Aloitin aamun katsomalla Aljazeeran uutisia. Ei olisi pitänyt. Elävää kuvaa kuoleman sairaalasta Gazassa. Käytävällä kaaos – haavoittuneita, raajansa menettäneitä ja henkensä heittäneitä, sirpaleideen ruhjoma vauvoja silmänsä tyhjiksi itkeneideen äitien sylissä.
Uupunut lääkäri kertoo, että Israelin armeija on käskenyt evakuoida heti sairaalan, jota se aikoo kohta pommittaa. Luvatta ulkona liikkuvat se sanoo pidättävänsä tai tappavansa.
– En tiedä, mihin me menisimme… Emme voi mennä minnekään.
Hän puhuu katkonaisesti, sanoo ettei enää ole juuri mitään millä hoitaa potilaita. Lääkkeet ja välineet ovat lopussa, samoin hoitajien voimat.
Lääkärin kasvoilla ei näy pelkoa. Luulen ymmärtäväni mistä tyyneys johtuu.
Yötä päivää jatkuva helvetti turruttaa mielen, väsyneet aivot eivät ota vastaan enempää kuin ne kestäisivät.
***
Israel on tuhonnut Gazan ”kaistaleen” asuinkelvottomaksi. Uudelleen ja uudelleen se komentaa raunioiden keskellä olevia janon, nälän ja tautien kiduttamia ihmisiä pakenemaan jonnekin muualle.
Ensin käsketään etelän, sitten pohjoisen ”turva-alueille”, joihin sitten suunnataan tykki- ja ohjusiskuja. Palestiinalaisen avustusjärjestön ilmoituksen mukaan Israel on onnistunut tappamaan vähän yli 41000 Gazan asukasta.
Luku ei pidä paikkaansa. Amerikkalainen eversti Douglas Macgregor, ehkäpä luotettavin Youtubessa esiintyvistä asiantuntijoista, sanoo, että todennäköisesti kuolleita on yli tai alle 200000. Tämä mies yleensä tietää mistä puhuu, mutta raunioaavikko kätkee ruumiiden todellisen määrän nyt ja luultavasti lopullisesti.
***
Helsingin Sanomat haastattelee Israelin suurlähettiläs Boaz Rodkinia kahdesti peräkkäisinä päivinä 1. ja 2. lokakuuta.
”Ihmiset, jotka kritisoivat täällä Israelia unohtavat helposti, tai jättävät huomioimatta, että Israel on ainoa demokraattinen valtio Lähi-idässä.”
Haastattelussa ei mainita Israelin fasismin kaltaista rasimia, ei palestiinalaisilta väkivallalla ryöstettyjä alueita eikä yli 10 000 ilman syytettä tai tuomiota vankiloihin viskattua Gazan ja Länsirannan asukasta.
HS muistuttaa suurlähettilästä siitä, että Gazassa on vuoden aikana ”kuollut” (ei siis tapettu, kansanmurhasta puhumattakaan) kymmeniä tuhansia ihmisiä. Boaz Rodkin vastaa:
”Viikonloppuna, kun juutalainen uusi vuosi alkaa, moni ystävämme ja sukulaisemme tulee puuttumaan yhteisen juhla-aterian ääreltä. Jos minulta kysytään, olemme selviytyneet kuluneesta vuodesta hyvin, mutta kaipaamme ehdottomasti rauhallisempia aikoja.”
***
Rauhallisempia aikoja kaivatessaan Israel tappaa järjestelmällisesti palestiinalaisten ja iranilaisten johtohenkilöitä ”täsmäiskuilla”, jotka surmaavat kohteen lisäksi kymmeniä tai satoja sivullisia.
Tyyniä aikoja odotellessaan Israel yrittää vetää hallinnoimansa Yhdysvallat mukaan suursotaan, jossa tuhottaisiin ensin Iran ja sitten muut vastaan haraavat, ensisijaisesti arabit. Lähellä on ydinaseen käyttäminen, jonka jälkeen ajat ovat hyvin rauhallisia.
Tunnustan vihaavani Israelin valtion mielipuolista raakuutta, mistään piittaamatonta väkivaltaisuutta, ylimielistä murhahenkeä, jota voi hyvin verrata natsien kauhistuttavimpiin tekoihin.
Viha ei ole rakentava tunne, kadun sitä joka hetki. Ehkä se on syntiä myös agnostikon Jumalan mielestä. Saatan joutua katumusharjoituksiin, ehkä menetän taivasosuuteni, mutta en haluakaan samaaan taivaaseen massamestaaja Netanjahun kanssa.
***
Israelin valtionjohto ja mielipidekyselyiden mukaan sen kansalaisten ylivoimainen enemmistö elää pelon tehostamassa tappamisen humalassa. Muu maailma seuraa tätä perkeleellistä toimintaa tosiaikaisena tv-viihteenä puuttumatta tilanteeseen millään tavoin, heppoisia puheita lukuun ottamatta.
Suomi käy kauppaa ystävänsä kanssa. Ostamme mm. isot määrät aseita sotaa kähyvältä maalta. Suurlähettiläs Boaz Rodkin on toiveikas:
”Tällaisessa tilanteessa toivoisin todella, että pystyisimme muuttamaan hyvät suhteemme puolustusvoimiemme ja puolustusministeriöidemme välillä myös hyväksi suhteeksi diplomaattisella puolella.”
10 kommenttia julkaisuun “TUNNUSTAN VIHAAVANI”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Itselleni juuri tämä Israel-Palestiina -konflikti toimi aikoinaan todellisena silmien avaajana. Tämä tapahtui vuoden 2008 lopulla, kun Israel käynnisti ”Operaatio sula lyijy”- nimetyn pommituskampanjan Gazan alueen väestöä kohtaan. Hesari kirjoitti, että ”konfliktin juuret ” olivat mukamas jossain ”äärijärjestö Hamasin” samana syksynä tapahtuneessa raketti-iskussa, joka rikkoi kuulemma jotain väliaikaista tulitaukoa. En tiedä, kumpi järkytti minua tuolloin enemmän, Israelin tekemät sotarikokset vaiko Hesarin ilmentämä kyvyttömyys taustoittaa rehellisesti ja asiantuntevasti lukijoilleen mistä konfliktissa oli kyse.
Havahduin tutkimaan itse konfliktin taustoja ja havaitsin koko sen perusasetelman epäoikeudenmukaisuuden ja ongelmallisuuden, jolla palestiinalaisten on jo YK:n päätöksellä oletettu suostuvan luopumaan kotimaastaan ja vuosisataisista sukutiloistaan ja muista elinkeinoistaan, jotta heidän mailleen voitaisiin perustaa sellaisille ihmisille valtio, jotka pitävät itseään jollain myyttisillä perusteilla etuoikeutettuina varastamaan toisilta ihmisiltä näiden kodit ja viljelykset.
Usein sanotaan, että syynä tälle epäoikeudenmukaiselle päätökselle oli se kollektiivinen syyllisyys, jota länsimaiset ihmiset kokivat saksalaisten natsien suorittamasta juutalaisten vainosta. Britit olivat aiemmin epäröineet, koska ymmärsivät jo silloin, että jos halutaan perustaa juutalaisvaltio jonkin toisen kansan asuttamalle alueelle, niin tämä edellyttää alkuperäisväestöön kohdistuvaa etnistä puhdistua, kansanmurhaa tai alkuperäisväestön jatkuvaa alistamista.
Jollain kieroutuneella logiikalla länsimaiset ihmiset pyrkivät pesemään itsensä puhtaiksi niistä rikoksista, joita natsit kohdistivat Euroopan juutalaisiin: natsien rikoksien syyllisyyden aiheuttama taakka ikään kuin muuttuu pienemmäksi, kun juutalaisille annettiin nyt tilaisuus suorittaa länsimaisten ihmisten tukemina palestiinalaisiin kohdistuva väkivaltainen puhdistus. Kun keskitysleirien entisistä juutalaisuhreja kannustetaan ryhtymään itse kansanmurhaajiksi voidaan salaa ajatella: katsokaa nyt, eihän se natsien touhu mitään niin ihmeellistä ollutkaan, juutalaiset itsekin kykenevät sellaiseen pahuuteen.
Historiallisessa Palestiinassa asui ennen sionistisen projektin kärjistämää tilannetta muslimien lisäksi myös juutalaisia ja kristittyjä palestiinalaisia ihan sulassa sovussa naapureina keskenään. Ei lakkaa ihmetyttämästä nämä kristittyinä itseään pitävät, jotka pitävät sionisteja valittuna kansana näiden pommitettua viime vuoden aikana mm. vanhimpia kristillisiä kirkkoja, jotka juontavat alkukristillisyyden ajalta ja kohdistaessa iskunsa myös palestiinalaisiin kristittyihin. Sionismin väkivaltaisesti ja keinotekoisesti synnyttämällä ”juutalaisvaltiolla” ja sillä Israelilla, josta Raamatussa kirjoitetaan Luvattuna maana ei nähdäkseni ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Tätä mieltä ovat muuten aina olleet myös monet juutalaiset.
Nimi listaan!
Luvattu maa on maa, jonka Jumala Raamatun mukaan lupasi ja antoi Abrahamille ja tämän jälkeläisille.
Mooseksen kirja 15:18 – Jumala uudistaa liiton Abrahamin kanssa:
”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja sanoi: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin virrasta Eufrat-virtaan saakka.’”
Kristillisessä perinteessä juutalais-kristillinen käsite Luvatussa maasta liittyy usein Jumalan lupauksen kuvaan – paikkaan, jossa ihminen voi elää harmoniassa itsensä, muiden ihmisten ja Jumalan kanssa. Tämä käsite edellyttää, että tällaisen paikan tulee olla vapaa synnistä, mukaan lukien ylpeys ja itsekkyys. Luvattu maa hengellisessä mielessä on tila, jossa vallitsevat rakkaus, nöyryys ja keskinäinen ymmärrys.
Sitä luulisi näin ateistina että uskovaiset (Jeesuksen oppeja seuraavat) jo tajuaisivat että israel ei ole mikään Jumalan suosikkimaa vaan Perkeleen pesä. Mutta kun uskovaisen päässä ei taida mitään tapahtua. Usko onkin sellaista tervaa että kun nokka irtoaa niin pyrstö tarttuu. Mutta niin kauan kun ihmiset uinuvat erilaisten uskontojen horroksessa, politikot voivat riehua vapaasti ja Gazan murhat jatkuvat.
Suosittelen katsomaan ja jakamaan erittäin mielenkiintoisen kolmiosaisen Youtube -videon Palestiina-Israel kriisistä sitten 1940 lähtien. Erinomaisesti tiivistetty 3x n.10min pakettiin. Ei voi kuin pöyristellä ja ihmetellä.
https://youtu.be/ZP_jbgUCMiE?si=dG2VORtRfROu091c
Kiitos linkistä!
Elitismi, joka korostaa ylidemokraattisen eliitin erityistä roolia Lännen yhteiskunnan hallinnassa, on todella ristiriidassa todellisen demokratian periaatteiden kanssa, erityisesti silloin, kun näiden taloudelliset edut asetetaan koko yhteiskunnan tai muiden maiden hyvinvoinnin edelle. Demokratian teoriassa keskeisiä periaatteita ovat ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vastuu kansalaisia kohtaan ja kaikkien tasavertainen osallistuminen päätöksentekoon. Kun eliitit toimivat omien taloudellisten etujensa mukaisesti (case Netanjahu ja miksi ei Sanna Marun) , mihin voi kuulua sotilaallisia toimia kansansa turvallisuuden takaamiseksi, se voi johtaa suhteettomiin vahinkoihin muiden maiden siviiliväestölle.
Sotatoimet, joita usein käydään valtioiden etujen suojelemiseksi tai edistämiseksi, vaikuttavat ensisijaisesti siviiliväestöön, etenkin jos kyseessä on suhteeton voiman käyttö. Tämä todella herättää vakavia kysymyksiä tällaisten toimien demokraattisuudesta. Koko infrastruktuurin tuhoaminen ja suuret uhrimäärät siviilien, mukaan lukien naisten, lasten ja vanhusten, keskuudessa osoittavat, että yhden maan turvallisuusintressejä puolustetaan toisen maan viattomien ihmisten hengen kustannuksella. Tällaiset teot ovat elitististä lähestymistapaa, jossa kapean ryhmän (hallitsevan eliitin) intressit ovat tärkeämpiä kuin humanistiset ja demokraattiset periaatteet, kuten ihmishengen kunnioittaminen ja pyrkimys rauhanomaiseen konfliktinratkaisuun.
Näin ollen, kun sotatoimet toteutetaan tällaisella suhteettomalla voimalla ja aiheuttavat uhreja siviiliväestön keskuudessa, se viittaa ennemminkin todellisesta demokratiasta poikkeamiseen ja siirtymiseen politiikkaan, jossa valta ja eliitin intressit hallitsevat oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien suojelun sijaan.
On oikein vihata tappamista. Erityisen oikeutettua on syyttömien ja puolustuskyvyttömien ihmisten tappamisen vihaaminen. Mielestäni kaikki tappaminen on väärin, vaikka tunnustan oitis, etten tiedä miten esimerkiksi Venäjälle olisi käynyt tai kävisi, ellei se puolustaisi itseään USA-Natolta. Tai jos Hitleriä ei olisi vastustettu sotilaallisin toimin. Kaikesta huolimatta henkilökohtaisella tasolla haluaisin kieltäytyä tappamasta kaikissa tilanteissa.
Minäkin vihaan Netanjahua ja sen kannattajia.
Sama täällä!