VENÄJÄN VASTAUS LÄNNELLE

Venäjän federaation Suomen suurlähettiläs Pavel Kuznetsov kuvaa Suomen ja Venäjän suhteiden tilaa lyhyesti sanoen, että niitä ei ole.  

“Suhteet on täysin tuhottu entisten suomalaisten ystäviemme aloitteesta. Nyt Suomi on Venäjälle epäystävällinen valtio”, Kuznetsov sanoo. 

Suurlähettiläs valotti Venäjän kantaa ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin Naapuriseuran jäsentilaisuudessa 9.12.2023 Helsingissä. Julkaisemme puheen keskeiset osat.

Itärajan ongelmat 

Huomion kohteena olevasta Suomen itärajan tilanteesta Kuznetsovilla oli selkeä näkemys: 

 “Suomalaiset tiedotusvälineet, asiantuntijat ja myös poliitikot väittävät että kyseessä on Venäjän viranomaisten välineellistämä tarkoitushakuinen hybridioperaatio Suomea vastaan. Maidemme rajavartiolaitosten välillä on aina ollut hyvin rakentavaa yhteistyötä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana Suomen rajavartijat ovat kuitenkin ymmärrettävästi noudattaneet Suomen johdon yleistä linjaa eli katkaista kaikki yhteydet Venäjään.  

Suomen rajavartiolaitos on supistanut yhteistyötä venäläisten kumppaneiden kanssa, lähinnä keskinäisen tiedonvaihdon osalta. Jo tämän vuoden elokuussa Venäjän rajavartiolaitos varoitti suomalaisia siitä, että jos tilanne ei muutu, siirrymme myös rajasopimusten muodolliseen noudattamiseen. Suomen puolelta tähän varoitukseen ei tullut yhtään mitään vastausta.

Lopulta Internet alkoi toimia. Kansainvälinen siirtolaismafia käytti tilannetta hyväkseen, minkä seurauksena pakolaisten määrä Suomeen Venäjän alueen kautta kasvoi merkittävästi. 

Tehdessään päätöksen sulkea Venäjän ja Suomen välinen raja kokonaan, kun muutamaa päivää aiemmin auki jääneiden raja-asemien kautta ei enää ollut tullut Suomeen käytännössä yhtään turvapaikanhakijaa, Suomen hallitus viittasi salaisiin tiedustelutietoihin, joita ei saa julkistaa suurelle yleisölle. 

Venäjä on virallisesti pyytänyt Suomen rajavartiolaitokselta mahdollisia suomalaisten hallussa olevia tietoja Venäjän alueen kautta Suomeen suuntautuvien kolmansien maiden laittomien siirtolaisten järjestäjistä. Odotamme edelleen vastausta. Onneksi tänä päivänä kaikki viittaa siihen, että ensi viikolla raja avataan taas.” 

Ukrainassa ei nopeaa ratkaisua  

Ukrainan tilanteeseen Kuznetsov ei odota nopeaa muutosta. Hänen mukaansa ei ole nähtävissä merkkejä siitä, että Kiovan hallitus olisi valmis siirtymään poliittiseen prosessiin. 

“Ukrainan niin sanottu vastahyökkäys, johon länsi oli kohdistanut suuria toiveita, on epäonnistunut. Asiat Ukrainassa sekä niin sanotusti taistelukentällä että taloudessa eivät suju ukrainalaisten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Näkymät Ukrainalle annettavan läntisen taloudellisen ja sotilaallisen avun lisäämisestä ovat epävarmemmat. 

Ukrainan johdon ja sen länsimaisten isäntien taholta on jäljellä vain aggressiivinen retoriikka. Länsimaat eivät ole vieläkään luopuneet toivosta aiheuttaa Venäjälle strateginen tappio taistelukentällä. Viime aikoina olemme kuitenkin nähneet, että jotkut länsimaiset poliitikot ovat ilmaisseet epäilyksensä siitä, voidaanko tämä tavoite saavuttaa. Monet ovat alkaneet puhua mahdollisten neuvottelujen sekä poliittisten ja diplomaattisten keinojen toteutettavuudesta konfliktin ratkaisemiseksi. 

Olemme aina sanoneet, että olemme valmiita neuvotteluihin. Lisäksi haluan muistuttaa siitä, että jo viime vuoden maaliskuun lopussa Istanbulissa päästiin sopimukseen useiden neuvottelukierrosten jälkeen. Tämän vahvisti hiljattain neuvotteluihin silloin osallistunut Ukrainan parlamentin jäsen Arahamija, joka johtaa nyt Zelenskin puolueen parlamenttiryhmää.  

Hän totesi äsken antamassaan haastattelussa, että ukrainalaiset olivat silloin Istanbulissa valmiita allekirjoittamaan keskenämme sovitun asiakirjan. Lisäksi hän vahvisti, että kyseisessä asiakirjassa oli monta Ukrainan osapuolelle edullistakin kohtaa. Mutta Britannian pääministeri Boris Johnson kiirehti Kiovaan väliin ja sanoi: ”Ei tätä allekirjoiteta, soditaan vaan lisää.”  

Butshan ”verilöyly”  

 “Samaan aikaan huhtikuun alussa oli keksitty ja lavastettu siviilien murhia Butshan kaupungissa lähellä Kiovaa. Tämä oli myös yksi tekosyy, jolla ukrainalaiset kieltäytyivät allekirjoittamasta sopimusta sotatoimien lopettamisesta. Muistutan, että 4. huhtikuuta, kaksi päivää venäläisten sotilaiden lähdettyä Butshasta, Britannian televisiossa näytettiin ruumiita kaupungin keskuskadulla. Silloin uutisoitiin, että ”venäläiset olisivat teurastaneet siviilejä.

Puolitoista vuotta on kulunut. Mitään tästä ei tutkittu eikä aiota tutkia. Olemme toistuvasti esittäneet kysymyksen, myös YK:ssa, voisimmeko saada edes luettelon niiden ihmisten nimistä, joiden kuolemaan muka kidutettuja ruumiita näyteltiin Butshassa? Vastauksena on ollut hiljaisuus.” 

 Kiova ei valmis neuvottelupöytään 

 ”Yleisesti ottaen emme ole tähän mennessä nähneet mitään signaaleja Kiovasta tai sen isänniltä, että he olisivat valmiita siirtymään poliittiseen prosessiin. 

Lisäksi puolitoista vuotta sitten Zelenski allekirjoitti erityisasetuksen, jolla kiellettiin kaikki neuvottelut Putinin hallituksen kanssa. Ukrainassa rauhasta neuvotteleminen on nyt rikos. Tätä asetusta ei aiota kumota. 

Poliittisen prosessin aloittamiseen tarvitaan aina kaksi kuten tangossakin. Ja tänään vastapuolen kaverit eivät tanssi tangoa vaan, kuten ulkoministerimme Lavrov sanoi, breikkiä. Ja breikissä on tietävästi pakko sooloilla. 

Mutta vaikka Kiova ja länsi olisivat jonain päivänä valmiita neuvotteluihin, en tiedä, miten tällainen onnistuu niiltä, jotka ovat osoittaneet täydellisen kyvyttömyytensä pitämään kiinni sopimuksista. Viittaan Minskin sopimuksiin, jotka allekirjoitettiin neljän valtion johtajien tasolla, jotka YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi ja jotka todella antoivat meille mahdollisuuden ratkaista Ukrainan tilanne rauhanomaisesti.  

Kuuden tai seitsemän vuoden ajan yritimme ainakin aloittaa prosessin Minskin sopimusten täyttämiseksi. Ja vasta viime vuonna sekä Zelenski että Saksan ja Ranskan entiset johtajat myönsivät julkisesti, ettei kenelläkään heistä ollut alusta alkaen aikomustakaan panna Minskin sopimuksia täytäntöön. He tarvitsivat niitä vain viivyttääkseen aikaa sekä aseistaakseen ja kouluttaakseen Ukrainan asevoimia.” 

 Kuinka kauan länsi on valmis taistelemaan?

“Kaikkia kiinnostaa kysymys: mitä tapahtuu seuraavaksi? Katsotaan, kuinka kauan länsi on valmis taistelemaan Venäjää vastaan Ukrainan alueella ukrainalaisten käsin ja suurin ukrainalaisuhrein. 

Olemme puolestamme päättäväisiä. Ukrainassa meneillään olevan erityisen sotilasoperaation tavoitteet saavutetaan. Tärkein niistä on Venäjän turvallisuuden varmistaminen.  

Suurin vaara meille on Naton laajentuminen itään. Ja yleensä Ukrainan nykytilanteen tärkein, perimmäinen syy on Naton hillitön lähestyminen Venäjän rajoja.  

Lainaisin tässä yhteydessä Ranskan entistä presidenttiä Mitterrandia. Mitterrand totesi vuonna 1994: ”Venäläisille Naton laajentuminen merkitsee, eikä syyttä, että sotilaallinen raja lähestyy heidän valtakuntansa rajaa. Tämä on kiistatonta. Emmekä missään nimessä halua antaa sellaista vaikutelmaa, että etsimme konfliktia tai hajaannuksen aihetta Euroopassa, varsinkaan sellaista Venäjän kanssa, joka ei sitä ansaitse. Meidän on sitten hyvin vaikea estää Venäjää tuntemasta, että sitä ollaan saartamassa. On tärkeää antaa Venäjälle takeita, taata sopimus Venäjän ja länsimaiden välisestä tulevaisuudesta. Mikään ei voisi olla pahempaa kuin saada Venäjä tuntemaan, että luomme uudelleen blokkeja.”  

Tämä sanottiin vuonna 1994. Kukaan ei kuunnellut Mitterrandia silloin. Jonkin aikaa myöhemmin alkoi Naton määrätietoinen laajentuminen itään. Sen tuloksena meillä on Euroopassa nykyinen tilanne. Kuten Venäjällä sanotaan, ”sitä niittää mitä kylvää”. 

Hybridisota ja talouspakotteet 

Suurlähettiläs Kuznetsovin mukaan lännen Venäjälle julistamalla hybridisodalla ja talouspakotteilla ei ole Venäjään todellista vaikutusta:  

“Saavuttaakseen päätavoitteensa, joka on strategisen tappion aiheuttaminen Venäjälle taistelukentällä, länsi on myös käynnistänyt todellisen hybridisodan meitä vastaan. 

Talouspakotteilla on oma osansa tässä sodassa. Tavoitteena on heikentää Venäjän taloutta ja sen seurauksena provosoida levottomuuksia ja kääntää kansaa hallitusta vastaan. 

Alusta alkaen oli selvää, että tästä politiikasta ei tulisi mitään. Venäjän talous on sopeutunut hyvin pakotteisiin.  

Venäjän bruttokansantuotteen arvioidaan kasvavan noin kolme prosenttia tänä vuonna. Euroopan johtavissa maissa tämä indikaattori on nollassa tai jopa negatiivinen. Viimeisten puolentoista vuoden aikana varovaisten arvioiden mukaan eurooppalaiset yritykset ovat menettäneet pakotteiden takia jopa 250 miljardia euroa. Mikä on kolme kertaa Suomen vuosibudjetti. Se on iso menetys. 

Samaan aikaan itse Yhdysvallat – eli pakotepolitiikan johtava aloittaja – voi hyvin. Pakottaessaan Euroopan unionin luopumaan kaikesta venäläisestä USA ostaa edelleen uraania ja muita niin sanottuja ”kriittisiä” materiaaleja Venäjältä. Asiantuntija-arvion mukaan EU on viimeisten puolentoista vuoden aikana maksanut Venäjän vastaisten pakotteiden vuoksi 185 miljardia euroa liikaa pelkästään kaasutoimituksista. Kaasun tuonnin keskimääräiset kuukausittaiset kustannukset EU-maille ovat nousseet 250 prosenttia.

USA puolestaan tienasi tänä aikana 53 miljardia euroa lisää. Amerikan talouskasvu on nykyään kertaluokkaa suurempi kuin Euroopan. Energian hinnat ovat moninkertaisesti edullisemmat kuin Euroopassa. Eurooppalaiset yritykset alkavat siirtää tuotantoaan Yhdysvaltoihin. Olemme vakuuttuneita siitä, että nykyisen tilanteen taustalla on muun muassa Washingtonin tietoinen politiikka. Sillä Eurooppa on myös USA:n taloudellinen kilpailija, joka amerikkalaisille ei ole tarpeen”. 

Pohjoisen Itämeren tilanne kiristyy 

Kuznetsov arvioi tilanteen Itämerellä kiristyneen jatkuvasti:

“Erityisesti Suomen liityttyä Natoon ja odotettaessa Ruotsin jäsenyyttä Naton sotilaallinen toiminta Itämerellä on moninkertaistunut, lähinnä sotaharjoituksina maalla, merellä ja ilmassa”, Kuznetsov sanoi. 

“Kaikki tämä tehdään sillä verukkeella, että valmistaudutaan torjumaan Venäjän sotilaallista uhkaa. Jokainen järkevä ihminen kuitenkin ymmärtää, että tämä on pelkkää hölynpölyä. 

Jos katsotte tilastoja, huomaatte, että Nato-maiden sota-alusten ja lentokoneiden määrä, jotka ovat viime kuukausina ilmoittaneet läsnäolostaan Itämerellä, on kymmeniä kertoja isompi kuin Venäjän sotilaallinen läsnäolo alueella. Tämä luo muun muassa mahdollisia riskejä tahattomista, sanotaanko vahingossa syntyvistä, mutta erittäin vaarallisista konfliktitilanteista. 

Viime vuoden aikana julkisuudessa ja poliittisissa piireissä sekä tiedotusvälineissä on kiinnitetty huomiota tarpeeseen suojella vedenalaista infrastruktuuria (kuten kaasuputket, sähkö- ja IT-kaapelit jne.). Ja tämä on aivan oikein. Mutta tätä on esitetty jälleen kerran epärehellisesti ja tarkoituksena lietsoa Venäjän vastaista hysteriaa.  

Kun Nord Stream 1 ja 2 -kaasuputket räjäytettiin viime vuonna, ensimmäinen versio oli tietenkin se, että Venäjä oli sen takana. Millä innolla asiantuntijat ja toimittajat kirjoittivat tuolloin, että Venäjä oli tehnyt aggressiivisen iskun Naton jäsenen (Saksan) kriittiseen infrastruktuuriin ja että liittokunnan olisi vastattava voimakkaasti. Kun kuitenkin jonkin ajan kuluttua ensin amerikkalainen ja sitten ukrainalainen jälki tuli esiin, uutisointi mediassa loppui välittömästi. Saksa, Tanska ja Ruotsi ovat tutkineet tätä terrori-iskua yli vuoden ajan, mutta tuloksia ei ole vieläkään saatu. Tiedusteluihimme tutkinnan etenemisestä ei ole vastattu yhtään mitään. 

Suoraan sanottuna on vaikea kuvitella, että Naton jäsenmaat, jotka ovat täyttäneet Itämeren jäljityslaitteilla, tutkilla ja antureilla amerikkalaisen avaruuskuvauksen tuella, eivät ole vuoden aikana pystyneet selvittämään, kuka räjäytti kaasuputket. Ja miten apeaa, mutta ei yllättävää on se, että niin sanottu ”riippumaton ja demokraattinen” eurooppalainen toimittajayhteisö, suomalainen mukaan lukien, ei enää vaadi pikaista puolueetonta tutkintaa. Nord Streamin räjäytykset on yksinkertaisesti unohdettu. 

Tai äskettäinen juttu Balticconnector-kaasuputken vaurioista. Millä sinnikkyydellä suomalaiset tiedotusvälineet ja niin sanotut asiantuntijat etsivät siinä venäläistä jälkeä. Kun kuitenkin kävi ilmi, että vahinko saattoi johtua toisen maan aluksen toimista, informaatioaalto laantui välittömästi. 

Olen maininnut nämä esimerkit osoittaakseni lännen Venäjää vastaan käymän hybridi- ja informaatiosodan. Suomalainen media ja asiantuntijayhteisö ovat aktiivisesti liittyneet tähän sodankäyntiin. Joudun valitettavasti toteamaan, että nykyään Suomessa yleistä mielipidettä eivät niinkään muodosta poliittiset puolueet ja eliitti, joiden tulisi kantaa vastuunsa maan kansallisista eduista, vaan niin sanotut ”riippumattomat” tiedotusvälineet ja asiantuntijayhteisö. Tämä on surullista.”

Myönteisiä kehityskulkuja 

Huolimatta monista Ukrainan sotaan liittyvistä ongelmista Kuznetsov näkee globaalissa kehityksessä myös myönteisiä kehityskulkuja. 

“Nykypäivän tärkein trendi, eli moninapaisen maailman muotoutuminen, on kiihtyvä. Siitä todisteena on mm. äskeinen viime elokuussa Etelä-Afrikassa pidetty BRICS-maiden huippukokous, jossa tehtiin päätös BRICS:n laajentumisesta. Muistutan, että BRICS on Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan vuonna 2009 perustama valtioiden liittouma, johon liittyi kaksi vuotta myöhemmin myös Etelä-Afrikka. Moninapaisen maailman muotoutuminen on kokonaisvaltainen, haastava kaikille ihmiskunnan elämänaloille ulottuva kehitys. Se alkoi jo aikoja sitten ja kestää vielä pitkään. Kuitenkin jo nyt on selvää, että tätä prosessia ei voi keskeyttää.  

Maailman tärkeimmistä asioista aiemmin päätti vain suppea valtioiden joukko, josta käytämme nimitystä kollektiivinen Länsi tai n.s. ”kultainen miljardi”. Tänä päivänä maailman politiikassa on esiin tulleet uudet pelaajat. Ne edustavat globaalia Etelää ja Itää, ja niiden lukumäärä on kasvussa. Niitä kutsumme maailman enemmistöksi. Ne eivät enää tahdo alistua Lännen saneluun, vaan siirryttyään sanoista tekoihin pyrkivät vahvistamaan itsenäistä määräysvaltaansa ajankohtaisissa asioissa, asettaen etusijalle juuri kansalliset intressinsä, eikä ulkonaisten tahojen ohjeita ja oikkuja. 

Uusien maailmanlaajuisten toimijoiden geopoliittisten tavoitteiden taustalla on nykyään myös painavia taloudellisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi BRICS-maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote on viime vuodesta lähtien ylittänyt G-7-maiden BKT:n. Viiden uuden maan mukaan tulon myötä, joista tulee ensi vuoden tammikuun 1. päivänä BRICSin täysivaltaisia jäseniä, tämä etu G-7-maihin verrattuna kasvaa merkittävästi. Nykyäänkin BRICS-maiden väkiluku on noin 3 miljardia, eli yli 40 prosenttia koko maailman väestöstä, ja niiden pinta-ala – 26 prosenttia maailman maa-alueista. 

Kymmenet valtiot haluavat lähempää yhteyttä BRICS-maihin. Viiden uuden jäsenen lisäksi pari tusinaa maata on esittänyt vastaavia pyyntöjä tai halua luoda BRICSiin erityiset etuoikeutetut suhteet. Eikä tämä ole yllättävää.  Koska BRICS-maiden puitteissa eri sivilisaatioita, uskontoja ja maanosia edustavat maat kehittävät tehokkaasti siteitä monilla aloilla tasa-arvon, keskinäisen kunnioituksen ja etujen tasapainottamisen periaatteiden mukaisesti konsensuksen kautta. Kukaan ei pakota ketään mihinkään, eikä aseta valinnan eteen: ”joko me tai he”, ”joko meidän kanssamme tai meitä vastaan.” 

Venäjä BRICSin puheenjohtajana

”Ensi vuonna Venäjä toimii BRICSin puheenjohtajana. Teemme kaikkemme sen eteen, että BRICS vahvistaisi asemansa kansainvälisessä areenassa ja jatkaisi yhä tärkeämmässä roolissa oikeudenmukaisen maailmanjärjestyksen muodostuessa. 

Länsimaiset poliitikot myöskin alkavat (joskin vastahakoisesti) tunnustaa tämän uuden todellisuuden ja ymmärtää, että yksinapainen maailma on lakannut olemasta. Ranskan presidentti Macron totesi viime elokuun lopulla eli heti BRICS-huippukokouksen jälkeen, että geopoliittinen voimasuhde on muuttumassa, eikä suinkaan lännen eduksi. Hän esitti tämän uhkana.  

Toisin sanoen aggressiivisen Nato-blokin laajentuminen on hyvä asia, kun taas rauhanomaisen BRICS-maiden laajentuminen on muka ”uhka”. On selvää, että tämä mentaliteetti istuu syvällä Lännen poliitikoissa, eikä siitä pääse eroon yhdessä yössä. 

Ymmärrämme, että länsi yrittää pitää kiinni ylivaltansa jäänteistä vielä pitkään. Lännen tavoite on yksinkertainen ja kyyninen – jatkaa kerman kuorimista maailmanpolitiikasta, -taloudesta ja -kaupasta, varmistaa oma hyvinvointinsa muiden kustannuksella. En kuitenkaan usko, että länsi pystyy siihen. Useimmat maailman maat eivät hyväksy tätä”.