”Suomi on tiiviisti yhteydessä liittolaismaihin Punaisenmeren tilanteen kehityksestä ja tukee keskustelua kansainvälisistä toimista, mukaan lukien mahdolliset EU-toimet, tilanteen vakauttamiseksi ja eskalaation ehkäisemiseksi”, kertoi ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) Ylelle perjantaina.
Euroopan unionin ulkoasioista vastaava edustaja Joseph Borrell on esittänyt sotilaallisen ”kriisinhallintaoperaation” aloittamista Jemenin hutkikapinallisia vastaan Punaisella merellä.
Ulkoministeri Valtosen mukaan EU:n osallistumista arvioidaan poliittisella tasolla viimeistään unionin ulkoasiainneuvoston kokouksessa 22. tammikuuta.
Presidentti Sauli Niinistö ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta ovat myös keskustelleet Punaisen meren tilanteesta. Perjantaina tasavallan presidentin kansliasta ei haluttu kommentoida tilannetta.
Tiettävästi erityisesti ulkoministeri Valtonen ja puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) näkisivät mielellään Suomen Yhdysvaltain ja Britannian rinnalla, olipa sitten kyse Nato-maiden, laajemman maaryhmän tai EU:n sotilaallisesta operaatiosta.
Puolustusministeriöstä kerrottiin Ylelle, ettei Suomelle ollut perjantai-iltapäivään mennessä tullut virallisia pyyntöjä osallistua tilanteeseen.
Yhdysvallat ja Britannia aloittivat Jemenin pommittamisen muutama päivä sitten. Yhdysvallat jatkoi Jemenissä olevien ”sotilaallisten kohteiden” pommituksia myös eilen. Huthikapinalliset puolstaan ovat ilmoittaneet jatkavansa iskuja Israeliin kulkeviin aluksiin ja kostavansa myös Jemeniin kohdistetut iskut Yhdysvalloille ja Britannialle.
Yhdysvallat on jo pitempään ollut kokoamassa liittolaisia operaatioon Punaisella merellä, jossa Jemenin huthikapinalliset ovat kohdistaneet iskuja Gazassa tuhoamissotaa käyvän Israelin satamiin meneviä ja niistä tulevia aluksia vastaan. Parikymmentä maata on ilmoittanut tukevansa ”periaatteessa” Yhdysvaltain masinoimaa operaatiota.
Yhdysvallat liittolaisineen on väittänyt, että koko meriliikenne Punaisella merellä on huthikapinallisten iskujen takia pysähtynyt. Tosiasiassa valtaosa liikennöivistä aluksista on kuitenkin voinut liikkua häiriöittä.
Stubb tukee Yhdysvaltain ja Britannian iskuja
Presidenttiehdokkaista Alexander Stubb (kok.) ehätti ensimmäisenä tukemaan Jemeniin kohdistettuja pommituksia.
”Yhdysvallat, Britannia ja niiden tukena olevat maat olivat oikeassa tehdessään iskun”, totesi Stubb.
Stubb väittää huthien tavoitteena olevan pysäyttää meriliikenne Punaisella merellä ja sitä kautta vaikuttaa maailmantalouden kulkuun. Hän ei kuitenkaan usko Lähi-idän sodan eskalaatioon.
Stubbin läntisistä lähteistä poimima väite huthien tavoitteesta on perätön. Hän ei näytä myöskään olevan selvillä siitä, että valtaosa Punaisen meren laivaliikenteestä jatkuu häiriöttä.
Entinen ulkoministeri Pekka Haavisto puolestaan sanoo pitävänsä alueellisen eskalaation riskiä merkittävänä, ellei väkivallan kierrettä Gazassa katkaista.
”Tilanteessa tarvitaan nyt kipeästi enemmän välittäjiä kuin uusia osapuolia”, sanoo Haavisto.
Myös Hollanti, Australia, Kanada ja Bahrain ovat olleet mukana Yhdysvaltain ja Britannian operaatiossa tarjoamalla logistista, tiedustelu- sekä muuta apua iskujen toteuttamiseksi. Saksa on myös ilmaissut valmiutensa lähettää yhden sota-aluksen Punaiselle merelle.
Hufvudstadsbladet kertoi 12.1.2024, että myös Ruotsin ulkoministeri Tobias Billström ilmoitti maansa selvittävän mahdollisuuksia tukea Punaisen meren operaatiota. Ruotsin puolustusministeriö kertoo parhaillaan selvittävänsä tuen edellytyksiä.
YK:n turvallisuuusneuvosto käsitteli Punaisen meren tilannetta 10.1.2024 ja hyväksyi asiasta päätöslauselman äänin 11 – 0. Yksikään turvallisuusneuvoston jäsenmaista ei äänestänyt kannanottoa vastaan, mutta Algeria, Kiina, Mozambik ja Venäjä pidättäytyivät äänestämästä.
Kiina muistutti Yhdysvaltain ja Britannian Jemeniin kohdistamien iskujen jälkeen, ettei turvallisuusneuvoston päätöslauselma antanut tukea sotilallisille iskuille, jotka vain kärjistävät tilannetta entisestään.
Helsingin Sanomat mielii mukaan sotaan
Helsingin Sanomat väittää pääkirjoituksessaan, että Yhdysvallat ”suojelee Punaisella merellä taas kerran Euroopan etuja” (12.1.2024). ”Kun Suomenkin liittolaiset taistelevat Punaisella merellä Suomellekin tärkeiden arvojen puolesta, on se Suomenkin asia”.
Lehden mukaan ”Nato ei ole kyennyt sopimaan yhteistoiminnasta, eivätkä useimmat Euroopan maat ole halunneet lähteä Yhdysvaltojen johtamaan operaatioon. Nyt EU on ilmoittanut lähettävänsä Punaisellemerelle kolme sotalaivaa. Myös Tanska on luvannut lähettää merivoimiensa fregatin alueelle”.
Helsingin Sanomat harmittelee sitä, ettei Suomella ole sotilaallista valmiutta valtamerioperaatioihin, vaikka ”ulkomaankaupasta elävälle Suomelle laivaliikenne on elintärkeä asia”.
10 kommenttia julkaisuun “Aikooko myös Suomi osallistua Jemenin vastaiseen operaatioon?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Laivataan koko Suomen johto, presidentti ja hallitus sinne taistelemaan. Ja jos nyt sattuisi joku jäämään henkiin, niin paluumatkalla voi mennä Ukrainaan juoksuhautaan jäähdyttelemään. Myös kansanedustajat voivat ilmoittautua tähän sankarilliseen tehtävään.
Kannatan.
Sotaisat pressaehdokkaat myös Gazaan tai Jemeniin Li Anderssonia lukuunottamatta!!!
Helsingin Sanomat väittää pääkirjoituksessaan, että Yhdysvallat ”suojelee Punaisella merellä taas kerran Euroopan etuja” (12.1.2024). ”Kun Suomenkin liittolaiset taistelevat Punaisella merellä Suomellekin tärkeiden arvojen puolesta, on se Suomenkin asia”.
HS:n pääkirjoitus- ym. toimittelijat ja kirjoittelijat saavat palkkansa palturista. Em. tapauksessa myös epätäsmällisestä ilmaisusta, jonka voi tulkita myös niin, että Yhdysvallat on aikaisemminkin puolustanut Euroopan etuja nimenomaan Punaisella merellä. No, näsäviisastelut sikseen.
Monille valistuneille ihmisille tuo Yhdysvaltojen esittely Euroopan puolustajana on naurettava, joskin HS:n umpitympeän propagandajournalismin tuntien odotettu.
Puolustiko Yhdysvallat Euroopan etuja, kun se ensin yritti estää NordStream-kaasuputken rakentamista sanktioimalla mukana olevia yrityksiä?
Tapahtuiko Euroopan etujen puolustamisen huipennus päivänä, jolloin Yhdysvaltojen presidentin käskystä meri alkoi poreilla räjäytettyjen kaasuputkien kohdalla?
Onko HS:n mielestä Euroopan etujen puolustamista se, että Yhdysvallat provosoi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, jonka seurauksena Euroopan talous on ollut jyrkässä laskussa, sähkön hinnat nousussa ja Ukrainalaisia pakolaisia on jouduttu ottamaan miljoonittain vastaan?
Tosiasiassa Yhdysvallat on maailman mahtavin ja tuhoisin terroristivaltio, jonka läpikorruptoituneen hallinnon ainoa päämäärä on ajaa omaa etuaan keinoja kaihtamatta. Eurooppa on jenkeille ainoastaan työkalu, joka taipuu tähän tehtävään ns. hyödyllisten idioottihallintojen ja valtamediapropagandan suosiollisella avustuksella.
Tämä terroristivaltio tukee toista terroristivaltiota, Israelia, sen omaa pikku mussukkaa, joka soveltaa raamatun ”silmä silmästä, hammas hampaasta” idiomia melko laveasti palestiinalaisiin, joista Israelin tappamien lasteen osuus hätyyttelee jo kymmentä tuhatta. Nyt mennään koko väestön osalta jo päälle 20:n kertotaulussa, eikä loppua ole näkyvissä.
”Kiitos” Yhdysvaltojen, joka torppaa tulitauon mahdollisuuden. Ja Suomen ulkoministeri Valtosen kieli, en sano missä, äänestää tyhjää, ja tyytyy Ylen studiossa toteamaan katse levottomasti sivulle harhaillen, ”että onhan tilanne aika hirveä”. Onhan se niin.
Huthit siis häiritsevät Israelin kuljetuksia, israelin, joka parhaillaan on Etelä-Afrikan aloitteesta syytettynä sotarikoksista.
Tästä Yhdysvaltojen ja sen Blair-kasvoisen rikolliskumppanin toimista Punaisella merellä voi ennemminkin vetää johtopäätöksen, että se näin välillisesti tukee Israelin suorittamaa kansanmurhaa Gazassa ja samanaikaisesti suojelee omia bisneksiään meriliikennerintamalla.
Aika kaukaa haettu on Euroopan etujen puolustaminen.
Olisiko HS:n aika ryhdistäytyä ja alkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä?
Suomen joukot olivat jo turvaamassa demokraattisia arvoja Afganistanissa…
Mikä oli lopputulos?
Oikeasti , en tiedä, miten saisi retorisesti lahjakkaat demopopulistit kantamaan vastuuta sanoista?
Nato-Suomessa ei olla köyhiä tai kipeitä. Sinne mennään, minne isäntä käskee. Ja sehän käskee!
Piakkoin ne rahat loppuu, mutta isäntä ei taida sen jälkeen maksaa kuluja. Ehkä isäntä tarjoaa meille sotaa venäjää vastaan.
Voi helkatti, kun vihaan tätä umpihullua touhua lännessä ja Suomessa.
Jemeniläiset ovat blokanneet Israelin satamiin meneviä laivoja, koska haluavat tehdä voitavansa, saadakseen Israelin lopettamaan murhaavaa”operaatiotaan” Gazassa. Jemeniläiset ovat yksi maailman köyhimmistä kansoista ja ovat itse hiljattain joutuneet kärsimään valtavasti saudien (USA:N ja brittien tuella) heihin kohdistamista terroristimenetelmin toteutetuista sotatoimista, joihin on kuulunut mm. koulubussien ja satamien pommittamisia, saartoa ja nälkään näännyttämistä USA:n ja brittien tuella. Heillä on siksi voimakas myötätunto Gazan tilannetta kohtaan.
– ”Kun Suomenkin liittolaiset taistelevat Punaisella merellä Suomellekin tärkeiden arvojen puolesta, on se Suomenkin asia”. – Mitähän nämä Suomellekin tärkeät arvot mahtavat tässä olla? USA:n mielistely? Tappamisen jatkuminen ja laajentaminen?
– ”ulkomaankaupasta elävälle Suomelle laivaliikenne on elintärkeä asia”. – Aivan. Nytkö se tuli mieleen, että ulkomaankauppa olisi sittenkin Suomen kannalta tärkeää, ja idän kaupan kuihtumisen myötä taitaa olla laivaliikenne enää olla lähes ainoa vaihtoehto.
Mi
Kuka päättää USAn sotilasoperaatioista?
Parin viime viikon aikana (vuodenvaihteessa) maailmalla ja erityisesti Yhdysvalloissa on noussut esiin kysymys, kuka Yhdysvaltoja oikein johtaa. Maan puolustusministeri Lloyd Austin katosi johonkin eikä Valkoinen talo tiennyt, missä hän on, tai ainakin niin sen tiedottaja ja mm. ulkoministeri Blinken väittivät. Villit huhut levisivät sosiaalisessa mediassa. Spekuloitiin esimerkiksi sillä, että Austin olisi ollut vierailulla Ukrainassa ja jäänyt ohjusiskun alle, tai että hänellä on jokin kriittinen terveysongelma. Humoristit totesivat, että Austin on puntiksella, luvatta poissa palveluksesta, kun hän ei ole esimiehelleen kertonut missä on. USAn liittolaisillekaan ei sitten varmaan kerrottu mitään, mutta annettiinko jokin puhelinnumeron mihin soittaa jos ko. maahan kohdistuu akuutti sotilaallinen uhka. Niin, herää kysymys, kenen takana Suomen odottama apu sitten on, kun meillä on puolustussopimus USA:n kanssa. Nyt Pentagon lienee kertonut, että Austinilla on todettu eturauhassyöpä. Jos näin on, miksi tätä ei voitu sanoa heti jollain sopivalla ilmaisulla.
Tuo Yhdysvaltain poliittisen johdon tietämättömyys korkean puolustushallinnon päättäjän poissaolosta on suoraan sanoen käsittämätöntä eikä se ole oikein uskottavaa. Se, mitä sillä tarinalla on haluttu peitellä, herättää kyllä hämmennystä. Vaikuttaa siltä, että puolustushallinnon tarinoiden käsikirjoittajilta on hetkeksi mennyt sormi suuhun ja taustalla on jokin maan kannalta suurempi asia. Onko toivottu, että kukaan ei huomaa ihmetellä Austinin poissaoloa ja ei ole haluttu paljastaa suurta aukkoa puolustushallinnossa? Mutta USA:n puolustushallinnossa ei voi olla sellaista heikkoutta, että jos puolustusministerille käy jotain, niin toimintakyky lamaantuu. Ehkä on koettu jo riittävän hämmentäväksi se, että puolustushallinnon julkikuvaan tulisi tahra, jos puolustusministerin korvaisi julkisissa esiintymisissä joku muu. Varapuolustusministeri oli lomailemassa Karibialla. Ehkä Austinin ongelmat ovat sitä luokkaa, että ministeri täytyy laittaa vaihtoon eikä sopivaa kandidaattia ole vielä löydetty.
Joka tapauksessa Austinin katoamisen syy, terveys tai muu ongelma, ei tässä ole oleellinen kysymys. USA:n poliittisen johdon ongelma on julkikuvan säilyttäminen ja sen seikan peittäminen, että poliittisen johdon keskeinen rooli on juuri pitää yllä tuota julkikuvaa. Todelliset poliittiset ja turvallisuutta koskevat päätökset tekevät muut ihmiset. Tämä johtopäätös on ilmeinen ja se olisi aivan väistämätön, jos todella olisi niin, että puolustusministerin poissaolosta ei tarvitse kertoa presidentille. Hänkään ei ole välttämätön todellisissa puolustusta koskevissa päätöksissä. Toki silloin, kun pitää julkisesti tehdä jokin sotilaallinen ratkaisu, presidentille kirjoitetaan puhe, jonka hän käy lukemassa promptilta, ja häneltä otetaan allekirjoitus päätökseen. Joe Bidenin vahvuus on, että hän osaa eläytyä rooliinsa niin kauan kuin hän ei ala keksiä vuorosanoja itse.
Tämä on amerikkalaisen demokratian nykytilan karu kuva. Ilman muuta Yhdysvaltain politiikassa on mukana ihmisiä, jotka uskovat olevansa kansan valitsemia edustajia ja ajavansa kansalaisten etua, mutta heidän todellista vaikutusvaltaansa ei ole päästy punnitsemaan pitkään aikaan. Ja on monia teräviä kriittisesti ajattelevia ihmisiä, jotka yrittävät paljastaa taustalla olevat todelliset päättäjät, sotateollisen kompleksin ja turvallisuuspalvelujen verkoston. Nuo kriitikot pitävät vielä yllä uskoa siihen, että suuren rahan ylläpitämän median tarinat luhistuvat ja Yhdysvallat palaa sille demokratian tielle, jolle sen perustuslain laatijat lähettivät.
Aikoinaan Suomelta meni sivu suun mahdollisuus osallistua Irakin ja myöhemmin Libyan tuhontaan, kun se ei vielä ollut Naton jäsen.
Suomi on aina halunnut yhteisiin pöytiin, kuten oli myös Euroopan Unioniin liittymisen kohdalla, joten miksi se ei nyt käyttäisi tilaisuutta hyväkseen päästäkseen Yhdysvaltojen muodostaman koalition yhdeksi osalliseksi.
Hesari mainitsee arvot.
Todellakin, Suomen ei tarvitse käyttää omaa harkintakykyään, kun se voi aina luottaa Yhdysvaltojen arvojen oikeellisuuteen, joita aina on syytä ehdoitta tukea ja niihin tukeutua.
Maininnan saa myös Yhdysvaltojen rooli Euroopan etujen puolustajana, josta lehden mukaan Jemenin pommitukset ovat yksi osoitus.
Tämäkin arvio on hieman kyseenalainen, jos tarkastellaan aivan lähihistoriaa mm. Nord Stream- kaasuputkien osalta.
Seymour Hershin pudotettua uutispommin Joe Bidenin osuudesta räjäytyksiin, se tussahti läntisessä valtamediassa suutariksi, jonka tilalle otettiin jossain ”ajatushautomossa” kehitetty peitetarina, jolle variksetkin nauraisivat. Yle:ssä ei koskaan mainittu sanallakaan Hershin paljastusartikkelista.
Kun katsoo nykyisiä korkeita sähkön hintoja ja Euroopan talouden alamäkeä, joilla on suora yhteys tuhottuihin kaasuputkiin ja kauppasuhteisiin Venäjän kanssa, niin minulla on täysin toinen näkökulma Yhdysvalloista Euroopan etujen jatkuvana puolustajana.
Tämä näkökulma tulee Fortumin ja Nokian Renkaiden ”omistajana” konkreettisesti myös lompakon kautta.
Eiköhän Yhdysvallat pääasiassa aja omia etujaan, mistä osoituksena lienee Euroopan bisnesten häirintä ja suoranainen tuhoaminenkin.