Euroopan komissio julkisti digitaalisia palveluja koskevan säädöspaketin joulukuussa 2020. Siihen sisältyi digipalvelusäädös ja digimarkkinasäädös. Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyivät molemmat säädökset nopeassa aikataulussa vuonna 2022.
EU:n digipalvelusäädös on osa EU:n digipalvelupakettia, joka on EU:n vastaus tarpeeseen säännellä digitaalista ympäristöä. Siihen kuuluvilla toimenpiteillä “suojellaan verkkokäyttäjiä” ja “tuetaan samalla innovointia”, näin virallinen luonnehdinta.
Velvoitteet ja vastuut
Digipalvelusäädöksessä määritellään ensi kertaa välittäjien velvoitteet ja vastuut koko EU:n sisämarkkina-alueella. Tämän tulisi suunnitelmien mukaan helpottaa digitaalisten palvelujen tarjontaa maasta toiseen ja suojata kaikkia käyttäjiä riippumatta siitä, missä EU-maassa he asuvat.
Digipalvelusäädöksen tavoitteena on luoda turvallisempi verkkoympäristö digipalvelujen käyttäjille ja yrityksille sekä suojella perusoikeuksia digitaalisessa ympäristössä vahvistamalla uusia sääntöjä, jotka koskevat laittoman verkkosisällön torjuntaa.
EU:n jäsenmaat katsovat, että digitaalisia palveluja koskevia sääntöjä on vahvistettava, nykyaikaistettava ja selkeytettävä, jotta voidaan varmistaa käyttäjien turvallisuus verkossa ja antaa innovatiivisille digialan yrityksille mahdollisuus kasvaa.
Toimenpiteet jälkijunassa
Digitaalisia palveluja koskevaa EU:n oikeudellista kehystä oli laajalti vallitsevan käsityksen mukaan päivitettävä kiireellisesti. Kehys ei ollut muuttunut sitten sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin hyväksymisen vuonna 2000. Tällä välin digiteknologiat, liiketoimintamallit ja palvelut olivat kehittyneet ennennäkemättömällä vauhdilla.
EU:n digipalvelupaketti on voimassa kaikkialla Euroopassa. EU:n digipalvelusäädöksessä määritellään ensi kertaa välittäjien velvoitteet ja vastuut koko sisämarkkinoilla.
Digipalvelusäädökseen sisältyy sääntöjä verkossa toimivista välityspalveluista, joita miljoonat eurooppalaiset käyttävät päivittäin. Eri verkkotoimijoiden velvollisuudet on mitoitettu vastaamaan niiden roolia, kokoa ja vaikutusta verkkoekosysteemissä. Tämä on julkilausuttu tarkoitus.
Verkossa toimivien välittäjien, jotka tarjoavat palvelujaan sisämarkkinoilla, on noudatettava uusia sääntöjä riippumatta siitä, ovatko ne sijoittautuneet EU:hun vai sen ulkopuolelle.
Säännöillä parannetaan kuluttajien ja heidän perusoikeuksiensa suojelua. Verkkoalustoille luodaan vahva läpinäkyvyyttä edistävä ja vastuuvelvollisuutta selkeyttävä kehys. Näin katsotaan edistettävän innovointia, kasvua ja kilpailukykyä sisämarkkinoilla.
- Hyödyt kansalaisille ovat parempi perusoikeuksien suoja, enemmän valinnanvaraa, edullisemmat hinnat ja vähemmän laitonta verkkosisältöä.
- Hyödyt digitaalisten palvelujen tarjoajille ovat oikeusvarmuus, sääntöjen yhdenmukaisuus, yrityksen perustaminen ja laajentaminen EU:ssa helpottuu.
- Hyödyt digitaalisten palvelujen yrityskäyttäjille ovat enemmän valinnanvaraa, edullisemmat hinnat, pääsy EU:n laajuisille markkinoille alustojen kautta ja tasapuoliset toimintaedellytykset suhteessa laittoman sisällön tarjoajiin.
- Hyödyt yhteiskunnalle ovat järjestelmäalustojen demokraattinen valvonta. Lisääntyviä järjestelmäriskejä, kuten manipulointia ja disinformaatiota, voidaan torjua tehokkaammin.
Digipalvelusäädöksen periaatteena on, että sen mikä on laitonta verkon ulkopuolella, on oltava laitonta myös verkossa. Säädöksen tavoitteena on estää laittoman sisällön leviäminen digitaalisessa ympäristössä ja varmistaa käyttäjien perusoikeuksien suojelu.
Epävirallinen näkökulma
Viime aikoina somealustoilla facebookista vakavammille alustoille on yleistynyt ns. faktantarkastajien käyttö. Niiden lausuntoihin vedoten alustan ylläpito kykenee ilman suurempia keskusteluja sulkemaan julkisuudelta heikommin perusteltuja, mutta myös vakavasti otettavia, faktapohjaisia näkemyksiä. Siksi onkin odotettavissa, että EU:n säädöspaketti tulee herättämään keskusteluja siitä huolimatta, että se on voinut edetä näinkin pitkälle isompaa meteliä herättämättä.
Koko EU-alueella eletään lähes julkilausumattomassa sotatilassa. Siksi on syytä ennakoida, että uusi säädöspaketti tulee toimimaan myös arkisen sensuurin työkaluna.
Käytännössä uusi säädös tarkoittaa tässä suhteessa ainakin kahta asiaa: EU kykenee jossain määrin häiritsemään taloudellis-poliittisten kilpailijoidensa mediaa ja digitalista julkaisutoimintaa alueellaan. Toisekseen se kykenee epämääräiseen ja tulkinnanvaraiseen laittomuustermiin vedoten estämään myös kansalaisyhteiskunnan piirissä käytävää, sopimattomaksi tai haitalliseksi katsottua julkista tiedottamista ja keskustelua.
Suomalainen työryhmä
Liikenne- ja viestintäministeriö on perustanut työryhmän valmistelemaan EU:n digipalvelusäädöksen kansallista toimeenpanoa ja valvontaa Suomessa. Säädös koskee muun muassa verkkoalustoja, kuten sosiaalisen median palveluita ja verkon markkinapaikkoja sekä internetin hakukoneita. Asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta, mutta jäsenvaltioiden tulee säätää toimivaltaisista viranomaisista, valvonnasta ja sovellettavista seuraamuksista.
Hallituksen esitys digipalvelusäädöksen toimeenpanoon liittyväksi lainsäädännöksi on tarkoitus antaa eduskunnalle jo syksyllä 2023. Työryhmän tavoitteena ja tehtävänä on arvioida, mitä lainsäädäntöä EU:n digipalvelusäädös edellyttää sekä valmistella tarvittavat lainsäädäntöehdotukset. Työryhmä laatii mietintönsä hallituksen esityksen muotoon.
Valmisteluvaiheessa esityksestä on kuultu ja kuullaan sidosryhmiä muun muassa lausuntokierroksella. Työryhmän työ päättyy 30.9.2023.
Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmään on nimetty jäsenet oikeusministeriöstä, sisäministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, ulkoministeriöstä, kilpailu- ja kuluttajavirastosta, liikenne- ja viestintävirastosta ja tietosuojavaltuutetun toimistosta. Vapaiden kansalaisjärjestöjen edustus puuttu.
Työryhmän jäsenet ovat:
Sipari, Aino, Yksikön johtaja, liikenne- ja viestintäministeriö, Jussila, Kati Budjettineuvos, valtiovarainministeriö, Kauppinen, Kristiina, Kaupallinen sihteeri, ulkoministeriö, Merisalo, Miia, Erityisasiantuntija, työ- ja elinkeinoministeriö, Parviainen, Ismo, johtava asiantuntija, sisäministeriö, Patrakka, Roosa, Ylitarkastaja, liikenne- ja viestintäministeriö, Riikonen, Jarmo, Lakimies, Liikenne- ja viestintävirasto, Rosendahl, Riikka, lakimies, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Sillstén, Sirpa, Erityisasiantuntija, liikenne- ja viestintäministeriö, Simola, Kreetta, Viestintäneuvos, liikenne- ja viestintäministeriö, Talus, Anu, Tietosuojavaltuutettu, Tietosuojavaltuutetun toimisto, Turpeinen, Mira, Lainsäädäntöneuvos, oikeusministeri.
Hallituksen esitys, jolla toimeenpannaan digipalvelusäädös kansallisesti, on tarkoitus antaa eduskunnalle lokakuun 2023 alussa.
Työryhmän toimikauden jatkon yhteydessä on todettu seuraavat jäsenmuutokset. Työ- ja elinkeinoministeriön jäsenenä työryhmään nimetyn Miia Merisalon tilalla toimii Lauri Wilenius. Liikenne- ja viestintäviraston edustajana työryhmään nimetyn Jarmo Riikosen tilalla toimii Kirsi Sunila-Putilin.
Kts. commission.europa.eu, aspa.fi. selkeastimeille.fi. thl.fi
1 kommentti julkaisuun “EU:n pitkä loikka kohti digipalvelujen valvontaa ”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tietysti kuluttajia pitää suojella rikolliselta toiminnalta sekä teknisesti että sisällöllisesti. Kokemus on kuitenkin vastaansanomattomasti osoittanut, että sisältövalvontaa käytetään törkeästi väärin omien poliittisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. Mikä tahansa eriävä mielipide tai kriittinen kanta on voitu osoittaa ”disinformaatioksi” tai ”asiattomuudeksi” sekä ”laittomuudeksi”. Syvälle on länsi vajonnut Voltairen ajoista lähtien, enää ei ole oikeutta poiketa valtaapitävien mielipiteestä, oli se miten kieroutunut tahansa. Kokonaisia maita voidaan julistaa pannaan samoin kun oman maan kansalaisia, jos he kieltäytyvät tanssimasta valtaapitävien polkkaa.
Mitään yritystäkään ei ole nähty korjata kurssia joka työntää toisnajattelijat vankilaan, kuten Julian Assange, tai pudottaa heidät pois julkisen keskustelun foorumeilta. Näiden lista vaan pitenee pitenemistään. Ja oikeuslaitos toimii viimeisenä turvalukkona vallankäyttäjille. Saksan oikeuslaitos osoitti tämän taas äskettäin kun se langetti kahden vuoden vankeustuomion lääkärille, joka oli vastustanut lasten maskipakkoa. Jälkeenpäin on voitu todeta lääkärin olleen oikeassa mutta sehän ei estänyt tuomiovaltaa mitenkään. Sen mukaan tuomio ei koskenut kysymystä oliko lääkäri lääketieteellisesti oikeassa, ei ollenkaan. Erinäisin muotoverukkein saatiin aikaan niskoitteluasia josta tipahti kaksi vuotta kakkua.
Faktantarkistus on puhdas farssi. Ensinnäkin: maailmaan on aina mahtunut hölmöjä mielipiteitä ilman, että se olisi niihin kaatunut. Väittelyn tarkoitus on karsia jyvät akanoista, mutta väittelyä ei enää sallita. Ja kuka tietää mikä mielipide on väärä ja mikä ei ? Salaliittoteorian ja faktan ero on koko ajan kutistunut koska salailu on entistä vaikeampaa, sanotaan leikkimielisesti, että ero on enää kolmisen kuukautta ja salaliiton väite osoittautuukin faktaksi. ”Faktantarkistus” aiotaan varmaankin delegoida keinoälylle koska se on halvempi kuin ihmistyövoima. Saksassa faktantarkistus oli korona-kysymyksissä delegoitu köyhille opiskelijoille mm. Pakistanissa. Saksalaiset kriitikot oivalsivat tämän ja vaihtoivat sanoja. He käyttivät esim. termin ”rokotus” sijasta täysin pähkähullua termiä. Jokainen saksalainen ymmärsi jekun mutta vierasmaalaiset faktantarkistajat eivät.