Se kurkistaa katajan pesäpöntöstä,
on pieni ja lystikäs, töyhtö päässään
lähin naapurini
Onni piiloutuu sitä etsivältä,
on oikukas,
mutta tulee esiin yllättäen.
Se lämmittää aurinkona hyisen kylmyyden mentyä.
Sopii kahvikuppiin aamu-uinnin jälkeen kylmässä vedessä.
Sen löytää hyvästä kirjasta,
unen armahtavasta sylistä.
Ystävyydestä, joka ei vaadi
vaan on ja pysyy.
Se ilmestyy kasvun ihmeenä,
kukkien värikkäänä loistona,
elämän runsauden kirjona.
Kun maailmassa roihuavat sodan ja vihan liekit,
on avattava aistit arkipäivien onnelle,
Hyville hetkille,
ei huomenna.
Tässä ja nyt
Annikki