Eurooppa-neuvoston kokous.

Ukraina-paketeista Suomelle satojen miljoonien lasku 

EU-maksut paisuvat jättimäisiksi – elvytyspaketin korkokulut räjähtivät.

Olli Kotro

Jos Suomen ulkopoliittista linjaa halutaan määritellä, oli se menneisyydessä pyrkimys välttää sotia rakentaen rauhaa, kun taas nykyaikana ollaan valmiita välttämään rauhaa, jos ns. ”länsi” sitä vaatii. 

Muutos on dramaattinen ja on suorastaan hengästyttävää seurata, miten Suomen aiempi vakauttamaan pyrkinyt toiminta on muuttunut EU:n liittovaltiokehityksen ja Yhdysvaltojen edun ajamiseksi samalla, kun maa on taloudellisessa kurimuksessa.

Unkari on joutunut ryöpytyksen kohteeksi, koska se on halunnut pitää kiinni Euroopan unionin neuvostossa yksimielisyysperiaatteen kunnioittamisesta. Unkarin ulkopolitiikasta voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta yksimielisyysperiaate on säädetty yksittäisten jäsenvaltioiden suojaksi ja suvereniteetin turvaksi. Kuten viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, periaate olikin vain kuollut kirjain, jota ei ollutkaan tarkoitus noudattaa. 

Suomessa uutisointi on keskittynyt Unkariin ja sen arvosteluun, mutta Suomen valtamedia ei ole nostaneet esiin, millaisia kustannuksia Suomen veronmaksajille ns. 50 miljardin (!) ”Ukraina-paketti” tuo. 

Perussuomalaisten, kokoomuksen, kristillisten ja RKP:n hallitus, perussuomalaisen valtionvarainministeri Riikka Purran johdolla hyväksyi siis satojen miljoonien lisäkustannukset Suomelle. U-kirje 38/2023 taustoitti sen, mistä 1.2.2024 hyväksytyssä paketissa on kysymys. 

EU-maksut paisuvat jättimäisiksi – elvytyspaketin korkokulut räjähtivät

U-kirje 38/2023 onkin paljastavaa luettavaa. Siitä käy ilmi, millaisia kustannuksia Suomelle on tulossa:

Komission ehdotus sellaisenaan ja täysimääräisesti käyttöön otettaessa kasvattaisi Suomen EU-maksuja arviolta yhteensä 1,1 miljardilla eurolla ajanjaksolla 2024-2027 (eli keskimäärin vuodessa noin 267 miljoonalla eurolla) sisältäen Ukraina-välineen 17 mrd. euron avustusmuotoisen tuen sekä arvioidun 19 mrd. euron EURI-varauksen (elpymisvälineen korkokulut) lisätarpeesta. Tämän lisäksi Suomen ensisijainen vastuu Ukrainan 33 miljardin euron lainamuotoisesta rahoitustuesta olisi noin 535 miljoonaa euroa.”

Suomi ei sen sijaan ole saamassa mitään:

Komission ehdotukset eivät tämän hetken arvion mukaan sisältäisi merkittäviä lisäyksiä Suomen saantoihin nykytilanteeseen verrattuna. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että valtaosa komission ehdottamista lisäyksistä kohdistuu rahoituskehyksessä ja sen ulkopuolella sellaisiin toimiin, joista ei makseta suoraa rahoitusta EU:n jäsenmaihin (kuten Ukrainan tarpeet, elpymisvälineen korot ja muuttoliikkeen ulkoinen ulottuvuus).

Vuoden 2023 kansallisessa talousarviossa on budjetoitu Suomen maksuihin Euroopan unionille noin 2,4 miljardia euroa. Julkisen talouden suunnitelmassa 2025-2027 on varauduttu Suomen maksuihin Euroopan unionille keskimäärin noin 2,7-2,8 miljardilla eurolla.”

On kuitenkin epäselvää, riittääkö tuokaan maksu, sillä Helsingin Sanomat uutisoi 28.8.2023, että ”Valtiovarainministeriön maanantaina julkaiseman budjettiehdotuksen mukaan EU-maksut kasvavat lähes 35 prosenttia. Euroissa maksut nousevat vuoden 2024 noin 2,3 miljardista eurosta noin 3,1 miljardiin euroon vuonna 2027.”

Se, mitä kansakunnalle ei julkisessa sanassa kerrota on elpymisrahaston korkokulujen nousu, joita varten EU perustaa kymmenien miljardien EURI-välineen. Siitä todetaan seuraavaa:

Komissio ehdottaa siten uuden temaattisen erityisvälineen ”EURI-välineen” perustamista, jonka rahoitus olisi rahoituskehyksen enimmäismäärien ulkopuolella. Välineen ainoa tarkoitus olisi kattaa ne elpymisvälineen rahoituskustannukset, jotka ylittävät rahoituskehyksen otsakkeessa 2b alun perin vuonna 2020 varatut enimmäismäärät. Komission arvion mukaan nämä kustannukset olisivat 17-27 miljardia vuosien 2024-2027 aikana ja komission tämänhetkinen tarkempi indikatiivinen arvio olisi 18,9 mrd. euroa (käyvin hinnoin). EURI-välineellä ei olisi rahoituskehysasetuksessa säädettyä tarkkaa enimmäismäärää.

Suomelle on tulossa siis valtiovarainministeriön omankin ennusteen mukaan satojen miljoonien lisälasku vuosittain kustannusnousun jäädessä pysyväksi. 

Suomi haluaa mukaan EU:n ja USA:n sotiin – päätös jo 19.2.2024?

Helsingin Sanomat luonnehti pääkirjoituksessaan 2.2.2024 saavutettua sopua Ukraina-paketista näin: 

EU:ssa ollaan yhä lähellä historiallista siirtoa, jossa Unkari eristetään EU:n päätöksenteosta. Euroopan parlamentin enemmistö vaatii tätä komissiolta ja jäsenmailta, ja moni maa on aiempaa valmiimpi todella koviin toimiin Unkaria vastaan.”

Valtavirtamediassa ollaan siis oltu hiljaa niistä mittavista lisäkuluista, joita Suomi ja sen veronmaksajat tulevat kohtaamaan. Rahalliset menetykset eivät ole kuitenkaan kaikki, mitä päätöksistä seuraa. Presidenttiehdokas Pekka Haavisto ehdotti jo ennen joulua (18.12.2023), että Suomi lähettäisi sotalaivan Punaiselle merelle. 

Tämä on linjassa EU:n epävirallisen, 30.1-31.1 pidetyn puolustusministerikokouksen agendan kanssa. Pekka Haavistolla on käytössään hyvät tietolähteet valtionhallinnossa, muutoinhan hän ei tuollaista ehdottaisi. Valtioneuvoston tiedote ei kerro, mitä kokouksessa päätettiin, mutta kansainvälinen media avaa asiaa. Politico-lehden mukaan päätös Aspides-operaatiosta tehdään jo 19.2.2024 EU:n ulkoministerikokoonpanossa. 

Belgia ja Saksa ovat jo lähettäneet aluksia Punaiselle merelle, mutta EU-johtoiseen operaatioon Suomi on luonnollisesti menossa mukaan.

Haaviston puheiden perusteella voisi olettaa, että merivoimilta ollaan osoittamassa kalustoa Punaiselle merelle. Huomioiden, että Suomi haluaa mukaan myös Romanian ilmavalvontaan (ja siis Mustalle merelle), on Suomesta tullut lyhyessä ajassa esimerkillinen, entistäkin euroatlantistisempi palvelija, joka ei pelkästään maksa itseään köyhäksi ja kipeäksi, vaan myös noudattaa pilkuntarkasti Washingtonin ja Brysselin isäntien pienempiäkin toiveita.  

Kirjoittaja Olli Kotro on kauppatieteiden maisteri ja EU-asiantuntija. Väliotsikot toimituksen.

8 kommenttia julkaisuun “Ukraina-paketeista Suomelle satojen miljoonien lasku 

  1. https://steigan.no/2024/02/hvor-mye-stotte-har-vi-sendt-til-ukraina/

    Steiganilla oli pari päivää sitten taulukointia siitä mitä oli annettu lokakuun loppuun 2023 mennessä suhteutettuna vuoden 2021 BKT:hen. Suomi kuuluu kärkijoukkoon lahjoittajana Ukrainalle ja antaa tuplasti enemmän kuin Yhdysvallat. Ja silloin pitää muistaa, että tuki minkä Yhdysvallat antaa kiertää takaisin Yhdysvaltoihin ja vain käväisee Ukrainassa. Minkä Suomi antaa, se on omista pois. Norja on anteliaisuuden kärjessä koska öljylähteen reunalta on mukava jakaa. Norja onkin Lähi-Idän interventiosotien johtava sponsori, ISIS kiittää. Köyhyys kasvaa kuitenkin myös jo Norjassakin.

    Yhdysvaltain kaksihaarainen hanke on toisen haaransa osalta täydellinen menestys. Sen tehtävänä oli tuhota EU:n talous Yhdysvaltain kilpailijana. Helppoa kuin heinänteko koska he – siis EU – tekevät sen itse ja jopa innolla.

    Toisen haaran osalta on ilmennyt ongelmia. Siinä kun luotettiin entisen presidentin Obaman tietoon, että Venäjä on maa joka ei valmista mitään. Nippu sanktioita sinnepäin ja sekin on polvillaan kuten EU. Vaan toisin kävi. Venäjällä tehtaat paitsi jyskyttävät kolmessa vuorossa lisäksi hohtavat uutuuttaan ja siksi myös edustavat uusinta teknologiaa. Kiitos Joe Biden, parempaa sykäystä rakenneuudistukseen ei olisi voitu toivoa. Globaali etelä tukee.

  2. Niinpä. Venäjä on kuitenkin niitä harvoja valtioita maailmassa, joilla on riittävästi resursseja olla mm. energian, viljan ja useiden raaka-aineiden suhteen omavarainen. Lisäksi venäläisillä on Neuvostoliiton ajalta paljon kertynyttä historiallista kokemusta siitä, miten pärjätä eristettynä ja läntisten voimien hyökkäyksiä torjuen.
    Venäläisillä on myös neuvostoajalta jäljellä paljon tehtaita ja sotakalustoa, jota ovat voineet hyödyntää ja modernisoida tässä tilanteessa. Pakotteet ovat toimineet heidän kannaltaan myös protektionistisesti: Oma tuotanto- ja jalostusaste on nyt päässyt kehittymään edelleen, kun länsimaiset firmat ovat väistyessään jättäneet tilaa venäläisille yrityksille. Ja nopeasti ovat korvanneet kauppansa muiden maiden kanssa.

    Suomi on sen sijaan onnistunut eristämään itsensä taloudellisesti Venäjästä, joka oli kuitenkin Suomen kannalta enimmäkseen kannattavaa kauppaa. Nolosti on käymässä myös vihreiden lupauksille hiilineutraalista Suomesta lähivuosina. Suomen puunjalostusteollisuuskin kun oli rakennettu pitkälti sen varaan, että ostetaan halpaa puuta Venäjältä ja voidaan jättää omia metsiä hiilinieluksi. Entä mahtavatko amerikkalaiset ja EU-maista tulevat turistit korvata ravintola- ja kaupan alan yrittäjille ne tulot, jotka heiltä jäävät saamatta itärajan sulkemisen jälkeen? Entä Finnairin menetykset kun Venäjän yli ei saa enää lentää? … Nämä kun vielä ynnää siihen laskuun, jonka me suomalaiset olemme nyt maksaneet siitä, että saamme roikkua perässä euroatlantistien sotaseikkailuissa, niin ei voi enää ihmetellä sitä, että sanomalehdet joutuvat jatkuvasti pelottelemaan meitä Venäjän hyökkäyksen uhkalla – niin järjetöntä ja itsetuhoista tämä totaalinen lännettyminen meidän suomalaisten kannalta on.

    1. … ja sitten on tietysti vielä edessä sekin, että pitäisi maksaa nämä huiman kalliit hävittäjätilaukset, jotka teimme USA:n aseteollisuudelta. Natosta tuli myös lisäkustannuksia asevarusteluun käytettäväksi ja jos teemme sen DCA-sopimuksen, niin sopimuksen mukaan sekin on tämän linjan mukainen: Suomi sitoutuu tarjoamaan USA:n joukoille kaikki palvelut ilmaiseksi kansalaistensa veroista. USA ei maksa mitään vuokraa sen käyttöön luovutetuista alueista….

      Mistä on kyse? Miksi tämä kaikki panostus siihen, että menetämme kenties jopa kohtalokkaassa määrin itsenäisyyttämme? Voivatko poliitikkomme olla niin harhaisia, että kuvittelevat meidän näillä uhrauksilla lunastaneen eturivin paikat jännittävään USA-Venäjä -otteluun – tajuamatta, että siinä ottelussa meidän eturivin paikkamme sijaitsevatkin areenalla? Milloin meidän suomalaisten itsesuojeluvaisto oikein mahtaa herätä?

  3. Kumpikin ehdokkaista on pyytänyt Zelenskyltä käsikirjoitusta lainaan, jotta mekin osataan aloittaa sota Venäjää vastaan. Karjala on saatava takaisin. Ensin on tehtävä sopimus CIAn kanssa, jotta osataan lietsoa levottomuutta rajalle. Se on mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Nyt vain odotetaan vaalia ja sitten pannaan tuulemaan. Kutsutaan reservistä miehiä rajalle ja suoritetaan joku hämäys Vaalimaalla ja Häkkänen antaa käskyn miehille miehittää ja vapauttaa Viipuri venäläisistä. Rajan ylitys sujui hyvin. Mutta sitten, mitä ihmettä, venäläiset alkoivat tulittaa viattomia suomalaisia sotilaita, joiden oli pakko kaivautua kuoppiin. Vituiksi meni, sanoi yksi reserviläinen, meille valehdeltiin ja sanottiin, että Viipuri ottaa meidät avosylin vastaan. Yhtäkkiä alkoi kuulua kovaa puhetta suomeksi, hyvät suomalaiset ystävät, jos haluatte säilyä hengissä, niin nouskaa ylös ja palatkaa heti takaisin rajan taakse Suomeen. Hei jätkät, meidät petti presidentti ja Häkkänen, nyt jätetään aseet tänne kuoppiin ja lähdetään juosten takaisin. Ja niin teki koko rintama, kaatuneita lukuunottamatta. Kun saavuimme Haminaan, vaadimme johdolta selitystä asiaan. Miltä johdolta, sanoi kersantti. Koko Suomen johto on mennyt Brysseliin pyytämään lisää joukkoja ja aseita ja rahaa. Meillä ei ole enää yhtään rahaa, sanottiin, pyytäkää amerikkalaisilta. Kaikki aseet ja rahat on lähetetty Zelenskylle. Stubb kiroili Häkkäselle, että saatanan paviaani, nyt meidän on pakko tehdä sovinto Venäjän kanssa. Ja palattuaan Helsinkiin, Stubb pyysi VR:ltä vanhan puuvaunun, jolla pääsisi Moskovaan saakka. Ja sinne sovittiin matka, Stubb otettiin vastaan ylväästi. Putin odotti Stubbia Kremlin kellotornissa, jonne joutui kiipeämään kapeita portaita pitkin. Stubb oli aivan hengästynyt päästyään huipulle ja lopulta jalat petti alta ja Stubb rojahti Putinin jalkoihin pyytämään armoa. Nimi ensin rauhansopimukseen, sanoi Putin. Eihän siinä muu auttanut kuin kirjoittaa nimi paperiin vapisevin käsin. Tule perässä alas, kun toivut, sanoi Putin ja lähti alas menemään. Stubb kerjäsi, älä jätä minua tänne yksin, kuuletko, älä jätä minua tänne yksin.

Vastaa