Kun en jaksa, suljen vastaanottimeni,
sotauhon, vihan kaikkialle levinneestä saasteesta.
Pitelen kiinni tomerista perunanvarsista.
Ne tekevät jo kukkaa.
Iloitsen hyvästä mustikkasadosta.
Sorsa äidin kymmenestä poikasesta.
Harmaasiepon onnistuneesta pesinnästä.
Huudan kuikkien kanssa järvellä ihmisen tuhoa ja rappiota.
Lajit ennen meitä ystäväni, lohduttajat.
Mitä meidän jälkeemme.
♥
