Mitä ahtaammalla Ukraina on, sitä pontevammin lännen leirin johtajat ovat sen puolella, puheissa. Viimeksi Yhdysvaltojen ulkoministeri Antony Blinken esitti kolmella kameralla kuvatun, hyvin harjoitellun lausunnon Kiovassa. Aina ja iankaikkisesti ollaan Ukrainan turvana, rakentamassa hyvinvoipaa, vahvaa ja demokraattista maata.
”Apu on matkalla, osa siitä jo perillä”, Blinken sanoi.
Vastapäätä pöydän toisella puolella istui Vladimir Zelensky kasvoillaan elävältä haudattuna kuolleen ilme. Zelenskyn presidenttiys päättyy tiistaina 21. toukokuuta. Hän ei järjestänyt vaaleja sanoen, että sodan aikana niitä ei voi järjestää. Mm. Irakissa ja Afganistanissa voitiin.
Miten Ukrainan hallitseminen jatkuu tiistain jälkeen? Ihannedemokratiassa maan presidentti on lakkauttanut väärät puolueet, väärät lehdet ja tv-kanavat, muuttanut käskyllään väärän uskonnon oikeaksi, muuttanut katujen nimiä yhteensopiviksi uusnatsiaatteen kanssa ja antanut Yhdysvaltojen tapattaa puoli miljoonaa omaa kansalaistaan – estää valmiina olleen rauhansopimuksen allekirjoittamisen.
***
Olen ihmetellyt Euroopan johtajien mielen pimeyttä. Miten on mahdollista olla näkemättä ja ymmärtämättä Ukrainan sodan järjettömyyttä?
Miksi Eu- ja NATO-maiden pomot istuvat kämmentensä päällä, kun Yhdysvallat jälleen kerran käy raukkamaista sotaa toisen maan armeijalla itse käpäliään likaamatta ja omia poikiaan uhraamatta?
Eikö tiuku kilahda eurooppalaisen poliitikon nupissa edes silloin, kun hän kuulee Washingtonissa ilakoitavan Ukrainan sodasta ”loistavana bisneksenä” – amerikkalainen aseteollisuus kukoistaa ja työllistää, omia poikia ei kuole eikä haavoitu ja Venäjää voidaan ahdistaa Euroopan avulla.
Eikö ketään Suomen johdossa huolestuta se ilmiselvyys, että Suomi on korvannut Yhdysvalloille Ukrainan alueena, josta on vain tykinkantama Pietariin ja Kuolan niemelle. Suomi on USA:lle paljon Ukrainaa arvokkaampi alusmaa ja ”etumaasto”.
Kukaan täällä ei tunnu miettivän päätösten järjettömyyttä. Suomi aseistautuu kymmenillä miljardeilla ostaessaan muun muassa Amerikasta hävittäjät – USA:n johtaman Naton käyttöön.
***
Sanna Marin sanoi Suomen voittaneen sodan Neuvostoliittoa vastaan. Hän sai osakseen pilkkaa. Siltä ovat säästyneet muut ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajat ja kansanedustajat, vaikka kaikilla näyttää ajatusmaailmassa olevan lähihistorian kokoinen musta aukko.
En kummastele sitä, ettei tiedossa ole Trumanin oppia eikä George F. Kennanin kuuluisaa muistiota, mutta miten on kaikilta unohtunut sotilasliitto Naton historia ja Neuvostoliiton sortumista seuranneet vaiheet, joissa länsi lupasi, ettei Nato laajene itään ”tuumaakaan”.
Kyseessä oli Yhdysvaltain ja Länsi-Euroopan johtajien lupaus, suullinen sopimus, jonka siis saa tavan mukaan pettää tarvittaessa.
”Ei tuumaakaan”?
Ei, vaan tuumasta toimeen.
***
Tuon lupauksen jälkeen Nato laajeni ja Puolaan, Tšekkeihin ja Unkariin vuonna 1999; Bulgariaan, Viroon, Latviaan, Liettuaan, Romaniaan, Slovakiaan ja Sloveniaan vuonna 2004; Albaniaan ja Kroatiaan vuonna 2009; Montenegroon vuonna 2017; Pohjois-Makedoniaan vuonna 2020 sekä Suomeen ja Ruotsiin vuonna 2024.
Ukraina oli listalla. Venäjä ilmoitti loppuvuonna 2021, että se katsoo Ukrainan jäsenyyden olevan itselleen uhka. Se vetosi ääneen sanottuun ja monissa dokumenteissa vahvistettuun periaatteeseen, että vaikka kaikilla mailla on oikeus päättää turvajärjestelyistään, mikään maa ei saa tehdä sitä toisen maan turvallisuuden kustannuksella.
Länsi torjui jyrkästi Venäjän käsityksen, Suomi tietysti mukana. Muistan Sauli Niinistön koppavan ilmeen, kun hän torppasi Venäjän ehdotuksen. Sen hyväksyminen olisi merkinnyt Suomen Nato-tien tukkeutumista.
Olisimme joutuneet jatkamaan elämää sotilaallisesti liittoutumattomana maana. Kauhistuttava vaihtoehto, olla liittymättä Venäjän vihollisiin, olla turvassa.
***
Olen usein siteerannut Paavo Haavikkoa, syystä. Viimeiseksi jääneessä teoksessaan ”Ei. Siis kyllä” hän sanoo: ”Suomen suurin uhka on Suomi-niminen valtio… Me pääsemme historiaan sukupolvena, joka pelasi väärin itseään vastaan… Tältä tuntuu, kun miehittäjä tulee, vähän tyhjältä… Tältä tuntuu kun ei enää ole olemassa.”
Kirja eli profetia julkaistiin 18 vuotta sitten, kauan ennen Nato-päätöstä. Mitä Haavikko kirjoittaisi nyt, kun meitä uhkaa lopullisuus eli DCA-sopimus Yhdysvaltojen kanssa?
Jotain tällaistako: Kansojen syöjä avaa kitansa, me kävelemme sisään iloisia marsseja soittaen. On ulko- ja turvallisuuspolitiikka onnistunut hyvin, ja saa pieni kansa vaipua unholaan.
***
Alexander Stubb pitää kansallisvaltioita menneisyyden ilmiönä. Hän on integraatiomies, siis Euroopan liittovaltiota kannattava poliitikko. Se tuntuu vähän oudolta, kun hän on juhlallisessa vakuutuksessaan sitoutunut Suomen parasta ajavaksi päämieheksi.
Mikä on tai olisi Suomelle parasta?
Kadota kartalta? Ruveta, kuten näyttää, Yhdysvaltain etumaastoksi sen yrittäessä kuristaa Venäjää?
Entä vaihtoehto? Olla hyväksymättä DCA-sopimusta, irtautua Natosta, julistautua puolueettomaksi, eli palata Paasikiven-Kekkosen linjalle. Luoda uudelleen toimivat suhteet Venäjään. Pelastaa talous, palauttaa itsenäisyys.
Mahdotonta tällä politiikalla, tällä ajattelemattomuudella, tällä aggressiivisuudella.
12 kommenttia julkaisuun “HISTORIAN KOKOINEN AUKKO”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Harhaanjohtava viittausvirhe lainaamani tekstin alussa, kun referoin alkutekstiä, pahoittelen:
”Gorbatshov tapasi ulkoministeri Bakerin 9.2.1990 ja paljasti Yhdysvaltojen linjan”
Kun pitäisi tietysti olla ”joka paljasti”:
”Gorbatshov tapasi ulkoministeri Bakerin 9.2.1990, joka paljasti Yhdysvaltojen linjan”
Kiitos puhuttelevasta ja selkeästä yhteenvedosta!
Tämän USA:n lupauksenhan siitä, että NATO ei etenisi itään, sanotaan liittyneen Saksojen yhdistämiseen: jos Neuvostoliitto hyväksyisi sen, NATO lupaisi, että ei ylittäisi vanhoja rajojaan Euroopassa.
Lontoolainen kansainvälisen historian professori Vladislav Zubok antaa ymmärtää artikkelissaan ”Venäjän ulkopolitiikka ja historian taakka” (kirjassa ”Historian käyttö ja väärinkäyttö”, toim. Blåfield, 2016), että amerikkalaiset johdattelivat Gorbaa ja Jeltsiniä, koska näiden oma poliittinen visio oli epäselvä.
Kirjasta s. 86:
”Gorbatshov tapasi ulkoministeri Bakerin 9.2.1990 ja paljasti Yhdysvaltojen linjan: Saksat tultaisiin yhdistämään pian ja liittämään NATOON. Washingtonin mielestä tämä oli keskeinen edellytys Yhdysvaltain ylivallan jatkumiselle Euroopassa. Baker alleviivasi, että tämä oli myös Neuvostoliiton turvallisuuspoliittisten etujen mukaista. Makeuttaakseen karvasta lääkettä Baker vakuutti, että Naton toimivalta ja aseellinen läsnäolo ei ’liikkuisi tuumaakaan idän suuntaan’. Keskustelun lopussa Baker kysyi uudestaan, tulisiko Gorbatshov suostumaan Saksojen yhdistymiseen ja sen Nato-jäsenyyteen sillä takuulla, että NATON toimivalta tai sen sotilaalliset joukot eivät etene itään tämänhetkisten rajojen yli.”
Gorbatshov sanoi myöhemmin, että tästä tuli ”kompromissimuotoilun ydin”. Asiaa ei kuitenkaan laitettu paperille, koska Varsovan liitto oli vielä olemassa eikä Bushin hallinnon – eikä muidenkaan NATO-maiden johtajien – ollut mahdollista allekirjoittaa sellaista sopimusta.
Saksa yhdistyi ja Venäjä allekirjoitti mm. TAE-sopimuksen, eli tavallisten aseiden rajoittamissopimuksen vähentäen siten huomattavasti sotilaallista läsnäoloaan Itä- ja Keski-Euroopassa. Tätähän kansallismieliset Venäjällä vastustivat ja sanoivat, että pian NATO on Venäjän rajoilla. Sitä pidettiin lännessä ääriainesten propagandana.
Ulkoministeri Bakerin entinen avustaja Zoellick sanoo kirjassaan (2002), että Yhdysvaltojen mielestä Gorbatshovin lanseeraama ”uusi ajattelu” oli poliittiselta sisällöltään ”puutteellinen” ja että USA vakuutti neuvostojohtajat Gorban ja Jeltsinin siitä, että tuo poliittinen sisältö toteutuisi ”hyväksymällä Yhdysvaltojen ja Länsi-Saksan etunäkökohdat”.
Nythän jotkut amerikkalaiset politiikan toimijat kiistävät sen, että tällainen lupaus olisi annettu. Kuulema USA:n hallinto ei osannut edes kuvitella v. 1990, että NATO voisi laajeta itään, ja idea olisi tullut esiin vasta Clintonin kaudella, joka alkoi 1993.
Joka tapauksessa Venäjällä ajatellaan, että amerikkalaiset joko tarkoituksella johtivat Venäjää harhaan tai sitten muuttivat mielensä, sanoo Zubok.
Tuolta löytyy.”lupaukset” Gorballe..
https://nsarchive.gwu.edu/briefing-book/russia-programs/2017-12-12/nato-expansion-what-gorbachev-heard-western-leaders-early
Kolumbia-yliopiston professori Jeffrey Sachs on useassa videossaan kertonut, että hän oli läsnä (Venäjän taloudellisena neuvonantajana), kun tuo lupaus NATOn etenemättömyydestä annettiin. Siis asialle löytyy kyllä todistajia, vaikka paperille ei mitään pantukaan.
Blinken kävi poseeraamassa natsisymbolein varustetussa pizzaravintolassa Kiovassa. Leveä hymy naamalla kuin hullulla kukolla. Tämä on nyt todellisuutta, kukapa tätä olisi uskonut.
Blinkenhän on käytännössä Yhdysvaltain presidentti. Se virallinen on niin seniili, että hänelle tuottaa vaikeuksia jopa valmiin tekstin sisäluku. Näin jokin aika sitten videon, jossa Bidee luki paperista jotain puhettaan yleisölle. Aina väliin hän sanoi pause. Tekstiin oli kirjoitettu lukuohjeet (esimerkiksi se milloin piti pitää tauko=pause), mutta eivät menneet herralle oikein jakeluun. Tällainen ”muumio” käy presidentivaalikampanjaa 2024! Ei paljon eroaisi siitä, jos Egyptin peridentiksi ajettaisiin jotain oikeaa muumiota.
Esimerkiksi täältä: https://www.youtube.com/@DontWalkRUN näitä videoita löytyy.
Tämä oli kiinnostavaa. Millaisia natsisymboleja? Löytyykö kuvamateriaalia?
X:stä löytyy kuvia siitä paikasta jossa Blinken oli syömässä. Seinältä oli otettu pois kuvia hänen vierailunsa ajaksi. Seinällä oli normaalisti esim. kuvia Odessan tulipalosta jossa kuoli ihmisiä äärioikeistolaisten sytytettyä rakennuksen tuleen.
”Venäjä ilmoitti loppuvuonna 2021, että se katsoo Ukrainan jäsenyyden olevan itselleen uhka.”
Kyllä, mutta eikös asia ollut länsimaille selvä varmaan jo yli 10 vuotta aiemmin. Venäjähän oli ilmoittanut selvästi, ettei voi hyväksyä Ukrainan Nato-jäsenyyttä, mutta länsimaat veivät silti asioita sitä kohti kaiken muun Venäjän provosoinnin ohella tietäen hyvin, mihin se johtaisi. Toisin sanoen länsimaat halusivat sodan Ukrainaan uskoen sen johtavan Venäjän suuriin vaikeuksiin, jopa tuhoon.
Nyt on paniikki lännessä, myös Suomessa. Syynä on Venäjän voitto Ukrainasta. Petteri Orpo puhui uutisissa, että Venäjä ei saa voittaa. Nyt vain kaikki rahat Zelenskylle. Jos päättäjillä ei tule järki päähän, niin tuho tulee myös muihin maihin. Suomessa ilman muuta.
Todellista johtajuutta olisi myöntää tehdyt virheet, pyytää harhaan johdetuilta anteeksi ja kertoa totuus. Sellaisia johtajia ei läntisestä Euroopasta enää löydy. Sen sijaan löytyy tukuttain niitä, jotka silmät kiiluen julistavat menestyspropagandaa ja vaativat muilta uhrauksia tilanteessa jossa vastuullinen johtaja ymmärtää häviön ja aloittaa rauhanmeuvottelut.
Usein puhutaan sen ja sen kansan ”huonosta herraonnesta”. Myös silloin, kun se kansa saa ihan itse valita nipusta ehdokkaita mieleisen. Oma ikäpolveni keskuudessa on yleistä pitää Urho Kekkosta viimeisenä ”hyvänä” herrana, joka kantoi yleisvastuun, vaikka toimintatavat lähentelivät usein yksinvaltiutta. Mutta sekin oli enemmän muiden heikkoutta kuin Kekkosen intoa olla yksinvaltias. Tänä päivänä ei Suomesta kerta kaikkiaan löydy Kekkosen kaltaista ”herraa” kansalle, josta jo 40 % äänestää oikeistoa tai äärioikeistoa. Yksikään vallan ytimeen tai sen lähelle päässeistä ei Suomessa herätä myönteisiä odotuksia. Me ymmärrämme, että valtiovaltaa johtavat mielistelijät, ideologiset kiihkoilijat ja ne tavalliset opportunistit, jotka kääntyvät, kun tuuli kääntyy.
Aukenevatko silmät ja ymmärrys, jos USA:n strategit päättävät tehdä Suomesta Ukraina 2.0:n? Kaduttaako, jos Suomesta tehdään Venäjän vastaisen konfliktin uusi rintama ja näyttämö? Ukrainassa on uhrattu puoli miljoonaa (500 000) nuorta miestä sotaan, jota todellisuudessa vaatii Yhdysvaltain aseteollisuus, ei Ukrainan kansa. Zelenskyi on nukkehallitsija, joka lentää historian romujen joukkoon sillä hetkellä, kun Yhdysvallat päättää vaihtaa paikkaa ja taktiikkaa. Toivotaan nyt hartaasti, ettei Pentagonissa ole ketään Suomen talvisodan fanittajaa.
Entä vaihtoehto? Olla hyväksymättä DCA-sopimusta, irtautua NATOsta, julistautua puolueettomaksi eli palata Kekkosen-Paasikiven linjalle. Luoda uudelleen toimivat suhteet Venäjään. Pelasta talous, palauttaa itsenäisyys.
Lisäisin vielä ero EUsta ja tehdään uusi YYA-sopimus Venäjän kanssa.