Suomen median Ukraina-uutisten rahoittajana aseteollisuus
Ukrainan sodan uutisoinnissa Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Iltalehden ja monen muun Mediapoolin jäsenen kuten Ylen tiheästi käyttämä lähde on amerikkalainen ajatushautomo ISW, ”Institute for the study of war”, ”Sotatutkimuksen instituutti”.
Mainitut mediat vakuuttavat journalistista luotettavuuttaan. Ne myös julkaisevat mielipidekyselyitä ja uutisoivat niiden perusteella suomalaisten ylivoimaisen enemmistön luottavan niihin.
Ehkä ei pitäisi.
ISW kertoo itse verkkosivuillaan että se on ”sitoutunut parantamaan maan (Yhdysvaltojen) kykyä suorittaa sotilaallisia operaatioita ja vastata uusiin uhkiin saavuttaaksemme Yhdysvaltain strategiset tavoitteet”.
ISW:n perusti sotahistorioitsija, tohtori Kimberley Kagan Irakin sodan aikana vuonna 2007, jolloin ”Yhdysvallat ottivat käyttöön rohkean, uuden strategian kapinallisia vastaan kääntääkseen (paremmaksi) Irakin synkän turvallisuustilanteen”, kuten järjestö itse kuvailee. Perusrahoituksen instituutille tarjosi aseteollisuus.
”Irak-projektin menestyksen pohjalta” instituutti on tuottanut aineistoa Afganistanin sodasta ja myös Libyan ”kriisistä”. Sen laajan Lähi-Itä -ohjelman tavoiteena on mm. ”valvoa Iranin kasvavaa vaikutusvaltaa ja hillitä Iranin ydintavoitteiden aiheuttamaa uhkaa”.
Kagan, Nuland, Clinton ja Blinken
Ei siis ihme, ettei ISW:n raportteja täysin vailla kritiikkiä julkaiseva Suomen valtamedia kerro esimerkiksi Ukrainan asevoimien tappioista, maan yleisestä, katastrofaalisesta tilasta tai siellä vallitsevasta natsismista. Se olisi vastoin insituutin itselleen asettamia tavoitteita ja Yhdysvaltain etua.
ISW:llä on tiivis yhteys Washingtonin hallintoon, puolustusministeriöön ja ”Big Defensiin”, eli aseteollisuuden jättiläiskokoiseen yritysryhmään ja siellä erityisesti Raytheon Technologies -yhtiöön.
Myös henkilösuhteet antavat ISW:n kytkennöistä mielenkiintoisen kuvan. Instituutin perustaja ja nykyinen johtaja, sotahistorioitsija Kimberley Kagan on naimisissa Frederick Kaganin kanssa, joka on American Enterprise Instituten tutkija ja uuskonservatiivijohtaja Robert Kaganin veli. Tämä puolestaan on naimisissa aliulkoministeri Victoria Nulandin kanssa, joka tunnetaan Washingtonin kaikkein sotaisimpana haukkana. Ketju jatkuu tästäkin, sillä Nuland on tunnetusti tiiviissä yhteistyössä Hillary Clintonin ja ulkoministeri Antony Blinkenin kanssa – heidän oikea kätensä.
Yhdysvaltain etu etusijalla
ISW:tä luonnehditaan ”interventionistiseksi” eli manipuloivaksi, hallitusten vaihtoihin ”suuntautuneeksi” ajatushautomoksi. Sillä on pitävät linkit toiseen hautomoon, Center for a New American Security (CNAS), jonka tavoitteet, toiminta ja henkilöstö avaavat lopullisesti näkymän ISW:n ”uutisten” luotettavuuteen.
CNAS on kylmän ja kuuman sodan hautomo. Se kertoo verkkosivuillaan olevansa ”riippumaton”, voittoa tavoittelematon organisaatio, ”joka kehittää vahvaa, pragmaattista ja periaatteellista kansallista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa”. Keskeiseksi tehtäväkseen hautomo kertoo valmentaa ”tämän päivän ja huomisen kansallisia turvallisuusjohtajia”.
Hautomon suurimmat taloudelliset tukijat, ”lahjoittajat”, ovat aseteollisuuden jättejä kuten Northrop Grumman (liikevaihto 36,6 miljardia dollaria), Boeing (66,61), Lockheed Martin, jolta Suomi on tilannut F-35 -hävittäjät (65,98) ja Raytheon Technologies (67,07).
CNAS:n asenteita kuvaa sen järjestämä sotapelisimulaatio NBC-kanavalla. Kuvitteellisessa tilanteessa Yhdysvaltain ja Kiinan välit olivat kiristyneet ja purkautuneet sodaksi Taiwanista. Mikä oli ajatushautomon ehdotus tilanteen ratkaisuksi? Ei diplomatia ainakaan, sillä sen mielestä USA:n tulisi kehittää ”kykyä uhata uskottavasti ja upottaa kaikki Kiinan sotalaivat, sukellusveneet ja kauppa-alukset 72 tunnissa”.
”Dynaaminen tutkimusohjelmamme on suunniteltu muokkaamaan Yhdysvaltain hallituksen, yksityisen sektorin ja yhteiskunnan johtajien valintoja Yhdysvaltain etujen ja strategian edistämiseksi”, sivuilla todetaan, ja kerrotaan että CNAS:n hallituksen jäseniä, johtajia ja tutkijoita on noussut merkittäville paikoille Yhdysvaltain hallitukseen, Pentagoniin, Valkoiseen taloon ja CIA:han.
Yksi esimerkki näistä nousijoista on Victoria Nuland. Hän oli CNAS:n johtaja ennen nykyistä pestiään aliulkoministerinä. Nulandin aikana CNAS:ssa olivat töissä Joe Bidenin entinen lehdistösihteeri Jen Psaki ja nykyinen CIA:n johtaja Avril Haines, jotka olivat osallistuivat presidentti Obaman droonimurhaohjelmaan. Nuland muistetaan tietysti myös keskeisestä roolistaan, kun Maidanilla tehtiin verinen vallankaappaus ja Yhdysvallat vaihtoi Ukrainan hallituksen mieleisekseen.
Pyöröovet
ISW-CNAS -ketjuun liittyy USA:n nykyisen ulkoministeri Antony Blinkenin osuus WestExec Advisor -yhtiössä, jota hän oli perustamassa vuonna 2017 yhdessä kolmen muun Obaman hallinnossa työskennelleen henkilön kanssa. Yksi heistä, Michéle Frournoy kuvasi yrityksen tehtävää sanoen sen palkkaavan ”äsken hallituksessa olleita ihmisiä, joilla on tuoretta tietoa, kontakteja ja verkostoja”.
Tuota selkeämmin Yhdysvaltain hallinnon pyöröovikäytäntöä tuskin voi kuvata. Ovi rullaa, kun isot kihot vaihtelevat paikkoja hallinnosta aseteollisuuteen, sieltä ajatushautoimoihin – ja päin vastoin. Yksi ovi johtaa Ukraina-uutisoinnin tärkeimpään paikkaan, ISW:n konttoriin.
Normaalissa journalismissa ISW:n raportteihin kuuluisi suhtautua Yhdysvaltain hallituksen ja erityisesti Pentagonin propagandana. Suomen mediataloissa instituutin taustat tunnetaan varmasti, joten selitys lähdekritiikin täydelliseen puuttumiseen on se, että ISW:n linja sopii Suomen median omaan narratiiviin.
Ehkä linjaa vahvisti se, että Suomen valtio tilasi Harvardin yliopistosta kouluttajat opettamaan sadalle suomalaiselle vaikuttajalle tehokasta viestintää, infosotaa. Osa koulutetuista oli mediaväkeä.
Australialainen arvostettu dokumentaristi ja journalisti John Pilger sanoi Ukrainan sodan alkuaikana: ”Älkää uskoko mihinkään, mitä valtavirtamedia väittää.” Samaa mieltä ovat korkean tason asiantuntijat. Siviileistä näkyvimmin USA:n hallintoa ja länsimediaa ovat arvostelleet professorit Jeffrey Sachs ja John Mersheimer, sotilaista tiedustelu-upseeri Scott Ritter ja eversti Douglas Macgregor. Kaikki amerikkalaisia.
+++
6 kommenttia julkaisuun “SYLTTYTEHDAS NIMELTÄ ISW”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Muistan jonkun amerikkalaisen 50-luvun elokuvan, jossa valkohapsinen sympaattisen oloinen sanomalehden päätoimittaja neuvoo nuorta toimittajaa : ”Meidän arvomme ovat sananvapaus, demokratia ja humanismi. Älä milloinkaan loukkaa niitä tekstissäsi.” Mitä mahtaa nykyään päätoimittajat Amerikassa neuvoa toimittajille? Olen melko varma että ”vapaudet ja demokratiat” on vaihdettu itsekkyyteen ja ahneuteen ja raakuuteen.
Samaahan ne höpisee nykyisinkin ja entistä lujempaa koko ajan. Todellisuus vaan ei enää kohtaa noiden sananvapaus, demokratia ja humanismi -väitteiden kanssa, tosin se on iso harmi ja vääryys.
Hyvää tekstiä jälleen kerran Mauno, kiitos!
Minä luulin, että ISW tarkoittaa Ilta-Sanomien Wessaa, niin pytystä sen jutut ovat.
Nimitys ”instituutti” on kärsimässä pahaa inflaatiota. Ensin oli tämä meidän UPI eli Ulkopoliittinen instituutti jonka ”tuotteet” ovat eliitin sanelemaa propagandaa eli pelkkää roskaa ja valetta. Ja nyt on myös amerikkalaisilla oma eli ISW eli ”Sotatutkimuksen instituutti” jonka tuotteet ovat samaa tasoa kuin UPI:n tuotokset.
Ehdin nyt vasta vähän jälkijunassa lukea tämän kolumnin. Kiitos siitä, se on todella, todella valaiseva esitys! Se pitäisi jokaisen suomalaisen lukea. Ehkä sitten edes joidenkin silmiltä suomut tipahtaisivat. Mikä saakaan valtaosan suomalaisista niin kritiikittömästi uskomaan kaiken, mitä ”luotettava suomalainen media” kirjoittaa? Tutkimusten mukaanhan muualla maailmassa ollaan kriittisempiä. Suomen auktoriteettiuskoiset mallioppilaat vaan katsovat valtavirtamediaa ylöspäin rehellisillä sinisilmillään olettaen, että toki tuo toinen osapuoli on yhtä rehti ja reilu.
On valtava etuoikeus saada lukea journalismia, jota Naapuriseuran Sanomat julkaisee. Tällaista rautaisella ammattitaidolla aiheeseen kuin aiheeseen syvällisesti perehtyen kirjoitettua tekstiä ei valitettavasti moni saa lukea. Ei saa, kun luulee voivansa luottaa viralliseen (vale)mediaan ja pitää muita lähteitä valheellisena propagandana. Kyllä ovat asiat päälaellaan!
Kiitos, Mauno!