Heikki Auton mukaan Venäjän presidenttiin kohdistuva paine voisi lisääntyä, jos länsi toimittaisi Ukrainalle asejärjestelmiä, joilla Ukraina voisi iskeä Venäjän tuotantolaitoksiin ja sodan johdon kohteisiin ”vaikkapa Moskovassa ja Pietarissa”.
Suomen palautuminen puolueettomaksi vaatii vähintään kahdet vaalit tai yhden sodan.
Poliitikkojen mielenmuutos vie aikaa, koska vallan salit ovat nyt täynnä sammuneita lyhtyjä. Tarvitaan suuri idea, jota kaikki heräävät kannattamaan suosion toivossa. Rauha sellasenaan ei kelpaa kuin sodan tuhojen jälkeen.
”Suomen olemassaolo” saattaisi toimia teemana, mutta ymmärretyksi ja kannatetuksi tullakseen se vaatisi taakseen median yhtenäisen toitotuksen – saman vahvuisen kuin Mediapoolin ja periaatteiltaan ylösalaisin käännetyn UPI:n kymmenen vuotta jatkunut vihapropaganda.
***
Aikoihin on eletty, kun maan presidentti sanoo, että Venäjään tehoaa vain voima. Viimeksi pari päivää sitten Helsingin Sanomat huomioi tämän Alexander Stubbin mantran uutiseksi, vaikka presidentti on hokenut aggressiivista ”ajatustaan” jo kuukausia.
***
Aikoihin on eletty, kun Suomen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja lausuu, että olisi hyvä, jos iskettäisiin Moskovaan tai Pietariin. Tämä Heikki Auton (kok) julki tuoma mielipide ei paljon eroa sodanjulistuksesta, ei myöskään de facto maanpetoksesta.
Auton mukaan Venäjän presidenttiin kohdistuva paine voisi lisääntyä, jos länsi toimittaisi Ukrainalle asejärjestelmiä, joilla Ukraina voisi iskeä Venäjän tuotantolaitoksiin ja sodan johdon kohteisiin ”vaikkapa Moskovassa ja Pietarissa”.
Puolustusvaliokunnasta tuli yhtäkkiä hyökkäysvaliokunta.
***
En ollut vielä paikalla vuonna 1938 ja siksi kysyn paremmin tietäviltä, oliko julkinen puhe näin mieletöntä ja karkeaa edes silloin, sodan alla.
On toisteltava edesmenneen ex-ulkoministeri Keijo Korhosen käsitystä: ”Suomi on hullujenhuone, jota johtavat potilaat.”
***
Moskova on tähän saakka seurannut Suomen muuttumista läntisen koalition sotilastukikohdaksi lähes hiljaa. Nato-jäsenyys tai DCA-sopimus eli koko maan luovuttaminen sotilasliiton ja USA:n käyttöön on kyllä huomattu, mutta voiman käytöllä ei ole uhattu.
Suomessa sen sijaan on panikoitu, kun satelliittikuvat todistavat, että Venäjän tukikohdissa rajan takana tapahtuu jotain. Tv-uutisissa kauhisteltiin uusia halleja ja rakennuksia jopa 2000 sotilasta varten. Puolustusministeri vakuutti, että tilannetta monitoroidaan tarkasti!
***
En ihmettelisi vaikka joissain eläkekapiaisten korsuissa suunniteltaisiin false flag –iskua rajan yli, Mainilan laukausten käänteisversiota. Oikeastaan se taitaa olla todennäköistä Karjala takaisin-hengessä, sillä sellaiseen ovat suuret johtajamme Niinistö ja Stubb antaneet moneen kertaan retorisen valtakirjan.
***
Mihin olemme matkalla kaistapäiden johdolla? Vaikka idea Suomen pelastamisesta menisi kansan piirissä läpi, riittääkö aika siihen, että Venäjä-vihaan kannatuksensa ja uransa vuosien ajan rakentanut poliittikkolauma vaihtuu ajatteleviin ihmisiin?
Onko näin valtava muutos mahdollinen vai tarvitaanko siihen todellakin kauhut, joita nykyinen eliitti hartaasti kaipaa?
23 kommenttia julkaisuun “HYÖKKÄYSVALIOKUNTA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kommenteissani esiintyy väärä nimi, johtuu brilloista tai niiden puutteesta.
Autiolla tarkoitetaan tietysti Heikki Auttoa. Pyydän nöyrimmin anteeksi kaikilta Heikki Autioilta.
Yhdysvaltain maavoimien Euroopan ja Afrikan joukkojen komentaja Donahue sanoi keskiviikkona Yhdysvaltain armeijan ensimmäisessä LandEuro-konferenssissa Wiesbadenissa, Saksassa, että Kaliningrad Venäjällä on noin 75 kilometriä leveä ja täysin Naton ympäröimä, ja Yhdysvaltain armeijalla liittolaisineen on nyt kyky ”tuhota se maavoimien toimesta ennennäkemättömän nopeasti – nopeammin kuin koskaan aiemmin.”
”Olemme jo suunnitelleet sen ja kehittäneet siihen tarvittavan kapasiteetin. Se massa- ja liikemääräongelma, jonka Venäjä meille asettaa… olemme kehittäneet kyvyn pysäyttää se ongelma,” Donahue sanoi.
Tämä kaikki herättää vakavan keskustelun nykyisen sotilaallisen tasapainon, kaluston määrän, ja ennen kaikkea eskalaation hallinnan näkökulmasta.
1. Voiko Venäjä realistisesti puolustaa Kaliningradia?
Objektiivisesti tarkasteltuna Kaliningrad on sotilaallisesti eristyksissä:
Se on erillään Venäjän emämaasta.
Sitä ympäröivät Nato-maat: Liettua, Puola ja Itämeri.
Väylä vahvistuksille kulkee Valko-Venäjän ja Liettuan välistä Suwalkin käytävää pitkin, mutta se on helposti katkaistavissa.
Venäjän maavoimien sitoutuminen Ukrainassa heikentää merkittävästi mahdollisuuksia lähettää vahvistuksia Kaliningradiin.
Tämä tarkoittaa, että Kaliningradin puolustus ei voi perustua pitkäaikaiseen vastarintaan, vaan maksimaaliseen pelotteeseen ja alkuiskun kestävyteen.
2. Naton mahdollinen hyökkäysvyöhyke: Murmansk – Pietari – Kaliningrad
Tämä kolmiopisteen analyysi on realistinen ja historiallisesti looginen:
a) Murmansk
Strategisesti tärkeä ydinsukellusvenetukikohta.
Osa Pohjoisen laivaston komentokeskusta.
Elintärkeä Norjan ja Ruotsin ilmatilan läheisyys (ml. Jäämeren valvonta).
b) Pietari
Venäjän toiseksi tärkein kaupunki, merkittävä poliittinen, teknologinen ja kulttuurinen keskus.
Lähes suoraan Naton naapurissa (Suomi, Viro).
Mahdollinen kohde infrastruktuurin lamauttamiseen, mutta todennäköisemmin strateginen pelotealue, ei ensisijainen hyökkäyskohde.
c) Kaliningrad
Ensimmäinen mahdollinen iskualue.
Potentiaalinen ”napattu sormi”, jota Nato voi yrittää nopeasti neutralisoida konfliktin alkuhetkillä.
Samalla riski ydineskaloinnista on korkein juuri täällä.
—
3. Mitä tämä tarkoittaa?
Jos konflikti eskaloituu avoimeksi sodaksi Naton ja Venäjän välillä:
Kaliningrad kaatuu nopeasti, ellei Venäjä käytä ydinpelotetta tai taktiikka-asetta.
Pietari on liian iso ja lähellä ydintä, jotta siihen hyökättäisiin ensimmäisenä – se pysyy pelotekohteena.
Murmansk on strategisesti tärkeä mutta syrjäinen, ja siksi looginen ensimmäisen vaiheen kohde yhdessä Kaliningradin kanssa.
Suwalkin käytävän hallinta on Nato-joukkojen ensisijainen taktinen tavoite.
—
Yhteenveto
Venäjän kyky puolustaa Kaliningradia on rajallinen, ja Naton hyökkäyssuunnitelmat todennäköisesti sisältävät koko luoteisrintaman, joka ulottuu Murmanskista Kaliningradiin – Pietari on niiden geopoliittinen keskipiste.
Tämä tarkoittaa, että sotilaallinen strategia kohtaa ydinpelotteen kynnyksen hyvin nopeasti, ja siksi suurin riski ei ole tekninen vaan poliittinen: kuka uskaltaa ensin?
https://www.defensenews.com/land/2025/07/16/army-europe-chief-unveils-nato-eastern-flank-defense-plan/
Hyvin analysoitu, mutta ei onnistu. Jos länsi hyökkää Kaliningradiin, niin Venäjä ei tumpeloi, vaan iskee takaisin paljon isommin hyökkääjämaahan, tarvittaessa ydinohjuksella. On myös Valko-Venäjä, joka suojaa Kaliningradia tarvittessa.
Saavat vapaasti suunnitella. Oletan, että Moskovassa on tämäkin skenaario huomioitu taktisissa neuvotteluissa.
Liekö Donahue tietoinen Venäjän ohjusarsenaalista, kun julkisesti paljastaa tyhmyytensä!
Olen tässä samaa mieltä Toisen Kaenaen ja VOM:in kanssa.
Riippumatta siitä, mitä Donahue höpisee, niin olen taipuvainen ajattelemaan, että Venäjällä on kaikki erilaiset variaatiot tästäkin mahdollisesta hyökkäyksestä analysoitu asianmukaisine vasteineen.
Komentaja D voisi yrittää miettiä sitä, että ei kai Venäjällä peukaloita pyöritetä, kun terrritoriolleen on Napoleonin ajoista lähtien esiintynyt luvatonta eurooppalaista tunkua. Viimeinenkin yritys niistä, siis operaatio Barbarossa meni pahasti poskelleen, vaikka oli ukkoja liikkeellä miljoonkaupalla, ja kalustoa, joka ei ollut romurautaa. Niissä oli jopa SKF:n kuulalaakerit akseleilla koneen osien pyörimistä vauhdittamssa, ja tehty teräksestä jonka raaka-aine tuli Kiirunan kaivoksesta.
Lainaus..
”Kaliningrad Venäjällä on noin 75 kilometriä leveä ja täysin Naton ympäröimä, ja Yhdysvaltain armeijalla liittolaisineen on nyt kyky ”tuhota se maavoimien toimesta ennennäkemättömän nopeasti – nopeammin kuin koskaan aiemmin.”
”Olemme jo suunnitelleet sen ja kehittäneet siihen tarvittavan kapasiteetin. Se massa- ja liikemääräongelma, jonka Venäjä meille asettaa… olemme kehittäneet kyvyn pysäyttää se ongelma,” Donahue sanoi.”
Asia on siis jo valmisteltu. Nyt on vain verifioitava suunnitelman toimivuus, tai sen käytännön toteutukseen liittyvät mähkät. Odotamme jännityksellä.
Kun en ole sotatieteiden maisteri, enkä asiantuntija, kuten lööppilehtien ja Suomen mediapoolin, ekspertit, niin kummemmitta puheitta heitän tähän asiaan vain yhden kysymyksen pohdittavaksi:
”Donahuen joukkojen lähtiessä liikkeelle liput liehuen ja fanfaarien soidessa, niin mikä panisi ajattelemaan että venäläiset lähtevät juoksemaan pallon perässä?”
Olen sitä mieltä, että meditaatiohetki tämän kysymyksen tiimoilta saattaisi tuottaa jopa muutoksen asenteisiin niidenkin joukoissa, jotka uskovat sellaiseen anglojen aivokapasiteetin ylitsepursuavaan voimaan, jota ko. Donahuen selitys edustaa.
”The plan includes a system to share data. NATO has already procured that system, Donahue said, referencing its choice of Palantir’s Maven Smart System, an artificial intelligence platform from Palantir that takes a vast amount of data and rapidly analyzes information to help military commanders make decisions.”
Tämän perusteella on ajateltavissa, että tämä ”uusi uljas suunnitelma” tukeutuu Pentagonin piirejä lähellä olevien firmojen tekoälytuotteisiin. Sitä kai Iraniin kohdistuen on päätöksenteon osalta viimeksi testailtu.
Voidaan päätyä sellaiseen ajatukseen, että tämä menee Suomen Natohihhuleiden kalloon kuin häkä, -etenkin poliitikkojen keskuudessa. Nämä kun vasta ovat oppineet sanan digitalisaatio, ja hokeneet sitä, niin nyt on jo tarjolla uusi mantra AI, joka sopii russofobien agendaan, kuin tuuman tanko viiden tuuman putkeen ja hyvin kolisee.
Sen avulla Venäjän karhu nujerretaan, nyljetään ja pannaan lihoiksi. Sitä suurta ponnistusta valmistellessa torvet puhaltavat ”Porilaisten marssia” aamusta iltaan kaikista tuuteista, ja nuijat sitten aikanaan juoksevat kuin aromurmelit itään päin, ennenkuin juoksevat länteen päin.
Kun AI:n avulla voidaan tuottaa ”valmiiksi pureskeltua” dataa mielin määrin, niin päätösten tekijöille saattaa tulla informaatioähky, jota eivät tarvittavissa aikayksiköissä enää hallitse. Missä silloin mennään?
Tämän viestin signaali on se, että Suomen mykyhallinolla ei ole Suomen kansalaisten hyvinvoinniksi enää mitään annettavaa, muuta kuin sotaa ja kärsimystä. Miksi?
– Siksi, että jotkut muut kuin suomalaiset voisivat hyvin. EU on tästä paras tähänastinen esimerkki. Toivottavasti tätä ei tämän enempää tarvitse selittää. Siitä seuraavat loogisesti kaikki muutkin kuplahdukset.
”Poliitikkojen mielenmuutos vie aikaa, koska vallan salit ovat nyt täynnä sammuneita lyhtyjä.”
Mikäli sammuneilla lyhdyillä tarkoitetaan saleissa olijoita, niin sillä todellakin on merkitystä. Viime vuodet ovat osoittaneet, että niissä saleissa ei todellakaan järjen valo loista.
Odotettavissa on todella pitkä kärsimystaival, jossa kukaan poliittinen toimija ei ota vastuuta rivikansalaisille aiheuttamistaan kärsimyksistä ja vahingoista. Oikeuslaitos..?
Kun toinen osapuoli on viranomainen tai sitä edustava orgaani, niin yksilön tappio on sataprosenttisen varma, koska Suomesta ei löydy enää sellaisia juristeja, jotka uskaltavat käydä valtiota vastaan.
Mitä sitten tulee kysymykseen maanpetoksesta, niin poliitikkojamme kohtaan maanpetossyyte rikoslain asettamissa puitteissa on nostettavissa vain poikkeusolosuhteissa, joissa vihollisuus on jo selkeästi ilmaistu tai yksiselitteisesti indikoitavissa. Sensijaan valtiopetos ei edellytä poikkeusolosuhteita, riittää kun poliitikko ryhtyy toimiin, joihin hänellä ei ole valtiosäännön edellyttämää mandaattia.
Nyt jos tässä asiassa väännetään totuuksia esiin lillukanvarsien seasta, niin poliittiset toimijat ovat useissa yhteyksissä ilmaisseet, että olemme sodassa Venäjää vastaan, ilman että varsinaisia sodanjulistuksia olisi tehty.
Tilanne on vähän samankaltainen, kuin pariskunnalla, joka yllätetään nk ”rysän päältä” seksuaalisia akteja harjoittamasta sopimattomissa kehyksissä, ja jotka toimijat sitten selittävät, että emme me oikeasti olleet paneksimassa, -me vaan kokeilimme, että menisikö se sinne tarpeen niin vaatiessa..
Ts. ei siis ei uskalleta tunnustaa todellisia aikeita. Jos nyt palataan poliittiseen kopulointiin, niin asia voidaan ymmärtää niin, että jos Suomi olisi sotatilassa Venäjää vastaan, niin kaikki kannanotot jotka koskevat poliitikkojen päätöksiä ko. tilanteen osalta voidaan tulkita maanpetokseksi. Tässä yhteydessä on syytä miettiä, mitä ovat julkisuuteen sanoneet entinen pääministeri Sanna Marin SDP, ja nykyinen TP Stubb. Toiselta puuttuivat munasarjat tämän asian julkilausumiseen virallisesti, – toiselta, ja hännystelijöiltään munat. Mutta muhimassa olevan lakiesityksen puitteissa toisinajattelijat voidaan pidättä käytännöllisesti katsoen vapaasti toteutettavissa olevaksi ajaksi vain poliisipäällikön päätöksellä.
Jos nyt sitten suhteutetaan tätä asiaa siihen, millä ministeri tms. saadaan valtakunnan oikeuteen epäiltynä valtiopetoksesta, tai pienemmät pippaleerajat virka aseman väärinkäytöstä, niin nämä suhteet eivät ole
alkuunkaan tasasuhteessa nk. demokraattisen hallinnon mukaisissa puitteissa. Kuka siitä hyötyy? Siinä on peruskysymys, ja myöskin eräs selitys sille, miksi Suomessa mennään siinä missä mennään.
Mitä hyökkäysvaliokunnan puheenjohtaja Heikki Auto tykkäisi jos joku naapuri maa pitäisi hyvänä ideana pommittaa vaikka Helsinkiä tai eduskuntaa?
Hyvä Pipsa. Siinä se rautalangasta. Heikki Aution residenssissä puhumattakaan.
Aution lausahdukset tässä suhteessa ovat jo nyt kansainvälisen sopimusten vastaisia. Ne voidaan tulkita sodanlietsonnaksi, joka on kansainvälisissä sopimuksissa kategorisesti kielletty ja kansainväliseen rikosnimikkeistöön kuuluvia.
Miksi näin? Siksi että toisen maailmansodan jälkeen on haluttu poistaa inhimillisten kärsimysten syistä ja seuraamuksista niiden aiheuttajat. Tässä valossa kysymyksessä oleva Heikki Autio, Suomen kansallisen kokoomupuolueen jäsen, ja Suomen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja tms. on yksinkertaisesti kansainälinen rikollinen josta pitää jättää Interpoliin pidtysmääräys, -”red note”. Mutta Suomen valtiolla ei ole siihen munaa, koska se ottaa toimintaohjeensa, muualta kuin kansakuntansa taholta. Muitakin tähän samaan kategoriaan kuuluvia yksilöitä on Suomen kansakunnan luottamhstehtävissä.
”Aikoihin on eletty, kun Suomen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja lausuu, että olisi hyvä, jos iskettäisiin Moskovaan tai
oman sotajoukkonsa Pietariin”. Niinpä.
Ensimmäiseksi assosioituu tässä mieleen Keijo Korhosen kannanotto, joka jo Maunon kirjoituksessa tuli esiin.
Reservin kapteeni Hannu Autio voisi kerätä oman sotajoukkonsa hyökkäysprojektiinsa.
Suomen ja Venäjän väliseen ”rautaiseen esirippuun” piikkilankoineen voisi tehdä Aution mentävän aukon, josta tämä hallintotieteiden maisteri, reservin kapteeni ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja voisi sitten lähteä tositoimiin puolustuspoliittinen projektinsa, sotajoukkoineen, siniristilippujen liehuessa ja fanfaarien pauhatessa, jos ensin Suomen puolelle rakennetusta miinakentästä selviävät läpi.
Muut voivat sitten diplomaattiteitse jonkin Venäjän kanssa ystävällismielisissä suhteissa olevan maan kautta toimittaa naapurille viestin, jossa sanottaisiin seuraavasti: ”Kysymys on lappilaisesta kylähullusta, joka ei ole päässyt vielä asianmukaiseen hoitoon. Kaikki eivät onneksi ole ole samanlaisia.
Älkää toimittako enää takaisin..
Niin, kysymyshän on tietysti Aution henkilökohtaisesta projektista mahdollisine sotajoukkoineen. Jos meillä olisi maassa presidentti, niin hän jo sanoisi että reservin kapteenit eivät valiokunnissa johda ulkopolitiikkaa, ja että Autio pysyy nyt vaan pöksyisssään, ennenkuin tulee turpiin. Mutta Suomelle ominaista on se, että läppä lepattaa miten sattuu kansainvälisten palkintojen toivossa, vaikka olisi kuinka kusipäinen ajatus hyvänsä,eikä kukaan tee mitään.
Ja jo aiemmin ”Rauhanjulistajien juttu” vuosina 1922–1923. 32 Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen jäsentä tuomittiin eripituisiin vankeusrangaistuksiin valtio- ja maanpetoksista. Syynä oli Kommunistisissa sanomalehdissä 1922 julkaistu niin sanottu ”rauhanjulistus”, joka tuomitsi suomalaisten vapaaehtoisten Neuvosto-Karjalaan tekemät sotaretket, jotka puolueen mukaan aiheuttivat sodanvaaran Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille (Wikipedia).
Nuo Stubbin yhden ”ajatuksen” ulkopolitiikka ja suomalaisten poliitikkojen lausumat ylipäänsä ovat jotain niin typerää, että ne voi ymmärtää vain metodin vaatimana toistona. Asia ilmeisesti sillä tulee todistetuksi, kun jokainen (halukas) eurooppalainen johtaja lausuu samoja älyttömyyksiä. Mutta vaikkei nuo ajatukset ole totta ja/tai viisaita ajavat ne tilannetta määrättyyn huonoon suuntaan, siis niillä on tarkoitus. Kun kansalaiset eivät laajemmin herää noiden puheiden järkevyyttä epäilemään, on metodi toiminut. On onnistuttu vaikuttamaan järjen ohi tunteisiin ja nyt mikä tahansa tuollainen mielipuolinen viesti menee läpi.
Nuo Stubbin yhden ”ajatuksen” ulkopolitiikka ja suomalaisten poliitikkojen lausumat ylipäänsä ovat jotain niin typerää, että ne voi ymmärtää vain metodin vaatimana toistona.
Hyvinvointivaltio, jossa ei ole korruptiota, jossa monet eivät enää saa edes hoitoa sairauksiinsa, tai lääkettä vaivoihinsa, kun ei ole rahaa ja jonot vain kasvavat. Näin pian jonotkin lyhenevät, kun potilaat kuolevat jonoihin. Vakuutusyhtiöt pääsevät maksamasta vanhuuseläkkeitä jne. Näin on konkurssipesä johto suuressa viisaudessaan asiat hoitanut. Ei mitään suurten ikäluokkien ongelmaa ole. Jos eivät itse älyä kuolla ajoissa niin tapetaan ne pois kuleksimasta, mikäli eivät vielä ole hoidettavana eliminointi laitoksissa joissa estimoitu jäljellä oleva elinikä on 2v. maksimissaan.
Kun tässä kehyksessä hoetaan erilaisia hyvinvointimantroja ja muuta agendaan kuuluvaa, niin ne joita tilanne ei vielä konkreettisesti ole mitenkään koskettanut, uskovat mitä heille syötetään.
Lauantaina illalla klo 19 tulee youtubessa Tikkakosken keskustelua aiheena ajankohtaiset asiat. Mauno voisi osallistua keskusteluun Tikkiksen ja ehkä jonkun muunkin kanssa. Eli lähetys tulee suorana. Se olisi hyvää mainosta Naapuriseuran sanomille.
”En minäkään ollut itse todistamassa 1930-luvun menoa, mutta eikös silloin rauhanpuolustajia
laitettu vankilaan.”
Sodan vastustajia…
”https://fi.wikipedia.org/wiki/Koverin_keskitysleiri”
Suomen poliittinen johto kuvittelee kaivavansa kuoppaa Venäjän johdolle, mutta tulee sortumaan siihen kuoppaan itse ja vie mukanaan Suomen tulevaisuuden. Noiden puheiden jälkeen Venäjä ei koskaan tule keskustelemaan Suomen nykyisten vallanpitäjien kanssa. Ilman suurta myllerrystä muutosta ei tule. Joko Yhdysvaltain talouden ja yhteiskuntajärjestyksen pitää sortua, EUn täytyy hajota tai sitten Länsi aloittaa sodan Venäjää vastaan ja Suomi häviää maailman kartalta, tai sitten tapahtuu ihme ja valtamedia kertoo totuuden Ukrainan tilanteesta.
En minäkään ollut itse todistamassa 1930-luvun menoa, mutta eikös silloin rauhanpuolustajia laitettu vankilaan. Kohta täällä joku valopää saa idean, että meidät (toisin)ajattelijat pannaan kiven sisään, ehkä Tammisaareen perustetaan taas vankileiri. Maunon kotiväellä olisi lyhyt matka vierailuille, jos sellaiset sallitaan
Siis Länsihän on jo aloittanut sodan mutta rajannut taistelutoimet Ukrainan alueelle. Tilanne voi eskaloitua ja esim. Suomi/Suomen alue voi tulla sotanäyttämöksi.
Militaristinen kiihkoilu on tuottanut Euroopassa kasvavalla vauhdilla ulostuloja, jotka voitaisiin Venäjällä perustellusti tulkita sodanjulistusta edeltäväksi vihapuheeksi. Tietenkin matkaa yksittäisten poliitikkojen tai EU-viranomaisten sodanlietsonnasta viralliseen sodanjulistukseen on paljon ja kynnyskin korkeampi kuin ehkä uskotaan. Fiksummat poliitikot valitsevat sanansa tarkemmin, koska he tietävät, ettei EU-maat missään olosuhteissa saa joutua sotaan Venäjän kanssa. Siinä ei ole kysymys rauhanaatteesta, vaan ymmärryksestä, ettei moisessa sodassa kävisi hyvin useimmille Euroopan maille.
Suomalaiset tuskin saavat Pentagonista lupaa minkään kokoiseen sotilaalliseen provokaatioon Venäjän vastaisella rajalla. Sotiminen siellä ei ole EUSA:n strategisten provokaatioiden listalla, koska tilanne Ukrainassa riittää asekauppialle ja koska eskaloituminen voisi osoittaa Euroopan sotilaallisen iskukyvyttömyyden nopeasti ja ikävällä tavalla. Syynä siihen, että Ukrainan itäosissa käydään hidasta rintamasotaa, johtuu vain siitä, että siellä on EUSA:n pääsotavoima käytössä. Yhdysvallat ei uhraa kansalaisiaan, eivätkä siihen kykene oikeasti myöskään Englanti ja Saksa, vaikka ne esiintyvät jatkuvasti yli-innokkaina Moskovan tuhoajina.
Venäjä on pysynyt varsin maltillisena, pyrkinyt minimoimaan siviilivahinkoja ja luultavasti myös siviilirakennuksia, vaikka sotilaita on molemmin puolin tapettu ilman armoa. EU:n militaristit ovat ainakin puheiden tasolla ymmärtäneet Venäjän maltin väärin eli kyvyttömyydeksi. Onkin syytä toivoa, että EU:n puoleltakin kyse on vain leukojen louskuttamisesta. Sen Venäjä sietää kärsivällisesti. Mutta kyllä ansaitsisimme presidentin, joka laittaa Heikki Auton kaltaiset vaaralliset yksityisajattelijat ruotuun.
Luulen, että Venäjän pidättyväisyyttä on pidetty pelkuruutena, ja siksi provokaatiot ovat kiihtyneet. Tämä näkyy esimerkiksi drooni-iskuina ydinaseita kantaviin pommikoneidion ja kaukotoimintailmavoimien tutkia vastaan sekä länsivalmisteisten ohjusten iskuina Kurskin alueelle.
Tällä hetkellä Venäjä ei halua mobilisoida miesväestöä eikä siirtää taloutta sotatalouden tilaan. Se pyrkii osoittamaan pitkäjänteistä tahtoa ratkaista konflikti mahdollisimman rauhanomaisesti, säilyttäen normaalin siviilielämän.
Kuten muissakin maissa, myös Venäjän väestö jakautuu: on olemassa niin sanottuja ”turbopatriootteja”, jotka vaativat ydinaseiden käyttöä varoittavana iskuna, mutta hiljainen enemmistö haluaa rauhaa.
Länsipoliitikot eivät kuitenkaan halua ymmärtää, että heidän retoriikkansa ja tekonsa vähitellen muuttavat rauhaa toivovat venäläiset ihmisiksi, jotka alkavat kannattaa mahdollisimman kovaa vastausta Natoa vastaan.
Suomen pelastamiseksi media voisi ruveta toitottamaan sitä totuutta, että sotilaallisesti liittoutumaton Suomi oli ja olisi turvallinen Suomi ja myös Venäjän kannalta ajatellen juurikin se Suomi, johon sillä ei olisi kiinnostusta toivoa muutosta. Ainahan voisi jotain toivoa naapurilta, mutta kunnioituksesta Suomen suvereniteettia kohtaan Venäjä antaa meidän tehdä vapaasti omat ratkaisumme. Venäjän ”riittävän” vakava sotilaallinen uhkaaminen Suomesta käsin on eri asia.
Suomi pelastuisi myös, jos media alkaisi kertoa totuutta ylipäänsä Venäjästä sekä Ukrainan kriisin taustoista, syistä ja motiiveista. Nythän kansa on harhautettu näiden aiheiden suhteen tosi pahasti ja jopa oikeasti oikeudenmukaisuutta kannattavat kansalaiset janoavat harhoissaan kostoa Venäjälle.
Tosiaankin, ”aikoihin on eletty”!
”En ollut vielä paikalla vuonna 1938 ja siksi kysyn paremmin tietäviltä, oliko julkinen puhe näin mieletöntä ja karkeaa edes silloin, sodan alla.”
”Olin paikalla”, mutta muistiini ei ole taltioitunut, koska en osannut vielä lukea. Mediahan oli tuolloin ”paperiversiossa”, ja toimittajilla moraali ja itsesensuuri vielä suht`koht` kunnossa.
Mitä täytyy Suomessa tapahtua, että kansa uskaltaa lähteä kaduille sodanvastaiseen mielenosoitukseen?