Maan on vallannut eriskummallinen vitsaus, ihmisessä asuva loinen.
Se on levinnyt laajalti väestössä. Loinen luikertelee aivoissa. Se ei tuhoa niitä fyysisesti, mutta rappeuttaa rationaalisen ajattelun.
Lääketiede ei ole kyennyt loista määrittelemään, jopa sukupuoliin keskittynyt sosiologia on sen edessä avuton.
Valtapsykologia on tutkimuksissaan päätynyt tulokseen, jonka mukaan loinen ei ole mies, ei nainen, ei muunsukupuolinen. Se on kaikki sukupuolinen.
Rehellisille rauhanpiireille asia on selvä. Kyse on loisesta, joka kuljettaa puolueuskollisuutta. Jokaisen puolueen jäsenissä ja kannattajissa on henkilöitä, jotka kannattavat Suomen perinteistä rauhan ulkopolitiikkaa.
Silti he kannattavat puolueensa asettamaa Yhdysvalloille alisteista presidenttiehdokasta.
3 kommenttia julkaisuun “LOINEN VALLANNUT AIVOT”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Puolueuskollisuus on todellakin tuhoisa vaikutuksiltaan. Nuorena puolueen valinta tapahtuu usein vanhempien perintöä noudattaen ja/tai jonkin muoti-ilmiön perusteella. Mutta iän, tiedon ja kokemuksen karttuessa – ollaksemme järkevästi käyttäytyviä – sama prosessi pitäisi käydä läpi yhä uudestaan ja tehdä valinta joka kerta puhtaalta pöydältä asiaperustein.
Kuitenkin hyvin pieni osa suomalaisista käyttäytyy tässä suhteessa järkevästi. Sen sijaan oma ajattelu – varsinkin kriittinen – on jätetty pois kuvioista ja alettu seurata tunteella omia idoleita, joiksi puoluejohtajat ja vastaavat mielletään.
Itsekin äänestin äidinmaidon perintönä pitkään keskustaa. Sitten olivat vuorossa persut, mutta nythän puolue on minun osalta tietysti menneen talven lumia. Ehkä olen muitakin äänestänyt, en muista. Ai niin, tähtiliikettä tietenkin ja ehkä VKK:ta, johon siihenkin olen joutunut pettymään (uskovaisuus ok, mutta ei sitä kannata väärällä tavalla politiikkaan sekoittaa).
Mielestäni olisi hyvä olla puolue, joka linjaa prioriteeteikseen vaikka ystävyyden myös itänaapurimme kanssa, Suomen itsenäisyyden tavoittelun (niin kaukainen tavoite kuin se onkin), suomalaisuuden varjelun eikä paljon muita. Fokus ja sitoutuminen olisi vaikka näissä ja muutoin ehdokkaat ja äänestäjät saisivat kaikin mokomin olla asioista mitä mieltä tahansa.
Sellaista puoluetta olisi ilo äänestää. Jos myös jokin muu asia tuntuu tärkeältä, niin ehkäpä puolueen ehdokkaiden joukosta löytyy sopiva, jolle tuo asia niinikään on tärkeä. Ja ainahan voi itsekin pyrkiä ehdokkaaksi 🙂 Mutta joo, tunnistan häpeäkseni puolueuskollisuuden omastakin elämästäni.
Tylsistyminen yhteiskunnan infantilisaation perustana.
Keskustellessamme infantilisoitumisen ongelmasta aiemmissa artikkeleissa olemme toistuvasti käsitelleet kulutusta sinänsä ja infantiilin kuluttajan tyyppiä modernin kulutusyhteiskunnan edustajana. Edellisessä artikkelissa käsittelimme sitä, millaisia mekanismeja käytetään tämäntyyppisten ihmisten luomiseen nykyaikaisessa liberaalikapitalistisessa yhteiskuntamallissa ja miten kokonainen teollisuudenala – kulutusteollisuus – työskentelee tämän prosessin parissa.
Keskustelu tästä problematiikasta ja infantilisoinnin ja kulutusteollisuuden edunsaajien esiin tuominen ei kuitenkaan voi olla täydellistä ilman vastausta kysymykseen sisäisistä syistä, jotka saavat ihmiset tulemaan helpoksi saaliiksi infantilisoijille.
Viime vuosisadan puolivälissä saksalainen filosofi, sosiologi ja psykologi Erich Fromm (1900-1980) tutki ihmisen aggression syitä. Vuonna 1973 julkaistussa teoksessaan ”The Anatomy of Human Destructiveness” hän tuli siihen tulokseen, että ihmisen kulutus- ja viihdehimo on pohjimmiltaan pako tylsyydestä. Tylsistymisestä on hänen mukaansa tullut teknotronisen yhteiskunnan krooninen patologia, ja kulutus on ihmisen psyyken patologian kompensaatiomekanismi.
Tylsistymisestä tulee näin lapsettomuuden elinvoimainen maaperä. Tämä johtopäätös saattaa tuntua banaalilta, itsestään selvältä: ihminen pakenee harmaasta, monimutkaisesta aikuisten maailmasta kirkkaaseen, värikkääseen ja yksinkertaiseen lapselliseen maailmaan – tämä on tavallista. Tällainen määritelmä ei kuitenkaan vielä riitä. Eikä aikuiselämän monimutkaisuus (vaikeus) saisi altistaa tylsistymiselle. Lisäksi XXI vuosisadan ihmiselämästä on tullut monessa suhteessa helpompaa ja yksinkertaisempaa kuin sata viisikymmentäkaksi sataa vuotta sitten, minkä takaa tekninen kehitys, mutta myös sen monimuotoisuus. Nykyään ihmisellä on todellakin ennennäkemätön pääsy taideteoksiin, kirjallisuuteen, mahdollisuus matkustaa, valtava valikoima ammatteja ja ammatteja. Samaan aikaan häntä eivät rajoita banaaliset selviytymiskysymykset. Silti ikävystyminen yhteiskunnan kaikki kerrokset kattavana suuntauksena muuttui massailmiöksi XX vuosisadan jälkipuoliskolla – XXI vuosisadan alussa. Ja tämä on paradoksi, joka vaatii meitä ymmärtämään, mitä tylsyys on.
IA Krasnaja Vesna
Lue aineisto kokonaisuudessaan linkistä:
https://rossaprimavera.ru/article/9e0906d0
Ja se, että jos äänestää henkilöä joka ei pääse ”lävitse” niin ääni menee hukkaan. Eipäs mene. Esim. viime eduskuntavaaleissa äänestin vapauden liittoa ja en koe, että ääneni meni hukkaan, koska äänestämällä käytännössä ketä tahansa nykyisessä eduskunnassa istuvaa on se ”haitallinen ääni”, koska se ääni kannattaa Suomen tuhoamista.
Haitallisia ääniä ei pidä antaa vaan parempi on olla sitten äänestämättä. Näissä pressan vaaleissa äänestän Putinia kannanottona tälle nykyiselle touhulle.