen kerran historiassa yhden maan – eli Yhdysvaltojen – valtion velan korkomaksut ylittivät biljoonan eli tuhannen miljardin dollarin rajapyykin.
Yhä useammat tahot ovat ilmaisseet presidentti Nicolas Maduron kidnappauksen jälkeen epäilyksensä Yhdysvaltain tavoitteiden onnistumisesta Venezuelassa. Niin Kiinassa kuin Yhdysvalloissakin on arvioitu, että Trumpin sotapolitiikka saattaa pahimmillaan johtaa Yhdysvallat haaksirikkoon. Maan senaatissa myös jotkut republikaanitkin ovat ilmaisseet halunsa rajoittaa presidentti Trumpin sotatoimivaltuuksia. Trump puolestaan ohjeisti kannattajiaan vetämään tukensa pois tällaisilta republikaaneilta.
Onko biljoonan dollarin rajapyykki asia, joka vie geopoliittisen hajaannuksen kaaoksen partaalle? Ylittihän Kiinan vientiylijäämäkin viime vuonna biljoonan dollarin rajan. Maailman rikkain mies Elon Musk sopi Teslan kanssa hankkeesta, jonka onnistuminen tekisi Muskista myös maailman ensimmäisen biljonäärin. Sen sijaan presidentti Trumpille biljoona ei enää riitä. Hän vaatii Yhdysvaltojen varustelumenojen kasvattamista nykyisestä noin biljoonasta dollarista puolentoista biljoonaan.
Jotta Trumpin ja hänen hallintonsa toimia voisi ymmärtää, on mentävä niiden juurisyihin. Kyse on siitä, että nykyisen globaalin talouden pirstoutumista kiihdyttää epätasapaino, joka on syntynyt työvoiman ja rahapääoman välillä. Näin siksi, että työvoima on keskittynyt globaaliin etelään ja rahapääoma Yhdysvaltoihin.
Globaalin etelän työvoiman määrä kasvaa huomattavasti nopeammin kuin kehittyneiden maiden työvoiman määrä. Myös sen tuottavuus kasvaa kohisten erityisesti Kiinan vetämänä. Yhdysvallat imee eniten työvoimaa markkinoilleen. Intia puolestaan on johtava vierastyövoiman tarjonnan maa. Vuosina 2005–2024 Yhdysvaltojen työvoima on kasvanut noin 15 prosenttia ja Intian lähes 30 prosenttia. Intian työllisten määrä on nyt kolminkertainen verrattuna Yhdysvaltojen työllisten määrään.
Jos johtajuutta mitataan maassa olevalla rahamäärällä tai arvopaperivarallisuudella on Yhdysvallat selkeä johtaja. Samalla kun epätasapaino globaalin työvoiman ja pääoman välillä kasvaa, rajoittaa arvopapereihin sitoutuneen pääoman kasvava vuori perinteisen maksuvälinerahan käyttöä Yhdysvalloissa. Asunnotkaan eivät mene kaupaksi, kun rahat ovat kiinni tuottoisissa osakkeissa.
Vaikka Yhdysvaltojen dollari on edelleenkin suurin varantovaluutta, sen osuus varantovaluuttojen joukossa on laskussa. Syy tähän on se, että erityisesti energiatuotteiden kaupassa Kiina, Intia, Venäjä ja muut BRICS-maat käyttävät kansallisia valuuttoja maksuvälineinä. Tämä seikka korostuimyös maailman suurimman pankin J.P. Morganin heinäkuussa julkaisemassa tutkimuksessa. Dollarin asemaa uhkaavat nyt myös kulta ja kryptovaluutat sekä suurimpien talouksien keskuspankkien digitaaliset maksuvälineet.
Missä määrin dollari tarvitsee aseiden tukea?
Aina viime vuosikymmenelle saakka dollarin asema suurimpana varantovaluuttana on ollut kiistaton. Nyt dollarin asema varantovaluuttana on heikkenemässä ja siksi sen todellinen perusta – satoihin tukikohtiin eri puolille maailmaa sijoitetut Yhdysvaltojen asevoimat – on tulossa yhä tärkeämmäksi.
Yhdysvaltojen hallinnossa lienee päätetty, että dollarivyöhykkeen puolustamisessa on järkevää käyttää niitä kyvykkyyksiä, joissa maa on edelleen vahva. Asevoimia voi käyttää sekä puolustamiseen että hyökkäämiseen. Nyt Trumpin hallinto käyttää asevoimia ja niillä uhkaamista, kun kyse on dollarin asemasta tärkeimpänä maksuvälineenä.
Vuoden 2009 yhden dollarin setelin symbolit ovat tähän saakka kiteyttäneet hyvin amerikkalaisen hegemonian kolme tukijalkaa. Yhdysvaltojen suvereenin aseman subjekteja kuvaa setelin etupuoli. Sen keskellä on Yhdysvaltojen ensimmäisen presidentin George Washingtonin kuva. Kuvan vasemmalla puolen on setelin liikkeellelaskijan, Yhdysvaltain liittovaltion keskuspankkia edustavan New Yorkin pankin leima. Kuvan oikealla puolen on puolestaan Yhdysvaltojen rahapolitiikasta vastaavan valtiovarainministeriön vaakuna.
Yhdysvaltojen hegemoniaa yllä pitävän maagisen kertomuksen koodit on painettu setelin kääntöpuolelle. ”Jumalaan me luotamme” lukee keskellä seteliä. Tekstin vasemmalla puolella on Yhdysvaltojen vaakunan eli suursinetin kääntöpuoli. Se sisältää puoliksi rakennetun pyramidin, jonka yläpuolella loistaa auringon tavoin kolmioon upotettu silmä. Pyramidin alapuolella on latinankielinen lause Novus Ordo Seclorum eli ”Uusi aikakausien järjestys”.
Ikään kuin uuden jumalasta lähtöisin olevan järjestyksen takeena setelin kääntöpuolen oikeassa laidassa on Yhdysvaltojen vaakunan etupuoli. Siinä maan symboli kotka pitää yhden jalan kynsissä nuolikimppua ja toisessa jalassa oliivinlehtiä.
Yhdessä ne tarkoittavat, että Yhdysvallat haluaa rauhaa, mutta on aina valmis sotaan. Vaakuna kokonaisuudessaan symbolisoi Yhdysvaltojen poliittista ja sotilaallista voimaa, johon dollarin asema perustuu.
Venezuelan rooli
Yhdysvaltojen asevoimien teot ovat tiedossa. Sen sijaan dollarin rauhanomaisen käytön historiaa tunnetaan vähemmän. Sen välineitä ovat olleet eurodollari, petrodollari ja nykyinen arvopaperidollari. Arvopaperidollarin kysyntä nojaa Yhdysvaltojen velkaan, amerikkalaisten kiinteistöjen arvoon sekä suurenmoiseksi seitsikoksi nimettyjen teknologiajättien markkina-arvon hurjaan kasvuun.
Eurodollarit levisivät rahamarkkinoille Vietnamin sodan seurauksena, kun USA tarvitsi sotaansa eurooppalaisia tuotteita. Kun Ranska menetti luottamuksensa dollariin ja vaati maksua toimituksistaan kultana, Yhdysvallat luopui dollarin kultakannasta vuonna 1971.
Kultakannasta luopuminen johti dollarin vaihtokurssin epävakauteen
Tärkeä askel epävakauden hallinnassa otettiin, kun Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger neuvotteli vuonna 1974 Saudi-Arabian kanssa sopimuksen, joka pani alulle petrodollarin tunkeutumisen öljykaupan ytimeen. Sen kantava ajatus oli, että kaikki öljy hinnoitellaan dollareissa ja öljykauppa maksetaan dollareissa. Nyt 1970-luvulla luotu järjestelmä on hajoamassa.
Arabimaat, Iran ja Venezuela ovat siirtyneet öljykaupassa Kiinan kanssa juaneihin. Venezuelalla on 303 miljardia barrelia todistettuja öljyvaroja. Ne ovat suuremmat kuin Saudiarabialla. Koko maailman öljystä Venezuelan osuus on noin 20 prosenttia. Venezuelan öljyvarantojen hallinta on tärkeää myös dollarin aseman kannalta.
Saudit ja emiraatit ovat valmiita öljyn dollarikauppaan, koska ne saavat vastineeksi Yhdysvaltojen asevoimien suojelusta. Venezuela ja Iran eivät suojelusta kaipaa. Siksi Yhdysvaltojen kannalta on tärkeää, että ne saadaan ruotuun.
2 kommenttia julkaisuun “Dollarijärjestelmän puolustaminen on kallista puuhaa”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Trumpin finanssinäkemys tiivistettynä: Print Baby, Print
Juha Lehdon artikkelit sisältävät tietoja, joita en itse osaisi etsiä esiin, kun en oikein tietäisi mitä etsiä. Joten kiitos niistä. Samaan tietämättömyyteeni liittyen en myöskään osaa näitä asioita kommentoida. Oikeastaan olen toivonut, että länsi kärsisi tappion talouden tosiasioiden käydessä sille tarpeeksi epäedullisiksi niin että lisää sotia ei tarvitsisi käydä. Taitaa kuitenkin olla turha toivo kun aseita on ja mitä ilmeisimmin halua niitä käyttää.
Hämmästelen siis taas vain tämän illan uutisia.
Yle kertoo, että Kaja Kallas sanoi Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien johtajille, että maailmanlaajuisten tapahtumien valossa nyt olisi ”hyvä hetki aloittaa juominen”.
Kun ei asioiden hoitaminen ole selvin päinkään näkynyt hoituvan, niin nyt hän haluaisi alkaa juoda. Mitähän siitä seuraisi?
Elina Valtonen puolestaan sanoo, ”ettei Suomelta kysytä mielipidettä siihen, mitä Yhdysvallat tekee Iranissa.”
Suomelta ei myöskään ole kysytty mielipidettä siihen, mitä iranilaiset itse tekevät Iranissa, mutta siitä huolimatta suomalaiset katsoivat olevansa oikeutettuja sen heille kertomaan. Ylen jutussa Valtonen toistaa tämän läksynsä Iranille heti kerrottuaan, ettei Suomelta kysytä mielipidettä USA:n tekemisistä. Kun ministeri katsoo voivansa puhua mitä järjettömyyksiä tahansa, on se loukkaavaa suomalaisia kohtaan. Ei se näy johtajiamme kuitenkaan vaivaavan, että on puhuttu ja toimittu niin että johdonmukaisuuteen ja uskottavuuteen ei enää ole mahdollisuutta ja että moraaliseikkoihin vetoaminen on tyhjää puhetta.