Sotaa Ukrainassa on Suomen mediassa tunnetusti käsitelty suurelta osin presidentti Vladimir Putinin henkilön kautta. Ehkä siksi, että on ajateltu sotapsykoosin pysyvän parhaiten yllä yksinkertaisella toistolla eli jankuttamisella. Kansalaisten pelottelu sillä, mitä Putin on tehnyt, tekee, tulee tekemään, on jättänyt ja jättää tekemättä nyt ja tulevaisuudessa on aina kuvien taustalla. Raha virtaa kansallisista varannoista Ukrainan armeijan kuluihin ja epäilemättä myös perinteisiä korruptiokanavia pitkin vain, jos Euroopan kansalaiset ovat peloissaan. Sen lisäksi erityisesti iltapäiväroskalehdistöä motivoi raha, koska Putin myy.
Yleisradion toimittajat Karla Kempas, Aliisa Ristmeri ja Timo Kallio tekivät äsken sen, mitä olen jo keväästä 2022 toivonut. Laskelmien mukaan Vladimir Putin oli Ilta-Sanomien tai Iltalehden kansikuvassa peräti 333 kertoo vuoden 2023 aikana. Erityisesti Iltalehti kunnostautui Putinin mainostajana antamalla kansikuvan paikan peräti 259 kertaa 301:stä mahdollisesta. Tahti on hiljentynyt 2024, mutta itse ilmiö tai projekti ei ole loppunut. Vladimir Putin valitaan edelleen kansikuvapojaksi häkellyttävän usein.
Lehdet eivät myönnä esittävänsä Putinia myönteisessä valossa, koska kaikki jututhan ovat kielteisiä. Päätoimittajat eivät kiistä taloudellista motiivia. Ilta-Sanomien päätoimittaja Johanna Lahti toteaa suoraan, että ”Venäjän hyökkäys Ukrainaan henkilöityy Putiniin”. Koska lehden omistajat haluavat kaikin tavoin tukea Venäjän häviötä, Putinia pidetään jatkuvasti näkyvissä, oli siihen ajankohtaista aihetta tai ei. Merkittävä osa jutuista onkin puhdasta spekulointia varsin alkeellisen propagandan hengessä. Normaalin Putin-jutun ytimessä on jokin mielikuvituksellinen pahuus, jonka Putin ”voisi” toteuttaa tai jota hän joka tapauksessa suunnittelee. Tätä propagandistista ulottuvuutta päätoimittajat eivät tietenkään myönnä.
Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppinen esittää hämmästynyttä, kun tutkija Pasi Eronen Watt syytti lehteä siitä, että Putinin kansikuvapoikana pitäminen tukee Venäjän ”strategista viestintää”. Kauppinen vetoaa kaikkien juttujen kriittisyyteen ja Putin-vastaisuuteen, vaikka hänen täytyy journalistina tietää, että vanha sanonta ”kielteinenkin julkisuus on julkisuutta” pätee edelleen niin politiikassa kuin viihteessäkin. Kauppinen ei ehkä tajuakaan sitä, että esittäessään Putinin jatkuvasti pahuuden kaikki voimat hallitsevana vahvana johtajana ja pelotellessaan näin lukijoita pysymään tiukasti Ukrainan sodan tukijoina, hän tulee vahvistaneeksi näkemystä vahvan johtajan keskeisestä roolista kansainvälisissä kriiseissä.
Ei ole syytä vähätellä Ilta-Sanomien ja Iltalehden taloudellista motiivia. Irtomyyntinumeroiden saaminen kaupaksi toimii lööppien logiikalla ja ehdoilla. Suorat valheet säästetään sisäsivuille, kannessa spekuloidaan psykologisesti ihmisten peloilla ja toiveilla leikitellen. Kansikuvajuttujen tarkempi analyysi osoittaisi todennäköisesti, että useimmilla jutuilla ei ole mitään tekemistä arjen todellisuuden kanssa, vaan ne perustuvat lööppiä myöten spekulointiin, jolla pidetään yllä ja mielellään vahvistetaan pelokasta ja mihin tahansa vinkkiin heti tarttuvaa herkkäuskoisuutta.
Logiikalla on Suomen ulkopoliittisen johdon siunaus, siitä ei ole epäilystäkään. Vaikka median ykköskaartissa vältellään iltapäiväroskalehtien karkeaa kieltä ja juoruilujournalismia, mitään aitoa ristiriitaa niiden välillä ei ole. Siinä missä ykköskaarti vihjailee varovaisemmin, Ilta-Sanomat ja Iltalehti antavat palaa täysillä ja hoitavat ns. lokaosaston. Kukaan ei ihmettele työnjakoa, koska me kaikki olemme tottuneet siihen. Kukaan ei oleta saavansa iltapäivälehdistä laadukasta sisältöä, koska lukijan ennakkoluulojen ja pelkojen vahvistaminen riittää – mainostulojen lisäksi.
Ehkä joskus tehdään myös sisältöanalyyttinen tutkimus siitä yksipuolisesta kuvasta, jota on Venäjästä ja sen poliittisesta johtajasta rakennettu. Sehän ei alkanut keväällä 2022, vaan viimeistään 2014, kun Yhdysvallat käynnisti toimensa Ukrainan siirtämiseksi omaan valtapiiriinsä ja asemapaikaksi Venäjän vastaisille toimille. Voi myös olla, ettei Nato-Suomessa sellaista tutkimusta kukaan tule kustantamaan. Sen tuloksethan saattaisivat olla ei-toivottuja, epäkorrekteja ja vastoin virallista historiankirjoitusta ja saattaa epäsuotuisaan valoon valtion, jonka tuesta nyt olemme niin riippuvaisia.
Vuonna 2024 suomalaisen median Venäjä-kirjoittelua seuraavalle on kuitenkin selvää, että muodollisia rajojen sulkemisia ja siltojen polttamista täydennetään määrätietoisella indoktrinaatiolla, jonka tavoitteena on saada suomalaiset unohtamaan, että meillä on ollut ja voisi olla normaalit ja antoisat välit itänaapurin kanssa. Nato-Suomen kansalaisten ei haluta tuntevan vähäisintäkään uteliaisuutta tai myönteistä kiinnostusta Venäjään ja sen kulttuuria kohtaan. Koska Venäjä on Yhdysvaltain virallinen Vihollinen, sen täytyy olla samaa myös vasallivaltio Suomen kansalaisille. Kaikki hyvät muistot ja kokemukset on pyyhittävä yli, täytettävä epäluuloa ja ylimielisyyttä henkivällä propagandalla, jonka mukaan suljetun rajan takana on Pahan Valtakunta ja ennen muuta iltapäiväroskalehtiemme suosituin kansikuvapoika Putin.
14 kommenttia julkaisuun “Kansikuvapoika Putin”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tuli mieleeni kun joskus aiemmin kritisoin iltalehden keskustelussa jotain uutisointia, jossa oli käytetty todella paljon näitä Putin voisi, saattaisi jne. Mitään todellisuutta ei uutisessa ollut, pelkkää spekulointia siitä mikä kenties olisi mahdollista pahan Putinin toimesta.
Arvatkaapa menikö kritiikkini lävitse? Oikein….
Oma hypoteesini on mustamaalauksen taustalla olevan Putinin asiaorientoituneisuus ja älyllinen ylivertaisuus länsipomoihin nähden. Niillä on siitä alemmuuskompleksi eivätkä muutenkaan ole kykeneviä dialogiin muiden kuin omaan porukkaansa kuuluvien kanssa. Ihan sama sosiaalinen perusdynamiikka kuin monessa koululuokassa.
Kirjoitelkoon mitä kirjoittelevat. Minulle tulee vaan levollisempi olo, kun suuriruhtinas on päivittäin kannessa.
”Suojeldu sodassa
riemuitkon rauhassa
suomalainen,
ollen taas uudella
uskollisuudella
urhollisuudella
alammainen”
(Jaakko Juteinin Laulusta Suurelle Ruhtinaalle)
Yleensä näihin pätee sääntö, käännä asia 180 astetta niin olet lähellä totuutta. Taisi kuitenkin olla niin, että se oli Venäjän kansa joka vaati tekemään Ukraina-asialle jotain. Putin jarrutteli.
Jenkkilässä keskivertokansalainen tuskin tunnistaa Putin’in. Siinä mielessä, jos Yhdysvallat muuttaa politiikkaansa, niin epätodennäköiseltä kun se näyttääkin, maa kääntyy ketterästi uuteen suuntaan eikä kansa protestoi. George Galloway muistutti siitä kuinka vaihtoehtomedia on muuttanut maailmaa, ennen saatettiin Whitehallista eli ulkoministeriöstä julistaa: ”venäläiset tulevat” eikä kukaan voinut tarkistaa tietojen paikkaansa pitävyyttä. Nyt voivat ja kansa maanittelee, että ”pankaahan venäläiset vauhtia ja tulkaa äkkiä pelastamaan meidät hulluilta jotka maatamme hallitsevat”.
Presidentti Putin on arvostetuimpia valtiomiehiä maailmassa, josta länsi muodostaa vain noin kaksitoista prosenttia. Eivätkö muiden mielipiteet merkitse mitään ? Länsi on aina oikeassa, silloinkin kun on väärässä ? Miten se nyt olikaan tämän moniarvoisuuden ja inklusiivisuuden kanssa ?Putin on itse asiassa niin suosittu, että se tuntuu jo laajalti lännessäkin. Monessa länsimaassakin ollaan leikkisästi sitä mieltä, että Putin voittaisi heidänkin vaalinsa jos olisi ehdolla.
Kun tunnetusti heikon suomalaisen itsetunnon yhteyttää länsimaiden yhtä tunnettuun itsensä yliarvostukseen syntyy myrkyllinen yhdistelmä. Järki sumenee, turvallisuus heikkenee ja lompakko ohenee. Venäjävihasta on tullut uusi valtionuskonto jota on tunnustettava jos on mieli virkoihin. Suomi on koko entisen ja nykyisen valtiojohdon toimesta ottanut itselleen painolastin jota on vaikea purkaa.
Niin, kauankohan tämä voi kestää ja mihin tai millä tavalla päättyä?
Sen verran sanoisin Putinista, että tämän parempaa johtajaa Venäjä ei olisi voinut saadakaan kuin Vladimir Putin on. Jos siellä olisi joku kiihko kaheli, niin teksti olisi sama kuin elokuvien lopussa eli The End.
Periaatteesta ja vakaumuksen vuoksi en kannata mitään sotaa, vaan rauhaa, mutta muutoin – reaalipoliittinen tilanne ja arkitodellisuus huomioiden – Putin on minunkin mielestä toiminut fiksusti ja käyttäytynyt esimerkillisen maltillisesti.
Kauan sitten… mielikuva ”Suomen lukevasta kansasta” sai kovan kolauksen kun vastaan tuli Kustantajien tilasto myydyimmistä kirjoista. Niistä oli (ja on?) 95% höpönhöpöä ja romantiikkaa ja seikkailuja, siis satuja. Sitten törmäsin tilastoon katsotuimmista tv-ohjelmista ja sama tulos : pääosin viihdettä ja roskaa.
Nyt on päästy vielä pidemmälle. Median koko rintama (=mediapooli) puskee kansan pieniin päihin törkyä ja valetta ja satuja. Jotkut jopa maksavat siitä. Minulle iltapaschaa lukeva ihminen on tomppeli.
Kokemus lähipiiristä. Siskoni seuraa TV:stä lähinnä pelkkää hömppää ja uskoo kaiken, mitä iltauutisissa kerrotaan. Veljeni ei seuraa niin paljon hömppää, mutta uskoo kaiken, mitä poliitikot ja valtamediat kertovat. Kaikki siitä poikkeava on Venäjän disinformaatiota. Vastaavia esimerkkejä voisi luetella vaikka kuinka paljon.
Juuri kuulin, kun Markku Ruotsila kertoi, että Yhdysvalloissa vain 10 % kansasta luottaa valtamedioihin. Siellä kuulemma ymmärretään, että ne ajavat poliittisia agendoja. Epäilen kuitenkin, että esimerkiksi kerronta Ukrainan kriisistä on hyvin yksipuolista. Tuskin keskiverto amerikkalainenkaan epäilee mitään, kun kaikki mediat tuuttaavat samaa sanomaa.
Iltapäivälehdet plus Hesari kelpasivat ennen huussiin takapuolen pyyhintään. Nyt Serla on vienyt voiton siinä lajissa.
Presidentti Vlaďimir Putinin dehumanisointi alkoi paljon aikaisemmin. Voidaan sanovaa että heti valintansa jälkeen. Häneen on liitetty lähes kaikki mahdollinen . Niinpä Venäjällä syntyi vitsi. Kaksi kaverusta keskustelivat maailmasta ja toinen sanoi,oletko kuullut että ne vertaavat Vladimir Vladimirovitsiä jumalaan ? Toinen, on kyllä väärin verrata jumalaa Putiniin.
Taitaa Marinin tyttö hävitä juorulehtien lööpeissä, jotka silittävät myötäkarvaan. Putinin kohdalla silitys on kitkerän kriittistä ja vastakarvaan!!
Eikös se mennyt niin, että Putin alkoi puolustaa Venäjän ja venäläisten etua ja oli näin ollen ikävä yllätys lännen ja Venäjän omillekin oligarkeille, jotka olivat päässeet kaivamaan kultaa vasta itsenäistyneen Venäjän yhteiskunnasta. Putin tosin yritti olla samalla lännen ystävä (jopa liittyä Natoon). Hänet oli kuitenkin jo luokiteltu viholliseksi patrioottisuutensa vuoksi, vaikka se ei kohdistunut ketään vastaan.
Kiitos Heikki mainiosta analyysistä!