Iran on 2000-luvulla noussut esiin ennen kaikkea maan ydinohjelman takia. Ohjelma alkoi kuitenkin jo shaahi Mohammad Reza Pahlavin aikana 1970-luvulla. Yhdysvallat toimitti Iranille koereaktorin tutkimuskäyttöön vuonna 1975.
Shaahi haaveili myös Iranin omasta ydinaseesta samoihin aikoihin, kun tihkui tietoja Israelin salaisesta ydinaseesta, joka oli rakennettu Ranskan ja Saksan liittotasavallan tuella ja Yhdysvaltain poliittisella siunauksella. Myöhemmin on käynyt ilmi, että Saksan liittotasavalta käytti Israelissa olevan Dimonan reaktorin ja ydinasekeskuksen rahoittamiseen jopa julkisia kehitysyhteistyövaroja. Hanke oli naamioitu meriveden suolanpoistolaitoksen rahoittamiseksi.
Islamilaisessa Iranissa heräsi kiinnostus ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön 1980-luvulla. Sen kumppaneina olivat pääasiassa Kiina ja Venäjä, jotka kuitenkin luopuivat yhteistyöstä Yhdysvaltojen painostuksesta. Molemmille suurvaltasuhde Yhdysvaltoihin painoi enemmän kuin yhteistyö Iranin kanssa. Näin on myös nykyään.
Fatwa kieltää ydinaseiden valmistuksen
Samoihin aikoihin Iranin korkein johtaja Ali Khamenei antoi uskonnollisen määräyksen eli fatwan olla kehittämättä ydinasetta ja muita joukkotuhoaseita. Taustalla oli Irakin johtajan Saddam Husseinin laajamittainen kemiallisten aseiden käyttö maansa kurdeja ja Irania vastaan. Fatwa on edelleen voimassa.
Vaikka Iranin ydinrikastusohjelma aiheutti jo varhain kitkaa suurvaltasuhteissa, ei se kuitenkaan noussut kansainvälisissä suhteissa etualalle. Tilanne muuttui vuonna 2002, kun Iranin salainen uraanin rikastusohjelma paljastui.
Yhdysvalloissa oli Valkoiseen taloon noussut George Bush nuoremman mukana voimakas uuskonservatiivinen hallinto, joka erityisesti syyskuun 2001 al-Qaida hyökkäysten jälkeen vaati paitsi Afganistanin taleban-hallinnon myös Irakin ja Iranin hallintojen kaatamista.
Euroopassa oltiin erittäin huolestuneita Yhdysvaltain militaristisista suunnitelmista, ja kolme keskeistä EU-maata Ranska, Saksa ja Britannia eli E3-maat pyrkivät välittämään Iranin ja Yhdysvaltojen jännitteisiä suhteita ja hillitsemään Washingtonin hyökkäyssuunnitelmia. Kansainvälisen painostuksen ja neuvottelujen seurauksena Iran suostui luopumaan salaisesta ohjelmastaan.
Varsinkin populistisen presidentti Mahmud Ahmadinejadin kaudella (2005–2013) Iran alkoi taas korostaa ydinohjelmaansa. Se aiheutti kasvavaa huolta kansainvälisesti. Venäjä ja Kiina painottivat asian ratkaisemista poliittisesti. Ne ehdottivat Iranin rauhanomaiseen käyttöön tarvitseman uraanin rikastamista Venäjän laitoksissa, minkä Iran kuitenkin torjui. Venäjä katsoi tulleensa nöyryytetyksi.
YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2006 Iranin vastaiset sanktiot
Kun Iran ei suostunut lopettamaan uraanin rikastamista, se johti vuonna 2006 YK-sanktioiden asettamiseen Iranin ydin- ja ohjusohjelmia kohtaan. Seuraavina vuosina sanktioita tiukennettiin. Myös Venäjä ja Kiina olivat niiden takana. Israelin Mossad aloitti samoihin aikoihin Iranin tiedemiehiin kohdistuneet salamurhat, jotka ovat jatkuneet siitä saakka.
YK:n päätökset ilmensivät Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan yhteisiä näkemyksiä ja turhautumista Iranin härkäpäiseen toimintaan. Kaikki suurvallat vastustivat Iranin ydinasetta, mutta niillä oli myös erilaisia käsityksiä siitä, miten olisi parasta edetä.
Yhdysvallat pyrki kiristämään Iranin vastaisia sanktioita, joista moniin myös Venäjä ja Kiina yhtyivät. Samanaikaisesti nämä kaksi kuitenkin pyrkivät etenemään tavalla, joka tarjoaisi Iranille kannustimia muuttaa politiikkaansa. Ne turhautuivat EU-maiden ja Yhdysvaltojen yksipuolisesti, ilman YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia asettamiin lisäsanktioihin ja sotilaallisiin uhkauksiin. Varsinkin Kiina jatkoi taloudellista yhteistyötä Iranin kanssa.
Iranin presidentiksi valittu Hasan Rouhani (2013–2021) oli vaalikampanjassaan luvannut aloittaa neuvottelut maata kuristavien sanktioiden purkamisesta ja ydinohjelmasta. Pääneuvottelijaksi nimettiin kokenut ulkoministeri Mohammed Javad Sharif.
Iran asetti kuitenkin tietyt rajat neuvotteluille. Niitä olivat rauhanomaisen tutkimustyön jatkaminen, mihin sillä ydinsulkusopimuksen osapuolena on oikeus, sekä kielto sallia tarkastuksia sotilaskohteissa ja vaatimus, että taloudelliset sanktiot tuli purkaa heti sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä.
Sopimus Iranin kanssa syntyi vuonna 2015
Marraskuussa 2013 saavutettiin alustava sopimus. Edellytys sille oli, että presidentti Barack Obaman hallinto oli päättänyt sallia Iranin siviilikäyttöön tarkoitetun ydinohjelman kansainvälisen valvonnan alaisena.
Heinäkuussa 2015 allekirjoitetussa JCPOA-sopimuksessa olivat mukana kaikki viisi YK:n turvallisuusneuvoston pysyvää jäsenmaata ja Saksa. Se nähtiin merkittävänä monenkeskisen diplomatian voittona.
Sopimus varmisti, että Iran ei tulisi kehittämään ydinaseita. Se sitoutui supistamaan voimakkaasti uraanin rikastusta ja alistumaan tiukkoihin valvontatoimiin. IAEA vahvisti Iranin noudattaneen kaikkia sitoumuksiaan, ja maahan kohdistetut YK-sanktiot poistettiin vuonna 2016.
Israel oli kiivaasti vastustanut sopimusta. Sen tavoitteena on ollut säilyttää ydinasemonopoli Lähi-idässä sekä saavuttaa alueella hegemonia-asema. Se ei ole halunnut Iranin normalisoivan suhteitaan Yhdysvaltoihin tai alueen valtioihin. Israelissa on myös pelätty, että Iranin kriisin ratkaiseminen edesauttaisi Yhdysvaltain irtautumista Lähi-idän ”ikuisista sodista” ja maan huomion kääntymisen Aasiaan. Myös Persianlahden arabimaat arvostelivat voimakkaasti Iranin kanssa solmittua sopimusta, jonka neuvotteluista ne oli jätetty ulkopuolelle.
Trump irrotti Yhdysvallat sopimuksesta vuonna 2018
Presidentti Donald Trump irrotti yksipuolisesti Yhdysvallat JCPOA-sopimuksesta vuonna 2018. Samalla se määräsi Iranille ”historian tiukimmat pakotteet”. Julkilausuttuna tavoitteena oli pakotteiden avulla lamauttaa Iranin talous ja pakottaa maa nöyrtymään uusiin neuvotteluihin Yhdysvaltojen ehdoilla. Maiden suhteet hyytyivät, kun Trump päätti murhata Iranin keskeisen sotilassankarin, kenraali Qassem Soleimanin ensimmäisen kautensa lopulla.
Euroopan unionin maat arvostelivat voimakkaasti Yhdysvaltoja yksipuolisesta irtautumisesta Iranin ydinsopimuksesta ja yrittivät jatkaa taloudellista yhteistyötä sen kanssa. Ajan mittaan kävi kuitenkin ilmeiseksi, että dollaripohjaisessa maailmankaupassa Euroopan halu ja kyky haastaa Yhdysvaltoja oli varsin rajallinen. Sopimus käytännössä kaatui.
Biden lupasi palata sopimukseen – mutta niin ei tapahtunut
Presidentti Joe Biden oli luvannut maansa palaavan JCPOA-sopimukseen, mutta näin ei tapahtunut. Yksi hankalimmista ongelmista oli se, millaiset takuut Iran saisi siitä, ettei Yhdysvaltain seuraava hallinto jälleen irtisanoutuisi sopimuksesta. Esteitä sopimukselle asettivat myös Iranin sisäinen protestiliike sekä ennen kaikkea Iranin tuki Venäjälle sen Ukrainan vastaisessa sodassa.
Iran noudatti sopimuksen ehtoja vielä vuoden Yhdysvaltain eropäätöksen jälkeen, mutta alkoi sitten uudelleen rikastaa uraania. Rikastus päätyi lopulta noin 60 prosentin tasolle, vain hieman alle aseisiin tarvittavan 90 prosentin rikastustason. Iran ei kuitenkaan tehnyt päätöstä ydinaseen valmistamisesta ja myös uskonnollinen fatwa, joka kielsi sen, pysyi voimassa.
Toisella kaudellaan Trump on korostanut, ettei hän missään olosuhteissa voi hyväksyä Iranin ydinasetta. Samanaikaisesti Trump kuitenkin ilmaisi valmiuden neuvotteluille. Nyt ne saivat aktiivista tukea myös Persianlahden GCC-mailta, koska niiden kunnianhimoiset kehityssuunnitelmat talouden pohjan laajentamisesta fossiilitaloudesta moderniin tietoyhteiskuntaan ja elämystalouteen edellyttävät vakaata toimintaympäristöä.
Neuvottelujen kompastuskivenä on jälleen ollut Yhdysvaltojen uudelleen esittämä vaatimus, ettei Iranin sallita jatkaa edes ydinenergian rauhanomaista käyttöä IAEA:n valvonnan alaisena. Lisäksi ehtoihin oli sisällytetty vaatimuksina Iranin puolustuksen kannalta keskeisen ballististen ohjusten ohjelman kieltäminen sekä tuen lopettaminen Iranin liittolaisille eli ”vastarinnan akselille”. Varsinkin ohjuksista luopuminen on nähty Iranissa antautumisena, jollaiseen ei voida suostua.
Israel ja Yhdysvallat pommittivat vuonna 2025 Irania
Neuvottelujen jatkuessa Israel päätti kesäkuussa 2025 iskeä sotilaallisesti Iraniin. Isku kohdistui ennen kaikkea Iranin hallintoa vastaan ja surmasi suuren joukon maan johtajia.
Yhdysvallat liittyi hyökkäykseen pommittaen maan ydinohjelman infrastruktuuria. Iranin noin 400 kilon painoinen pitkälle rikastettu uraani lienee pääosin nyt vuorten uumenissa. Trump julisti tehneensä lopun Iranin ydinohjelmasta.
Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ennen kuin asia nousi jälleen pintaan. Etenkin Israelissa väitettiin, että kuluisi ehkä vain viikkoja ennen kuin Iranilla olisi ydinase. Netanjahu on tosin väittänyt näin jo ainakin 15 vuoden ajan. Väitteelle ei tiedustelupiireistä ole löytynyt tukea.
Israel ja Yhdysvallat aloittivat sodan Irania vastaan
Muscatissa ja Genevessä käydyt uudet neuvottelut johtivat kuitenkin välittäjänä toimineen Omanin ulkoministerin mukaan läpimurtoon ydinohjelman suhteen. Voit tietenkin motivoidaTietojen mukaan Iran käytännössä luopui vaatimuksesta uraanin siviilikäyttöön, vaikka se halusi pitää itsellään siihen oikeuden. Israel ja Yhdysvallat iskivät Iraniin seuraavana aamuna 28. helmikuuta. Neuvottelut ymmärrettävästi loppuivat siihen.
Iranin ydinohjelmaan liittyvät laitokset ovat kokeneet pahoja iskuja, mutta hyökkäykset eivät ole hävittäneet ydinaseen valmistamisen edellyttämää tietotaitoa. Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että mikäli Iran tosissaan haluaa pommin kehittää, sitä on vaikea estää.
Mikko Lohikosken kirjoitus on osa laajempaa selvitystä Lähi-idän alueen tilanteesta, jonka Geopoliittinen seura on julkaissut.
Kuva: Tasnim News Agency/Siamak Ebrahimi, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY 4.0
2 kommenttia julkaisuun “Onko Iranilla ydinaseohjelma vai ei?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Entisten CIA-agenttien puheenvuoroja seurattuani tapetun Iranin uskonnollisen johtajan, Ali Khamenein poika, ei estele armeijaa kehittelemästä ydinasetta.
Iran on Yhdysvaltojen (ja Israelin) listoilla tuhottavana tai alistettavana ja ryöstettävänä maana, minkä näiden sotilaalliset ja muut toimet osoittavat selvästi myös käytännössä eikä vain ajatushautomoiden papereissa. Lisäksi nämä ovat osoittautuneet erittäin epäluotettaviksi ja salakavaliksi.
Näin ollen ei olisi mikään yllätys, jos Iran ydinaseen kehittäisi (ja kun Israelillakin on). Mikään ei kylläkään todista, että näin olisi ollut koskaan tapahtumassa ja Iranhan on suostunut (ainakin sopimusten ollessa voimassa) myös asianmukaisiin tarkastuksiin vaikkakin Iran tuli huomaamaan, että USA käytti pommituksissaan IAEA:n tietoja. Joku muuten väitti sellaistakin, ettei fatwa olisi voimassa sen jälkeen, kun Israel ja USA surmasivat sen antajan perheineen. Rikastamiseen sinänsä Iranilla on oikeus.
Ymmärrän aika heikosti noita ydinasejuttuja. Esimerkiksi tulee mieleen verrata Iranin tilannetta Suomeen ja moniin muihin Euroopan maihin. Yhdysvallat on tuonut tai voi tuoda niihin omia ydinaseitaan, ehkä myös Ranska tai Britannia. Mikä ero siinä on siihen, jos Kiina tai Venäjä toisi omiaan Iraniin? Varmaan ne eivät halua niin tehdä (eikä ehkä Iran itsekään sellaiseen lähteä), mutta periaatetasolla..