Tiistaina 5. lokakuuta valitaan presidentti maalle, jonka asukasluku on yli 330 miljoonaa. Ehdolle on demokraattisen prosessin kautta valikoitunut kaksi henkilöä, siis kaksi parasta johtamaan liittovaltiota ja kansakuntaa, joka on molempien ehdokkaiden mielestä ihmiskunnan paras ja sen vuoksi oikeutettu määräämään, miten tällä planeetalla tulee elää.
Yhdysvallat on toisesta maailmansodasta lähtien johtanut meitä selkkauksesta selkkaukseen, sodasta sotaan. Sen hegemonialle ei ole noussut haastajaa, ei vaikka sen ylivertaiset asevoimat ovat marssineet tappiosta toiseen. Vietnamista Irakiin ja Afganistaniin kulkee hävittyjen sotien tie, jonka varrelle ”vapaan maailman” johtaja on jättänyt miljoonia ruumiita.
Voisiko olla niin, että nyt valitaan hegemonian viimeinen presidentti? Vähän aikaa sitten Venäjän Kazanissa oli koolla 36 maan huippukokous. Pyöreän pöydän ympärillä istuneet johtajat edustivat 57 prosenttia maailman väkiluvusta. Yhdeksän valtiota on jo Brics-yhteenliittymän varsinaisia jäseniä, loput Kazanin kokoukseen osallistuneista ovat joko ilmoittaneet tahtonsa tulla mukaan tai lähentyneet eri asteisesti Bricsiä.
Maailman poliittiset ja taloudelliset mannerlaatat ovat historiallisessa liikkeessä, jota hegemoni ei katso hyvällä. Nousipa sen presidentiksi Kamala Harris tai Donald Trump, edessä on saman tien kamppailu maailman herruudesta. On turha toivo, että Yhdysvallat ojentaisi sovinnon käden ja toteaisi valtamonopolinsa päättyneen.
”Make America great again”, Donald Trumpin tuttu iskulause voisi hyvässä tapauksessa tarkoittaa Yhdysvaltain sisäisten ongelmien ratkaisua. Töitä riittäisi. Liittovaltion liitokset repeilevät, sosiaaliset erot kasvavat, velka huitelee stratosfääriin. Miljoonat siirtolaiset, rasismi, uskonnollispoliittinen fanaattisuus ja monista eri syistä johtuva pidäkkeetön väkivalta ovat saaneet asioita seuraavat ennustamaan jopa sisällissotaa. Jos Trump häviää, maan pelätään ajautuvan kaaokseen jo ennen tammikuun virkaanastujaisia.
Jos Trump voittaa, Eurooppa tutisee, Ukraina vapisee ja Kiina varautuu taloussotaan. Yhdysvalloissa ajatellaan, että myös aseellinen sota Kiinan kanssa on vain ajan kysymys. Kongressissa on myös puoluerajat ylittävä lähes täydellinen yksimielisyys siitä, että Iranin kimppuun on käytävä ja Israelia tuettava vaikka maailmanloppuun saakka.
Kamala Harrisin näkemyksistä ei kukaan tiedä juuri mitään. Hän on vaalikeskusteluissa ja haastatteluissa kuitannut hankalat kysymykset avonaurulla, mutta hekottelu loppuu heti, jos hänestä tulee moninapaisuuden ajan ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti. Sionistinen esikunta ottaa todennäköisesti vallan haltuunsa – samoin kuin se veti maton Donald Trumpin alta tämän presidenttikaudella.
On kummallista, miten 330 miljoonan ihmisen joukosta ei löydy kuin muutama ihminen todelliseen kilpailuun presidenttiydestä. Amerikkalainen järjestelmä on takuu siitä, ettei näin käy ja ettei todellista demokratiaa ole. Raha ratkaisee. Sitä tarjoaa valtava lobbaus, tukijat, jotka miljoonilla demokratiadollareillaan pystyvät käytännössä päättämään, ketkä nousevat valtaan ja ketkä pudotetaan sen rappusilta. Yhdysvaltain väkivaltaisuudesta ja demokratian luonteesta kertoo myös se, että koneistolle vastenmieliset henkilöt voidaan äänestää pois näyttämöltä ampumalla.
Trumpin kohdalla se melkein jo onnistui eikä olisi suuri ihme, vaikka paraikaa lyötäisiin vetoa siitä, selviääkö hän hengissä vaaleihin ja mahdollisiin virkaanastujaisiin asti. Yhdysvaltain yleiseen ja erityisesti poliittiseen ilmastoon kuuluu, että koko virkakauden elossa pysyminen on presidentille jo merkittävä saavutus.
Tuleepa nyt valituksi Harris tai Trump, Suomen tilanne on vakaa ja muuttumaton. Me olemme jo valinneet puolemme liittoutumalla katoavan yksinapaisuuden kanssa.
11 kommenttia julkaisuun “PAHIN PARHAISTA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Me olemme jo valinneet puolemme liittoutumalla katoavan yksinapaisuuden kanssa.”…. ???
Ymmärrän näkökulman, mutta täsmällisempi ilmaisu olisi kuitenkin: Suurin osa meistä on jo valinnut…. Itse en koskaan tule valitsemaan ja hyväksymään nykyistä tilannetta !!! Sen kanssa vaan ”on tultava toimeen”
Luultavasti tällä hetkellä Natoa vastustaa enemmän kuin se 20 %, joka ennen liittymistä gallupeissa mitattiin. Monet kansalaiset ovat varsinkin DCA-sopimuksen jälkeen tulleet katumapäälle. Suomelle kävi klassisesti: antoi pikkusormen, koko käsi vietiin.
Lukuisien syksyllä nähtyjen videoiden perusteella Trumpilla on valtava kannatus Yhdysvaltain presidentin vaaleissa 5.11. Porukkaa on vaalitilaisuuksissa ollut silmin kantamattomiin. Harrisin tilaisuuksien osallistuja määristä on ollut vaikea saada selvää, sillä kuvakulmat ovat (tarkoituksella?) olleet hyvin rajoitettuja.
Itse en äänestäisi kumpaakaan. Molemmat ehdokkaat ovat kamalia. Trumpilla on pahoja puutteita kuten Jan tuolla edellä totesi, mutta Harris on huonoin mahdollinen vaihtoehto.
Erinäisten merkkien perusteella veikkaan kuitenkin, että Harris voittaa, sillä hänellä on takanaan demokraattien hallitsema valtiokoneisto Deep State Mafia. Koska kyseinen hallintokoneisto järjestelee maailmalla hallitusten vaihtoja, sytyttää sotia ja mitä tahansa haluaa, ei sille tuota mitään ongelmaa järjestää vaalipetos. Sen on lisäksi pakko tehdä se, sillä Trump saattaisi hajottaa koko pakan.
Lännen valtamedia syyttää sellaisia maita, joista se ei pidä, vaalipetoksista ja haukkuu ko. maita diktatuureiksi. Tosiasiassa Yhdysvallat on tällä hetkellä paljon enemmän sellainen, mistä se muita syyttää.
SIONISTIT USA:N POLITIIKAN TAKANA
Sionistit pyrkivät maailmanvaltaan ja he hallitsevat USA:ta ja sen ulkopolitiikkaa yksinkertaisella lauseella: ”Hajoita ja hallitse.” Sionistit ovat jakaneet maailman kahteen vihollisleiriin: USA ja sen hännystelijät ja muu maailma. Juutalaisten pyrkimys maailmanvaltaan ja toisten kansojen heikentämiseen käy ilmi jo tohtori Max Mandelstammin avajaispuheesta Baselin sionistikonferenssissa 29.8.1897 (Le Temps, 3.9.1897): ”Juutalaisten tulee käyttää kaikki keinot ja kaiken valtansa estääkseen kaikkien muiden kansojen nousun ja menestyksen, jotta saavutamme historiallisen tavoitteemme s. o. maailmanvallan.” Sionisti Ariel Sharon: ”Aina kun teemme jotain, meitä varoitetaan, että Amerikka rankaisee meitä siitä. Painakaa mieleenne: On turha pelätä, että Yhdysvallat painostaisi Israelia. Me, juutalainen kansa, hallitsemme Amerikkaa ja myös amerikkalaiset tietävät sen.” Israelin pääministeri Ariel Sharon lokakuun 3. 2001. Kol Yisrael radio. USA ja Israel ovat maailman kaksi terroristivaltiota.
En lähde arvailemaan Bidenin seuraajaa mutta sen tiedän että vaalivilppi tulee olemaan entistä hillittömämpää. Bush-Gore-vaalissa oli pantu poliisit (jotka siis valvoivat vaalien laillisuutta) piilottamaan ja hävittämään laatikoita jotka olivat täynnä vaalilippuja. Biden-Trump-vaalia en seurannut mutta jälkipuinti kesti kauan. Ja on sitä otettu noista törkeyksistä oppia Suomessakin kun Väyrysen kannattakortit lähetettiin ”vahingossa” Viroon ja myöhästyivät sopivasti laskennasta.
Trump’in tietämys ulkopolitiikassa on ohuissa kantimissa. Ei silleen, että Harris olisi parempi, hän on osa koneistoa. Trump’lla on enemmän liikkumavaraa, mutta käyttääkö hän sitä ? Jos hän valitsee hyvät neuvonantajat, hyvä. Mutta varmuutta ei ole. Hän antoi itse tästä tuoreen esimerkin. Hän sanoi edellisellä kerralla valinneensa John Bolton’in, eli pahimman sotahaukan, ja myöhemmin katuneensa. Ennen kautensa alkua hänen kaverinsa, miljardööri Las Vegasista soitti ja sanoi, että ”Bolton on paha, älä ota häntä”. Tähän Trump ”olisit soittanut kolme viikkoa aiemmin, nyt ehdin jo palkata kaverin”. Eli jos ei tiennyt mitä Bolton edustaa ja aikoo johtaa maata niin vähin eväin ollaan liikkeellä. Nyt Trumpilla on Robert Kennedy ja Tulsi Gabbard mutta kuunteleeko hän heitä ? Jos taas kaveri Las Vegasista soittaa ja sanoo mitä pitäisi tehdä ? Ja rouva Adelson joka on pistänyt sata miljoonaa likoon Trumpin puolesta, Israelin kansalainen ?
Pidetään hatusta kiinni ja toivotaan parempia aikoja. Lähi-Idän tilanteen osalta ei ole paljon toivoa. Sillä vaikka Trump totesi, että ”miksi meidän pitää hallita Irania kun emme osaa hallita edes itseämme?”, niin jos rouva Adelson soittaa, että nyt sota käyntiin, niin sota alkaa kun edes Gabbard tai Kennedy eivät liiemmin protestoi.
Trumpin johtamistyyli on gryndereiden maailmasta. Vastustaja nurin eikä kompromisseja. Miten pomottaja pärjää kun diplomatiaa tarvittaisiin mutta syvän valtion kuiskaajat vetoavat pomottajan viettiin ?
Olen kaukana asiantuntijuudesta tässä asiassa, mutta käsittääkseni Harrisin valinta johtaisi titityy-totalitarismin vahvistumiseen ja ulkopolitiikan jatkumiseen entisellään. Trumpin valinta olisi voitto perinteisemmille arvoille ja loisi toivoa ulkopolitiikan muuttumiselle parempaan suuntaan ainakin mitä Venäjään tulee.
Bidenin kaudella EU on ollut Yhdysvalloille uskollinen alamainen ja olisi sitä myös Harrisin kaudella, koska arvatenkin todelliset päättäjät pysyisivät kutakuinkin samoina. Jos Trump valitaan ja muuttaa maan politiikkaa, jäisi nähtäväksi jatkuisiko EU:n uskollisuus isäntäänsä kohtaan. Veikkaan, että jatkuisi siltä osin, jos Trump jatkaa Bidenin huonoa politiikkaa ja päättyisi siltä osin, jos Trump tekee hyvää politiikkaa.
Jos olisin amerikkalainen, olisi helppo valita Trump sisäpoliittisista syistä, mutta ehkä myös ulkopoliittisista syistä, että olisi edes toivoa paremmasta. Katsotaan kumpi valitaan ja miten Ukraina-, Venäjä-, Kiina- ja Israel-jutut kehittyvät. Voi tulla isoja pettymyksiä, mutta toivottavasti myös myönteisiä yllätyksiä.
Sanoisin, että jos Trump voittaa, paljonkin voi muuttua. Ratkaisevaa on, millainen ote republikaanien äärisotahaukoilla on Trumpista. Luulen, että ote ei ole kovin vahva. Trump ei ole sotahaukka, paitsi Israelin kohdalla. Jos Harris voittaa, sama karsea meno jatkuu. Rahaa syydetään Ukrainaan ja Taiwaniin, tietenkin myös Israeliin. Minä äänestäisin Trumpia.
En tiedä, pitäisikö tuonne USA:han toivoa jonkinlaista sekasortoa, jotta sen voimavarat menisivät sisäisen järjestyksen ylläpitoon. Siellä on ajateltu näemmä, että jos joko sisä- tai ulkopolitiikan on oltava rempallaan, niin olkoon se sisäpolitiikka. Ulkopolitiikka taas tunnetaan tuloksistaan. Panostukset, ne jotka näemme ja ne jotka on tehty salassa, ovat valtavat. Välillä tuntuu, että kaikki jäljet johtavat sylttytehtaalle. Brzezinskin vakaumus ”USA:n johtamalle maailmalle vaihtoehto on globaali anarkia”, on ’lännen’ uskontunnustus ja kertoo mihin uskotaan: voimaan.
Suomi ei ehkä ollut hätäinen valitessaan puolensa ja valitessaan väärin, mutta väärin se meni joka tapauksessa. On vaikea ymmärtää, mikä ääliömäisyyden henki tässä länteen liittoutumisessa ja USA:n asialla juoksemisessa saa täyttymyksensä. Jos suomalaisuus koetaan sisällöttömäksi, oma arvo kyseenalaiseksi, niin tuskin se siitä paranee, että panetellaan venäläisiä ja luovutaan omasta tahdosta. Tapahtuu kuin käänteinen kansakunnan rakentuminen, hyljätään kaikki ja juostaan takaisin, tässä tapauksessa, pahan äitipuolen helmoihin.
Mikä tekee ja on tehnyt amerikasta niin suositun? Vastaus on HOLLYWOOD. Se jos mikä on täyttä valetta ja silmänlumetta. Ihmiset kuvittelevat, että kaikki mitä näytetään on totta.
Kunhan Brics saadaan kunnolla vauhtiin, niin näiden maiden talous kohenee vauhdilla.
USAn talous on paljolti riippuvainen sotateollisuudesta, siksi sotia on jatkuvasti ja amerikkalaisten oma talous lähenee kohti tuhoa.
EU saattaisi pärjätä, jos lopetetaan rahan syytäminen aseisiin ja Venäjän syyllistäminen kaikkeen itselle negatiivisiin asiohin.
Yleensä asiat eivät korjaannu ennen pohjamudissa rypemistä, ihmiset eivät usko totuutta ennen sitä.
”On kummallista, miten 330 miljoonan ihmisen joukosta ei löydy kuin muutama ihminen todelliseen kilpailuun presidenttiydestä. Amerikkalainen järjestelmä on takuu siitä, ettei näin käy ja ettei todellista demokratiaa ole. Raha ratkaisee. Sitä tarjoaa valtava lobbaus, tukijat, jotka miljoonilla demokratiadollareillaan pystyvät käytännössä päättämään, ketkä nousevat valtaan ja ketkä pudotetaan sen rappusilta. Yhdysvaltain väkivaltaisuudesta ja demokratian luonteesta kertoo myös se, että koneistolle vastenmieliset henkilöt voidaan äänestää pois näyttämöltä ampumalla. ”
Mielestäni tässä on sanottuna ”villakoiran ydin”, joho täysin yhdyn”!