SIELU, MISSÄ LIENET

Töyhtöhyyppä, jonka fantastinen hiustaideteos on keikkunut päälaella vuosikymmeniä, oli huomannut tulleensa vanhaksi.

Peilin edessä itseään tutkiskellen ja huuliaan suipistellen hän mietti, miten noin pienestä suuvärkistä onkin mahtunut niin paljon mahtavia ideoita ulos koko ihmiskunnan parhaaksi, ja miten hammasrivistö hehkuu hohtavan valkoisena.

Mutta nyt!

Rusohuulet, joita naisväkikin oli kadehtinut, olivat rypistyneet, ja hiusten silkkisyys vaihtunut lakkakerrokseen, joka piti uusia tuon tuosta taideteoksen koossa pitämiseksi.

Onneksi Ivankalta löytyi sekä huulirasvat että hiuslakat, vaikka vaimo itse olikin hänen mielestään melkoinen variksenpelätin, mistä johtuikin, että ruoho oli vihreämpää Epsteinin kansioissa.

Billy-boy oli aikanaan tarjoillut lämpimän hodarin sihteerikölle ilman leipää, mutta ei tiedetä, saiko tämä sinapit rinnuksille.

***

Ajan rupsauttama diilimies katsoi tiukasti peilistä tuijottaviin silmiinsä, hakien sielua.

Meni lähemmäksi ja siristeli nähdäkseen paremmin. Ei nähnyt.

Hän kävi hakemassa lukulasit muistaen, miten yksi sotarikollisista presidenteistä oli huomannut sielun Putinin silmissä, vaikka Bush-tyhmemmällä ei ollut ikänäkökakkuloita päässään.

Nyt hän seisoi melkein peilissä kiinni ja tuijotti. Peili alkoi huurtua, piti ottaa askel taakse. Kurlattuaan Ivankan suuvettä hän ryhtyi uuteen ponnistukseen.

Hän ponnisteli ja yritti miettiä jotain syvällistä, mutta ei tavoittanut. Hän oli lukenut kaikki Aku-Ankan vuosikerrat, mutta ei muistanut niistä mitään muuta erityistä kuin että hänkin halusi olla yhtä rikas kuin Roope.

Edelleen peilistä tuijotti paremmat ajat ohittanut show-painija, jota edes itseruskettuva ihorasva tai paksuinkaan meikkikerros ei muuksi muuttaisi, saati plastiikkakirurgi, joka voisi jopa pahentaa tilannetta. Vaimo toimi varoittavana esimerkkinä.

Pienenä lohtuna hän näytti hieman viisaammalta lasit naamallaan, ja koska hänellä oli kova hinku muuttua sarjatwiittailijasta aikuisempaan suuntaan, tämä ulkoinen kehitys oli tervetullut.

Rauhanpalkinnon saamiseksi olisi otettava kaikki keinot käyttöön.

***

Diilimies oli luonut ensimmäisellä kaudellaan pohjat Ukrainan sodalle, toisella saanut sen, kuten myös Gazan kansanmurhan, joka kävi hyvin sodasta, yhtä hyvin kuin pitämättömät tulitauot kävivät rauhansuunnitelmasta.

Hän tarvitsi kipeästi sotia, jotka voisi sitten lopettaa.

Hän oli jo pommittanut Jemeniä ja Irania, koska halusi rauhan Punaiselle merelle ja Israelin kansanmurhasta tuomitulle sotarikolliselle, jonka näkeminen ja selitysten kuuleminen aiheuttavat tavallisessa ihmisessä puistatuksia.

Viimeksi hän oli pommituttanut epälukuisan määrän kalastusaluksiksi luokiteltavia veneitä merenpohjaan. Niissä oli väitetysti kuljetettu narkoottisia aineita hänen maahansa.

Voisivat jopa piripäissään nähdä propagandan läpi, ja ryhtyä ammuskelemaan muutenkin kuin korvalehden läpi.

Kalastajat eivät uskalla enää vesille, joten Venezuela on pakotettu ostamaan kassilohta Norjasta. Kuten muistamme, aikaisemmin Saksa oli pakotettu ostamaan sieltä kaasua.

Kun on monta sotaa, niin on mahdollisuus saada ainakin yksi palkinnon arvoisesti loppumaan, laskeskeli lasivitriiniin valmiiksi tilaa tehnyt epeli.

***

Mutta.

Loistava diilari, tullien takuumies ja sanktioiden sankari oli nyt risteyksessä, vanhuuden ja viisauden iskemänä.

Uudet kullankimalteiset sangat pään ulokkeisiin tukeutuen, erikoistimantista sorvatut okulaarit silmillään, erikoismetallinen, rubiineilla päällystetty älypuhelin kädessään hän oli valmis elämänsä tarkeimpään puheluun.

Hän löysi Kremlin salaisen numeron rintataskustaan ja kuuli pian tutun äänen:

”Putin, Vladimir Vladimirovits puhelimessa!”

”Hei rakas naapuri, Donald täällä! Kuulehan, sinulla kun on sielu ja viisautta, niin voitko kertoa, mistä niitä saa?”

”Syntymälahjana. Uskotko uudelleensyntymiseen? Älä heitä toivoa. Näytät muuten ihan fiksulta noissa kakkuloissa, mutta hiukka himmentäisin säihkettä katu-uskottavammaksi.”

”Todella, näytänkö?”

”Ja lahjoita kaikki omaisuutesi, lopeta kaikki sotasi, nekin, joita et ole vielä aloittanut, potki kaikki korruptoituneet poliitikot viroistaan, ja muuta sillan alle. Saatat päästä sielun jäljille.”

”Mutta…”

Valkoisessa talossa Donaldin puoleinen silkkilakana oli läpeensä kastunut hänen herättyään todellisuuteen, joka oli yhtä hähmäinen ja ennalta-arvaamaton kuin ennenkin.