Atte Blom, Love Recordsin, Johanna Kustannuksen perustaja sekä kulttuuri-heeros on saattanut jäädä joillekin suomalaisille melko tuntemattomaksi, vaikka hän on tuonut kuulijoiden ulottuville muun muassa Juice Leskisen, Tuomari Nurmion ja Kaj Chydeniuksen musiikkia.
Hiljattain julkaistussa Elina Saksalan kirjoittamassa elämäkerrassa ”Atte Blom – Mies Love Recordsin takana” (Johnny Kniga 2025) rock-muusikot ylistävät Aten ennakkoluulotonta asennetta musiikkiin ja hänen ”vainuaan”. LoveRecordsin vaikutus 1970-luvun ilmapiiriin oli hyvin suuri myös poliittisen laululiikkeen kautta.
Blom oppi alan Hufvudstadsbladetin musiikkiarvostelijana
Blom oppi tuntemaan alan toimimalla Hufvudstadsbladetin musiikkiarvostelijana. Siinä hän joutui arvioimaan, mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja levyjä.
Atte Blom muistuttaa, että afroamerikkalainen musiikki oli vastarinnan musiikkia siinä vaiheessa, kun rock ja funk alkoivat lyödä läpi. Sen läpimurto tapahtui pienten yhtiöiden välityksellä, isot yhtiöt eivät näinä vuosina halunneet mustia artisteja.
”Minulle afroamerikkalainen musiikki oli ja on edelleen juuri sitä musiikkia. Jos britit ovat jossain onnistuneet, niin nimenomaan brittiläiset nuoret ymmärsivät menneisyydestä musiikin alkujuuret ja soittivat sitä muulle maailmalle, ennen kuin amerikkalaiset pääsivät jäljille alkuperäisistä artisteista ja heidän tavastaan soittaa”, sanoo Blom.
”Sitten kun musta musiikki alkoi kiinnostaa myös valkoista yleisöä, isot yhtiöt ottivat mukaan jonkun valkoisen artistin, joka levytti mustien kappaleista kesympiä versioita kuten Pat Boone. Kuitenkin mustat löivät itseään yhä enemmän läpi.”
Blom toteaa, että nykyäänkin aika suuri osa amerikkalaisesta suositusta musiikista on mustien tekemää.
Kolme miestä Love Recordsin perustamisen takana
Kolme miestä – Atte Blom, Henrik Otto Donner ja Christian Schwindt – perusti Love Recordsin vuonna 1966. Otto Donner sai vuonna 1970 vakanssin Yleisradion musiikkipäällikkönä ja tuotantovastuu siirtyi Blomille. Hän tajusi silloin, että Suomen musiikkimaailman yksi ongelma oli, että sitä dominoi Musiikki Fazer. Yhtiön ja koko alan veteraani – musiikkipäällikkö Toivo Kärki – hylkäsi rockin.
Legendaarinen Kärki arvioi sillä tavalla väärin, että rock jäisi vain vähemmistömusiikiksi, koska Pat Boonet ja sellaiset eivät yleisöä vakuuttaneet, Blom toteaa.
Blom kertoo, että hän sai kolmannen maailman asioihin erikoistuneen uusvasemmistolaisen yhdistyksen – Tricontin – kautta kontaktin vapautusliikkeisiin, joiden musiikkia hän julkaisi. Kyse oli mm. Guinea-Bissaun vapautusliikkeen lauluista, tansanialaisesta ja kuubalaisesta musiikista sekä chileläisen Quilapayúnin lauluista.
Blom sanoo julkaisseensa jopa albanialaista musiikkia aikana, jolloin maata johti vielä Enver Hoxha.
Loven ensimmäinen vinyyli oli Chydeniuksen ”Lauluja”
Ensimmäinen Loven vinyyli äänilevy oli Kaj Chydeniuksen ”Lauluja” (1966), jossa olivat mukana Kalle Holmberg ja Vesa-Matti Loiri. Chydeniuksen kanssa yhteistyö virisi, kun Saaren vangit -niminen ryhmä perustettiin. Siitä tuli myöhemmin KOM-teatteri, jonka äänitteitä Blom julkaisi paljon.
Love Records ajautui myöhempinä vuosina taloudelliseen kriisiin ja konkurssiin. Vasemmisto yritti pelastaa yhtiön, joka oli kehittynyt vasemmistolaiseksi kulttuurivaikuttajaksi.
Blom kertoo SKP:n varapuheenjohtaja Taisto Sinisalon jopa hankkineen taloudellista tukea Lovelle.
”Eikä Sinisalo missään vaiheessa kysynyt, mitä levyjä aioin tuottaa. Tuesta keskusteltiin myös ammattiyhdistysliikkeen kanssa, mutta se olisi halunnut rahojensa vastineeksi olla vaikuttamassa siihen, mitä julkaistaisiin”.
”En pitänyt siitä”.
Blom sanoo hänen pointtinsa olleen siinä, että hän tuottaa ääntä. ”Se oli ne raamit, joiden puitteissa toimin. Jossain vaiheessa taltioin kellopelien ääntä ja julkaisin niitä. Ja hyvin paljon sekametelisoppaa.”
”Yritin saada Lapualaisoppperan levytyksen ja työväenlaululevyn vanhoista työväenlauluista.”
Blom kertoo myös, että Pekka Gronow, joka tuli tunnetuksi 1960-luvulla radiossa toimittamistaan blues- ja jazz- musiikkiohjelmista, tiesi hänen toiveensa ja kokosi levyn, mutta vei sen kuitenkin Scandialle.
Marxilainen, yleisvasemmistolainen, kommunisti, taistolainen vai mikä?
Atte Blom syntyi Helsingissä kaksikieliseen perheeseen vuonna 1943. Koti oli myös poliittisesti kaksijakoinen: äiti oli punaisten puolella taistelleen ja vankilassa istuneen punakaartilaisen tytär, isä oli urheilun kautta valkokaartilainen.
”Asetuin varovaisesti äidin puolelle. Isäni ei ymmärtänyt, mitä tarkoitti, kun häntä kutsuttiin lahtariksi. Hän muutti mielipiteitään armeijan aikana. Hän oli kouluttautunut hammasteknikoksi ja tiivisti sotakokemuksensa sanoen, että on vaikea tehdä proteesi ihmiselle, jolta on alaleuka ammuttu pois.”
Atte tunnustautuu yhä kommunistiksi, mikä on harvinaista nykyaikana. Hän ei myöskään kainostele mielipiteitään Ukrainan sodasta tai USA:n imperialismista.
”Aloin olemaan utelias 1960-luvun alussa, tulin armeijasta vuonna 1964. Tajusin että vasemmalla on vaihtoehtoja.”
”Olin kiinnostunut kaikista niistä vaihtoehdoista ja myös taistolaisliikkeestä. Olin tavannut Jaakko Laakson Tricontissa. Hän oli tunnettu taistolaisaktivisti 1970-luvulla.”
Tricont kertoi kolmannesta maailmasta. Nykyään puhutaan ”globaalista etelästä”.
Atte Blom mainitsee myös toimittaja-aktivisti Johan von Bonsdorffin, joka oli voimakkaasti mukana kolmannen maailman asioissa, samoin Latinalaista Amerikkaa tarkasti seuranneen Jyrki Lappi-Seppälän.
”Tricontissa oli paljon erilaisia ryhmiä, minä vedin ”Toinen Amerikka” -ryhmää.”
Blom kutsuu itseään ”tällaiseksi Amerikka-faniksi” mutta sanoo, että hänelle Amerikka merkitsee Mustia panttereita, Martin Luther Kingiä ja Malcolm X:ää”.
Blom kertoo seuranneensa poliittista debattia myös ruotsalaisesta vasemmistolehdistöstä. ”Ruotsissa keskustelu kolmannen maailman ongelmista oli hyvin maolaisväritteinen ja Neuvostoliitto-vastainen.”
Sen sijaan Suomessa vasemmistolainen nuorisoliike suhtautui Neuvostoliittoon ”paljon ystävällisemmin”, muotoilee Atte.
Blom kertoo, että hänen poliittinen havahtumisensa tapahtui Sirola-opistossa syksyllä 1969. Hän oli seurannut paneelikeskustelua, jossa eräs SKP:n veteraani piti esitelmää Kiinasta. Puhuja ryhtyi haukkumaan Kiinaa. Neuvostoliiton ja Kiinan välit olivat tuolloin huonot.
”Hermostuin siitä, nousin ylös ja poistuin Sirola-opiston kirjastoon. Otin Kansan Uutisten vuoden 1966 vuosikerran luettavaksi. Siinä oli keskustelua sosialismista. Se kiinnosti.”
Blomin mielestä kommunistisen puolueen puheenjohtajana siihen aikaan pitkään toiminut Aarne Saarinen ja monet muut olivat lähinnä vasemmistodemareita.
”Heidän asenteensa reaalisosialismia kohtaan oli jollain lailla valju”.
Radikaalivasemmiston pitäisi saada itsensä esille
Radikaalivasemmiston pitää saada Blomin mielestä itsensä esille uudella tavalla ja myös yhteistyö kaikkien vasemmistovoimien kanssa pitää saada taas liikkeelle, sanoo Blom.
Blom katsoo vasemmistoliiton alamäen alkaneen Suvi-Anne Siimeksen puheenjohtajuuden aikana.
”Vasemmistoliiton johdossa on yhä kuvitelma, että puolueen kannatus on nyt lähtenyt nousuun siksi, että johtajat ovat jyrkkiä vasemmistoliiton vasemmalla siivellä olevia ihmisiä kohtaan.”
Kevään eduskuntavaalien ehdokkaista yritetään karsia pois Markus Mustajärven ja Johannes Yrttiahon kaltaiset Nato-jäsenyyden vastustajat.
Blomin mielestä vasemmistoliitto voisi olla politiikassaan terävämpi kuin nykyinen, jos se ei hylkäisi vasenta siipeään.
”Haluaisin ehjän toimivan vasemmiston, mutta sellainen vasemmisto, joka tukee sotilaallisesti nykyistä korruptoitunutta Ukrainaa, on minulle liikaa.”
Vasemmistoliiton johdon pro-ukrainalaista ja Venäjän vastaista linjaa Blom pitää äärimmäisen tympeänä.
Liberaalit kulttuuripiirit ovat närkästyneet Blomin Ukraina-kommenteista
Kun Atte Blomin elämäkerta ilmestyi viime vuonna, monet kulttuuriliberaalit närkästyivät ja viittasivat hänen näkemyksiinsä Ukrainan tapahtumista, vaikka itse kirjassa niitä ei käsitelty.
Keskustellessani Blomin kanssa Ukrainasta hän tuo esille tapahtumia, joita suomalainen valtavirtamedia ei juuri ole käsitellyt. Hän muistuttaa esimerkiksi siitä, että Ukrainan nykyhallinto on kieltänyt oppositiopuolueiden toiminnan,
”Peräti 11 puoluetta on kielletty, samoin venäjä virallisena kielenä. Vaaleilla valittu presidentti syöstiin vallasta vuonna 2014.”
Blom ei vältä myöskään fasismi-sanan käyttöä. Blom sanoo nähneensä paljon kuvamateriaalia Ukrainan uusnatseista.
”Natsisympatioilla Ukrainassa on syvät historialliset juuret. Avainhenkilö Ukrainan ymmärtämisessä on Stepan Bandera, äärinationalisti. Hän osallistui Puolan juutalaisten ja natsien vihollisten teurastamiseen. Siksi tällä hetkellä Puolassa kasvaa kritiikki Ukrainaa kohtaan, koska Ukrainassa ihaillaan nyt kovasti Banderaa.”
”Olen nähnyt pitkän pätkän videota Odessan ammattiliittojen talon ja sisällä olleiden ihmisten polttamisesta vuonna 2014. Äärioikeistolaisten jalkapallohuligaanien annettiin vapaasti riehua.”
Blomia ovat puistattaneet myös kuvat häpeäpaaluihin sidotuista mustalaistytöistä Kiovassa.
”Se oli fasistien tekoja. Ukrainassa järjestetään myös lasten sotaleirejä. Maidanin mielenosoituksissa päänatsiporukkana toimi Oikea Sektori. Uutta ja oikeuden päätöksellä vahvistettua tietoa on se, että murhaluodit mielenosoittajia kohtaan tulivat äärioikeiston hallinnassa olevasta rakennuksesta.”
USA jatkaa kolonialismia
Blom seuraa tarkasti kansainvälisiä tapahtumia.
”Yhdysvallat jatkaa Naton avulla siirtomaavaltaa”, sanoo Blom napakasti.
USA:sta on tullut uuden ajan siirtomaaisäntä. ”Se ei valloita kokonaisia valtioita, mutta sillä on 800 sotilastukikohtaa eri puolilla maailmaa.”
Blomin mukaan siksi myös nykyisin pitää jatkaa imperialismin arvostelua ja nähdä, ettei siirtomaavalta ole loppunut. Imperialismi jatkuu äärettömän voimakkaana kapitalismina, jota USA ylläpitää. Hän muistuttaa, että USA kävi pitkän ja verisen sodan Afganistanissa ja hyökkäsi sekä Irakiin että Libyaan, jonka hän huomauttaa olleen ”kunniallinen valtio”.
BRICS-maat ovat Blomin mukaan voimakkaampia kuin länsi, kun katsoo nyt voimasuhteita maailmassa. ”On iso ero siinä, miten kiinalaiset suhtautuvat naapureihinsa ja miten USA suhtautuu omiinsa.”
Israelin henkistä yliotetta USA:n johdosta Blom pitää äärettömän pelottavana.
”Koko Donald Trumpin perhedynastia oli aiemmin vähällä kaatua, mutta se sai valtavan investoinnin eräältä sionistiselta rahoittajalta, joka oli myös kova Israelin politiikan tukija.”
Blom seuraa Naapuriseuran sanomia ja seuraa tarkasti Youtuben keskusteluja
Naapuriseuran sanomia Blom sanoo pitävänsä hyvänä ja tässä tilanteessa hyvin tarpeellisena. Hän kertoo seuraavansa paljon myös keskusteluja Youtubessa.
Blom suosittelee myös Naapuriseuran sanomien lukijoille tutustumista Youtuben parhaisiin imperialismin vastaisiin ohjelmiin.
Sellaisiksi Blom mainitsee mm. amerikkalaisen oikeustieteilijän Andrew Napolitanon haastattelut, joita tuomari Napolitano on tehnyt muun muassa entisen CIA:n analyytikon Larry Johnsonin, eversti evp. Larry Wilkinsonin, ekonomisti Rick Wolffin, CIA:n entisen virkamiehen Raymond McGovernin ja Britannian merkittävissä tehtävissä toimineen diplomaatin Alastair Crooken kanssa.
Blom suosittelee myös tutustumaan amerikkalaisen talousasiantuntijan Jeffrey Sachsin Youtube-ohjelmiin. Sachs kävi viime vuonna puhumassa myös EU:n parlamentille Ukrainan sodan taustoista.
”Kun valtavirtamediassa minua kutsutaan putinistiksi, voisin sanoa pari eroa: minä olen kommunisti, Putin ei. Minä olen ateisti, Putin on ortodoksikristitty”, sanoo Blom nauraen.
Kuva: Tuntematon. Valokuva suomalaisen levy-yhtiö Love Recordsin tiloista Helsingin Pitäjänmäellä (Finnvox-studiotalo). Vasemmalta Jertta Roos, Seppo Paakkunainen, Henrik Otto Donner, Christian Schwindt ja MA Numminen. Lähde: Wimimedia Commons, lisenssi CC0 1.0
Kuva: Tuntematon. Atte Blum Love Recordin studilla 28.7.1971. Lähde: Finna, lisenssi CC BY 4.0
Kuva: Tuntematon. MA Numminen, Unto Mononen ja Pekka Gronow. Lähde: Wimedia Commons (Puplic Domain)
Kuva: Helge Heinonen. Suomirockin legendoista Rauli Badding Somerjoki 1970. Wikipedia, lisenssi CC-BY-SA 4.0
Kuvat: Atte Blomin albumista
3 kommenttia julkaisuun “Atte Blom, toisinajattelija ennen ja nyt”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Hyvä kirjoitus.En ikinään tavannut Blomia mutta arvostan hänen uraa suomen musiikki skenessä.
Suvi-Anne Siimes oli pääoman torpedo, jonka oli määrä upottaa ”laiva” nimeltä vasemmistolainen työväenliike. Siimeksen puheenjohtajakaudella on selviä yhtymäkohtia tämän päivän Vasemmistoliittoon. Siimes jahtasi aktiivisesti Vasemmistoliiton vasemmistoa. Hän mm. vaati kaikkien taistolaisten poistamista V-L:n vaalilistoilta, ja uhkasi erota jollei näin tehdä. Kertoi jopa lopettavansa V-L:n äänestämisen jos puhdistusta ei tehdä.
Siihen aikaan puolueen jäsenistö ei ollut vielä niin ”narutettua” kuin tänään, ja vasemmistolaiset ehdokkaat saivat jäädä listoille. Siimes toteutti uhkauksensa ja erosi puheenjohtajan paikalta. Taisi erota puolueestakin. Sitä en tiedä jättikö äänestämättä. Jouti mennä. En jäänyt kaipaamaan.
Historia toistaa taas itseään. Tänä päivänä Vasemmistoliiton johto haluaa puhdistaa jälleen puolueen vaalilistat niistä lopuistakin oikeista vasemmistolaisista, jotka eivät usko pääoman sepitteitä esimerkiksi Ukrainan sodasta. Pelkäänpä pahoin, että Mustajärvi ja Yrttiaho suljetaan pois vaalilistoilta. Samalla V-L tekee karhunpalveluksen itselleen, sillä nuo toverit vievät paljon ääniä mukanaan. Tokko löytyy ketään kunnollista edes tilalle.
Kuten rouva Siimes minäkään en ole enää vuosiin äänestänyt nykyistä woke-puolue Vasemmistoliittoa – tosin täysin päinvastaisista syistä kuin Siimes. En luota enää poliitikkoihin, virkamiehiin enkä parlamentaariseen demokratiaan. Todellinen demokratia lähtee kaduilta. Tutkitusti 3,5% kansalaisista riittää saamaan muutoksia aikaan, jos he osoittavat aktiivisesti, säännöllisesti ja raunanomaisesti meiltään. Siis n. 200 000 suomalaista pystyy jo saamaan muutoksia, jotka eivät ikinä toteudu parlamenteissa.
Siimeksestä vielä sen verran lisää, että vilkaiskaapa (pääoman ilmoitustaulu) Wikipediaa mitä se kertoo S-A. Siimeksestä. Sieltä näkyy selkokielisesti mihin seuraan rouva kuuluu. Eivät nykyään viitsi enää edes piilotella totuutta.
Blomin mielestä kommunistisen puolueen puheenjohtajana siihen aikaan pitkään toiminut Aarne Saarinen ja monet muut olivat lähinnä vasemmistodemareita.”
Kuka on oikea kommunisti? Miten ”vasemmistodemarin” erotti tuolloisesta SKDL:n kannattajasta? Nämä ovat täysin määrittelemätömiä suureita. Mitä taas Saariseen tulee, niin ymmärsin hänen pyrkineen parantamaan (työ)väestön asemaa Hallituksesta käsin, jolloin on pakko tinkiä tavoitteistaan päästäkseen Hallitukseen. Kun taas puhdasoppiset (!) eivät taivu kompromisseihin. Muuten, konservatiivien (=porvarit) on paljon helpompi puolustaa (, jopa lainsäädännöllisesti ) asemiaan, kuin muutoksiin pyrkivien/radikaalien, jolloin muutosvoimien kesken tulee helpommin riitoja linjan valinnasta.