Venäjän federaation pysyvän edustajan Vassily Nebenzjan lausunto YK:n turvallisuusneuvoston tiedotustilaisuudessa Ukrainan humanitaarisesta tilanteesta 17.3.2023
Julkaisemme lausunnon poikkeuksellisesti kokonaan sen sisältämän erityisen informaation takia.
Arvoisa puheenjohtaja,
Koska entiset länsimaiset kumppanimme raukkamaisesti ja häpeällisesti estivät Donbasista tulevan tiedotustilaisuuden pitäjän puhumisen tänään, joudutte kuuntelemaan julkilausuman, joka kestää tavallista kauemmin.
Arvoisa puheenjohtaja,
Keskustelumme Ukrainan kriisin humanitaarisista näkökohdista turvallisuusneuvostossa noudattaa aina yhtä ja samaa kaavaa. Länsimaat korostavat Ukrainan siviili-infrastruktuurin tuhoa, ja jättävät samalla huomiotta sen tosiseikan, että jos Kiovan hallinto noudattaisi kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön normeja, erityisesti niitä, jotka koskevat raskaan kaluston ja ilmapuolustusjärjestelmien sijoittamatta jättämistä asuinalueille, siviilejä ei olisi osuma-alueella, koska joukkojemme iskut kohdistuvat ainoastaan Ukrainan energia- ja kuljetusinfrastruktuuriin. Tämän tarkoituksena on heikentää Ukrainan sotilaallista potentiaalia, jota kollektiivinen länsi pyrkii vahvistamaan toimittamalla yhä enemmän ja enemmän aseita.
Olemme isännöineet monia kokouksia, joissa olemme osoittaneet millaisia valtavia voittoja länsimaiset sotilaalliset yritykset saavat näistä asetoimituksista. Vihollisuuksien lopettaminen ei tietenkään kiinnosta niitä. Poliitikot palvelevat innokkaasti niiden etuja. Vasta eilen Valkoisen talon edustaja, John Kirby, vastasi Kiinan rauhansuunnitelmaa koskevaan kysymykseen, että jos aseelliset toimet Ukrainassa lopetetaan, se ”rikkoo YK:n peruskirjaa”.
Sitä ennen, maaliskuun alussa, Ukrainan kansallisen puolustus- ja turvallisuusneuvoston sihteeri Danilov valitti, että rauhanneuvotteluja Venäjän kanssa puoltavien ihmisten määrä hänen kotimaassaan kasvaa. Toisin sanoen Kiovan hallinto on surullinen siitä, että ukrainalaiset haluavat rauhaa maamme kanssa. No, tämä ei kaipaa kommentteja, kuten sanonta kuuluu. On tärkeää, että kehittyvät maat ymmärtävät Kiovan ja sen länsimaisten kumppaneiden todelliset tavoitteet, kun viimeksi mainitut yrittävät saada niitä tukemaan yleiskokouksen uusia Venäjän vastaisia aloitteita.
Näin ollen länsimaat eivät mainitse Ukrainan asevoimien järjestelmällisiä ja kohdennettuja hyökkäyksiä Donbasin siviilikohteita vastaan, jotka ovat jatkuneet jo yhdeksän vuoden ajan. Siksi uskomme, että meidän tehtävämme on ”täydentää kuvaa”, ja siksi keskitymme juuri siihen, mitä länsimaiset kollegamme eivät aio sanoa.
Ehdotettu esittelijämme, Daria Morozova, jonka puhetta entiset länsimaiset kumppanimme niin pelkäsivät, aikoi antaa takautuvan katsauksen Ukrainan sisäiseen tuhoisaan konfliktiin ja sitä seuranneeseen humanitaariseen kriisiin, jonka Kiovan perustuslain vastainen vallankaappaus aiheutti helmikuussa 2014. Donbasista kotoisin olevana olisi ollut sopivampaa, että hän olisi tehnyt tämän, mutta hän pyysi meitä jakamaan joitakin valmistelemansa puheen kohtia.
Rauhanomaiset joukkomielenosoitukset Ukrainan laajoilla venäjänkielisillä alueilla olivat luonnollinen vastaus uuden hallituksen perustuslain vastaisiin toimiin. Ihmiset lähtivät kaduille toivoen tulevansa kuulluiksi. Heidän ainoa vaatimuksensa oli tapaaminen Kiovan edustajien kanssa.
Sen sijaan Kiovan hallinto lähetti armeijan tukahduttamaan rauhanomaiset mielenosoitukset lentokoneiden, tykistön ja joukkotuhoaseiden avulla, mikä rikkoi Ukrainan perustuslain 17 artiklaa, jossa kielletään Ukrainan asevoimien ja laittomien aseellisten ryhmittymien käyttö kansalaisten oikeuksien ja vapauksien rajoittamiseksi.
Kiovan hallinto perusteli sotarikoksiaan niin sanotulla terrorisminvastaisella operaatiolla, jota koskevan asetuksen allekirjoitti 14. huhtikuuta 2014 henkilö, jolle oli laittomasti myönnetty perustuslailliset presidentin valtuudet. Samanaikaisesti sen enempää DPR:ää kuin LNR:ääkään ei kuitenkaan ole virallisesti määritelty terroristijärjestöiksi koko Kaakkois-Ukrainan konfliktin aikana, eikä niitä näin ollen voida luokitella kansainvälisten kriteerien mukaisesti terroristijärjestöksi.
Jo vuonna 2014 Punaisen Ristin kansainvälisen komitean päätelmän mukaan Ukrainan konflikti tunnustettiin sisäiseksi eli sisällissodaksi.
Avoimien sotatoimien lisäksi Kiova alkoi tukahduttaa väestöä sosioekonomisilla rajoituksilla. Alueelle määrättiin taloudellinen saarto – kaikki sosiaalietuuksien, myös eläkkeiden, maksaminen lopetettiin; yhteisöjen ja yksityishenkilöiden pankkitilien hoito keskeytettiin; elintarvikesaarto – elintarvikkeiden, lääkkeiden ja perustarvikkeiden toimitusten logistiikkaa heikennettiin; kuljetussaarto; tiedotussaarto – todelliset tiedot Donbasin tapahtumista korvattiin laajamittaisella kansallismielisellä propagandalla. Lisäksi Ukraina keskeytti kaikkien valtion elinten, laitosten ja organisaatioiden toiminnan alueella. Näin Donbasin asukkaat menettivät mahdollisuuden saada valtion peruspalveluja, sosiaalietuuksia, passeja ja tärkeitä asiakirjoja. Se tarkoittaa sitä, että he eivät voineet tehdä yhtäkään toimenpidettä kansalaisasemansa vahvistamiseksi.
Joulukuussa 2014 ja maaliskuussa 2017 alueeseen kohdistuvat sosioekonomiset rajoitukset vahvistettiin lainsäädäntötasolla. Näin Kiova laillisti omaa väestöään vastaan tehdyt päätökset.
Nämä toimet johtivat korjaamattomiin seurauksiin. Siten konfliktin alusta lähtien ja 24. helmikuuta 2022 mennessä 4 374 ihmistä, mukaan lukien 91 lasta, oli kuollut Ukrainan DPR:ään kohdistaman aseellisen väkivallan seurauksena. Lähes 8 000 siviiliä sai eriasteisia vammoja, mukaan lukien 323 lasta, joista ainakin 27 oli invalideja.
Erityisen sotilasoperaation alkuun mennessä Ukrainan aseellisten joukkojen tulituksessa oli tuhottu yli 23 000 yksityistä asuinrakennusta ja noin 5 000 kerrostaloa. Erilliset taajamat on kirjaimellisesti pyyhitty pois maan päältä. Noin 850 oppilaitosta, 350 terveydenhuoltolaitosta ja 800 asumiseen ja yleishyödyllisiin palveluihin liittyvää laitosta, jotka tarjosivat Donetskin tasavallan kuluttajille kaasua, vettä, lämpöä ja sähköä, oli tuhottu.
Pelkästään vuoden 2017 ja 17. helmikuuta 2022 välisenä aikana DPR:n alueella laukaistiin yli 339 000 kappaletta eri kaliipereiden ammuksia.
Kansainvälinen yhteisö ei reagoinut objektiivisesti Ukrainan edustajien toimiin, joiden tarkoituksena oli sabotoida Minskin prosessia. On Kiovan syytä, että vuosien mittaan ei ole pantu täytäntöön yhtäkään Minskin pöytäkirjan ja toimenpidepaketin kohtaa. Daria Morozova vakuuttaa DPR:n virallisena humanitaaristen asioiden edustajana Minskin ryhmässä, että Kiovan edustajien tavoitteena ei ollut päästä minkäänlaisiin sopimuksiin. Lisäksi he sabotoivat kaiken sellaisen kehityksen, joka voisi lopettaa verenvuodatuksen. Omasta puolestani lisään: tähän heitä rohkaisivat heidän länsimaiset tukijansa.
Rauhanomaisten tavoitteiden puuttuessa neuvotteluprosessista vuoden 2022 alussa jännitteet kasvoivat kontaktilinjalla, ja Kiovan taholta havaittiin avoimia provokaatioita. Pelkästään Donbasin joukkoevakuointi-ilmoitusta edeltäneellä viikolla Ukrainan aseistetut yksiköt ampuivat, tulitaukoa rikkoen, lähes sata Minskin sopimuksissa kiellettyä kranaattia DPR:n alueelle. Lisäksi ukrainalaiset sotilaat saivat Ukrainan asevoimien komentaja Zaluzhnylta suoran käskyn avata tulen oman harkintansa mukaan. Improvisoituja räjähteitä kuljettavia lennokkeja käytettiin iskuihin siviilejä vastaan. Sitä ennen Ukraina oli alkanut vahvistaa joukkojaan rintamalla paitsi miesvahvuudella myös joukkotuhoaseilla.
Kiova valmistautui Donbasissa täysimittaiseen sotilasoperaatioon, jonka oli määrä alkaa maaliskuun 2022 alussa. Tämä kävi selväksi Ukrainan asevoimien sotilaallisen toiminnan eskaloitumisen ja rajun lisääntymisen jälkeen.
Sotilaallisen erityisoperaation alettua ja Donbasin kaupunkien vapautuessa esiin alkoi nousta uusia faktoja Ukrainan viranomaisten tekemistä joukkosotarikoksista, ja niiden määrä lisääntyy rintamalinjan edetessä. Näin ollen kirjattiin lukuisia siviilien todistuksia, jotka vahvistivat Ukrainan aseellisten joukkojen estäneen siviilejä evakuoitumasta taisteluvyöhykkeiltä. Väestöä käytettiin ihmiskilpinä esimerkiksi Mariupolin, Volnovakhan ja Soledarin kaupungeissa. Vetäytymisen aikana Ukrainan armeija tuhosi tarkoituksellisesti siviili-infrastruktuurin laitoksia ja asuinrakennuksia, jotka olivat selvinneet taisteluista.
Sotilaallisen erityisoperaation keston aikana on kirjattu yli 15,5 tuhatta Ukrainan asevoimien ampumatapausta pelkästään DPR:n alueella (ennen sotilaallisen erityisoperaation alkua olevien rajojen sisäpuolella). Yli 15 000 tapauksessa käytettiin raskaita aseita. Vihollinen ampui DPR:ssä yli 100 000 eri kaliiperin ammusta, mukaan lukien 39 Tochka-U-ohjusta, yli 220 HIMARS-ohjusta, yli 250 BM-27 Uragan-ohjusta ja noin 13 000 kappaletta 122 mm:n MLRS-ohjusta sekä 21 500 kappaletta 155 mm:n ammusta.
Heinäkuusta 2022 lähtien Ukrainan asevoimat ovat käyttäneet ”Lepestok” jalkaväkimiinoja tasavallan siviiliväestöä vastaan. Niiden avulla Ukraina asentaa miinoja kauko-ohjatusti DPR:n tiheään asutuille asuinalueille. Yli 90 tapauksessa Lepestokin räjähdys on osunut siviileihin, mukaan lukien 9 lasta. Yksi loukkaantuneista kuoli sairaalassa. Monilla on diagnosoitu traumaattinen raajan amputaatio.
Yrittäessään saada alueella aikaan humanitaarisen katastrofin, Kiova tekee terrori-iskuja ja provokaatioita Donbasin elämää ylläpitäviä laitoksia vastaan. He iskevät erityisesti vesihuolto- ja energiainfrastruktuuriin. Tällaisten terrori-iskujen seurauksena veden virtaus tasavallan alueelle pääväylästä, Severski Donetsin-Donbasin kanavasta, keskeytyi kokonaan. Tältä osin nykyään useimmissa DPR:n kaupungeissa keskitetty vesihuolto noudattaa aikataulua, ja sitä tarjotaan kerran kolmessa päivässä useiden tuntien ajan. Käyttövettä toimitetaan. Ihmisten on ostettava juomavettä tai hankittava sitä humanitaarisen avun muodossa.
Ukrainassa on kirjattu massiivisia tosiasioita vankien kidutuksista ja teloituksista. Kiovan hallitsemilla alueilla siviilit joutuvat turvallisuuspalvelun harjoittaman poliittisen vainon ja ideologisista syistä tapahtuvan sorron kohteeksi.
Toimimalla erityisen kyynisesti Ukraina ei ainoastaan rikkonut kaikkia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden voimassa olevia säännöksiä ja normeja, vaan osoitti myös piittaamattomuutta inhimillisyyden, humanismin ja armeliaisuuden perusperiaatteita kohtaan. Lisäksi sekä Donbasin kansantasavallan asukkaat että kansalaiset, jotka ennen sotilaallisen erityisoperaatioperaation alkamista asuivat Kiovan hallitsemilla alueilla, kokivat uusnatsien vihan taakan.
Toistan: se, mitä juuri sanoin (se oli osa tiedotustilaisuutta, joka Daria Morozovan oli tarkoitus pitää), oli itse asiassa ”suora puheenvuoro” Donbasin asukkailta, jotka länsimaat jättävät tarkasti huomiotta, ja joiden pelastamiseksi sotilaallinen erityisoperaatio aloitettiin.
Omalta osaltamme totean vielä kerran, että viimeisen kuukauden aikana olemme jälleen kerran nähneet Kiovan hallinnon epäinhimillisen, terroristisen luonteen. Maaliskuun 2. päivänä ukrainalaiset aseistetut joukot tekivät terroristiretken Venäjän Brjanskin alueelle. He hyökkäsivät ajoneuvoa kohtaan, joka oli viemässä kolmea lasta kouluun, murhasivat kuljettajan ja haavoittivat 11-vuotiasta Fedor-nimistä poikaa. Hän kuitenkin kipusi ulos, auttoi sitten kaksi ekaluokkalaista koulutyttöä ulos autosta, ja lähti juoksemaan yhdessä heidän kanssaan läheiseen metsikköön suojaan terroristeilta. Haavoittumisestaan huolimatta hän käyttäytyi kuin oikea mies, mitä ei voi sanoa ukrainalaisista militanteista, jotka alkoivat ampua lasten perään, kun nämä juoksivat metsään, jotta silminnäkijöitä ei jäisi. Juuri näin ukrainalaiset kansallismieliset pataljoonat tulittavat Donbasin venäjänkielisiä ihmisiä, ja yrittävät sitten esittää tekonsa venäläisten rikoksina.
Asiantuntevat viranomaisemme ovat keränneet huomattavan määrän tällaisia todisteita. Kyse oli suunnitellusta, tarkoituksellisesta hyökkäyksestä siviilejä vastaan kylissä, joissa ei ollut mitään sotilaallisia kohteita. Toisin sanoen kyseessä oli todellinen terrori-isku. Tekijät kuuluvat myyttiseen ”venäläiseen vapaaehtoisjoukkoon”, joka on Ukrainan asevoimien ”muukalaislegioonan” alajaosto, ja joka toimii Ukrainan sotilasjohdon käskystä. Zelenskyin hallinto yritti jopa kiistää tämän sabotaasin – niin räikeältä ja vastenmieliseltä tämä rikos näyttää. Ryhmän johtaja kuitenkin sanoi, että tämä sabotaasi oli koordinoitu Kiovan hallinnon kanssa ja toteutettu sen suoralla avustuksella.
Sivumennen sanottuna tämä henkilö on hyvin tunnettu (myös Euroopassa) uusnatsi ja rasisti, jolla on maahantulokielto EU:hun. Ei ole yllättävää, että muiden samankaltaisia näkemyksiä edustavien ihmisten tavoin hän tunsi olonsa Ukrainassa kotoisaksi, ja teki rikoksensa rangaistuksetta Kiovan johdon hyväksynnällä. Ei ole oikein selvää, mitä Kiovan viranomaiset yrittävät saavuttaa tällaisilla kylmäverisillä lasten murhilla. Uskovatko he tällaisen toiminnan lisäävän länsimaiden tukea? Jos länsimaat ovat valmiita tukemaan hallintoa, joka syyllistyy näin törkeisiin tekoihin, ei luultavasti ole sellaista rikosta, jota ne eivät olisi valmiita peittelemään maanisessa ja turhassa pyrkimyksessään voittaa Venäjä taistelukentällä.
Yleisesti ottaen saamme yhä lisääntyvässä määrin todisteita siitä, että länsimaat ovat suoraan mukana konfliktissa, eivätkä ainoastaan pumppaamalla Kiovaan aseita, vaan myös sotilasasiantuntijoidensa suoran oallistumisen kautta.
Esimerkiksi John McIntyre, entinen amerikkalainen sotilas, joka värväytyi niin sanottuun Ukrainan asevoimien ”muukalaislegioonaan” ja kansallismieliseen ”Carpathian Sich” -pataljoonaan, antoi paljastavan todistuksen Venäjän lainvalvontaviranomaisille. Hänen luovuttamansa asiakirjat, kartat ja muut tiedot vahvistavat, että Yhdysvaltain sotilas- ja tiedusteluelinten työntekijät koordinoivat suoraan Ukrainan asevoimien toimia taistelukentällä.
Nämä todistajalausunnot tukevat oikeudellista arviointia sen suhteen, missä määrin ulkomaiset virkailijat ovat olleet osallisina ja myötävaikuttajina Kiovan hallinnon siviiliväestöön kohdistamiin rikoksiin. J. McIntyre puhui myös ukrainalaisjoukkojen harjoittamasta sotavankien hirvittävästä kidutuksesta.
Vastustajamme, jotka kuvittelevat elävästi ”Venäjän sotarikoksia”, jättävät tämän ja muut todisteet yksinkertaisesti huomiotta. Ukrainalaiset ja länsimaiset sadistit ja rikolliset eivät kuitenkaan jää rankaisematta. Venäjällä toimii jo kansainvälinen julkinen tuomioistuin, joka kerää ja dokumentoi todistajanlausuntoja. Valmistelut täysimittaisen kansainvälisen tuomioistuimen perustamiseksi ovat käynnissä. Tämän mekanismin on perustuttava kansainväliseen oikeuteen eikä ”sääntöihin perustuvaan järjestykseen”, jossa kollektiivinen länsi määrittelee säännöt, ja räätälöi ne vastaamaan omia erityisintressejään.
Brjanskin alueella tapahtunut lasten ampuminen osoittaa selvästi, miten Kiova kohtelee alaikäisiä. Ukrainan viranomaisten ennennäkemättömän ja aggressiivisen politiikan taustaa vasten DPR:n ja LPR:n johtajat tekivät päätöksen evakuoida siviiliväestöä, myös lapsia, Venäjän federaatioon. Tästä päätettiin jo ennen sotilaallisen erityissoperaation alkamista. Helmikuun 28. päivään 2023 mennessä noin 4,5 miljoonaa ihmistä, mukaan lukien 690 000 lasta, on evakuoitu Venäjälle sotilaallisen erityisoperaation alkamisen jälkeen. Valtaosa evakuoiduista lapsista saapui maahan yhdessä vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai hoitajiensa kanssa. Tässä mielessä olemme hämmästyneitä lukuisista spekulaatioista, joiden mukaan Venäjälle olisi saapunut suuri määrä ”ilman valvontaa” olevia lapsia.
Kahdenvälisissä yhteyksissään YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston, Unicefin ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean kanssa Venäjä antaa luotettavia tietoja toimenpiteistä, joita se on toteuttanut estääkseen lapsiin kohdistuvat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset. Lopettaaksemme spekulaatiot tästä aiheesta, josta on tullut suosittu aihe Kiovan ja länsimaisten propagandantekijöiden työssä, järjestämme huhtikuun alussa turvallisuusneuvoston epävirallisen, Arria-muotoisen kokouksen tästä aiheesta.
Arvoisa puheenjohtaja,
Monet puhuivat tänään Mustanmeren vilja-aloitteesta tai pikemminkin pakettisopimuksesta, jota saatetaan huomenna jatkaa 60 päivällä. Ennen kuin päätän puheenvuoroni, haluaisin antaa yksityiskohtaisen selvityksen kannastamme tähän asiaan.
Viime vuoden heinäkuun 22. päivänä Turkissa allekirjoitettiin kaksi toisiinsa liittyvää pakettisopimusta. Toista kutsuttiin ratkaisuksi humanitaarisiin ongelmiin, jotta nälkää näkevät ihmiset kaikkialla maailmassa saisivat ruokaa. Kyseessä oli Venäjän, Turkin ja Ukrainan välinen sopimus, joka koski elintarvikkeiden ja lannoitteiden vientiä kolmesta Mustanmeren satamasta. Toinen oli Venäjän ja YK:n sihteeristön välinen sopimus, jonka tarkoituksena oli edistää venäläisten elintarvikkeiden ja lannoitteiden vientiä maailmanmarkkinoille. Tätä toista sopimusta länsimaiset kollegamme kieltäytyivät suoralta kädeltä huomioimasta, ja he varmistivat, ettei sitä edes mainittu YK:n turvallisuusneuvoston luonnoksissa. Ja tätä toista sopimusta ei myöskään ole pantu täytäntöön, ei vähimmässäkään määrin.
Meillä ja monilla muilla on paljon kysymyksiä viljasopimuksen täytäntöönpanosta, jonka tarkoituksena on helpottaa viljan vientiä Ukrainan satamista. Keskeinen niistä on se, miksi se on muuttunut humanitaarisesta kaupalliseksi? Tämä käy selvästi ilmi asiaa koskevista tilastoista. Sen vaikutus elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintoihin on melko kiistanalainen. Sitä paitsi köyhimmät maat eivät saaneet 65-66 prosenttia toimituksista, kuten tässä istuntosalissa tänään sanottiin, vaan ainoastaan noin 3 prosenttia.
Erityisesti UNCTADin tietojen mukaan huolimatta siitä, että elintarvikkeiden hinnat laskivat vuoden 2022 alun ennätyslukemista, ne jäävät edelleen yli 20 prosenttia alle vuoden 2021 tason. Kehittyvien maiden sisäiset ongelmat kärjistyvät kansallisten valuuttojen heikentymisen vuoksi suhteessa Yhdysvaltain dollarin vahvistumiseen vuonna 2022.
Kenen uskotte hyötyvän tästä tilanteesta? Elintarvikkeiden hintojen noususta ja elintarvikeketjujen epävakaudesta hyötyvät ennen kaikkea suurimmat länsimaiset maatalousyritykset. Tarkoitan niin sanottuja ”neljää suurta” (amerikkalaiset Archer Daniels Midland, Bunge ja Cargill sekä hollantilainen Louis Dreyfus), joiden osuus on 75-90 prosenttia maatalousteollisen kompleksin maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. Vuonna 2022 pelkästään Cargill kasvatti myyntiään 23 prosentilla, 165 miljardiin dollariin, ja saavutti ennätyksellisen 5 miljardin dollarin nettovoiton. Bonuksia kehittyville maille? Kaukana siitä.
Sivumennen sanoen, ei pidä unohtaa, että Ukrainan valvomattoman elintarvikeviennin vuoksi maata uhkaa todellinen nälänhätä, kuten monet asiantuntijat suoraan sanovat. Ja tällä ei ole mitään tekemistä Venäjän kanssa.
Länsimaisten yritysten haltuun ottamat ukrainalaiset mustan maan viljelysmaat ovat toinen akuutti kysymys, joka myös liittyy tähän aihepiiriin. Viimeisten 10 vuoden aikana ulkomaiseen hallintaan on siirtynyt yli 4 miljoonaa hehtaaria eli 10 prosenttia Ukrainan kaikesta hedelmällisestä maasta.
Nämä prosessit yritetään piilottaa kansainväliseltä yhteisöltä perinteisen mantran taakse, jossa puhutaan Venäjän aggressiosta, ja syytetään meitä elintarvikekriisin luomisesta ja elintarvikkeiden hintojen noususta. Tämä on tietenkin täyttä valhetta. Jopa Euroopan parlamentin 16. helmikuuta antamassa päätöslauselmassa ”Lannoitteiden saatavuus EU:ssa” todetaan suoraan, että maatalousalalla on havaittu korkeita hintoja viimeisen kahden vuoden aikana. Tämä ei kuitenkaan estä Brysseliä luomasta lisäriskejä köyhimpien maiden elintarviketurvaan asettamalla lisää Venäjän vastaisia rajoituksia.
Arvoisa puheenjohtaja,
Venäjän ja YK:n välinen sopimuspöytäkirja ei yksinkertaisesti toimi. Se tosiasia, että se hyödyttää kehittyviä maita, ei kiinnosta ketään. Loppujen lopuksi YK:n oli myönnettävä pääsihteerin tiedottajan välityksellä, ettei sillä ole mitään keinoja vapauttaa Venäjän maataloussektorin liiketoimia länsimaisten pakotteiden alaisuudesta. Korostan vielä kerran: tämä tilanne ei vaikuta kielteisesti Venäjään, sillä taloutemme kehittyy vakaasti vihollisistamme huolimatta, vaan kehittyviin maihin. Ja koska kaikki länsimaisten kollegojemme huoli niiden suhteen on tyhjää retoriikkaa, eivätkä YK:n pääsihteerin sitkeät ponnistelut tuota minkäänlaisia tuloksia, mekään emme aio tyytyä tilanteeseen.
Tältä osin, kolmenvälisen sopimuksen H-lausekkeen mukaisesti ilmoitimme 13. maaliskuuta Turkin ja Ukrainan edustajille, että emme vastusta sopimuksen uusimista 18. maaliskuuta jälkeen seuraavan 60 päivän ajan eli 18. toukokuuta asti. Jatkotoimenpiteet riippuvat siitä, millaista edistystä saavutetaan mainitsemiemme ongelmien ratkaisemisessa.
Yhteenvetona: jos Washington, Bryssel ja Lontoo todella haluavat Ukrainan elintarvikeviennin jatkuvan humanitaarisen meriväylän kautta omien etujensa mukaisesti, heillä on kaksi kuukautta aikaa vapauttaa koko Venäjän maatalousvientiä palveleva toimintaketju pakotteista YK:n avulla. Muussa tapauksessa meille ei ole selvää, miten pääsihteerin Istanbulin sopimusten puitteissa esittämä pakettikonsepti voi toimia.
Arvoisa puheenjohtaja,
Aiemmin tänään mainitusta ICC:n antamasta pidätysmääräyksestä puheen ollen. Tämä puolueellinen, politisoitunut ja epäpätevä kansainvälinen oikeudellinen elin osoitti jälleen kerran puutteellisen luonteensa. Kansainvälinen rikostuomioistuin on kollektiivisen lännen käsissä oleva sätkynukke, joka on aina valmis tuottamaan näennäisoikeutta käskystä. Kaikkein kyynisintä tässä on se, että nämä juridisesti mitättömät päätökset julkistettiin Yhdysvaltain laittoman Irakin hyökkäyksen 20-vuotispäivän kynnyksellä – hyökkäyksen, jonka suhteen ICC oli toimivaltainen, mutta ei tehnyt mitään syyllisten saattamiseksi vastuuseen.
Venäjä ei ole Rooman perussopimuksen osapuoli, joten ICC:llä ei ole toimivaltaa Venäjän ja sen kansalaisten suhteen. Katsomme kaikkien tältä elimeltä tulevien asiakirjojen olevan oikeudellisesti laittomia ja mitättömiä. Kaikesta päätellen ICC on todellakin matkalla kohti itsetuhoa, ennen kaikkea uskottavuuden ja kansainvälisen tunnustuksen osalta. Emmekä ole yksin tämän päätelmän suhteen. Sallikaa minun antaa teille yllättävä lainaus Yhdysvaltain kansalliselta turvallisuusneuvonantajalta, John Boltonilta, vuodelta 2018: ”Annamme ICC:n kuolla itsekseen. Loppujen lopuksi ICC ei enää missään mielessä ole olemassa.”
Kiitos.
Videoitu lausunto (englanniksi tulkattu)
Käännös: Riitta Veijalainen
Kappalejaot ja lihavoinnit toimituksen.
1 kommentti julkaisuun “Ukrainan humanitaarinen tilanne – Vassily Nebenzjan lausunto”