Vielä hetki sitten Suomen poliitikkojen kärkikaarti riemuitsi, että Nato-jäsenyyden ja Yhdysvaltain kanssa tehtävän sotilaallisen DCA-sopimuksen ansiosta olemme todella turvassa. Oma iso armeija vahvistettuna sotilasliitolla ja USA:n asemahdilla olisi kolminkertainen panssari, jonka suojissa voimme elää rauhassa.
Korkealta taholta todettiin, että Suomen turvallisuustilanne on parempi kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.
Mielipidekyselyillä oli varmennettu, että kansalaisten turvallisuudentunne on lisääntynyt. Haluttiin todistaa, että ulkopolitiikan täyskäännös on viisas ratkaisu, eli että Venäjä-suhteiden määrätietoisella romuttamisella, maan militarisoinnilla ja sitomisella länteen on kansan tuki.
Kaikki oli hyvin tai vieläkin paremmin, kunnes turvallisuus yhtäkkiä katosi. Maanantaina 11.12.23 esiin astui asiantuntija, joka käski suomalaisten varautua pahimpaan, laittaa kotivara kuntoon ”jo tänään”.
Käskijä ei ollut kuka tahansa vaan Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak. Hän oli tosissaan. Ei riitä, että kotiin hankitaan ruokaa, lääkkeitä ja vettä pitemmäksi aikaa. Sen lisäksi Salonius-Pasternak suoritti eräänlaisen liikekannallepanon. ”Jokaisen reserviläisen kannattaisi oikeasti miettiä ja luvata itselleen, että 2025 alussa he ovat elämänsä kunnossa, fyysisesti ja henkisesti… Olisi järjetöntä olla varautumatta pahimpaan skenaarioon”, hän sanoi.
Puolustusministeri Antti Häkkänen säesti. Hänen mukaansa Venäjä on yhä sama Venäjä, joka on vuosisatojen ajan ollut aggressiivinen. Sanojensa jatkeeksi ministeri Häkkänen päätti tiistaina 12. joulukuuta Suomen ampumatarviketuotannon merkittävästä kasvattamisesta.
Mihin turvallisuus hävisi? Mitä nyt pelätään?
Tietysti Venäjää, joka kuulemma Ukrainan voitettuaan käy muitten kimppuun. Huomautetaan, että Suomi on ”etulinjassa”, mutta ei jatketa sanomalla, että emme ole sinne joutuneet vaan hankkiutuneet.
Arvellaan, että Venäjä saattaa ”testata” Naton viidettä artiklaa.
Peloista pahin on mahdollinen tapahtumasarja, jossa Nato hajoaa tai muuttuu paperitiikeriksi ja Yhdysvallat saa uuden presidentin, joka siirtää supervallan sotilaallisen painopisteen pois Euroopasta siten heikentää tai suorastaan mitätöi DCA-sopimuksen merkityksen.
Siinä skenaariossa Suomi seisoo alastomana ja yksin historian väärällä puolella julistettuaan sanoin ja teoin Venäjän vihollisekseen.
Ukrainalle lähetetyt aselastit ja sotaan liittyneet lausunnot ovat Kremlin muistissa. Suomen muistissa taas tulisi olla, ettei presidentti Vladimir Putin ole yhden yhtä kertaa hyökännyt lausunnoillaan Suomen kimppuun. Kreml on vain todennut varautuvansa puolustamaan Venäjää sen mukaan kuin Suomesta tulee Naton ja USA:n aseistama maa.
Venäjän Suomen suurlähettiläs Pavel Kuznetsov sanoi 9.12.2023, että suhteet ovat tuhoutuneet Suomen toimesta. Hän puhui Naapuriseuran tilaisuudessa, ja kun häneltä kysyttiin, miten suhteet voitaisiin rakentaa uudelleen, vastaus oli yksiselitteinen: ”Aloitteen täytyy silloin tulla Suomelta. Venäjä ei tule sitä tekemään.”
Kun kuuntelee poliitikkojen ja mm. presidenttiehdokkaiden paatosta, on vaikea kuvitella, kuka aloitteen tekisi – ja missä tilanteessa. Sittenkö vasta, jos Suomen olemassaolo on konkreettisesti uhattuna?
Sellaista hetkeä ei toivottavasti tule, mutta jos nykyinen ylimielinen fraseologia jatkuu, saattaa canossanmatka olla edessä.
Diplomatian ohella myös järki näyttää kadonneen. Tuore presidenttiehdokkaille tehty kysely on siitä esimerkki. Ehdokkaista Mika Aaltola ja Sari Essayah ovat sitä mieltä, että Ukraina voitaisiin ottaa Naton jäseneksi vielä sodan ollessa käynnissä. Mieleen ei ole juolahtanut, että se tarkoittaisi Naton ja Venäjän välistä yhteenottoa, eli myös Suomen ja Venäjän välistä sotaa.
Diplomatia näkyy kadonneen kokonaan myös muista länsimaista samalla, kun demokratiasta on tullut vaarallista. Asioista perillä olevat sanovat, että presidentti Joe Biden haluaa jatkaa Ukrainan tappioon ja tuhoon johtavaa sotaa tullakseen valituksi uudelle kaudelle.
On myös selvää, että hinku Suomen presidentiksi on vaikuttanut jokaisen ehdokkaan kampanjaan; uskotaan vakaasti, että median monivuotisella työllä aikaansaama Venäjäviha on menestyksen ehto, ja että yksikin sovinnollinen sana tuhoaisi mahdollisuudet.
Sodan todellisuus ei ole kenenkään tajunnassa. Kukaan ehdokkaista ei näytä pystyvän kuvittelemaan oikeaa sotaa, jonka jälkeen meillä voisi pahimmassa tapauksessa olla enemmän haudattavia ruumiita kuin toisen maailmansodan jäljiltä.
Ehdokkaat ja myös presidentti Sauli Niinistö leikkivät sanoilla ymmärtämättä, että he leikkivät koko kansan, kaikkien suomalaisten elämällä. Usko ulkoiseen apuun on sokaissut silmät näkemästä, että kirjainyhdistelmät voivat muuttua. Pahimmassa tapauksessa DCA onkin SOS.
Suomalaisia totutetaan sotaan. On vaikea sanoa kuinka tietoista tämä valmentaminen on. Sanat kovenevat, kun lähestyy hetki, jolloin Ukrainan tappio on tunnustettava julkisesti. Poliitikoille oman uhon kukkulalta laskeutuminen tulee olemaan kivuliasta, joillekin mahdotonta.
Kaikki on muuttunut nopeasti ja jyrkästi. Vielä 2019 valtioneuvosto julisti, että ”Suomen Nato-jäsenyys vahvistaa sekä Suomen että Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan vakautta ja turvallisuutta.”
Saman vuoden toukokuussa sisäministeriön otsikoi julkaisunsa: ”Maailman turvallisinta maata tekemässä”.
Tilastokeskus listasi tutkittua tietoa: ”Suomi on maailman vakain valtio…Suomi on maailman turvallisin maa…Suomessa on maailman paras hallinto…Suomalaiset kokevat norjalaisten ja islantilaisten ohella toiseksi vähiten turvattomuutta maailmassa. Suomi on inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa maailman paras maa…”
Ja tietysti tutkimus oli todistanut, että ”suomalaiset luottavat uutisiin eniten maailmassa”.
Se selittää aivopesun tehokkuuden.
16 kommenttia julkaisuun “MIHIN KATOSI SUOMEN TURVALLISUUS?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ei voi muuta kuin ihmetellä miten lyhyessä ajassa suomalaisten poliitikkojen päät pimenivät. Niinistö uhosi Oslossa suoraan, että varautukaa sotaan. Mitä on oikein on tekeillä? Ja milloin ihmiset alkavat esittää kysymyksiä?
Suomen ulkopolitiikka on kuin kuvaus menneestä, jossa isäntä kävelee kohti ulkohuusia ja ekopikkulasta ulos tullessaan sanoo helpottuneensa siitä, kun kaksi paskaa pääsi eroon toisistaan. Toisaalta, miehet kriisin hetkellä pääsevät pikkuhädästä eroon luonnollisella tavalla ”käden käänteessä”, mutta naisedustajalla on vaikeampaa ja kun lasti voi päästä housuun jo ennen aikojaan. Ulkohuusia edustavalle ministerille se on ymmärrettävää, mutta jos tuo annos onkin välihousuissa ? se merkitsee sitä, että sen on sinne ujuttanut jokin todennäköisesti ulkopuolinen taho.
Lopuksi toteamus: ”Hallitukseen haetaan lisähomoja, sillä ne osaavat laittaa kovan kovaa vastaan”..
Puolustusministeri Jussi Niinistölle hävittäjähankintoja esitellyt pääesikunnan eversti sanoi muutama vuosi sitten Alfa TV:n haastattelussa, että Suomen hankinnat ovat ylimitoitettuja jos puolustusta ajatellaan. Samoihin aikoihin komentaja Jarmo Lindberg oli sanonut, että koneiden häiveominaisuuksia tarvitaan jotta voidaan iskeä Moskovan taakse. Samainen eversti totesi myös, että kun hankitaan kalliilla hyökkäysaseita, niin ilmapuolustukselliset hankinnat ovat täysin alimitoitettuja.
Jokainen kymmenen miljardia jonka Suomi laittaa hyökkäysaseisiin heikentää Suomen turvallisuutta juurikin samassa suhteessa. Suomesta tulee maalitaulu ohjuksille joille ei torjuntavälineitä ole tarjolla. Jos Suomi laittaisi samat kymmenet miljardit israelilaisiin ilmatorjunta-aseisiin ei niistä olisi mitään muuta vaaraa kuin Suomen maineen kansainvälinen romahdus mutta sehän on jo muutenkin tapahtunut.
Sotahysteerikoista ei juuri nyt pitäisi välittää. Sota voi tulla mutta vasta vuosien kuluttua. Eihän Suomella ole vielä ensimmäistäkään F-35 konetta joilla hyökätä pitäisi. Sitten niihin pitää saada asianmukaiset ohjukset ja rahatkin voivat siinä välissä loppua ellei Suomen köyhä kansa jeesaa vielä enemmän. Sotahysteria johtuu tällä hetkellä siitä, että Ukrainassa menee aina vaan heikommin. Ukraina kun olisi voitu pelastaa sellaisenaan keväällä 2022 mutta se ei lännelle kelvannut koska se halusi nähdä venäläisveren vuotavan. Se, että Ukraina joutuu uhraamaan enemmän kuin Venäjä ei huoleta, slaavejahan hekin ovat. Nyt alkaa kylmä hiki hiipiä puseroon, koska Ukrainan tappion myötä monet alkavat kysellä kuka tämän uhrauksen pani käyntiin ja miksi.
”Suomen kasvanut turvallisuus” vaikuttaisi olevan samankaltainen menestystarina kuin tämän poliittisen eliittimme loistavat saavutukset kansanterveyden alalla. Lauri Nurmen kirjoittama teos ”Miten Suomi päätti voittaa koronan” (2020) jätettiin sittemmin julkaisematta tasaisesti kasvavien ylikuolleisuuslukujen nostaessa Suomen pandemian hallinnan kärkikastista länsimaisten verrokkimaiden häntäpäähän Bulgarian, Latvian, Liettuan ja Viron kanssa.
Liekö syynä sattuma vai ”poliittisten päättäjien aivokuume”, mutta näiden ylikuolleisuustilastojen kärkimaiden poliittinen eliitti vaikuttaa päätöksillään olevan kärjessä myös konfliktihakuisessa Venäjän politiikassa.
https://kansallinen.fi/tuote/miten-suomi-paatti-voittaa-koronan/
”O tempora, o mores”…Paasikiven tullessa Presidentiksi 1946, olin 11-vuotias. Kun nyt keinutuolissa muistelee sitä muutosta, mikä on tapahtunut Suomen ”rauhallisen rinnakkainelon”-(ulko)politiikasta, kaikki diplomaattiset yhteydet katkaisevaan, niin on aivan ymmällään. Muistan hyvin ”Ei koskaan enää”-julistukset ympäri Eurooppaa, samoin kuin voittajavaltioiden päätöäs olla sallimatta (Länsi-)Saksalle omaa armeijaa. Jotenkin tuntuu siltä, kuin maamme nykypoliitokot (?) olisivat henkiisesti, ja historian tuntemuksellisesti oman nuoruusaikani teinejä….
Voi Suomi-parka!
Siitä olen kyllä samaa mieltä kuin Jan Nybodas, että Suomi ei nyt ihan lähiaikoina ole kyllä valmis aloittamaan mitään hyökkäystä Venäjää vastaan ja tuskin Venäjälläkään on siten kiirettä ryhtyä torjumaan välitöntä turvallisuusuhkaa Suomen suunnalta.
Voihan myös olla, että kun Ukrainan häviö taistelutantereella käy niin ilmeiseksi, ettei sitä käy enää kiistäminen, niin tosiasiat tuovat Ukrainan voittoon uskovat poliitikkomme ja toimittajamme vähän lähemmäksi maan pintaa? Järkiintymistä voi vielä tapahtua paljonkin eikä sotaan ajautuminen ole mikään välttämättömyys. Vaikuttaisi myös siltä, että ainakin joidenkin poliitikkojemme Venäjävihassa on mukana myös aimo annos opportunismia, joka nimensäkin mukaisesti on taipuvaista katoamaan jos tilaisuus lakkaa vaikuttamasta houkuttelevalta.
Zelenskyn kerjäysmatka on nyt viimeinen. Siihen ei auta enää mikään, ei Niinistön valehtelut, ei Orpon matkat Brysseliin, ei vaikka matkalaukku on täynnä paitoja. En jaksa enää ymmärtää sitä, että miten sUOMEN poliitikot ovat täydellisiä velliperseitä, mukaan lukien nykyiset presidenttiehdokkat plus pian entinen. Tällaista tilannetta ei olisi tullut Kekkosen aikana, eikä tulisi Paavo Väyrysen aikanakaan. Joten nyt kaikki äänestämään Paavoa.
Zelensky teki nyt Argentiinaan, Usahan ja Osloon hyvästelymatkan. Ura on ohi. Jos ei lähde pikaisesti takaisin Usahan, niin saattaapi olla hengen lähtö lähellä. Jos kerkiää lentää Floridaan mökilleen, niin säilyy hengissä, toistaiseksi ja rupeaa odottamaan Nopelin rahapalkintoa:).
Ukrainan konflikti on ollut keskeinen osa USAn pitkän ajan suunnitelmaa Venäjän hajottamiseksi. Ukrainasta tähän on löytynyt riittävä ideologinen maaperä tavoitteen edistämiseksi, mutta se on johtanut Ukrainan raunioitumiseen. Samalla tavoin Suomessa on kylvetty Venäjävihaa vuosikymmeniä ja ideologista pohjaa löytyy omasta takaa, mutta Suomen kytkeminen USAn sotakoneiston osaksi osoittaa, että kyseessä on saman suunnitelman muunnelma. USA juonittelee Suomen proksi-sotaan Venäjän kanssa taas niin, että Amerikan manner on kaukana turvassa sodan kauhuilta – tai näin Amerikan sotateollinen kompleksi laskee. Mutta sellainen eskalaatio ei enää jätä Amerikkaakaan koskemattomaksi, vaikka Suomi voitaisiin surutta uhrata.
Ja mikä on tämä USA? Se ei ole se ihannedemokratian julkikuvan unelmamaa vaan sotateollisen kompleksin ja turvallisuuskoneiston hallitsema hirviö, jonka pauloissa Suomen päättäjät tieten tai tietämättömyyttään ovat. Sanna Marinin mielestähän USA on vakaa demokratia. Katsotaan ensi vuosi ja mitä presidentin vaalit tuovat tullessaan. Avoin turvallisuuskoneiston ja armeijan hätätilahallinto ei ole poissuljettu tai sitten näemme taas uusia murhia. ”Valta on viime kädessä niillä, jotka määrittelevät poikkeustilan.”
Eilen tuli TV:stä Kummisetä-elokuva. Arvaan, että tämä loistava aivopesutuote lisäsi amerikan ihailua suomalaisten (pienissä) päissä. Minä, tämmöisenä vastarannankiiskenä, näin asian pänvastoin. Kummisetä-elokuva on kuin amerikan kalevala, kertomus kansakunnan synnystä. Ja samalla kertomus siitä miksi ja miten rikolliset ottivat maan haltuunsa. Ja näiden rikollisten kanssa Suomi nyt veljeilee ja kuvitelee saavansa niiltä jotain turvaa.
Jos katsotte YLEn televisio-ohjelmistoa, niin huomaatte kyllä, että ei päivääkään ilman Venäjää mollaavia ohjelmia. Noita Yhdysvaltoja ihannoivia taas on tullut jatkuvasti aivan Suomen television alkuajoista lähtien. Aivopesua.
Kuten amerikkalainen toisinajattelija Noam Chomsky aikoinaan sanoi jotenkin näin, että USA on rakennettu kahden suuren rikoksen päälle: Amerikan alkuperäisten asukkaiden alistamisen ja orjuuden. Rikos ja rangaistus onkin edelleen olennainen osa amerikkalaista yhteiskuntaa, onhan siellä eniten maailmassa asukaslukuun suhteutettuna vankejakin – joista suurin osa tietysti köyhiä tummempipigmenttisiä.
Kyllä Zelensky paljasti itsensä ja USA.n suunnitelman Ukrainan sodasta kun katselin kuvaa jossa hän oli kaulakkain ja niin iloisena USA.n sotateollisuuden johtajien kanssa. EI siinä ollut oma kansa ensimmäisenä mielessä.
Itse olen varautunut sotaan eroamalla Reservistä. Se oli myös tosi helppoa, tulostaa lapun eroa reservistä , täyttä sen, ottaa kuvan siitä ja lähettää sen sähköpostilla aluetoimistoon.Meinaan suositella sitä myös lapsilleni.
12:19
Katriina Töyrylä
”Venäjä: Nato-joukkojen tulo Suomeen on uhka Venäjälle
Venäjä on kommentoinut Suomen ja Yhdysvaltain solmimaa DCA-puolustussopimusta sanomalla että se lisää jännitteitä Venäjän ja Suomen välillä.
Kremlin lausunnosta kertoo uutistoimisto Reuters.
Kremlin mukaan Nato-joukkojen sijoittaminen Suomeen on uhka Venäjälle.
– Meillä oli erinomaiset suhteet Suomeen. Kukaan ei uhannut ketään, Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov sanoi.
– Mutta nyt Suomi on Naton jäsen ja Naton sotilasinfrastruktuuria on tulossa Suomen alueelle. Se aiheuttaa meille ilmiselvän uhan, hän valitti”.
YLE:n sivuilta linkitti Veikko (Olavi) Mäkinen
My country of birth, Italy, where my father was a partisan and communist but has now lurched to the far right politically. Similarly, many countries of Europe. Unfortunately, so has Finland. Many Finnish friends in Australia now despair. Australian politicians’ too have aligned with the USA and made us an occupied country against China. It will end badly here too.
Finland was nominally ’neutral’: enough for Russia not to threaten it. Now Russia is forced to respond and create military districts specifically against Finland. Alas, poor Finland