Kul-Sharifin moskeija Kazanin kremlissä on korunkaunis myös sisäpuolelta

Kesälomalle Uralille ja Tatarstaniin

Teimme elokuun lopulla vaimoni kanssa onnistuneen kesälomamatkan Venäjälle Tatarstanin pääkaupunkiin Kazaniin ja Jekaterinburgiin. 

Jekaterinburg, entiseltä nimeltään Sverdlovsk, sijaitsee kirjaimellisesti jylhällä Uralilla Aasian ja Euroopan maantieteellisellä rajalla. Värikäs kaupunki, jossa asuu 1.5 miljoonaa asukasta, on Venäjän neljänneksi suurin kaupunki. Kuuluisimpia paikkoja ovat Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai toisen ja hänen perheensä teloituspaikka sekä Sverdlovskissa syntyneen Venäjän ensimmäisen presidentin Boris Jeltsinin mukaan nimetty komea tiedekeskus.

Eksoottinen Tatarstanin pääkaupunki Kazan

Matkamme alkoi Kazanista, jonne pääsee kätevästi lentäen Istanbulin kautta. Kazan on Jekaterinburgin jälkeen Venäjän viidenneksi suurin kaupunki, jossa asuu noin 1.3 miljoonaa asukasta. Eksoottisen Tatarstanin pääkaupungin asukkaista etnisiä tataareja on 49 prosenttia ja venäläisiä 47 prosenttia.

Tatarstanin tasavallassa asuu noin Suomen verran asukkaita, viralliset puhutut kielet ovat tataari ja venäjä. Käytännössä kaikki julkiset kyltit ja palvelut ovat saatavilla molemmilla virallisilla kielillä, mutta käytännössä valtaosa paikallisesta väestöstä, myös tataarinkielisiksi luokittelluista, käyttää venäjää päivittäisessä elämässä. Tatarstanin tasavallalla, joka kuuluu Venäjän federaatioon, on myös oma puna-valko-vihreä lippu ja itsehallinnollinen asema.

Kazanin ehdoton ykkösnähtävyys on keskeisellä paikalla sijaitseva korunkaunis Kazanin kreml. Kremlin alueella syvässä sovussa vierekkäin sijaitsevat uskonnolliset temppelit Kul-Sharifin moskeija, joka on yksi Euroopan suurimmista moskeijoista, sekä kaunis ortodoksinen Pyhän Marian Ilmestyksen katedraali.

Kremliltä alkava kaksi kilometriä pitkä Bauman-kävelykatu, Kazanin Arbatiksikin sanottu, tarjoaa vilkasta katukulttuuria lukuisine ravintoloineen ja kahviloineen sekä on kremlin jälkeen ehdoton jatke Kazanissa tutustumiseen. Paitsi uskonnollisesti ja etnisesti, on Kazan myös gastronomian sekoitusuuni, jossa pääsee kätevästi tutustumaan tataari-turkkilaistyyliseen ruokakulttuuriin tai perinteisempään venäläiseen keittiöön samalla kertaa.

Baumanin kävelykatu keskeisellä paikalla Kazanissa Kuva: Sami Heikkilä

 

Kazanissa on tällä hetkellä 2005 valmistunut Venäjän uusin metro. Yksilinjainen metro saa piakkoin toisen linjan suunnitelmien mukaan ensi vuonna. Kazanin kansainväliseltä lentokentältä on laajat yhteydet ympäri Venäjää sekä erityisesti Turkkiin ja turkinkieliseen maailmaan kuten Keski-Aasian maihin. 

Rautatiellä on liikenneyhteyksissä myös keskeinen rooli. Jatkoimmekin matkaa muutaman päivän oleskelun jälkeen 15 tuntia kestävällä yöjunamatkalla Jekaterinburgiin. Matka oli saada nolon lopun ennen kuin se edes alkoikaan, sillä Kazanin päärautatieasema sijaitsee keskustassa, mutta oma junamme olikin merkitty lähteväksi Kazan-2 asemalta 10 kilometrin päässä keskustasta. 

Olimme onneksi asemalla hyvissä ajoin. Kun tietoa junastamme ei ilmestynyt monitorille, selvisi virkailijan avulla että taksilla ehtisimme vielä oikealle lähtöasemalle. Saimmekin varsinaisen kilpa-ajajan kuskiksi sekä kieltämättä rallitunnelmissa päästelimme kaupungin toiselle reunalle ja ehdimme junaan. 

Olimme varanneet junaan niinsanotut kolmannen luokan paikat. Ne sijaitsivat avohytti-osastossa, jossa sängyt ovat vaunussa väliseinien erottamina ilman hyttejä. Matka tässä platzkart-osastossa sujui rauhallisesti, vaikka juna olikin täysi ja koululaisten kesälomaviikon viimeiset päivät menossa.

Jekaterinburg Uralin miljoonakaupunki Euroopan ja Aasian rajalla

Jekaterinburgissa meidät otti vastaan kalsea Uralin suunnan tuuli, mutta kuiva keli. Yövyimme palkitun Jekaterinburgin sirkuksen lähellä, mutta ikäväksemme näytökset olivat vielä kesätauolla. Kulttuurinälkää saimme kuitenkin tyydytettyä vierailemalla Jekaterinburgin baletti- ja oopperatalossa, jossa kävimme katsomassa romanttisen Sylphiden, joka on maailman vanhin säilynyt baletti.

Jekaterinburg on hengästyttävä kohde, jossa Venäjän historia on läsnä. Tsaari Nikolai toisen teloituspaikka 1918 oli Ipatjevin kartanossa, talo purettiin Boris Jeltsinin määräyksestä 1977. Paikalle rakennettiin vuonna 2000 upea katedraali Kirkko veren päällä, joka onkin yksi kaupungin ehdottomia vetonauloja.

Kirkko veren päällä rakennettiin tsaariperheen murhapaikalle Kuva: Sami Heikkilä

Myös Venäjän ensimmäinen tosin kiistanalainen presidentti Jeltsin vaikutti Sverdlovskin alueella. Hänen mukaansa on nimetty tiedekeskus. Myös Jekaterinburgissa on eloisa Vaynera-kävelykatu, Uralin Arbat. Katu lähtee 1905-aukiolta ja päättyy sirkukselle. Tällä hetkellä kävelykadulla tehtiin mittavia korjaustöitä, keskeneräinen katu on taatusti upeassa kunnossa ensi kesänä.

Erityisesti Jekaterinburgissa näkyi valtava rakennus- ja korjausrakennusbuumi. Joka puolella kohosi kymmeniä nostokurkia, joiden lähellä nousi yhä lisää ja lisää pilvenpiirtäjiä. 

Jekaterinburgilainen kauppakeskus tarjoaa King Kong -pizzaa Kuva: Sami Heikkilä

Rautatieaseman lähellä oli 1990-luvun korruption muistomerkiksi jäänyt keskeneräinen pilvenpiirtäjä. Aluksi luulin sitä drone-iskun kohteeksi saaneeksi taloksi, mutta tornitalo paljastuikin ikäväksi muistoksi Jeltsinin ajan kaaoksesta. 

Kaupungin metron rakentaminen kärsi myös voimakkaasti 1990-luvun sekasorrosta. Valmistuessaan vuonna 1991 se oli Neuvostoliiton viimeisin avattu metro. Rakennustyöt oli aloitettu jo 1970-luvulla. Yhä edelleen se on omituisuus, sillä Venäjän neljänneksi suurimmassa kaupungissa on varsinainen tynkämetro, jossa vain yhdeksän asemaa ja pituutta kaksitoista kilometriä.

Lenin nykyajan Jekaterinburgin ympäröimänä Kuva: Sami Heikkilä

1970-luvulla ongelmia aiheuttivat tekniset haasteet, jotka saivat lisäulottuvuuksia kun sekasorron vuodet alkoivat 1980-luvun lopulla. Esimerkiksi suunnitellun metroristeysaseman tontille joku taho rakensi epäselvissä olosuhteissa pienen toimistotalon. Kaupunki on asettanut talon toimenpidekieltoon ja mahdollisesti joskus pääsee kaupungin metrojärjestelmän rakentaminen vihdoin vauhtiin.

Saimme kokea kuuluisaa venäläistä vieraanvaraisuutta hotellissamme Jekaterinburgissa, sillä tulopäivänä hotellin vastaanottoon laitettiin Suomen lippu Venäjän, Valko-Venäjän, Kiinan, Kazakstanin ja Ranskan lippujen kaveriksi. Omalta osaltaan siis jonkinlaista suhteiden uudelleen lämmittelyä.

Ystävyyden osoitus Jekaterinburgissa Kuva: Sami Heikkilä

Palasimme Jekaterinburgista lentäen venäläisellä Sukhoi Superjet- koneella ja yövyimme vielä kerran Kazanissa ennen paluulentoa Istanbuliin. Tuliaisten kanssa piti olla tarkkana, sillä ns. EU-pakotteet ja rajoitukset vodka- ja elintarvikekieltoineen vaihtuvat jatkuvasti ja vaikuttavat välillä jopa mielivaltaisilta. 

Nettisivujen käyttö Suomesta käsin esimerkiksi balettilippujen ostamiseksi ennakkoon oli haasteellista, sillä sananvapauden mallimaa Suomessa on useita sivustoja estetty. Esimerkiksi tällä hetkellä Aeroflotin, sirkuksen ja rautatieyhtiö RZDn sivuille pääsy on estetty tai ainakin pyritty estämään.

Kaiken kaikkiaan Jekaterinburg on ehdottomasti käymisen arvoinen miljoonakaupunki. Vielä 2019 myös Finnair lensi suoraan näihin molempiin vierailemiimme kaupunkeihin suoraan Helsingistä. Toivottavasti mahdollisimman pian tulevaisuudessa nämäkin kaupungit avautuvat helpommiksi käyntikohteiksi vaikka Suomesta käsin. 

 

4 kommenttia julkaisuun “Kesälomalle Uralille ja Tatarstaniin

  1. Tuli mieleeni metafoora: ”Kun on tyhmä pää, siitä kärsii koko vartalo”. Kun nykyiset poliittiset päättäjät (, Niinistöstä lähtien,) yhtyivät Venäjän vastaisiin pakotteisiin sulkien rajan, ja siten aikaansaivat maamme talous- ja muullekin elmälle kuoliniskun. odotin Eteläranta 10:ltä ärhäkkää protestia. Mitä vielä! Olin elänyt kuvitelmissa EK:n puolustavan suurteollisuuden etuja kynsin hampain, mutta ”suhdanteet” olivat näköjään reagointia vastaan..

    1. Panin jo vuosia sitten merkille, että Venäjä-vastaisuus ohittaa Suomessa muuta agendat. Näemmä siis myös taloudelliset edut. Nythän Suomessa on ollut jo kauan sellainenkin sairas ilmapiiri, ettei kukaan uskalla oman tai firmansa maineen ja taloudellisten mahdollisuuksien menettämisen pelossa tulla julkisuuteen minkään sellaisen kanssa, mikä voitaisiin tulkita Venäjä-myönteisyydeksi.

  2. Kommentoin viereistä analyysiä mm. niin, että tutustuminen ja kanssakäyminen vähentäisi negatiivisia ennakkoluuloja tai poistaisi ne kokonaan. Käytännössä Suomen tapauksessa kyse on ennen muuta russofobiasta. Suomen nykyisille ja tuleville päättäjille tekisi hyvää hankkiutua jonkinlaisiin ystävyys- tai ainakin tuttavuussuhteisiin edes muutamien naapurimaiden ihmisten kanssa.

    Pelkkä turistimatka ilman henkilökohtaisia kontakteja ei riitä. Minä olen käynyt ulkomailla kolmesti: Malawi, Tukholma ja Tallinna. Tukholmassa ja Tallinnassa on varmasti enimmäkseen mukavaa porukkaa, mutta päällisin puolin ihmiset vaikuttivat melkein ynseiltä.

    Arja Paananen lienee esimerkki siitä, että tutustuminen paikallisiin ei riitä muuttamaan ihmistä, jos negatiiviset asenteet ovat riittävän voimakkaita. Toisaalta sekin on mahdollista, että hän tutustui Venäjällä asuessaan lähinnä vain sikäläisiin länsimielisiin oman maansa kritisoijiin. Mitä isompi maa, sitä enemmän meitä riittää joka lähtöön.

    1. Kiitos kommentistasi. On totta, että pelkkä turistimatka korjaa korkeintaan omia asenteita.Tällä kertaa oli puhdas turistimatka,sillä henkilökohtaisia tuttavuuksia ei ennestään ollut,toki niitäkin tuli. Aikaisemmilla matkoilla Moskovassa ja Pietarissa niitä on,ja sillä tavallaan jotain merkityksempisempää Suomen osalta pystyy myös antamaan. Mutta kesälomakohteena ovat tosiaan suosituksen arvoisia. -kirjoittajan kommentti.

Vastaa