Maailman ja Suomen toivo saattaa olla sekasorrossa, johon Trump on maansa ajamassa. Nyt vietetään jo demokratian ruumiinvalvojaisia, fasistisen diktatuurin alkuseremonioita.
Kahvila Aleksin seinällä Naantalissa on taiteilija Päivi Merenkorennon sarjakuvamaisia töitä, joukossa kaksi, joissa otetaan kantaa Grönlannin tilanteeseen. Pingviinit vastaan Yhdysvallat ja sen johtaja, maailman herra Donald Trump. Epätasainen ottelu.
Ok, kuten juttua kommentoinut Pekkah huomauttaa, Grönlannissa ei ole pingviinejä. Tai on, jos mukaan lasketaan paikalle lähetetyt Nato-maiden edustajat. Yhdysvaltojen voimaan he eivät kykene vastaamaan, mutta saattavat olla paikan päällä todistamassa sotilasliiton hajoamista. Donald Trump on toistanut tahtonsa ottaa Grönlanti osaksi valtakuntaansa ”tavalla tai toisella”, sotavoimien käyttöä pois sulkematta. Äärimmäinen näky: Naton sisällissota?
***
Kuka pysäyttäisi miehen, jonka röyhkeys ei tunne eikä tunnusta rajoja? Tällä tietoa ei kukaan, ei ainakaan Eurooppa sinne tänne paniikissa säntäilevine johtajineen.
Euroopalla on kokemuksia yksinvaltiaista. Adolf Hitler yritettiin tappaa, kun hänen herruutensa hinta oli näkyvissä. Murhayritykset epäonnistuivat, lopputuloksena 55-70 miljoonaa ruumista, heistä 37-40 miljoonaa siviiliä.
Trumpin koko maailmaa ja vähintäänkin ”länttä” koskevat aikeet ovat julkisia. Niitä yritettiin aluksi pitää hullun retoriikkana, kunnes sanat alkoivat muuttua todellisuudeksi. Diilimies on uhka koko maailmalle, koko ihmiskunnalle. Hänen silmissään palaverista toiseen ryntäävät Euroopan presidentit, pääministerit ja kanslerit ovat pingviinejä.
Suomen erityinen ongelma on kumartelun ja pyllistelyn vaikea yhdistelmä. Se on anatominen mahdottomuus, mutta sitä tasavallan presidentti ja ulkoministeri yrittävät lausunnoilla, joiden rivit ovat tyhjiä ja rivien välit täynnä vapinaa.
Suomi on köyttänyt itsensä Euroopan unioniin, sotaliitto Natoon ja Yhdysvaltoihin. Köydet ovat lujia, solmut tiukkoja. Golf-diplomatia on osoittautunut alamaisdiplomatiaksi, mielistelyksi ja nöyristelyksi. Donald Trump tekee mitä tahtoo, toteuttaa amerikkalaista arvopohjaista realismia.
Itsenäisyytensä myynyt Suomi vikisee oven ja kynnyksen välissä, tekeytyy näkymättömäksi eli ”katsoo tilannetta kaikessa rauhassa”, kuten ulkoministeri kuvaa hysteeristä pelkoa.
***
Maailman ja Suomen toivo saattaa olla sekasorrossa, johon Trump on maansa ajamassa. Ennen hänen toista kauttaan puhuttiin amerikkalaisen demokratian rapautumisesta, jopa sisällissodan mahdollisuudesta. Nyt vietetään jo demokratian ruumiinvalvojaisia, fasistisen diktatuurin alkuseremonioita.
Amerikkalainen professori Jeffrey Sachs syyttää päivästä toiseen uhkarohkeasti Trumpia valtakunnan tuhoajaksi – perustuslain rikkojaksi ja taloudesta mitään ymmärtämättömäksi typerykseksi.
Sachs puhuu selkeillä faktoilla, mutta henkensä kaupalla, sillä Trumpin hallinnon toimet todistavat, ettei se kaihda keinoja.
Mutta myös Trump saattaa olla vaarassa. Ei pingviinien vaan salamurhaajien vuoksi. Korvalehteen jo osuttiin. Donald Trumpin Yhdysvalloissa kaikki on mahdollista, minä hetkenä tahansa.
25 kommenttia julkaisuun “KUKA PYSÄYTTÄISI MAAILMANHERRAN?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Donald J. Trump valkoisina hohtavine hampaineen, kullankeltaisine tupeineen, ja poukkoilevine ulostuloineen ”Ameriikkalaisen” vahvuuden merkittävimpinä tunnusmerkkeinä, on nyt asettanut vaatimuksiaan koskien Tanskan autonoomista saarivaltiota nimeltä Greenland. Trumpin historiaan liittyvä ajatus on se, että ”meilläkin on ollut veneitä niillä rannoilla”, ja että kiinalaiset ja venäläiset tunkevat nyt Greenlandiin, joka aiheuttaa turvallisuusuhan MAGA-ajatukselle. Viikingit elelivät Gröönlannissa jo n. v. 0700-1000. Yksikään niistä venemiehistä veneineen ei taatusti ollut kotoisin eräästä mantereeksi nimetystä saariryhmästä nimeltä Ameriikka. Kaikki kunnioitus Ameriikan alkuperäisasukkaille, siis intiaaneille, kehittyneine sosiaalisine kulttuureineen ennen joidenkin sittemin toimenpiteineen saavuttamaa nykyisin vallitsevaa uuskehitystä. Viikingit visiteerasivat vajaakannellisilla soutuveneillään, -siis faktisesti vajaamerikelpoisilla pitkillä veneillään navigointikykyineen saarella nimeltä Ameriikka jo vuosisatoja ennen kuin nk. USA edes saavutti oman nimisensä valtiollisen statuksensa v. 1776… Slogan, ”Make America Great Again”.. Mikä tämän suuruuden tunnusmerkki historian saatossa on…? Onko se Aku-Ankka ja Mikki-Hiiri, Iines-ankka ja Coca-Cola, kuulakärkikynä, vai Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut atomipommit, natsien Saksasta palvelukseen adoptoidut ydin-,ja muut fyysikot ja muidenkin tieteiden harjoittajat, -vai mikä oikein on se suuruuden historia ja etenkin tavoite viimeaikuisten tapahtumien valossa, jota nyt pitää tavoitella? Epäilemättä into suuruuksina mainittujen kansakuntien ja johtajien joukkoon, paitsi kansallisessa historian kirjoituksessa myös globalistisessa sellaisessa on suuri, kuin myös jo menetettyihin rauhanpalkintoihin, riippumatta hyökkäyshistoriasta. Mitä tulisi ajatella todellisuuden valossa historiankirjoituksesta Vietnamin yms. nk. muiden USA:n perseelleen menneiden sankaritarinoiden yms. puitteissa Hollywoodin ”filmiteollisuudessa”. Mikä on siis on perimmäinen tavoite, ja kenen sellainen, -siis esim. humanitäärisessä mielessä -vai onko sellaista enää edes olemassakaan, joka sopisi USA:n puberteettitasoisten päättäjien agendaan. Onko edes mitään käsitystä sellaisesta kehityksestä siinä valossa mitä esim. USA:n resurssit antavat tai olisivat jo historian saatossa antaneet mahdollisuuksia. Vaihtoehtojen valinnastahan on aina kysymys. Lopputulos valinnoista on nyt nähtävissä kaikessa korniudessaan sillä sivistystasolla, mikä nyt maailmassa pyrkii valtaan. Puheilla liberalismista ja demokratiasta kuin myös erinäisillä kumppanuussopimuksilla voi USA:n nykyaktien valossa, tai mitä hyvänsä siltä taholta ylipäätänsä tulee, pyyhkiä persettä. Sitä Suomen päättäjien tms. miksi heitä ylipäätänsä nimitettäisikään poliittisissa pyörinnöissään, tai oman hyvinvointinsa odotuksissa tulisi aivan aidosti miettiä tasavallan perustuslain ja tarkoituksen kontekstissa.
Sikäläinen Senaatti lienee ainoa toivo Trump`in pysäyttämiseksi…..
Naamiot on riisuttu, jenkki ottaa sen mikä on tiukastikkin kiinni, lainatakseni Sauli Niinistöä.
Maunon kirjoitus ja eräät kannanotot siinä assosioivat mieleen seuraavia ajatuksia:
Suomi on osa nk. Nato-allianssia, johon mediapoolin ”torvet” yhdessä rintamassa törähdellen fanfaarien raikuessa liityttiin. Kirjojakin siitä kirjoitettiin. kuten ”Kohti liittoutumaa” jossa erään Kaikkosen vauvelikin pääsi kontekstiin. Suomi on DCA sopimuksen kautta USA:n liitolainen sotilaspoliittisessa ja ,-teknisessä tarkoituksessa, ja on isäntämaasopimuksensa (Yhteisymmärrysasiakirja) kautta kustannusvastuussa sopimuskategorian kattamien joukkojen ylläpidosta ja huoltotarpeista, -”tipat ja kupat” mukaanlukien hammashoidon lisäksi muista puhumattakaan. Suomi on myös niitattu EU:n jäsenvaltioksi oikein perustuslakimuutoksin.
Tässä ovat nyt käytännön perusasetelmat riippumatta siitä ovatko asiat hoidettu perustuslain tai muulla tavoin sopimusteknisesti kansainvälisiä sopimuksia koskevin säädösten puitteissa oikein. Viittaan tässä siihen kenellä on mandaatti mihinkin allekirjoituksiin ja millä perusteilla, ja mikä on ollut pragma. Lopputulos on kuitenkin mitä se nyt on, -tai uuden lähtökohta.
USA:n presidentti Trump on nyt ryhtynyt varsin aggressiivisiin toimiin muita maita kohtaan vaatien näitä alistumaan omaan nimenomaiseen tahtoonsa… Ei nyt puhuta Etelä-Amerikan valtioista jotka nyt ovat saaneet hänen taholtaan erityistä huomiota osakseen, vaan Grönlannista. Asiayhteydessä on myös USA:n sotahaukkojen taholta tuotu julki, että Grönlanti otetaan vaikka väkisin. Aikoinaanhan USA:ssa on kehitelty suunnitelmia siitä, jossa Suomen koko väestö evakuoidaan Alaskaan. YLE:kin on tästä informoinut. Rivikansalaisia Suomessa varmasti kiinnostaa nyt, mikäli jotain ajattelevat, miten Suomi tässä poliittisessa skitsofreniassa/EU-kakofoniassa aikoo nyt selviytyä?
Suomi on samanaikaisesti USA:n sotilasliittolainen, ja EU-niittautumistensa kautta tämän vihollinen, kuten Donald J. Trump on taannoin asian EU-n suhteen ilmaissut. Erityisesti tästä tulisi saada nyt selkeät kannanotot, siihen miten NATO:n artiklat 4. ja 5. tässä tilanteessa purevat ja mihin nähden, -vai purevatko mitenkään tai mihinkään. Näihinhän on aiemmin viitattu yhteyksissä, joissa nk. ”Venäjän kuviteltua” uhkaa vastaan on pystytetty varsin reikäinen sateenvarjo, kuten nykytilanne osoittaa. Poliittinen kosmetiikka, jolle ei ole realistisia perusteita taistelutoimissa on täysin hyödytöntä erityisesti nyt Euroopassa vallitsevassa tilanteessa sen toimintaan kykenevine sotajoukkoineen. Tilannehan on esim. NATO sopimusten kannalta täysin absurdi.
Rivikansalaisten pitäisi viimeistään nyt saada tietää, keitä tässä nyt on pidettävä vihollisina ja keitä ystävinä, ja missä tilanteissa minäkin. Tämä on erityisen tärkeätä siksi, että Suomen poliittisella hallinnolla näyttää olevan täysin ”pallo hukassa”, -myös golfpallo mailoineen. Mehän elämme mallitetussa arvorealistisessa moniarvoyhteiskunnassa, jossa arvot ja ratkaisut vedetään monikirjavasta paletista aina kulloistenkin intohimojen mukaan kuin jäniksiä taikurin hatusta. Sopimuksilla pyyhitään nk. persettä. ”Pacta sunt servanda” sanoivat jotkut joskus aikoinaan.
Tulisiko peliitille (poliittinen eliitti) tässä yhteydessä mieleen, että pysyttäytyminen Pariisin rauhansopimuksessa vuodelta 1947 olisi ollut jotenkin viisasta? Olisiko liikaa ajateltu että poliittiset päättäjät, jotka aiemmmin ovat pakkosyöttäneet ja tekemisillään aikaansaaneet Suomen osalta tämän absurdin tilanteen, ja talouden katastrofin, selvittäisivät kansalaisilleen nyt myös, miten tästä nyt aikaansaadusta tilanteesta selviydytään, ja miten mahdollisesti eteen tulevissa ristiriitatilanteissa kulloinkin tulisi menetellä? Harkinnan jättäminen yksilötasollehan on erityisen vaarallista, koska se voi johtaa ”väärinajatteluun”, ja sellaisten ajatusten julkituomiseen ja toimenpiteisiin, jotka eivät globalistihallinnolle sovi.
Toinen ajatusmalli tietysti olisi se, että peliitillä olisi innovatiivisia ajatuksia, joiden pohjalta syntyisi oikeita toimenpiteitä. Maailmanpoliittiset syklit lyhenevät, kuten myös vasteajat. Suomen hallinnolla joko kello tai älli tai molemmat eivät näytä raksuttavan tarvittavaan tahtiin. Olisiko nyt paikallaan järjestää ”presidentin esittely” entisen mallin mukaisesti, jossa TP Stubb mutisee jotain itsekseen siihen tapaan, että EU sopimukset ja Nato sopimukset jne. eivät nykytilanteesssa vastaa enää ajan vaatimuksia etenkään Suomen tarpeiden kannalta ja ovat vanhentuneina merkityksettömiä, tai nykytilanteessa Suomen kannalta jopa vahingollisia, johon Suomen ei pidä sitoutua. Sitten sanoudutaan niistä hengessä ja teoissa irti. Helppo nakki, onhan se tehty ennenkin. Toimeen voidaan hankkia erikoistehtävän ominaisuudessa vanha klikki, valtakunnanselittäjä Rene Nyberg ja muut presidentin esittelyssä aikoinaan olleet virtuoosit. Heillähän on jo kokemusta tämänkaltaisista virityksistä… Hauska ajatusleikki vai mitä, -nyt vain sillä erotuksella, että TP Stubb tuuppaa nimmarinsa päätösasiakirjoihin.
Kansallinen anteeksiantokin voisi joidenkin hyväuskoistenja harhaanjohdettujen osalta olla vielä mahdollista, mikäli ”roskat poistetaan rattailta”, tietysti heidän osaltaan ilman mitään poliittista tulevaisuutta enää. Onnistuisiko? Itse olen sitä mieltä, että ainakaan Stubbin osalta ei onnistu, -monestakin syystä. Yksi niistä on se, että TP Stubbin on pysyttävä globalistien hänelle nyt viitoittamalla tiellä, ajatteli hän sitten itse mitä hyvänsä. Sama koskee ulkoministeriämme. Muuten käy kuten Saddam Husseinille Irakissa. Mitä tästä tulee mieleen? Pään pitäminen pensaassa ei nyt ole tässä kysymysten ratkaisu, olkoonkin, että se näyttää olevan ”maan tapa”.
Hox-hox, poliittinen eliitti, -junan pilli viheltää taas. Kohta juna menee ohi, ja toiset panevat Suomen osalta nappulat järjestykseen. Vallan allokointi edellyttää aina vallan saajilta tiettyä vastuuta tekemisistään, muutakin kuin kykyä kuitata palkkasaatavat ja kulukorvaukset. Kysyisinkin siis mikä on se foorumi, jolla nämä asiat viimekädessä selvitetään, ja kenellä on siitä vastuu?
Suomen peliitti on suhteessaan USA:han löytänyt joitain Paasikiven-Kekkosen -linjan ulkoisia muotoja. Nyt vain tämä akrobatia ei ole olosuhteiden pakosta omaksuttu asennoituminen eikä siitä ole Suomelle mitään hyötyä, vaan päinvastoin pelkkää haittaa ja kuluja, eksistentiaalinen uhka maallemme suoraan sanottuna. Pyrkimys ei myöskään ole ollut hyvät suhteet sinänsä, en usko että Stubb ja kaltaisensa ymmärtävät sellaisesta mitään, vaan haluttomuus olla suomalainen, sen pitäminen vähäarvoisena, ja pyrkimys tuollaisella veljeilyllä Usa:n ja eurooppalaisten kanssapöhköjen kanssa tulla heidän kaltaisekseen, itsekin joksikin läntiseksi olennoitumaksi. Vaikea keksiä muuta syytä, olkoon tämä päivän selitys.
Mauno sanoo:”Suomen erityinen ongelma on kumartelun ja pyllistelyn vaikea yhdistelmä. Se on anatominen mahdottomuus,…”. Kyllä suomalaiset luovana kansana tuohonkin ratkaisun hakivat. Amerikkalaisesta Bunny hopista, johon ranskalaiset romantikkoina lisäsivät pusuosuuden, täällä veivattiin ihan oma Let kiss(Letkis). Sitäpä sitten Rauno Aaltosen sävelin mentiin. Ja kun se viedään tähän päivään, niin johan alkaa anatomia antaa myöten. Asento otetaan vaan enempi 90- asteen kulmaan ja housut nilkkoihin ja hameet ylös, ja kaikki saa taas nuolla ja tulla nuolluksi. Kaikista se ei tunnu mukavalta, mutta sosiaalinen paine on niin kova, että on pakko olla mukana. Ne jotka ei lähde mukaan, kategorisoidaan ja vaiennetaan.
Ehkä on joitain yksilösuorituksiakin tässä anatomisessa mahdottomuudessa, jotka ovat onnistuneet. Mielestäni IL:n eräs silmälasipäinen toimittaja/kolumnisti/kirjailija on niin notkea, että kykenee nuolemaan takapuolensa. Ja luulen että harjoittelulla hän onnistuu työntämään koko päänsä ahteriinsa. Ei voi kuin ihmetellä.
”Trump….salamurhaajien vuoksi. Korvalehteen jo osuttiin..”. Tämä on myös mielenkiintoinen osuus. Se korva parani muutaman päivän siteellä/laastarilla.
Kumminkin korvan rusto ei kasva enää takaisin, jos siitä pala lähtee. Jos olettaa että luoti siihen sattunut ja vienyt palan tai tehnyt reiän. Turvallisuuspalvelulla ollut näköyhteys ”ampujan” katolle ja hänet havaittu. Mutta ei ole toimittu ennenkuin ns. ampuminen tapahtui. Kuinka sattuikin kuvaaja tulemaan ikäänkuin väärään suuntaan, kohti lavaa ja presidenttiä, kun normi-ihmiset pakenevat ja hakeutuvat piiloon. Koska ei tiedä onko tilanne ohi. Ja miten turvamiehet sen antoivat tapahtua? Edelleen Trump itse nousee osin turvamiehiä vastaan, nostaa nyrkkinsä ja huutaa iskulauseitaan(fight,fight,fight). Ja tämä kuvaaja saa jenkkiläisten historiaan päivitetyn Iwo Jima- kuvan. Yhtä ikoninen se on. Tämä kaikki vajaassa minuutissa ohi. Se oliko murhayritys oikea, sen tietää vaan yksin Jumala. Ja ehkä CIA ja Mossad.
”Mielestäni IL:n eräs silmälasipäinen toimittaja/kolumnisti/kirjailija on niin notkea, että kykenee nuolemaan takapuolensa.”
Pysyy peräpää puhtaana ja kieli ruskeana.
Kaikkihan ovat rähmällään pahan valtakuntaan päin pienituloisia myöten!!
Kirjuri tuossa jo toteaakin, ettei Trumpin politiikka poikkea paljon Yhdysvaltojen aiemmasta paitsi röyhkeydessään ja suorasukaisuudessaan. Tosin puhuihan Trumpkin pitkään huumeista kunnes ei malttanut olla kerskumatta Venezuelan öljyn kaappaamisella. Grönlannin suhteen savuverho taitaa olla Venäjän ja Kiinan sotilaallinen uhka; täyttä puppua sekin.
Puhutaan presidentin kaappaamisesta, mutta unohdutetaan helposti, että samalla teloitettiin noin 80 ihmistä.
USA-Naton Ukrainaan synnyttämä kriisi (vallankaappaus, sisällissota, sota) on osa em. Yhdysvaltojen politiikkaa. Ilmeisesti Trump on huomannut, ettei se johda toivottuun tulokseen, vaan on Yhdysvaltojen edun mukaista luopua (ainakin toistaiseksi) yrityksistä kaataa Venäjä, päästä käsiksi Venäjän luonnonvaroihin sopimusteitse ja keskittyä helpompiin uhreihin.
Euroopan globalistit sen sijaan haluavat jatkaa Venäjä-vastaisia toimiaan ukrainalaisia hyväksi käyttäen. Ongelma niin Suomessa kuin laajemminkin on se, että propagandan avulla ihmiset on saatu väärään käsitykseen Ukrainan kriisistä ja pitämään Venäjää uhkana. Venäjähän ei tietenkään olisi uhka vaan mahdollisuus esimerkiksi ystävällismieliselle ja varsinkin sotilaallisesti liittoutumattomalle Suomelle.
Toivottavasti emme pakota Venäjää jopa sotilaallisiin toimiin maatamme kohtaan. Luotan Venäjän loputtomaan kärsivällisyyteen eli siihen, että todellinen uhka Venäjästä koituu vasta sitten, jos maastamme käsin kohdistetaan ensin Venäjää kohtaan todellinen vakava uhka, jota se ei saa poistetuksi puhumalla.
Miten muuten rauhanpyrkimykset Ukrainassa; ovatko Putin ja Trump luopuneet yrityksistä vai missä mennään. Käsittääkseni Euroopan aloitteet ovat kelvottomia ja jonkinlaisia tekosyitä (kun Venäjä tietenkin torjuu ne) sodan jatkamiseksi tai jopa laajentamiseksi.
”Kirjuri tuossa jo toteaakin, ettei Trumpin politiikka poikkea paljon Yhdysvaltojen aiemmasta paitsi röyhkeydessään ja suorasukaisuudessaan.”
Ja avoimuudessaan. Aiemmin USA tiedustelupalveluineen on toiminut varjoissa ja kulissien takana, kuten v. 1973 Chilen verisessä vallankaappauksessa, Georgian sotaa edeltävissä tapahtumissa v. 2008 tai presidentti Kennedyn murhassa. Tai Ukrainan sodan valmistelussa, siitähän ei suuri yleisö tiedä vieläkään oikein mitään.
”Eli artikkeli olisi signaali siitä, että totuudenetsijöitä ryhdyttäisiin vainoamaan myös Suomessa. ”
Suomessahan on jo valmis mekanismi luotu tarkoitusta varten jo Sauli Niinistön aikana.
Asetuskin on jo valmiina. Onko astunut voimaan jo vai ei, -en ole seurannut. Tiettyjen olosuhteiden vallitessa poliisipäällikkö voi pidättää henkilön/säilöä 3:ksi kuukaudeksi kerrallaan ilman ilmoitettavaa syytä. Sitten kun kolme kuukautta on kulunut, vapaus koittaa ja säilön portit aukeavat, niin poliisipäällikkö odottaa kadulla ja ottaa uudelleen säilöön samoilla ”perusteilla”, joita ei tarvitse ilmoittaa, kuten aikaisemminkin. Tässä selkeästi ohitetaan kansainväliset ihmisoikeus ja poliittisten oikeuksien sopimukset, jotka Suomikin on ratifioinut, ja sitoutunut noudattamaan. Selitys ja kuvitelma Suomesta jonkinlaisena oikeusvaltiona ovat lähinnä huono vitsi, joka ei naurata.
Yle kirjoittaa 15.1.: ”Viro karkottaa näyttävästi, Suomi vaikenee – näin naapurukset toimivat Venäjä-mielisiä vastaan.” Ylen kannan mukaan ihmisten karkotus näiden mielipiteiden vuoksi olisi hyväksyttävää tai jopa toivottavaa. Suomessa vastaavaa toimintaa kutsuttiin 1930-luvulla muiluttamiseksi ja sitä harjoittivat fasistit. Näin alas on siis Yle vaipunut! Ja Suomi saarnaa oikeusvaltioperiaatteista muille maille.
Ylen ohjelmien välissä toistettava iskulause onkin aika huvittava: ”YLE – vapaus ajatella”.
Nimittäin, onhan vapaus päänsisäiseen ajatteluun liki viimeinen, mikä ihmisillä totalitaristisissakin hallinnoissa on. Todellinen kysymys on siinä, saako sanoa, mitä ajattelee.
Haluaisinkin kuulla Yleltä iskulauseen: ”YLE – vapaus sanoa”.
Täsmennys aiemman kommenttini sanomaan. Yle ei julkaise mitään mikä ei olisi linjassa valtion virallisen ”totuuden” kanssa. Eli artikkeli olisi signaali siitä, että totuudenetsijöitä ryhdyttäisiin vainoamaan myös Suomessa. Muualla ”vapaassa” maailmassa se on jo arkipäivää. Jacques Baud, Richard Sakwa, Richard Medhurst, George Galloway, Scott Ritter, Graig Murray ja monet muut ovat joutuneet erityyppisten henkilökohtaista tai taloudellista vapautta rajoittavien toimenpiteiden kohteiksi. Unohtamatta myöskään Julian Assangea, joka virui toistakymmentä vuotta vankeudessa syyttömänä. Tämän julkaisun toimittajat ovat epäilemättä ensimmäisinä tulilinjalla.
”Eli artikkeli olisi signaali siitä, että totuudenetsijöitä ryhdyttäisiin vainoamaan myös Suomessa. ”
Suomessahan on jo valmis mekanismi luotu tarkoitusta varten jo Sauli Niinistön aikana.
Asetuskin on jo valmiina. Onko astunut voimaan jo vai ei, -en ole seurannut. Tiettyjen olosuhteiden vallitessa poliisipäällikkö voi pidättää henkilön/säilöä 3:ksi kuukaudeksi kerrallaan ilman ilmoitettavaa syytä. Sitten kun kolme kuukautta on kulunut, vapaus koittaa ja säilön portit aukeavat, niin poliisipäällikkö odottaa kadulla ja ottaa uudelleen säilöön samoilla ”perusteilla”, joita ei tarvitse ilmoittaa, kuten aikaisemminkin. Tässä selkeästi ohitetaan kansainväliset ihmisoikeus ja poliittisten oikeuksien sopimukset, jotka Suomikin on ratifioinut, ja sitoutunut noudattamaan. Selitys ja kuvitelma Suomesta jonkinlaisena oikeusvaltiona ovat lähinnä huono vitsi, joka ei naurata.
USA:n viimeaikaisten tapahtumien valossa näyttää Liittovaltio ”natisevan liitoksistaan”. Jospa sinne veikkailtu sisällissota pelastaa maailman ydinsodalta…
Trump ei perustele valheellisesti sotiansa ihmisoikeuksilla ja demokratialla siinä määrin kuin edeltäjänsä. Hän puhuu suoremmin muiden maiden luonnonvarojen ja geopoliittisten alueiden haltuunotosta. Sinällään Trump toteuttaa samaa politiikkaa kuin aikaisemmatkin presidentit. Trump toimii lisäksi kiristyvässä kilpailutilanteessa, jossa USA:n maailmanherruus ja dollarin arvo ovat yhä enemmän uhattuina, mikä johtaa yhä hyökkäävämpään käyttäytymiseen.
Nyt herra Stubb koettaa yhdessä EU-hattujen kanssa jäädyttää (=ylläpitää) konfliktia Ukrainassa, jotta saadaan USA pysymään Euroopassa. Tosin USA tuskin haluaa lopettaa konfliktia, kun on sen kerran itse kovalla vaivalla aikaansaanut sekä sitä ylläpitänyt ja eskaloinut. Korkeintaan USA haluaa laittaa Ukrainan pitoon ja palata asiaan, kun aika on otollinen.
Paljon revitään vähäväkisen Suomen kansan selkänahasta. Maksetaan NATO-maksuja, sotajärjestö EU:n maksuja sekä meille kuulumattoman sodan korruptio- ja asekustannuksia tuhansilla miljoonilla. Kiitokseksi isäntämaamme USA laittaa tariffeja ja tulleja meitä vastaan sekä vaatii sotiensa rahoittamista.
Mikäpä olisi ollessa, jos Suomi olisi puolueeton. Etsisi rauhaa sen sijaan, että lietsoo sotaa ja sen lisäksi kävisi kauppaa kaikkiin suuntiin?
”Mikäpä olisi ollessa, jos Suomi olisi puolueeton. Etsisi rauhaa sen sijaan, että lietsoo sotaa ja sen lisäksi kävisi kauppaa kaikkiin suuntiin?”
Onkohan poliitikoille tullut tämä edes mieleen? Aikoinaan Kekkonen järjesti isoja kansainvälisiä tapahtumia, Suomi teki kauppaa moneen suuntaan, varsinkin Neuvostoliittoon, kansa sai töitä ja elintaso nousi. Mutta mitä sitten tapahtui?
Sitten päättäjiksi tuli itserakkaita narsisteja, joille kansan hyvinvointi ei merkitse mitään, tärkeintä on oman itsensä kunnian ja maineen saaminen kansainvälisillä poliittisilla kentillä. Mutta siinäpä se sitten onkin sudenkuoppa, nimittäin muut poliitikot näkevät narsistin läpi ja ymmärtävät hänen ajavan ja kiillottavan omaa kunnian kilpeään. Viis kansasta.
Kun ajattelee Suomen tätä tilannetta, niin koko KOK johto, joka on vallassa, on narsisteja, Stubb eniten. Toki muut kirivät perässä. Orpo, Häkkänen, Valtonen. Voi teitä reppanoita, jotka äänestitte nämä valtaan, miettikää seuraavalla kerralla uudestaan.
” Tämä elomme loisto ja rikkaus, väliaikaista kaikki on vain”. Näin myös Trumpille.
Pannukakun tekoon tarvitaan maitoa, kananmunia, vehnäjauhoja, sokeria, suolaa. Trump noudattaa ohjetta muttei keittiössä kuten oikein olisi vaan politiikassa. Vääriä aineksia väärissä suhteissa, pannukakkua tulee. Tämä ei ole naurun asia vaikka on vaikea olla nauramatta.
Venezuelan operaationsa jälkeen Trump kutsui öljypohatat luokseen ja mikä oli tulos ? Hän tarjosi Venezuelaa mutta pohatat eivät kiinnostuneet. Oli kotiläksyt tälläkin kertaa jääneet tekemättä. Venezuelaan ei pysty investoimaan. Tai pystyy, muttei kvarttaalitalouden perspektiivillä. Luottamuksen palauttaminen ja investointien jaksottaminen kestää vuosikymmeniä. Jos aitoa rauhaa tarjotaan investoinnitkin tapahtuvat mutta pomoilu ei tuo rauhaa.
Varsinainen vaara piilee Iranin kysymyksessä. Mielenosoituksiksi lännessä mainostettujen mellakoiden oli määrä laukaista värivallankumous Iranissa. Toisin kävi. Mellakat saatiin kuriin ja sen jälkeen alkoivat suurmielenosoitukset maan yhtenäisyyden tueksi. Trump yrittää silti pitää mielikuvaa yllä Iranin ”Maidanista” joka antaisi tekosyyn puuttua asiaan sotaan ryhtymällä. Paineet ovat kovat mutta viimeisten tietojen mukaan Iranin naapurimaat Turkki, Qatar ja Saudi-Arabia ovat saaneet Trumpin harkitsemaan Israelin yllytyksen torjumista.
Suomikin katsoi asiakseen kutsua Iranin lähettilään puhutteluun. Hurskastelu huipussaan. Jos Suomi ja EU haluaisi Iranilta uudenlaista politiikkaa Suomi ja EU voisi aloittaa purkamalla laittomat sanktiot joita on ylläpidetty vuosikymmenet. Montako iranilaista on menehtynyt sanktioiden johdosta ? Iso joukko varsinkin lääkkeiden saatavuusongelmien vuoksi. Mutta eihän Suomi näistä ota vastuuta koska katsotaan että vastuu on EU:n suurilla, ei meillä. Mutta siksi EU:ssa on säädetty yksimielisyydestä, että ylilyönnit estettäisiin. Vaan ei kiinnosta. Suurta kyynisyyttä osoittaa myös, ettei edes lentokoneisiin toimiteta tarvittavia varaosia. Sanktioista kärsivät kansa ei maan johto. Avoin kaupankäynti taas kehittäisi taloutta joka vuorostaan liennyttäisi politiikkaa.
Trumpia harmittaa, kun maailmassa on muitakin johtajia, jopa suurempia kuin hän itse eli Putin, Xi ja Modi.
Siispä täytyy näyttää mihin hän pystyy eli Venezuela, Grönlanti, Meksiko, Kanada ensin siirretään uuden kuninkaan lipun alle. Sitten vedetään henkeä ja jatketaan valloitusretkeä kohti Etelä-Amerikan etelä kärkeä.
Jo olisi ihme, jos ei Nopelin sotapalkintoa alkaisi irrota.
Olet oikeassa, Pekka, mutta entä kantasi itse asiaan? Saattaahan olla, että taiteilija on myös profeetta.
Näyttää tosiaan siltä, että lännen ”kuningaspingviinin” tunkeutuminen Grönlantiin on hyvin mahdollinen. Se sen paremmin kuin oikeatkaan pingviinit ei sinne kuulu. Ihan kuin kolonialismi olisi jälleen palannut (tosin ei se entinenkään ole vielä kaikkialta kadonnut).
Nyt Päivi Merenkorento kyllä koettelee taiteellisen vapauden rajoja, sillä Grönlannissa kuten koko pohjoisella palonpuoliskollakaan ei ole pingviinejä. 🙂
Nyt on oiva tilaisuus tehdä kirja. Kun ”ystävästä” tuli vihollinen. Aloituslauseeksi sopisi mainiosti ”Herra kenraali olemme jälleen yksin”
Diplomaattisia pelivaraa ei katsottu tarpeelliseksi, päinvastoin äänekkäimmät poliitikot olivat laittamassa rautaa rajalle. Kuten aiemmin totesin tässä touhussa tulee vielä Venäjää ikävä. Ei taida vaan enää Venäjällä olla ikävä Suomea, no katsotaan kuinka asiat etenevät ystävä gangsterimme kanssa, hyvin niissä ei jokatapauksessa tule käymään se on käynyt selväksi.