Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Markus Mustajärvi penää puolueeltaan kannanottoa puolustusuinisterin ja pääesikunnan suunnitelmiin, jotka koskevat suomalaislentäjien mahdollista osallistumista USA:n ydinasetukikohtien ja ydinasekuljetusten suojaamiseen.
Mustajärven mukaan Suomi liittyi Natoon ehdoitta. Hän sanoo, että jo nyt Orpon hallitus suunnittelee ydinenergialain muuttamista ja esimerkiksi presidenttiehdokas Alexander Stubb kannattaa ydinaseiden kauttakuljetusten sallimista.
Tässä tilanteessa Mustajärvi kaipaa selvennysttä Vasemmistoliiton ydinasekantaan. Hän huomauttaa, että puolue sai viimeisimmässä puoluekouksessaan kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen ydinaseiden sijoittamisen Suomeen salliva puolue. Kokouksessa ydinaseiden sijoittamiskielto rajattiin koskemaan äänestyspäätöksellä vain rauhan aikaa.
Ymmärsivätkö kokousedustajat päätösten sisällön?
Mustajärvi arvioi, etteivät kaikki puoluekokouksen edustajat ymmärtäneet, minkä puolesta äänestivät. ”On välttämätöntä, että Vasemmistoliiton johto pikaisesti korjaa asian ja toteaa, ettei puolue hyväksy ydinaseiden sijoittamista Suomeen sen paremmin rauhan, kriisin kuin sodankaan aikana. Ja että sama koskee myös ydinaseiden kuljettamista Suomen alueen kautta muualle”, Mustajärvi vaatii.
Hän muistuttaa, että kokousväelle olisi ollut tarjolla myös erillinen, hänen laatimansa ponsi, jolla haluttiin kieltää ydinaseiden sijoittaminen Suomeen, samoin kuin myös ydinaseiden kuljettaminen Suomen kautta muualle. Mustajärven ponnen taakse tuli kymmenen kansanedustajaa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä ponnen taakse äänestyksessä tuli vain Jari Myllykoski.
Lapin kansanedustajana toiminut Mustajärvi jäi pois eduskunnasta viime kesän eduskuntavaaleissa. Hän oli Vasemmistoliiton kansanedustaja vuodesta 2002 lähtien toimien eduskunnan puolustusvaliokunnassa ja tiedusteluvaliokunnassa.
15 kommenttia julkaisuun “Markus Mustajärvi haluaa Vasemmistoliiton täsmentävän kantaansa ydinaseisiin”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Minun kuvani Suomesta ja suomalaisista on murskana. Ei ole enää oikein mitään mihin tarttua, mihin uskoa. Neuvostoliiton kaaduttua suomalaisten valtava identiteettikriisi pääsi valloilleen uudelleen. Ennen oltiin kansana ihan sujut joidenkin itäisten piirteidemme kanssa. Ei tarvitse kuin kuunnella 1970-90 lukujen iskelmämusiikkia tehdäkseen tämän huomion. Slaavimelodioiden määrä on suuri.
Joku kommentoija jossain totesi, että tämä on kuin avioerolapsen tilanne huonon eron jälkeen. Huoltajuuden saanut puolisko haukkuu ja solvaa vanhaa kadonnutta toista osapuolta, eikä halua kuulla hänestä enää mitään. Se on hyvä kuvaus. Tämä on avioerodraama. Keski-ikäisestä tuntuu, kuin lapsuus ja nuoruus olisi ollut pelkkää valhetta, sitä maata ei ole enää eikä sitä identiteettiä. Olo on vähän kuin DDR-lapsella, mutta ilman valtion minkäänlaisia toimia yrittää kotouttaa itäinen puolisko kansakuntaan ystävyydellä.
Globalistien käyttäessä sanaa ”Suomi” se on vain eufemismi russofobialle, eikä sillä ole enää muuta sisältöä. Sana ei ole enää minkään puolesta, vaan ainoastaan jotakin vastaan. Ollaan kaikki vaan maailmankansalaisia, globaaleja nomadeja leiritulilla laulaen lauluja ystävyydestä ja samankaltaisuudesta, mutta sitten kuitenkin ehdottomasti emme ole niitä joihin meillä on suurin geneettinen samankaltaisuus ja joiden maa parhaassa tapauksessa näkyy keittiön ikkunasta. Ystävät kaukaa ja viholliset läheltä, huono neuvo ulkopolitiikkaan.
Voi pyhä Sylvi mihin meidän päättäjien puhavatpäät on noiduttu. Emme enää ole se vanha Isänmaan puolustajat Suomi kansakuntana. Ei ole enää lippua, rahaa, maata, itsemäärisoikeutta, postimerkkiä ja viimeiseksi jää kieli Suomen kieli. Lännen kanssa olemme kihloista siirtyneet jo avioliittoon, toivottavasti kestää kriisivuodet sen 2v ja sitten ero sen 7v. Nyt on muotia Yhdenvertaisuus, Me Too ja kiusaamisesta vapaa vyöhyke, miksi ei eloonjäämisvapaa vapaavyöhyke?
T. Piia.
Suomi on siis nyt siirtynyt eräänlaiseen pakkoavioliittoon väkivaltarikollisen kanssa: ”Meillä on nyt darling täällä tosi turvallista, koska olen täyttänyt kellari räjähteillä. Naapurille pistin postiluukusta lippusen: ”Turha yrittää soittaa ovikelloa, meillä on pommi!”
Vasemmistoliiton tekemästä linjavedosta sen verran, että sikäli, kun Venäjä todella voisi luottaa siihen , että ydinaseita ei tuotaisi Suomeen rauhan aikana, niin siinä olisi tietysti se hyvä puoli, että Venäjällä ei todennäköisesti kokisi rauhan kestäessä erityisen suurta eksistentiaalista uhkaa Suomen suunnalta. Nyt nämä DCA – sopimuksen alueet ovat kuitenkin epäselviä, mitä niille saa sijoitta ja mitä ei. Mistä Venäjä – tai edes me suomalaiset, voisi silloin tietää, mitä aseita jenkit niihin ovat sijoittaneet? Ilmeisesti on kuitenkin vielä siis Suomen laissa esteitä, joita Stubb haluaisi purkaa, että ydinaseita voisi sitten tänne tuoda. On kyllä ihan järkyttävää hulluutta!
Ja sitten toisaalta tossa vassareidenkin päätöksessä on se ongelma, että jos jenkit oikein kovasti haluaisivat tuoda niitä ydinaseitaan tänne iskeäkseen Venäjälle Suomen kautta, niin eivätköhän he jonkinlaisen sodan saisi nopeasti aikaiseksi. Sotahan voisi olla vaikka jonkun muunkin Nato-maan aloittama?
Ja sitten näiltä nerokkailta Stubbeilta ym. unohtuu myös se, että ydinaseilla leikittäessä on ollut joitakin hyvin uhkaavia läheltä piti tilanteita, jotka on pystytty pysäyttämään pikaisilla puhelinkontakteilla. Jos ydinaseita tuodaan Suomeen, niin tämä hyvin tärkeä turvaväli ja jarrutusmatka lyhenee vain muutaman sekunnin mittaiseksi, jolloin riski siitä, että ydinsotaan päädytään väärän tilannearvion vuoksi kasvaa.
Näin tätä Suomen turvallisuutta meillä nyt kehitetään hallituksen toimesta. – eikä vain Suomen, sillä ydinsodan tuomat katastrofaaliset seuraukset säteilisivät tietysti paljon Suomea laajemmalle alueelle.
Saatte nähdä, että ne ydinaseet Suomeen toimitetaan.
Että sellaisia hevonhampaita kansalaiset valitsevat!!! Näkymät ovat erittäin huonoja.
Meikäläisessä meinaa jonkinlainen pessimismi ja luovutusmentaliteetti vallata, niin kauheaa menoa Suomen ulkopolitiikka ja media (kansan aivopesu) ovat olleet. Toisaalta olen ollut sitä mieltä, että kärsitään nyt sitten taloudellisesti ja kulttuurisesti, itsenäisyytemme menettäneinä, jne. kunhan ei sotimaan ruveta.
Mutta vaikka sotimaankin ruvettaisiin, niin siihen kuolee sentään vain osa kansasta, jos ei uhkailla naapuria atomipommeilla. On tämä järkyttävän itsetuhoista käyttäytymistä ja vain sen vuoksi, että Yhdysvallat kykenisi säilyttämään globaalin hegemoniansa tai jopa vahvistamaan sitä.
Eipä silti, yhtä tyhmiä me oltiin, kun lähdettiin Hitlerin matkaan. Olen paljon itsekseni tuumaillut, mistä tässä on lopulta kysymys. En yhtään ihmettelisi, vaikka oikea vastaus olisi (paitsi ihmisen pahuus ylipäänsä) yksinkertaisesti rasismi. Jotenkin tajuan sen sitä taustaa vasten, että olin itsekin ennen russofobi ja varmaan altis uskomaan kaiken sen, mitä ihmisille nykyään syötetään.
Hitlerillä ei onneksi ollut vielä niitä ydinaseita, joita olisi voinut tuoda Suomeen. Ihan tarpeeksi saatiin kyllä pahaa aikaiseksi sillä reissulla muutenkin. Julkisesta keskustelusta usein unohtuu, että kyllä venäläisilläkin on omat traumansa meistä suomalaisista ja viimeksi kun sodittiin, oli Suomi hyökkäävänä osapuolena ja tukemassa natseja Leningradin piirityksessä, jossa kuin Gazassa tällä hetkellä – näännytettiin tuhansia naisia ja lapsia nälkään.
Yhteistyö Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä on muuttunut merkittävästi viimeisen 100 vuoden aikana, seuraavien vaiheiden kautta:
1. **Ensimmäinen maailmansota ja 1920-luku**: Yhdysvallat osallistui ensimmäiseen maailmansotaan 1917, mikä oli merkittävä askel sen kansainvälisessä roolissa. Sodan jälkeen Yhdysvallat vetäytyi kuitenkin osittain eristäytymispolitiikkaan.
2. **Toinen maailmansota**: Yhdysvaltojen rooli toisessa maailmansodassa oli ratkaiseva Länsi-Euroopan vapauttamisessa natsi-Saksan miehityksestä ja Puna-armejan estämisessä . Sodan jälkeen Yhdysvallat otti johtoaseman Euroopan jälleenrakentamisessa Marshall-apuohjelman kautta.
3. **Kylmä sota (n. 1947–1991)**: Kylmän sodan aikana Yhdysvallat ja Euroopan NATO-maat tekivät tiivistä sotilaallista ja poliittista yhteistyötä Neuvostoliittoa ja sen liittolaisia vastaan. Tämä aika sisälsi myös yhteistyötä tiede- ja kulttuurivaihdossa.
4. **Euroopan unionin kehitys**: Euroopan yhdentymisprosessi, joka johti Euroopan unionin perustamiseen, oli merkittävä muutos, johon Yhdysvallat suhtautui aluksi varauksella, mutta myöhemmin tuki.
5. **Jälkikylmän sodan aika**: Kylmän sodan päättymisen jälkeen Yhdysvallat ja Eurooppa ovat kohdanneet uusia haasteita, kuten terrorismi, globaali talouskriisi, ilmastonmuutos ja viime aikoina myös kasvavat jännitteet Venäjän kanssa.
6. **Teknologian ja tiedonvaihdon kehitys**: Internetin ja globalisaation myötä yhteistyö on laajentunut myös teknologiaan, tietoturvaan ja digitaaliseen infrastruktuuriin.
7. **Viimeaikaiset muutokset**: Poliittiset muutokset, kuten Brexit ja Yhdysvaltain sisäpolitiikan vaihtelut, ovat myös vaikuttaneet transatlanttiseen suhteeseen.
Kokonaisuudessaan yhteistyö on kehittynyt syvemmäksi ja monimuotoisemmaksi, koska EU:ssa muuttuu väestörakenne konservattiivisesta enemmistöä globalistiseen muutopohjaiseen
Voi olla hyvä yhteenveto, mutta ihan amatöörinä herätti pari kysymystä.
”Puna-armeijan estämisessä” Mihin väite perustuu? Hitler siis kukistettiin yhteistyöllä. Mitä olisi tapahtunut ilman Yhdysvaltojen osallistumista tai jos Hitler olisi kukistanut Neuvostoliiton. Ehkei kannattaisi mennä spekulaatioissa kovin pitkälle.
”Yhdysvallat otti johtoaseman Euroopan jälleenrakentamisessa Marshall-apuohjelman kautta” Varmasti apu oli tarpeen, mutta varsinkin myöhempää historiaa ajatellen herää kysymys kuinka pyyteetöntä se lopulta oli.
”Yhdysvallat suhtautui aluksi varauksella, mutta myöhemmin tuki” Toisaalta on sanottu, että EU on tukenut Yhdysvaltojen sotateollisuutta ihan ideologisestikin perustamisestaan lähtien.
”Kylmän sodan päättymisen jälkeen … kasvavat jännitteet Venäjän kanssa.” Itselläni on sellainen käsitys, että jännitteet Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä johtuvat pääosin siitä, että USA yrittää alistaa ja pitää heikkona kilpailijakseen (ja vihollisekseen!) kokemansa Venäjän. Samassa kuviossa USA yrittää kaikin keinoin estää Venäjän ja muun Euroopan normaalin yhteistyön, joka hyödyttäisi molempia. Neuvostoliiton romahdettua USA oli tyytyväinen, kun oli saada vahvan otteen mm. Venäjän luonnonvaroista. Putin oli pääosassa Venäjän etujen puolustamisessa, siksi häntä niin vihataan lännessä.
”yhteistyö on kehittynyt syvemmäksi ja monimuotoisemmaksi” En tiedä, toisaalta suhteesta on tullut yksipuolisen sairas, USA:lle alisteinen. Erilaiset oudot agendat ohjaavat yhden ”totuuden” politiikkaa sen lisäksi, että Yhdysvaltojen globaalin herruuden puolustamisesta on tullut Länsi-Euroopallekin pakkomielle, vaikka se on vahingollista kaikille osapuolille.
Joku sanoi, että sisällissota yhdysvalloissa voisi pelastaa euroopan, siinä yksi toivo! Mutta tappavat he toisiaan muutenkin!
Kun Yhdysvallat liittyi II maailmansotaan liitoutuneiden puolella alkoi olla selvää, että akselivallat häviävät. Viimeistään natsi-Saksan tappio Stalingradissa sinetöi sen. Kysymys oli periaatteessa resursseista (Akselivallat hiipuvat ensiksi).
Suomessakin fiksuimmat tajusivat viimeistään tuossa vaiheessa, että Suomi tulee häviämään sodan Saksan mukana. Esimerkiksi Kekkonen parhaimpine kavereineen (Kustaa Vilkuna ja Kaarlo Hillilä) kokoontui 1943 Hillilän mökille Lapissa pariksi viikoksi nostamaan kuppia ja pohtimaan geopoliittista tilannetta. Siellä suunniteltiin suomen sodanjälkeinen ulkopolitiikka. (tieto Juhani Suomen kirjasta, jonka nimeä en enää muista)
Se ei kyllä pidä paikkaansa: punaarmeijan estämisessä, kyllä yhdysvallat jopa auttoi neuvostoliittoa kukistamaan hitleri! Olisimme jatkaneet saksan nuolemista, jollei yhdysvallat antanut suomelle noottia, Eli: oletteko saksan vai muun maailman puolella!?
Minäkin olin nuorena russofobi, mutta aikuisena ja etenkin 2000 -luvulla ensiksi tajusin, että ei niissä ole mitään pelättävää ja että ihmisiä hekin ovat, joissain asioissa vaan vähän erilaisia, mutta se on kulttuurinen kysymys ja toisaalta onhan heidän historia varsin karu. Takapajuinen tsaarin valtakunta, jonka päälle yli 30 vuotta bolsevikkien hirmuhallintoa, ja Stalinin kuoleman jälkeen touhu maltillistui, mutta oli sitä turhauttavaa ja lamauttavaa kommunismia aina 1990 -luvun alkuun asti, tämän päälle musta vuosikymmen Jeltsinin aikana niin 2000 -luvun alkuun tultaessa venäläiset olivat joutuneet elämään koko modernin ajan huonon ja välillä huonoakin huonomman hallinnon aikana niin toisaalta on pienoinen ihme, että heidän valtio pötkii menemään tuolla höyryllä millä nyt pötkiikään niin toisaalta aika rautainen kansa. Venäläisille voi nostaa peukkua.