Loma kukkien kaupungissa

Jeiskin vastarannalla siintää Mariupol, sota jyliseee ja välkkyy taivaalla

Vietämme lomamme kesäisin Venäjällä. Tänä kesänä käymme Jeiskissä Asovanmeren rannalla ja Karjalassa.

Matkamme alkaa ravintola Tokio Citystä Viipurissa, missä nautimme maukkaan aterian. Tasokas paikallisjuna kiidättää meidät reilussa tunnissa Finlyandskyn asemalle Pietariin. Parin metroaseman siirtymällä tulemme Jeiskiin lähtevään junaan Moskovskyn rautatieasemalle.

Meillä on käytössä oma hytti puolitoista vuorokautta kestävää matkaa varten Pietarista Jeiskiin. Junamatka on meidän perheemme ykkösjuttu. Junan vaimea lonksutus nukuttaa.

Junassa on aidosti ystävällinen vaununhoitaja ja junan johtaja Sultanov käy välillä kyselemässä, onko kaikki hyvin.

Aamukahvit juomme Moskovan kohdalla ja lounas haetaan Tulan asemalta. Tyttäremme löytää seuraa vaunun lapsiperheistä. Minä keskityn lukemiseen. Toisena aamuna heräämme ”vallankaappauksen” ytimessä Rostov-na-Donussa. Perillä Jeiskissä olimme puolelta päivin.

Suomen ulkoministeriön suositusta välttää matkailua Venäjälle on mahdotonta ymmärtää. Uudelleen rakentuva Mariupol siintää vastarannalla. Siellä kaupungin asukkaat voivat palata koteihinsa ilman pelkoa vainoista ja pommituksista. Sotilasoperaatio kuuluu toisinaan sotilaskoneiden jylinänä ja näkyy pimeällä rintamien suunnassa taivaan voimakkaana valonvälkkeenä.

Tönkkö-venäjää puhuvaa ymmärretään

Olemme toista kertaa Jeiskissä. Kaupungissa on erityisesti lapsille järjestettyä ohjelmaa ja kaikki on lähes kävelymatkan päässä: hiekkarannat, vesipuistot, delfinaario, sirkus, huvipuistot, leikki- ja seikkailupuistot, cartingrata, lukuisat ekskursiot: ratsastusta, luolaseikkailuja, kukkapeltoja, risteilyjä, kylpylöitä, vaelluksia. Risteilyt Mariupoliin ja Rostoviin alkanevat ensi keväänä.

Aikuisille löytyy vilkasta ilta- ja yöelämää aamuun asti. Tarjontaa on runsaasti. Rauhaa rakastavan tuskin kannattaa ottaa huonetta rantahotelleista. Karaoken harrastajat on myös huomioitu.

Pitkä kaunis puistokatu halkoo keskustaa ja sieltä löytyy laaja basaari täynnä hedelmiä, marjoja, vihanneksia, kalaa, lihaa tai vaikkapa vaatteita ja koruja. Ravintoloista saa tasokasta ruokaa ja hintataso on edullinen. Taksiajelut maksavat 1-2 €, bussimatka 30 snt. Maksamme ilmastoidusta huoneistostamme aamiaisineen 40 €/yö. Hyvin varustellun huoneiston voi saada 15 eurolla. Auton vuokraus maksaa 15-25 €/vrk.

Palvelu pelaa. Kaukana ovat ajat, jolloin yrmeä myyjä paiskasi tavarat tiskille puhumatta sanaakaan ja katsomatta asiakkaaseen.

Majoitustamme ylläpitää kiireinen, mutta hymyilevä perheyrityksen emäntä. Siisteys ja majoittujan kaikki tarpeet on huomioitu. Kaupoissa ja ravintoloissa palvelu on mukavaa. Tönkkö-venäjää puhuvaa asiakasta ymmärretään ja lopulta asiat selvitetään vaikka kännykän käännösohjelmilla. En edes yritä käyttää muuta kieltä kuin venäjää että kielitaito kehittyisi. Englantia puhuvia löytyy kyllä monissa paikoissa.

Rannalla väkivahva jo kaljuuntunut isoisä kantaa isoissa kourissaan ylpeänä lapsenlastaan, isät kujeilevat lastensa kanssa ja äidit vievät tyttäriään käsikynkkää. Lasten nauru ja ilakointi on kauneinta musiikkia. Ihmisistä huokuu luottamus tulevaan.

Moskova kuin suuri rakennustyömaa

Venäjän talous on lännen sanktioista huolimatta pysynyt vakaana. Reaaliansioiden kasvu viimeisen vuoden aikana oli 10,4 %. Alueellisia eroja on nähtävissä ihan turistin silmin. Esimerkiksi Viipurissa ja Pietarissa autokanta on huomattavasti suomalaista autokantaa uudempaa, mutta Jeiskin liikenteessä näkyy vielä vanhoja Ladoja ja länsiautoja.

Rakentajan silmät luonnollisesti tarkkailevat rakennuksia ja infraa. Viipuria, Petroskoita ja Pietaria on rakennettu kovalla tahdilla varsinkin viimeiset viisi vuotta. Teitä kunnostetaan, rakennusten julkisivuja rapataan ja maalataan, rautakauppojen valinta on kohentunut lähes suomalaisten kauppojen tasolle ja ihmiset ovat remontoineet huoneistojaan.

Petroskoin kirjasto on venäläisen korjausrakentamisen taidonnäyte. Muitakin viimeisen päälle korjattuja rakennuksia löytyy paljon varsinkin Pietarista. Viipurin ja Pietarin välinen moottoritie on lähes valmis.

Ajoin rekkaa Venäjälle 90-luvun laman jälkipuolella. Silloin syvemmälle sisämaahan mentiin Pietarin kaupungin läpi. Nyt kaupunkia ympäröi massiivinen kehätie. Junan ikkunasta Moskova näyttäytyy suurelta rakennustyömaalta.

Jeiskissä on vielä näkyvissä Neuvostoaikaa. Kaupungin rakennukset ovat miellyttävän matalia, 1-3 kerroksisia. Julkisivujen kunnostuksessa on vielä tekemistä, mutta rantabulevardit, laaja keskustan alue ja turistien majoitukseen tarkoitetut korttelit on remontoitu siistiin kuntoon ulkoa ja sisältä. 

Pitkän ja lämpimän kesän sallimat terassit ovat viihtyisiä. Yhteiset saslik-illalliset yhdistävät matkailijoita ja paikallisia ihmisiä. Huomaan olevani ainoa ulkomaalainen jouossa, mutta minut otetaan ystävällisesti mukaan.

Surua Suomen politiikasta

Suren syvästi hiljaa mielessäni suomalaisten päättäjien politiikkaa rakentaa muuri Suomen ja Venäjän välille ja liittoutua horjuvien, ylivelkaisten ja taantuvien Yhdysvaltojen ja Europan Unionin kanssa. Saksan investointipako on huolestuttava merkki tulevista ajoista.

Johtavat suomalispoliitikot fantasioivat avoimesti Venäjän poliittisen johdon syrjäyttämisellä ja toivovat Yhdysvaltojen avulla pääsevänsä länsimaiden myötä käsiksi Venäjän luonnonrikkauksiin. He haluavat Naton laivastotukikohdan Krimin Sevastopoliin. Eduskunnan puhemies ja presidenttiehdokas haluaa julkisesti tappaa niskalaukauksella Venäjän presidentin.

Lukija keksiköön itse sanat kuvaamaan tällaista politiikkaa. Minä en pysty.

Le Mondelle 6.heinäkuuta antamassaan haastattelussa Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö tunnustaa uskoneensa ja toivoneensa Venäjän talouden romahtavan jopa kuudessa kuukaudessa, mikäli länsimaiset yritykset vetäytyvät Venäjän markkinoilta. Suomalaiset yritykset lähtivätkin maasta nopeasti 2022 median ahkerasti vainotessa niitä, jotka silloin vielä toimivat Venäjällä.

Tulos oli kuitenkin päinvastainen. Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov totesi 7. heinäkuuta lehdistölle antamassaan lausunnossa, että ”venäläiset yritykset, jotka ovat vallanneet vapautuneet paikat ulkomaisten, myös suomalaisten, yritysten lähdön jälkeen … toivottavat ulkomaisten yritysten lähdöt tervetulleeksi ja tuntevat olonsa mukavaksi ja onnelliseksi uudessa liiketoiminnassaan”.

Viipurin marketeissa ei myydä enää Fazerin lämpimäisiä, saman tasoiset tuotteet myydään toisella nimellä. Pietarissa ei ole Hesburgeria on Вкусно – и точка (Vkusno & Tochka). Karjalainen ystäväni Dimitri, joka ajoi ennen Ponssen metsätraktoria, ajaa nyt valkovenäläistä Belarusta.

Jeiskiläisen marketin alkoholiosastolta löytyvät kaikki keskeiset maailmanlaajuiset Brändit kuten Jack Daniel`s tai Hennessy. Hyllyiltä löytyi myös erinomainen valkoviini Villa Krim White Wine Muscat Bianco. Harmi, ettei sitä saa Suomesta.

Jeiskiläinen autokanta kattaa lähes kaikki tärkeimmät läntiset ja aasialaiset automerkit Toyotasta Fiatiin. Varaosaliikkeistä löytyy osat kaikkiin merkkeihin.

Neuvostoliiton aikana virolaiset katsoivat salaa Suomen televisiota ja K-kaupan Väiskin lihatiski-mainoksia. Nyt 2020-luvulla meidän suomalaisten pitää etsiä salaa keinoja katsoa uutisia venäläisistä viranomaisten tai median lähteistä kuten sputnikglobal.com tai rt.com, koska ”Venäjän disinformaatio”.

Ihanan rosoinen maa

Väitteet siitä, että lännessä ja varsinkin Suomessa olisi toimivampi demokratia kuin Venäjällä ovat naurettavia. Kansalaiset äänestivät edelliseen parlamenttiin edustajat, jotka eivät halunneet Suomea sotilasliittoon. Niin tein minäkin. Nato-rummutus jatkui ja kiihtyi, ihmiset antauituvat. Sitten Suomea hallitseva klikki päätti, että liitytään.

Minun mielestäni Suomi ei ole demokratia vaan autokratia, joka toteuttaa Brysselistä ja Yhdysvalloista tulevat käskyt. Venäjällä sen sijaan valtaa ja päätöksentekoa on hajautettu alue- ja paikallishallinnoille ja Moskovan toimesta oikein vaaditaan kansalaisten kuulemista päätöksenteossa.

Onneksi me ihmiset ja kansalaiset voimme rakentaa hyviä suhteita ja välittää ystävyyttä toistemme kanssa. Venäjä on ihanan rosoinen, loputtomasti kiehtova maa, vaimoni myötä lisäksi rakkaaksi tullut. Kun rakensin meille työn ohella kotia Helsinkiin lähes kahden vuoden ajan, minun piti välillä käydä rajan takana rauhoittumassa.

Reilu viikko Jeiskissä on kulunut mukavasti. Annoimme kaupungille nimeksi Kukkakaupunki, sillä kaupunki on kauttaaltaan koristeltu niillä. Meitä viehättää kaupungin siisteys, kompakti koko ja runsas tarjonta. Tulemme varmasti tänne uudestaan, mutta ensi kesäksi suunnittelemme Krimin lomaa.

Lähdemme piakkoin Äänisen pohjoisrannoille Sunkan kylään sukulaisten luo. Odotettavissa on lämmin jälleennäkeminen. Noudamme auton Viipurista ja ajelemme Laatokan reunaa pitkin kohti aitoa kaunista Karjalaa. Tiedoksi disinformaatiota levittäville Rock-radion toimittajille, että perille pääsee vaikka alustan alaslaskusarjalla varustetulla amis-Bemarilla, satoja kilometrejä kylän ohikin. Suomessa tiet eivät ole olleet, eivätkä tule koskaan olemaan niin hyvässä kunnossa kuin ne ovat Vaalimaalta tai Värtsilästä Sunkan kylään.

Täällä kasakoiden maassa ei viedä irrallaan olevia tavaroita. Ratsutilan emäntä juoksee huolestuneena perään ja toimittaa minulle maneesin pöydälle unohtuneen kännykän.

Kirjoittaja Jarmo Mikkonen on rakennusinsinööri. Syntyjään venäläinen Elena opiskeli Petroskoissa räätäliksi. Suomessa hän valmistui lähihoitajaksi ja yo-merkonomiksi, perusti yrityksen ja opiskelee etänä Pietarin yliopistossa. Valmistuu ensi vuonna vaateinsinööriksi.

+++