Viime sunnuntaina voimaan tullut EU-komission digipalvelusäädös DSA on aiheuttanut Euroopassa sananvapaudesta huolestuneiden keskuudessa myrskyn.
Politiikan bloggaajat, toimittajat ja monet muutkin someaktivistit näkevät EU:n digipalvelusäädöksen massiivisena uhkana sananvapaudelle.
Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin mukaan digipalvelusäädös tuo eurooppalaiset arvot käytäntöön digitaalisessa maailmassa. Kriitikoiden mielestä EU-asetus toimii juuri päinvastoin: DSA on ”porsaanreikä, jonka avulla eurooppalainen byrokratia voi torjua kansalaisyhteiskunnasta lähtevän kritiikin.
On mielenkiintoista, että tämä säädös ei ole Suomessa herättänyt isompia reaktioita. Ilmeisesti se nähdään enimmäkseen hyvänä, suuria mediajättejä järjestykseen panevana voimana. Julkinen keskustelu on minimaalista.
Esimerkiksi Iltasanomat katsoi optimistisesti, että “tavalliselle netinkäyttäjälle säädöksen pitäisi näkyä törkysisällön vähenemisenä sekä mahdollisuutena ottaa palveluun suoraan yhteyttä ongelmatapauksissa”.
IS kirjoittaa ikään kuin ei tietäisi, että esimerkiksi Zuckerbergin FB on jo vuosia harjoittanut yhteistyötä eri hallitusten kanssa ja sensuroi kirjoituksia systemaattisesti sekä salatun moraalikoodinsa, kuin myös vallassa olevien poliittisten näkemysten mukaisesti.
Mitä se on, se ”vihapuhe”?
Kun DSA-säännöstö ei määrittele juridisesti täsmällisesti esimerkiksi vihapuheen käsitettä, tulkinta jää hallituksille ja EU-viranomaisille. EU:hun, hallituksiin ja viranomaisiin kohdistuva kritiikki voi hetkessä muuttua kielletyksi vihapuheeksi.
EU:n komissio voi nyt ”laillisesti” ryhtyä toimiin sosiaalisen median yrityksiä vastaan painostaakseen niitä sensuroimaan ihmisiä, jotka toimivat vastoin Euroopan unionin suosimia narratiiveja, olipa sitten kyse sodasta, kuten Ukrainassa, tai tulevasta pandemiasta tai terveysuhasta, tai mitä tahansa kriisi onkin.
DSA:n vuoksi kaikki EU: n jäsenvaltiot ovat joutuneet ottamaan käyttöön ei-toivotun tiedon torjunnan sosiaalisissa verkostoissa. Googlen ja kumppaneiden kaltaiset suuret toimijat ovat suoraan Brysselin sensuurin alaisia. Ne yritykset, jotka eivät tee yhteistyötä, saavat valtavat sakot, jotka voivat olla jopa kuusi prosenttia niiden vuotuisesta liikevaihdosta.
Ursula von der Leyen: ”Tuomme eurooppalaiset arvomme digitaaliseen maailmaan. Tiukoilla läpinäkyvyyttä ja vastuuvelvollisuutta koskevilla säännöillä digipalvelusäädöksemme pyrkii suojelemaan lapsiamme, yhteiskuntiamme ja demokratioitamme.”
Kuin muinoin reaalisosialismissa?
DSA vaatii suuria sosiaalisen median yrityksiä toimittamaan säännöllisesti raportteja Euroopan komissiolle riskien lieventämisstrategioistaan ja toimista, joita ne toteuttavat torjuakseen väärän tiedon, vihapuheen ja niin edelleen. On käsittämätöntä, miten DSA sopii yhteen EU:n sananvapautta koskevien peruskirjausten kanssa: EU:n perusoikeuskirjan 11 artikla sanoo nimittäin seuraavaa:
“Jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta. Tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta kunnioitetaan.” Lähde: Euroopan unionin perusoikeuskirja
EU:n sisämarkkinoista vastaavan komissaarin Thierry Bretonin mukaan digipalvelusäädöksessä annetaan Euroopan komissiolle valtuudet ryhtyä toimiin X:ää, Facebookia ja YouTubea vastaan, jos se katsoo, että nämä yritykset eivät hallitse riittävästi ”väärää tietoa” tai ”disinformaatiota”.
DSA ”valtuuttaa EU:n komission julistamaan ’kriisin’, ja jos tällainen ’kriisi’ julistetaan, se voi pyytää X:n kaltaisia yrityksiä ryhtymään toimiin sellaisia tietoja vastaan, joita pidetään ’uhkana’ kansanterveydelle ja turvallisuudelle.”
Hän on myös varoittanut Twitter-viestipalvelun omistavaa miljardööri Elon Muskia siitä, että jos moderointia ei saada laitettua kuntoon, on Twitter vaarassa rikkoa EU:n uutta digipalvelusäädöstä (Digital Services Act, DSA)
Kun elämme käytännössä omituisessa rauhanaikaisessa sotatilassa, on DSA kuin piste yhdenmukaistetun tiedotuksen iin päälle.
Parlamentti osasi kiiruhtaa
Komissio esitteli digitaalisia palveluja koskevan pakettinsa joulukuussa 2020. Puolitoista vuotta myöhemmin molemmat asetukset ovat läpäisseet Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn.
Hyväksyminen on ollut Brysselin mittapuulla erittäin nopeaa, mikä on osoitus EU:n päätöksentekijöiden vahvasta poliittisesta tahdosta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun komissio panee suoraan täytäntöön sisämarkkinalainsäädännön, joka on tähän asti delegoitu kansallisille viranomaisille.
Miten valvonta ja urkinta Suomen viranomaisten taholla toteutuu, sitä pohtii Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä. Katso aiheesta myös Naapuriseuran Sanomat.
+++
6 kommenttia julkaisuun “Matkalla komission diktatuuriin?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Voivatko asiat kehittyä pahimmillaan sellaisiksi, että voimme vain kiristellä hampaitamme, kun näemme ja kuulemme, että meille valehdellaan päin naamaa samalla kun tiedämme totuuden kyseisestä asiasta. Tai varmaan se on kuitenkin vielä pahempi tilanne, että emme edes saa tietää totuutta, mutta kokemuksesta ja maalaisjärjellä arvaamme, että meille ei kerrota totuutta, joka on jotain muuta kuin se ainoa narratiivi, josta pääsemme lukemaan ja josta kuulemme joka tuutista.
EU-sensuurilla pystytään hallitsemaan yleistä mielipidettä, onnistuuhan se nykyäänkin. Toivottavasti sentään myös tulevaisuudessa aivopesun välttäneet pääsevät lukemaan netistä EU-sensuurista vapaiden maiden sekä yksityisten sivustojen uutisia ja artikkeleita ja kertomaankin niistä omilla sivuillaan. Jos netti pystytään sensuroimaan kokonaan, ollaankin sitten jo täydellisen infoanarkian tilanteessa. En tiedä pystytäänkö, mutta jos ei pystytä, niin varmaan toisinajattelijat pistetään kuriin jollain muulla tavalla, mikäli heidän toimintansa syö valittujen narratiivien uskottavuutta.
Ensimmäistä kertaa kuulen käsitteen ”eurooppalaiset arvot”. Valitettavasti se tuli Ursula vonSanonko-Ma-Minkä suusta. Siksi se tarkoittaa samaa kuin ”läntiset arvot” joka puolestaan tarkoittaa samaa kuin nyky-USA:n arvot, eli ”me saadaan ryöstää ja raiskata ja te ette voi sille mitään”.
Kiinnitin huomiota ihan samaan. Nyt kun nämä ”Eurooppalaiset arvot” ovat tulleet selväksi en ainakaan itse eurooppalaisena edusta näiden psykojen Eurooppalaisia arvoja.
Voisiko Iltasanomat kertoa kuinka saataisiin siivottua hallituksen ja median yhdessä tuottama törky pois näkyvistä. Luulenpa, että asia on päinvastoin, vain törky saa näkyä ja kaikki muu putsataan pois. Yhdysvallat on havainnollisesti näyttänyt tietä koska uuden median alustojen omistajat ovat siellä. Hyökkäykset vapaata asiatiedotusta vastaan ovat jatkuneet jo vuosia ja koko ajan on menty pahempaan suuntaan. Tähän pyrkii myös EU, siitä ei ole epäilystäkään.
von der Lügen puhuu eurooppalaisista arvoista mutta juurikin niitä vastaan toimii. Mitenkäs se Voltaire sanoi, hän on valmis suojelemaan toisen oikeutta mielipiteensä ilmaisuun, viimeiseen asti, vaikka olisi tämän kanssa täysin eri mieltä. Ursula ja hänen käskyläisensä haluavat päästä eroon kaikesta joka ei myötäile hänen ahdasta ja vääristynyttä maailmankuvaansa. Röyhkeys huipussaan.
On paljastavaa kuinka heti Twitter eli X sekä terveysalan tiedotus otetaan esille esimerkkeinä. Twitter oli voimakkaan sensuurin alainen ja on paljastunut kuinka viranomaiset antoivat suoria ohjeita siitä mitä salataan. Valtakoneisto haluaa täyden suojan ja immuniteetin kaikkea rötöstelyään vastaan. Suojamekanismit valjastetaan poliittiisiin tarkoitusperiin. WHO ja lääketeollisuus vaativat itselleen erityissuojelua.
Kun Albert Einstein julkaisi uudet hypoteesinsä Saksan professorikunta hyökkäsi häntä vastaan mutta ei siihen aikaan sentään sensurointia vaadittu. Nykyään vaaditaan. Ilmasto, terveys, sodat: vain valtakoneiston sana kelpaa muut ajetaan kentältä pois. Käytössä on jo vankilat eikä Julian Assange ole ainut uhri, vähemmän tunnettuja nimiä on vangittu ja toisia ajettu epätoivoisiin tekohin. Rahoituskanavat suljetaan, viimeksi thegrayzone:lta joka on eräs Yhdysvaltojen tunnetuimpia foorumeja valtakoneiston tutkijoille. Lukuisat lahjakkaat tekijät ovat menettäneet oikeutensa ylläpitää esim YouTube sivustoa koska ovat paljastaneet päättäjien rikoksia. Missä on Gonzalo Lira, amerikanchileläinen joka yritti päästä Unkariin Ukrainasta, onko hänet surmattu, yleisö ei tiedä mutta viranomaiset tietävät, aina Valkoista taloa myöten, jossa Lira kuulemma oli saanut Ukrainan politiikan pääarkkitehdin Victoria Nulandin vihat päälleen.
Jatkossa pitää tihentää käyntejä itärajan takana. Autonhuollon, tankkauksen, parturin ym palveluiden lisäksi on siellä käytävä lukemassa uutiset.
Pitkässä juoksussa tällainen sensurointi tuhoaa EU:n, kuten tuhoutui Neuvostoliittokin. Ei ihmiset olleet Neuvostoliitossakaan niin typeriä, että uskoivat sokeasti, mitä heille tuputettiin. Suomalaisista en enää ole niin varma, mutta laitan toivoni mm. ranskalaisiin, saksalaisiin, italialaisiin ja joihinkin Itä-Euroopan maihin.
Vaikuttaa siltä, että joudun pian korvaamaan Euroopan Unionista käyttämäni nimityksen CEU (Censorship European Union) uudella lyhenteellä FEU (Fasist European Union). Sensuuri ja mielipiteen vapauden estäminen kuuluu fasismiin, mutta ei demokratiaan.