Pysyvän edustajan Vassily Nebenzian lausunto YK:n turvallisuusneuvoston jäsenten Arria-muotoisessa kokouksessa ”Lapset ja aseellinen konflikti: Ukrainan kriisi. Lasten evakuointi konfliktialueelta”
Avauspuheenvuoro:
Kollegat,
Toivotamme teidät tervetulleiksi tähän Arria-kokoukseen, jossa käsitellään kriittistä asiaa – lasten pelastamista niiden vihollisuuksien kauhuista, joita Kiova on harjoittanut Donbassin kansaa vastaan jo lähes yhdeksän vuoden ajan.
Ensinnäkin, en voi olla sanomatta muutamaa sanaa siitä pöyristyttävästä tilanteesta, jossa jouduimme valmistelemaan tätä kokousta. Brittiläiset ja yhdysvaltalaiset kollegamme, jotka ilmeisesti ovat suojelleet muuta länsiblokkia, pelkäsivät niin paljon kuulla tänään esitettävän totuuden, että he kielsivät tämän kokouksen suoran webcast-lähetyksen [esittämisen] YK:n verkkopalveluiden kautta. Tämän arvoista on heidän julistamansa sitoutuminen sananvapauteen. Läntisten kollegoidemme mielestä YK:n tiloista voi tulla vain heidän mielestään sopivaa tietoa. Ja kaikki, mitä he eivät pidä sopivana, on ”venäläistä propagandaa”. Se on hyvin perustavaa laatua oleva Orwell-tyylinen periaate. Siksi tämä kokous lähetetään suorana lähetyksenä Venäjän [YK:n] pysyvän edustuston sosiaalisessa mediassa. Verkkolinkit on julkaistu etukäteen.
Nyt tämän keskustelun aiheeseen.
Donbasin historia viimeisten 9 vuoden ajalta on inhimillisen kärsimyksen ja tuhottujen elämien historiaa. Jokainen menetetty henki on korvaamaton menetys. Mutta lasten kohdalla se on erityinen tragedia.
Sota, jonka perustuslain vastaisen vallankaappauksen jälkeen valtaan nousseet Kiovan viranomaiset aloittivat vuonna 2014, on vaatinut kovimman veronsa Donbasin lapsilta. Näiden vuosien aikana siellä on kuollut satoja lapsia ja loukkaantunut tuhansia. Ukrainan hyökkäyksen nuorin uhri oli kuolinpäivänään vain 27 päivän ikäinen. Donetskissa sijaitseva Enkelten kuja, kaikkien tapettujen lasten muistomerkki, on muodostunut symboliksi Donbasin lasten kärsimyksistä ja vaikeuksista viimeisten yhdeksän vuoden aikana. Jopa OHCHR:n – jolla ei ole hallussaan kaikkia tietoja – vaatimattomien arvioiden mukaan Donbasissa on kuollut vuodesta 2014 joulukuuhun 2021 mennessä yli 3 000 siviiliä, joista 152 on lapsia. Tällä hetkellä tämä luku kasvaa nopeasti, eikä vähiten sen vuoksi, että länsimaat ovat toimittaneet Ukrainaan pitkän kantaman tykistöä, jonka ansiosta Ukrainan asevoimat pystyvät iskemään rauhallisille alueille, jotka aiemmin olivat niiden ulottumattomissa.
Lapsia kuolee tykistön pommituksissa ja tarkka-ampujien laukauksista, heitä räjäyttävät miinat, joita Ukrainan joukot sijoittivat vuosina 2014-2015 metsäpoluille ja vesistöjen läheisyyteen. He astuvat ”Lepestok”-miinojen päälle (joita Ukrainan asevoimat pudottavat siviilialueille), jolloin he kuolevat tai loukkaantuvat vakavasti. En aio syventyä yksityiskohtiin tästä häikäilemättömästä ja pitkittyneestä sodasta, jota Kiovan hallinto on käynyt Donbasin siviilejä vastaan vain siksi, että he halusivat säilyttää identiteettinsä. Sanon vain, että näitä rikoksia on tehty (ja tehdään edelleen) vuosikausia maailmanlaajuisen yhteisön, tai pikemminkin lännen, silmien edessä, sillä se on välinpitämättömyydellään kieltänyt Donbasin kansalta oikeuden elää jo yhdeksän vuoden ajan. Sanon myös, että nämä lapset joutuivat Kiovan veljestuhopolitiikan ja sen tukijoiden geopoliittisten tavoitteiden uhreiksi. Tämä tragedia olisi voitu estää, jos Kiovan hallinto olisi pannut täytäntöön Minskin sopimukset, ja lopettanut taistelut Donbasin venäjänkielistä väestöä vastaan. Tätä ei olisi tapahtunut, jos länsimaat olisivat tukeneet Minskin prosessia paitsi sanoin myös teoin, sen sijaan että sitä käytettiin peitetoimena, jolla Kiovan hallinto aseistettiin uudelleen, jotta se voisi jatkaa hyökkäystä Donbasia vastaan.
Kaikkien näiden vuosien ajan Venäjä on kehottanut maailmanlaajuista yhteisöä kiinnittämään huomiota Kiovan hallinnon aiheuttamiin laittomuuksiin. Aina 12 kuukauden välein, Minskin sopimusten allekirjoittamisen vuosipäivänä, käytimme puheenvuoron YK:n turvallisuusneuvoston istuntosalissa, ja kehotimme Ukrainaa toteuttamaan tätä [sopimus]pakettia. Täysin turhaan.
Vuoden 2022 alussa, saatuaan länneltä vapaat kädet, Volodymor Zelensky, joka oli noussut valtaan Donbasin yhtenäisyyden ja sovinnon iskulauseilla, ja jonka olisi pitänyt lopettaa Petro Poroshenkon rikollinen politiikka, aloitti Ukrainan venäjänkielisten kansalaisten väkivaltaisen ”valloituksen”. Kiovan julma kohtelu entisiä kansalaisiaan kohtaan saavutti ennennäkemättömän mittakaavan.
Ihmishenkien pelastamiseksi ja lasten suojelemiseksi LPR:n ja DPR:n viranomaiset tekivät päätöksen evakuoida rauhanomaisia kansalaisia. Miljoonia siviilejä evakuoitiin Ukrainan konfliktialueelta ja Venäjän uusilta alueilta. Heidän joukossaan oli lapsia, joista valtaosa saapui perheineen, vanhempiensa, huoltajiensa tai hoitajiensa seurassa. Vain harvat, vain pieni osa heistä, tulivat orvoille tai ilman vanhempien huolenpitoa jääneille lapsille tarkoitetuista laitoksista. Muistutan, että lasten evakuointi konfliktialueelta toteutettiin täysin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden mukaisesti. Pääesittelijämme kertovat meille siitä lisää.
Ihmisten tappaminen rankaisematta ei kuitenkaan riitä länsimaisille asekauppiaille ja heidän kiovalaisille sätkynukeilleen. He luulevat voivansa siirtää syyn muiden niskoille. Näin he ovat päätyneet syyttämään Venäjää lasten sieppauksista ja pakkokarkotuksista. Ilmeisesti he ovat vakuuttuneita siitä, että lapset, etenkin orpokodeissa olevat lapset, olisi pitänyt jättää taistelualueelle. Tämä osoittaa selvästi, millaisia ”todellisia humanisteja” entiset länsimaiset kumppanimme itse asiassa ovat.
Ukrainan propaganda ja länsimaiset tiedotusvälineet luovat tätä vääristynyttä kuvaa uutterasti ja harkitusti. Niiden mukaan on rikos pelastaa ihmisiä alueelta, jota Ukrainan asevoimat pommittaa lännen toimittamilla aseilla. Näin ollen konfliktialueen lapsia koskevaa aihetta käytettiin kyynisesti taas yhtenä Venäjän vastaisen informaatiosodan elementtinä.
Samaan aikaan, kuten todelliseen informaatiosotaan sopii, lasten kuljettaminen Donbasista Kiovaan, joka tapahtuu väkisin, muun muassa erottamalla lapset elossa olevista vanhemmistaan, ei herätä länsimaiden puolella mitään moitteita. ”Se on eri asia!”, kuten sanonta kuuluu.
Pyrkiessään luomaan valheellisia assosiaatioita toiseen maailmansotaan, länsi ei kaihda väittää, että lapsia evakuoidessamme tavoitteemme on muka ”muuttaa ukrainalaista identiteettiä”. Monessa mielessä tällaiset manipulaatiot ovat rikos sinänsä, koska niillä yritetään siirtää huomio pois natsismin pahuudesta, joka kylvettiin Ukrainaan toisen maailmansodan aikana, ja joka nosti päätään Kiovassa, jossa uusnatsiryhmien edustajat nousevat valtaan ja määrittelevät suurelta osin valtion politiikkaa nykyään. Luonnollinen osa tätä manipulointia on se, että länsimaat eivät ole huolissaan Kiovan Donbasista siirtämien venäjänkielisten lasten ukrainalaistamisesta tai venäläisten pakko-ukrainalaistamisesta, jota tapahtuu kaikkialla Ukrainassa.
Osana meneillään olevaa propagandakampanjaa siitä vaietaan, että Euroopassa ukrainalaisilta pakolaisperheiltä otetaan lapsia pois. Eri lähteiden mukaan pelkästään Saksassa lapsia on otettu pois 80 ukrainalaisperheeltä. Niinpä Dnepropetrovskin asukkaalta, Elena Kovalevalta, otettiin pois hänen 4-vuotias poikansa, ja on olemassa vaara, että myös vanhempi lapsi voidaan ottaa pois. Kiovan asukkaalta, Oksana Buratevichilta, otettiin pois hänen 9-vuotias poikansa ”lääkärin valituksen” perusteella. Severodonetskista kotoisin olevan Elena Dashkon 9-vuotias tytär otettiin pois, eikä hän saa tavata tyttöä. Tällaisia tarinoita on monia. Samaa tapahtuu Espanjassa ja Portugalissa. Tästä kärsineitä on satoja. Tuntemattomat ihmiset tulevat hakemaan pieniä lapsia, ja vievät heidät orpokoteihin. Äitejä, jotka yrittävät saada pienokaisensa takaisin, uhataan rikossyytteillä. Ukrainan suurlähettiläät ja pääkonsulit vain nostavat kätensä pystyyn, koska he eivät voi kiistellä niiden valtioiden hallitusten kanssa, jotka toimittavat aseita Zelenskyn hallinnolle. Ihmettelen, mitä mahtaa tapahtua ”ukrainalaiselle identiteetille” saksalaisissa ja espanjalaisissa orpokodeissa? Mutta ilmeisesti se on taaskin ”eri asia”. Ongelma on saanut sellaiset mittasuhteet, että toivonsa oikeuden saamisesta menettäneet ukrainalaisäidit julkaisevat vetoomuksia sosiaalisissa verkostoissa ja kääntyvät meidän puoleemme saadakseen apua. Näytämme teille yhden tällaisten epätoivoisten äitien vetoomuksen.
[Video ukrainalaisäitien vetoomuksista]
Katsotaan myös puheenvuoro asianajajalta, joka käsittelee – tai pikemminkin yrittää käsitellä – ukrainalaislasten pelastamista eurooppalaisesta orjuudesta. Seuraavan videon nainen saa jo uhkauksia. Siksi meidän oli pakko häivyttää hänen kasvonsa ja muuttaa hänen ääntään.
Haluaisin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni, ja kääntyä Euroopan valtioiden kansalaisyhteiskunnan puoleen, niiden puoleen, jotka eivät pidä ihmisoikeuksia ja lapsen oikeuksia vain yhtenä propagandavälineenä, vaan arvojärjestelmänä. Jos pystytte auttamaan tähän ahdinkoon joutuneita ukrainalaisäitejä, voitte ottaa meihin yhteyttä, ja me autamme teitä saamaan heihin suoran yhteyden. Ottakaa vain yhteyttä meihin. Löydätte sähköpostiosoitteemme helposti internetistä. Sen enempää äidit kuin mekään emme aseta mitään toiveita Zelenskyn rikollisen hallinnon tai sen takana seisovien eurooppalaisten hallitusten varaan.
Kiovan hallinnon hallinnassa olevilla alueilla on [tapahtunut] myös muita lapsiin kohdistuvia rikoksia. On varsin yleinen käytäntö, että lapset otetaan pois sellaisilta vanhemmilta, jotka kieltäytyvät evakuoitumasta sotatoimialueisiin rajoittuvilta alueilta, odottaen vapauttajina pitämiään venäläisjoukkoja. Katsotaanpa ote tähän aiheeseen liittyvästä haastattelusta, joka on tehty lähes vapautetussa Artjomovskissa (Bahmut).
Lisäksi olemme vastaanottaneet adresseja asianajajilta, jotka työskentelevät alaikäisten parissa, joita SBU syyttää siitä, että he ovat jakaneet tietoja Ukrainan asevoimien sijainneista sosiaalisen median julkaisujen välityksellä. Yksi näistä alaikäisistä on pidätettynä Dnepropetrovskin pidätyskeskuksessa nro 4, missä häntä kidutetaan. Hänen nimensä on sisällytetty sotavankien vaihtolistoille. Meillä on kaikki yksityiskohdat. Onko länsimaisia kansalaisjärjestöjä, jotka haluaisivat ottaa tämän tapauksen hoitaakseen? Jos on, ottakaa meihin yhteyttä.
Haluamme muistuttaa meitä kyynisesti lasten ”sieppaamisesta” syyttäviä Yhdysvaltojen edustajia vuoden 1975 Babylift-operaatiosta, missä amerikkalaiset kuljettivat väkisin yli 2 000 orvoiksi väitettyä lasta Vietnamista Yhdysvaltoihin, missä heidät sijoitettiin sijaisperheisiin. Kun vietnamilaiset vanhemmat löydettiin, amerikkalaiset tuomioistuimet hylkäsivät heidän vaatimuksensa saada lapsensa takaisin. Meillä on perusteltu syy uskoa, että Yhdysvaltojen pohjimmiltaan rasistiset menetelmät tässä asiassa eivät ole muuttuneet. Avointen lähteiden tietojen mukaan Yhdysvaltain joukkojen Afganistanista poistumisen aikana elo-joulukuussa 2021 siepattiin ainakin 1450 alaikäistä henkilöä, joista 200 on edelleen vankiloissa. Mutta jälleen kerran, se on länsimaisten kollegoidemme mielestä ”eri asia”.
Kollegat,
Tämän kokouksen päätavoitteena ei ole ainoastaan paljastaa kollektiivisen lännen räikeä kaksinaismoralismi, vaan myös kumota länsimaisten ja ukrainalaisten tiedotusvälineiden levittämät myytit, jakaa objektiivista ensikäden tietoa lasten ”evakuoinnista” Donbasista, sekä niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty heidän turvallisuutensa, hyvinvointinsa ja kukoistuksensa varmistamiseksi.
Totuus on se, että lapset evakuoitiin taistelualueelta, joka syntyi Kiovan rikollisen hallinnon toimesta. Totuus on se, että Donbasissa 9 vuotta kestäneen sodan aikana kukaan ei ollut kiinnostunut näiden lasten kohtalosta, vaan sen sijaan vaaransi järjestelmällisesti heidän henkensä. Totuus on se, että pakotettua ”joukkoadoptiota” ei ole olemassa. Totuus on se, että vain orvot ja ilman vanhempiensa huolenpitoa jääneet lapset, jotka olivat jo sijoitettuina DPR:n ja LPR:n hallinnollisilla rajoilla sijaitseviin hoitolaitoksiin sillä hetkellä, kun Venäjä tunnusti niiden itsenäisyyden – vain tällaiset lapset sijoitettiin Venäjän kansalaisten ”väliaikaiseen alustavaan hoivaan” tai ”väliaikaiseen holhoukseen”. Tämä ei ole adoptiota. Tämä instituutti valittiin tarkoituksella, jotta lapset voidaan palauttaa vanhemmille, jos ja kun he ilmestyvät paikalle. Totuus on se, että Venäjä ei vastusta näiden lasten yhteydenpitoa sukulaisiinsa, ja että me haluamme saattaa heidät taas yhteen [perheidensä kanssa]. Totuus on se, että kaikki evakuoidut lapset saavat lääketieteellistä apua ja sosiaalista tukea.Sellaisia lapsia, jotka eivät ole palanneet perheidensä luokse, tai jotka eivät voi tehdä niin, koska heillä ei ole perhettä, jonka luokse palata, on alle kaksikymmentä.
Esittelijämme kertovat lisää aiheesta. Tärkein esittelijämme on Maria Lvova-Belova, Venäjän federaation lasten oikeuksista vastaava presidentillinen komissaari. Hän on suoraan tekemisissä evakuoitujen lasten tilanteen kanssa. Mukana on myös komissaarin neuvonantaja, Aleksei Petrov, joka käsittelee tämän ongelman humanitaarisia näkökohtia. Lisäksi mukana ovat Donetskin kansantasavallan ihmisoikeusvaltuutettu, Daria Morozova, ja Donetskin kansantasavallan lasten oikeuksista vastaava valtuutettu, Eleonora Fedorenko, jotka voivat antaa totuudenmukaisen selvityksen Donbasin katastrofaalisesta humanitaarisesta tilanteesta, ja sen vaikutuksista lapsiin. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, traumatologi Evgeny Zhilitsyn, Donetskin traumatologisen keskuksen lastenosaston johtaja, joka näkee päivittäin miten sota traumatisoi lapsia.
Loppuhuomautukset:
Kiitän esittelijöitämme siitä, että heillä oli aikaa puhua meille, ja jakaa maailmanyhteisölle totuudenmukaista tietoa lapsista, jotka on evakuoitu (ei karkotettu, kuten jotkut sanoivat tänään) Donbasista ja muilta alueilta. Jolla on korvat kuulla, hän kuulkoon, kuten sanonta kuuluu.
Mitä tulee Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskeviin kommentteihin, joita jotkut tässä salissa vielä läsnä olevat valtuuskunnat ja myös jo poistuneet valtuuskunnat esittivät… Venäjän kannalta tämä elin on kadonnut kansainvälisten oikeuslaitosten kartalta. Se on muuttunut täysin länsimaiden käsissä olevaksi nöyräksi välineeksi.
ICC:n tämän kokouksen aiheeseen liittyvät toimet ovat paitsi vailla oikeudellisia perusteita myös yksinkertaisesti epäinhimillisiä. Oletteko te (mukaan lukien ne, jotka ovat jo poistuneet salista) muuten tietoisia sellaisesta käsitteestä kuin oletus syyttömyydestä ? Vai onko se teille tyhjä sanonta? Oletteko te jo langettaneet tuomionne – oikeusviranomaisten sijasta – pelkästään meitä kohtaan esittämienne ”syytösten” perusteella? Kansainvälinen rikostuomioistuin, ICC, joka on häpäissyt itsensä, pyrkii tuomitsemaan valvontaa vailla olleiden lasten evakuoinnin konfliktialueelta. Sen logiikan mukaan heidät olisi pitänyt jättää tulilinjalle. Oikeastaan siinä onkin kaikki, mitä teidän tarvitsee tietää tästä elimestä, jotta ymmärtäisitte hyvin sen olemuksen.
En ole samaa mieltä Daria Morozovan kanssa, joka sanoi, että tällä päätöksellä Kansainvälinen rikostuomioistuin vahingoitti mainettaan. Maine menetettiin paljon aikaisemmin. Voin antaa teille yksinkertaisia esimerkkejä. Yhdysvaltojen ja NATOn hyökkäykset Afganistania, Irakia ja Libyaa vastaan ovat johtaneet satojentuhansien siviilien menetykseen [sotien] uhreina. Tähän sisältyi myös naisia ja lapsia. ICC ei kuitenkaan koskaan antanut yhtäkään pidätysmääräystä länsimaisista upseereista, puhumattakaan näiden valtioiden johtajista. Niin sanottu riippumaton ICC:n syyttäjä, Britannian kansalainen Karim Khan, ensi töikseen [hän] alensi tämän työn prioriteettiasemaa. Yksinkertaisesti sanoen, hän lakaisi kaiken sen maton alle.
Toinen kuvaava esimerkki oli Muammar Gaddafia vastaan nostettu syyte, joka laadittiin kolmessa päivässä, ja joka perustui sellaisiin väärennöksiin, että on häpeä toistaa niitä ääneen. Riittää, kun mainitaan tarinat ilmasta [käsin] joukkojen päälle pudotetusta ”Viagrasta” niiden edetessä Tripoliin, ja myös siitä, että jotkut ”tummaihoiset palkkasoturit” olisivat syyllistyneet julmuuksiin. Kaikki tämä osoittautui räikeäksi valheeksi.
Venäjän federaatio ei ole Rooman perussäännön osapuoli. Kansainvälisellä rikostuomioistuimella ei ole minkäänlaista toimivaltaa Venäjää ja sen kansalaisia kohtaan. Pidämme kaikkia tämän tahon laatimia asiakirjoja mitättöminä ja pätemättöminä. Kaikesta päätellen Kansainvälinen rikostuomioistuin on lähtenyt itsetuhon tielle. Meille tätä tahoa ei ole olemassakaan.
Kiitän teitä osallistumisestanne. Kiitän myös tulkkeja ja sihteeristöä heidän ystävällisestä avustaan.
Tässä kokouksessa esitetyt materiaalit sekä joitakin lisätietoja tästä aiheesta on ladattu pilvitallennuspalveluun, ja ne ovat saatavilla tämän linkin kautta.
Kiitos.
Kokouksen videotallenne kokonaisuudessaan
Käännös: Riitta Veijalainen
+++