Voisitteko kuvitella, että Kone Oyj:n toimitusjohtajaksi napattaisiin nätin näköinen jäätelökioskin myyjä, koska porukan mielestä ”se on kyllä paras näkösällä oleva”?
Koneen palveluksessa on 60 000 henkilöä. Suuryritys Suomella on 80 000 työntekijää, mutta kaikkiaan sen johdon vastuulla on viisi ja puoli miljoonaa ihmistä.
Suuyritysten, ja pienempienkin, johtohenkilöt valitaan tarkasti. Jokaisen koulutus, aikaisemmat työsuoritukset ja oikeastaan koko elämä läpivalaistaan. Tämä koskee myös yhtiöiden hallitusten jäseniä.
Suuryritys Suomen edellinen toimitusjohtaja oli lähtökuopiltaan kaupan kassa. Kaupan kassa on kunniallinen ammatti ja hyvä lähtökohta työväenpuolueen poiliitikolle. Hallintotieteiden maisterin pätevyys ja kokemus kansanedustajana riittää virkakoneistossa, mutta kansainvälisen politiikan huipulle Sanna Marinilla ei ollut muuta pätevyyttä kuin kunnianhimonsa. Lähihistorian perusteetkin tulisi hallita.
Marinin perintö seuraavalle toimitusjohtajalle oli innovatiivinen strategia: katkaista kaikki siteet yhtiön tärkeimpään monivuotiseen kumppaniin. Toisaalta johtaja Orpo näyttää olevan samalla linjalla, siis että parasta bisnestä on haukkua tuo tärkein kumppani pataluhaksi.
Suomen ei kuuluisi olla amatöörien johtama kesäteatteri vaan valtio, jolla on kansasta vastuuta kantava, pätevä johto. Petteri Orpo on ”politiikan ammattilainen”. Sanonta ei välttämättä tarkoita pätevyyttä muuhun kuin juonitteluun.
Entä hallitus? Sen jäsenet valitaan puolueiden elimissä. Toimitusjohtajalta ei kysytä eikä valituiksi tulleitten pätevyyden tutkimisesta ole julkista tietoa. Tuloksena on nuotin vierestä hoilaava, solisteista koottu sekakuoro, jonka valmentamiseen tarvittiin tuhat (1000) ”asiantuntijaa”. Veisuu kuulostaa juuri siltä.
Tässä maassa on kuulemma nykyisin, vielä, lupa sanoa suoraan, mitä ajattelee. Siispä sanon: Suuryritys Suomelta puuttuu pätevä johto. Presidentin äkkiliikkeet ja isottelu viittaavat Oval Office-kuumeeseen. Yksittäisten ministerien, kuten Antti Häkkäsen, kiekaisut vahvistavat tunnetta Nato-jäsenyyden korostamasta röyhkeydestä.
Olisiko mahdollista, että poliittisille johtopaikoille pyrkijät joutuisivat suorittamaan pääsykokeen, jossa mitattaisiin sekä sopivuus että pätevyys – tiedot, taidot, kokemus ja luonne?
Ehkä esiin nousisi kypsiä ihmisiä, jotka tunnistavat ja tunnustavat tosiasiat. Kenties he eivät olisi kovin mediaseksikkäitä, mutta johtaisivat maata kaikin voimin kohti rauhaa eikä sotaa.
Joillekin heistä saattaisi juuri nyt tulla mieleen, että korskeuden sijaan tarvitaan ajattelua. Joku voisi kammiossaan huomata, että Suomi on vähäväkinen maa, jonka asiat vielä muutama vuosi sitten olivat ihmeen hyvin. Toiselle valkenisi, että pienen maan kannattaa pysyä erossa isompien riidoista.
Kolmas päättelisi, että nöyrtyminen on pieni hinta ihmiskunnan tuhon välttämisestä.
+++
6 kommenttia julkaisuun “PÄÄSYKOE POLIITIKOILLE”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Asiaa! Pääsykoe pitäisi sisältää lainopillisia asioita, historiaa, kansainvälisiä suhteita, oikeusvaltion toimintaperiaatteita, suomen kielen kirjallinen ja suullinen taito. Ja englannin kielen puhetaito. Eikä olisi paha, jos testataan miten ehdokas osaa kohdata kansalaisia, eli vaaditaan myös sosiaalisia taitoja.
Silloin palkka maksetaan ansioiden mukaisesti.
Englannin kielen osaaminen – ja muukin kielitaito – olisi eduksi, mutta kun nyt kuitenkin puhutaan Suomesta, niin sitä en painottaisi. Muistaakseni Alpo Juntunen on kirjoittanut hyvän kirjan (jota en ole vielä lukenut 🙂 talvisotaa edeltävistä asioista. Olikohan sama kirja vai toinen, jossa hän kirjoittaa Paasikivestä, jolla oli hyvä venäjän kielen taito ja historian tuntemus. Hänelle näistä oli paljon hyötyä tehtävissään. Tietääkseni etenkin venäläiset arvostavat suuresti henkilökohtaisia suhteita. Venäjän kielen taito olisi varmasti kuin piste iin päälle. Ainakin Toni Torppa on tehnyt hyvän haastattelun Juntusesta ja olikohan YouTube-lähetys erikseen vielä tuosta kirjastakin..
Paras olisi, jos kaikki hallituksen jäsenet + presidentti olisi irti puolueista eli puolueettomia. Kieltämättä hyvä ajatus, mutta käytännössä mahdoton, ainakin nykyään.
Luulisin, että kansanedustajille ja ministereille (varmaan presidentillekin on omansa) järjestetään koulutuksia. Ne ovat tietysti eri asia kuin pääsykoe, koska hehän ovat tuossa vaiheessa jo asemiinsa päässeet. Jos nuo koulutukset sisältävät yhtään mitään muuta kuin käyttäytymissääntöjä ja vastaavia, niin nykyisessä ilmapiirissä ne johtavat varmasti syvemmälle harhaan sen sijaan, että toisivat näitä ihmisiä lähemmäksi totuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Sama ongelma, siis päättäjien epäpätevyys, koskee ainakin länsimaita laidasta laitaan. Englannin kielessä on jostain Shakespearen ajoilta sananparsi ”cometh the hour, cometh the man”. Eli kun aika vaatii se nostaa myös tekijän esiin.
Poliittista analysointia sivutoimenaan harjoittava belgialainen kvanttifyysikko Jean Bricmont sanoi äskettäin kun todettiin, ettei uutta Charles de Gaullea ole näköpiirissä, että vaikeat ajat nostivat esille merkittävän hahmon eli de Gaullen. Vaikeilla ajoilla on tietysti myös se valitettava piirre, että ne ensin nostavat viekkaat roistot esiin ja vasta sen jälkeen näiden nujertajat.
Kun Afrikka alkoi vapautua siirtomaavallasta, sen pätevimmät johtajat joko murhattiin, vangittiin tai syöstiin vallasta. Ja sama tapahtui ympäri maailman, ja tämä tuhonkierre ulottui aina länsimaihin itseensä saakka. Kennedyn veljekset murhattiin, ja de Gaulle joutui kymmenien attentaattien kohteeksi, joista muutama oli läheltä piti tilanteita.
Elämme siis aikaa jossa viekkaat roistot hallitsevat ainakin länsimaailmaa, ja samat voimat yrittävät jatkaa koko maapallon hallintaa entiseen tapaan. Voimatasapaino maailmassa on kuitenkin peruuttamattomasti heilahtanut idän suuntaan, ja suuri yleisö lännessä voi vain ihmetellä sitä itsetuhon vimmaa, jolla heidän omat johtajansa ovat asiaan reagoineet. Taustalla talouden uumenissa toimivat varsinaiset vallanpitäjät, jotka ylläpitävät poliittista sirkusta, ja tämä edellyttää aina vain typerämpien tollojen nostamista sirkustirehtööreiksi.
Sirkusta olisi ihan hauska katsella, ellei siinä pelattaisi tuhon panoksilla. Kun brittien siirtomaavalta oli tullut tiensä päähän, se ei väistynyt kokonaan, mutta ymmärsi, ettei sotilaallinen painostus sen taholta enää toimisi. Se alkoi panostaa vehkeilyyn ja viekkauteen uuden hegemonin eli Yhdysvaltojen neuvonantajana, junioripartnerina. Mitä tämä uusi hegemoni tekee, kun se huomaa, ettei sitä enää pelätä vaan sille avoimesti naureskellaan. Toistaiseksi ei ole juurikaan merkkejä siitä, että se alkaisi sopeutua vaan se pyrkii edelleen käyttämään sotaa välineenään pitääkseen maailmaa otteessaan, ja on muiden mukana kaapannut Suomen neljänneksi räksyttäväksi balttivaltioksi.
Kiitos Mauno. Osuit naulankaantaan. Ruotsissa on pakollinen Koiranomistajan testi. Ruotsissa koiran saa jättää yksin kotiin vain kuudeksi tunniksi. Suomessa ei murehdita koiran päivistä kuin Ruotsisssa- ” Ei Suomessa tälläiset asenteet muutu”. -Yle.fi
t: lukija Piia