Yhdysvalloissa on alettu ymmärtää, että maailmasta on tulossa moninapainen joka tapauksessa ja että on parempi olla realisti ja sopeutua kuin hukata voimia väistämättömän edessä.

Yhdysvallat julkaisi viime viikolla uuden turvallisuuden strategiansa päälinjat. Euroopan osalta paperi panee kaiken uusiksi. Huono uutinen Euroopan sotapuolueelle, hyvä uutinen Euroopan rauhanvoimille. Jos Eurooppa toimisi annetun linjanvedon suuntaisesti se aloittaisi järjestämällä ennenaikaiset vaalit kautta Euroopan ja passittaisi kaikki halukkaiden sotakoalition jäsenet syrjään sekä tarpeen mukaan syyteharkinnan alaiseksi tarpeettoman sodan pitkittämisestä.
Ennen kuin käydään paperia lävitse, on ehkä paikallaan esittää varaumia. Strategiapaperi koskee koko maailmaa ja on 33 sivun mittainen. Muun maailman osalta se sisältää sekä uutta että vanhaa ja sen lisäksi aimo annoksen toiveajattelua esim. siitä miten nopeasti Yhdysvallat pystyy korjaamaan ne virheet, jotka ovat syntyneet kun oman maan teollisuus on ulkoistettu.
On odotettavissa, että Euroopassa strategia joko torjutaan tai siitä vaietaan sekä toivotaan, että demokraatit palaisivat valtaan ja sitä kautta vanhaan vastakkainasetteluun. Erityisen huonoa paperissa on eksplisiitti paluu ns. Monroen doktriiniin, missä Yhdysvallat haluaa ottaa ohjakset käsiinsä koko läntisen pallonpuoliskon osalta.
Uusi strategia, jos sen tulkitsee hyväntahtoisesti, on kuitenkin selvä pesäeron teko yksinapaisen maailmanjärjestyksen ajamiseen, joka on ilmaistu 1990-luvun alusta asti mm. ns. Wolfowitzin doktriinin muodossa. Yhdysvalloissa on alettu ymmärtää, että maailmasta on tulossa moninapainen joka tapauksessa ja että on parempi olla realisti ja sopeutua kuin hukata voimia väistämättömän edessä.
Kansat haluavat rauhaa, heikot hallitukset sotaaa
Eurooppa saa paperissa osakseen kolmen sivun mittaisen käsittelyn ja nämä sivut ovat kenties koko paperin osuvinta antia. Pitäisi jokaisen eurooppalaisen lukea tuo teksti ja muodostaa oma käsityksensä. Sillä mikä voisi olla parempaa kuin se, että siinä esitetään, miten Eurooppa vakautetaan ja rauhoitetaan. Sitä ei vakauteta sotimalla Venäjää vastaan vaan sopimalla asiat neuvotteluin ja sopimuksin. Nato ei ole ikuisesti laajeneva, sanotaan. Yhdysvallat haluaa vakaan Euroopan johon myös Venäjä kuuluu ja katsoo tehtäväkseen auttaa ja ohjata Eurooppa tähän asiantilaan.
Ukrainan sodalla on ollut päinvastainen merkitys Saksan talouteen kuin mitä on tavoiteltu. Riippumattomuuden tavoittelu Venäjästä on johtanut nurinkuriseen ja Saksan kannalta kehnoon tulokseen. Kun Venäjältä ei enää voida tuoda edullista energiaa, Saksan suurimmat kemian teollisuuden yhtiöt investoivat Kiinaan, missä he saavat käyttöönsä juuri samaa Venäjän energiaa.
Paperissa todetaan, että Trumpin hallinnolla on ollut suuret vaikeudet saada Euroopan hallituksia luopumaan epärealistisista tavoitteista Ukrainan sodassa. Euroopan kansat haluavat rauhaa mutta mantereen heikot hallitukset sotaa, vaikka suuria Euroopan maita johtavien päämiesten kannatusluvut ovat parhaimmillaan vain parikymmentä prosenttia.
Kansojen tahto ei saa ilmaisuaan politiikassa.Tässä yhteydessä mainitaan tosiseikka, josta Euroopan valtapiirit eivät halua kuulla, mutta joka on yleisesti tiedossa. Euroopassa rajoitetaan ilmaisuvapautta huomattavasti laajemmin kuin Yhdysvalloissa. Valtamedia on yksiääninen, oppositiota ei kuulla eikä kuunnella, mutta sitä vastaan voidaan hyökätä ilman seurauksia. Venäjän media on kokonaan kielletty, vaikka vastapuolen kuuleminen on diplomatian alkeissääntö.
Strategiassa lähdetään laajemminkin siitä, että suvereenit kansallisvaltiot ovat kansainvälisen toiminnan perusta. Paljon puhuttu demokratia toteutuu kansallisvaltion puitteissa ja vain siellä. Eurooppa on tässä ajautunut pahasti kriisiin, koska sen valtiot ovat siirtäneet päätäntävaltaansa ylikansallisille elimille. Näistä EU on yksi sellainen, aina vain lisää valtaa hamuavana, jonka johtoa ei valita eikä sen päätöksiä valvota demokratian keinoin.
Eurooppa sivistyksen kriisissä
EU:n sääntelyvimma on muodostunut taloudellisen kasvun jarruksi ja EU:n osuus maailmantaloudesta on jatkuvasti kutistuva. Lisäksi on kirjava joukko ylikansallisia järjestöjä jotka ovat vaikutusvaltaisten ja varakkaiden lobbausvoimien ohjauksessa ja joiden määräyksiä Euroopan valtiot toteuttavat. Eurooppa on itse demokratian tarpeessa yhtä paljon kuin muut.
Paperin mukaan Eurooppa on sivistyksellisessä kriisissä jonka jatkuminen voi kahdessakymmenessä vuodessa tehdä mantereesta tunnistamattoman. Yhdysvallat pitää eurooppalaisen sivistysperinteen turvaamista mitä tärkeimpänä, mutta jos hallitsematon maahanmuuttopolitiikka saa jatkua, perinteisen sivistyksen säilyminen vaarantuu ja sen kehittäminen pysähtyy.
Kuriositeettina mainittakoon, että paperin toimenpideluettelo mainitsee siteiden vahvistamisen terveisiin kansakuntiin Keski-, Itä- ja Etelä-Euroopassa. Pohjoinen puuttuu – vahingossako, vai onko Pohjola vailla toivoa?
Paperia on pidettävä merkittävän suunnanmuutoksen ilmaisuna tai jopa täyskäännöksenä entiseen. Monesta asiasta, jotka eivät koske Eurooppaa, on oltava eri mieltä eikä kaikkea ei pidä käsittää kirjaimellisesti. Voidaan kysyä, heijastaako strategia pysyvää muutosta vai pyrkivätkö demokraatit mitätöimään uudet linjaukset. Näin varmasti Euroopan mahtihenkilöt toivovat. Luultavampaa kuitenkin on, että vaikka demokraattien paluu valtaan tapahtuisi, hekin joutuvat tunnustamaan maailman muuttuneen ja oman määräysvaltansa kaventuneen. Sopeutuminen on edessä.
Suomessa voitaisiin aloittaa siitä, että tekosyin suljettu itäraja avattaisiin niin pian kuin mahdollista. Jos ei muuten onnistu niin vaikkapa vetoamalla tähän strategiapaperiin. Ehkä Yhdysvaltain suurlähetystökin voisi opastaa Suomen hallitusta, että uusi aika on koittanut. Ja sen jälkeen uutta ajattelua edustavia päättäjiä etsimään! Vanha kaarti on möhläyksensä tehnyt ja saa mennä. Vastakkainasettelua ajaneita takinkääntäjiä ei tarvita.
33 kommenttia julkaisuun “YHDYSVALLAT KIRJOITTI UUDEN TURVALLISUUDEN STRATEGIAN – EUROOPPA LUISUMASSA SIVISTYKSEN KRIISIIN”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tässä voisi nyt vetää tiskiin seuraavat argumentit: USA hakee Trumpin johdolla stabiilia suhdetta Venäjän kanssa. ”Jos et ole meidän kanssa samaa mieltä tarvittavasta kehityssyuunnasta, olet meidän vihollinen”.
Suomi harjoittelee sukkahoisuihinsa ja tyttö-tai poikaystäviinsä sotkeutuneen Naton kanssa Euroopan Unionaalista sotaa Venäjää vastaan, joka nyt joidenkin tulkintojen tulkintojen mukaan on vihollislaatuista toimintaa uusimpien doktriinin puitteissa. Kysymys kuuluu nyt poliittiselle eliitille: ”Mitä te oikein edustatte.” Maa on okkupoitu NATOn tukijohtien myötä, josta suurin hegemooni on turvatakuistsa vetäytymässä, mutta Suomi maksaa okkupaattien hammashoidostsa, -muista hoidoista puhumattakaan jollekin taholle.
Olisiko maan poliittisella johdolla nyt syytä kertoa kansalaisilleen se yksinkertainen asia, mediapoolin hevonpaskasta poiketen, missä oikein mennään, ja kenen rattailla, jotta ihmiset voisivat vetää omat johtopäätöksensä tulevien tekemistensä ja tulevaisuutensa suhteen näissä kehyksissä?
Mitä siis Suomen poliittinen eliitti?
”Venäjän ja Euroopan pysyvä ero”..Proff.Glenn Diesen haastattelee entistä jenkkiupseeria….
https://www.youtube.com/watch?v=63U_iZ-YVx0
Glen Diesen hastaatteli Scott Ritteriä, liittyen myös tähän modifioituun doktriiniin muidenkin aspektien ohessa.
Yritin saada linkkiä tähän mukaan, mutta mutta ei nyt tähän hätään onnistunut. Näyttävät olevan katoavajsra laatua.
Pointti ko. doktriinin puitteissa oli se, että paalut on nyt paalutettu. ”If you don’t like it,
then change it, – If you can.” Siinä se viesti.
Tästä lähtien Eurooppa on omillaan.
Ko. tulkinnan valossa Suomen tämän hetkinen politiikka on täysin takapihalla, sanoisinko takareisien välistä, tai sitten on ajateltava että Suomen poliittinen johto suuressa viisaudessaan hallitsee tämänkin tilanteen. Mikään ei kuitenkaan viittaa sellaiseen. Suomen poliittisen skitsofrenian puitteissa, vain kanskunta kärsii, mutta eliitti vain pullistelee ilman todellisia resursseja.
Nyt meni usko YLEn uutisiin täydellisesti. Yle kertoi Ukrainan sodassa kuolleiden lukumäärän, joka oli pihalla kuin lumiukko. Venäläisten kaatuneiden määrää ei tiedetä, mutta ukrainalaisten sotilaiden määrä on jo yli miljoonan. Toimittajakin piti ukrainalaisten kaatuneiden määrää liioitellun pienenä, mutta olisi ollut parempi jättää luvut kertomatta, jos ei halunnut paljastaa oikeita lukuja. Mutta sokealle ja kuurolle kansalle nämä riittävät.
”Nyt meni usko YLEn uutisiin täydellisesti. ”
No kauanko ”uskosi” kesti..:).? En ole lukenut valtakunnan lehtiä…Siksi kysynkin, onko niissä ollut etusivun juttuja USA:n harjoittamista merirosvouksista? Viimeisimpänä eilinen öljytankkerin tapaus Karibian merellä? YLEn sivuillakaan en ole sitä huomannut…
Itse asiassa uskoa ei ole ollutkaan. Ainoastaan jonkinlainen luulo, että YLE ei valehtelisi edes noin paljoa kuin se nyt teki. Mutta toimittaja reppanan täytyy valehdella, koska esimies antaisi muuten tukkapöllyä. Ja eikö se sanankaskukin jo kerro totuutta, että Kenen leipää syöt, niin sen lauluja laulat.
Entinen Yhdysvaltain suurlähettiläs Chas Freeman ja e.v.p. eversti Larry Wilkerson ”Dialogue Works”-talk shown haastateltavana maansa nykyhetken ulkopolitiikasta..
https://www.youtube.com/watch?v=W1h2i5NscpI
Suomenkin kaltaisen pienen valtion ja sen kansalaisten paras turva on se, että hallitus ja eduskunta toteuttavat käytäntöön todistettavasti rehtiä ja vastuullista ulkopolitiikkaa, joka takaa kaikissa tilanteissa Suomelle toimivat valtiosuhteet ja normaalin kansalaisten yhteydenpidon kaikkiin naapurivaltoihinsa. Suomen valtion yhtiö ja eduskunnan valvoma Posti Oy ei ole käsitellyt tai toimittanut vuosiin kansalaisten kirjeitä ja pakettaja Venäjälle tai vastaanottonut Suomessa asuville kansalaisille Venäjältä lähetettyjä paketteja.
Tasavallan presidentti Mauno Koivisto totesi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkästä linjasta niin, että Suomella tulee aina olla hyvät suhteet kaikkiin naapurivaltoihinsa, ja jos vihollisuuuksia on pakko olla, ne on syytä hankkia merten takaa.
Koivisto opiskeli vuosikymmenet työkalupakkiinsa erinomaiset venäjän kielen perustaidot ja Venäjän historian tuntemuksen. Näin toimivat myös puolustusvoimiemme komentajana palvellut kenraali Ari Puheloinen ja kenraaliluutnantti Olli-Matti Multamäki.
Maanpuolustuskorkeakoulun strategian professori ja upseeriemme kouluttaja Alpo Juntunen arvioi taannoin naapurivaltoiden hyvien ja toimivien naapurisuhteiden toteutuvan vain kun Suomella on hyvät ja aktiiviset suhteet Venäjän Federaatioon. Juntunen esittikin julkisuudessa, että Suomen tulisi neuvotella kansainvälisoikeudellisesti uusi ja sitova turvallisuussopimus Venäjän kanssa. Juntusen mukaan tämä turvaisi Suomen omien intressien ohella myös Pariisin rauhansopimuksessa vahvistetut yhteiset valtiorajat ja Pietarin metropolin turvatakuut.
Martti Pelho
Suomen Varusmiesliitto ry:n entinen hallituksen jäsen
Saundersfoot
Cymru (Wales)
…”Suomella tulee aina olla hyvät suhteet kaikkiin naapurivaltoihinsa, ja jos vihollisuuuksia on pakko olla, ne on syytä hankkia merten takaa.”
Tämä virke tulisi hakata kultakirjaimin Eduskuntatalon seinään…
Valitettavasti Mauno Koivisto on väärä henkilö mikäli etsimme ulkopoliittista viisautta menneisyydestä. Hänen kaudellaan aloitettiin politiikat, jotka johtivat nykyiseen poliittiseen ja taloudelliseen katastrofiin. Ensin annettiin yksityisille mahdollisuus hankkia lainaa ulkomailta, mikä johti 1990-luvun alun lamaan. Se puolestaan hoidettiin päin p-tä siten että valtion velka nousi tähtitieteelliselle tasolle. Suurin töppäys oli kuitenkin liittymishakemus Euroopan unioniin, mikä tarkoitti 180 asteen käännöstä ulkopolitiikassa.
Itse en ihan ymmärrä, mutta tajuaako joku, onko huithapelia edes toivoa Suomen asemaa käsiteltävän Yhdysvaltojen ja Venäjän keskusteluissa. Luulisi, että Yhdysvallat voi halutessaan vaikuttaa ainakin DCA-sopimukseen, mutta myös Naton läsnäoloon Suomessa. Jos sovittaisiin aserajoituksista, se olisi tietenkin joka suhteessa edullista niin Suomelle kuin Venäjälle ja laajemminkin.
Alkaa kohta naurattamaan tämä ns. rauhanneuvottelu, jossa rauhasta neuvottelevat vain keskenään sodan aloittajat.
Venäjälle ehdotellaan sitä ja tätä. No, Putin päättää koska vihelletään pilliin sodan lopettamiseksi. Taitaa mennä vielä kotvasen aikaa ja sinä aikana ennättää kuolla kymmeniätuhansia ukrainalaisia ja myös venäläisiä, tosin pieni määrä.
Näiden kuolleiden sotilaiden lesket ja perheet voisivat mennä pitämään mekkalaa Zelenskyn toimiston eteen.
Jossain mielessä voisi myös ajatella, että NATOn kadotessa tai kuihtuessa rahoituksen puutteeseen, Euroopassa kehittyy sen tilalle Euroopan War Wanting Coalition ”EW-WC”, johon tähtäävä hihhulointi on parasta vauhtia käynnissä myös Suomessa.
” Naton huippukokouksessa Walesissa (2014) Yhdistynyt kuningaskunta perusti pienen NATO:n NATO:n – Joint Expeditionary Force (JEF). Se koostui Tanskasta, Virosta, Suomesta, Islannista, Latviasta, Liettuasta, Norjasta, Alankomaista ja Ruotsista, ja se oli Britannian komennossa”.
”Nyt 5. marraskuuta 2025 Yhdistynyt kuningaskunta liitti Ukrainan tähän yhteiseen ekspeditiojoukkoon (JEF), vaikka se ei ole Naton jäsen”.
https://www.voltairenet.org/article223283.html
Ei vaikuta todellakaan ett rauha olisi näköpiirissä. Sodan jatkamisen Ukrainassa on myös
laskettu olevan huomattavasti halvempi ratkaisu Euroopan uniolle.
Että sillä lailla…Kiitos linkistä!
”Erityisen huonoa paperissa on eksplisiitti paluu ns. Monroen doktriiniin, missä Yhdysvallat haluaa ottaa ohjakset käsiinsä koko läntisen pallonpuoliskon osalta.”
Tähän myös kiinnittyi huomioini. Kysymys on täysin selkeästi etupiirijaosta, josaa esim. Etelä-Ameriikalta ei kysytä mitään. Huom! BRICS maa Brasilia, ja nykyiset viritykset Venezuelan suhteen. Strategiajulkaisu pitää sisällään muitakin tavoitteitaan ristiriitaisia pyrkimyksiä.
Kun toistetaan ilmaisua ”America First” näissä yhteyksissä, niin tarkoitettaneen käytännössä sitä, että etupiirialueella USA:llä pitää olla dominanssi, joka sitten hankitaan tavalla tai toisella. Tässä valossa rauhanponnisteluihin viittaaminen olisi lähinnä ”lipserviisiä”, koska kaikki eivät ole samaa mieltä ko. asioista.
Epämääräiseksi maantieteeltään jää käsite ”Western Hemisphere”. Edellisen valossa ymmärrämme kaiketi, että alue käsittää Greenwichin 0-meridiaanista alkaen, 180° läntistä pituutta, jolloin puolipalloon kuuluvat mm. Islanti, Grönlanti ja Kanada kalottialueineen, sekä Pohjois Amerikan manner aina Beringin salmeen asti. Etelä-Ameriikka nyt vain sattuu olemaan samalla puoliskolla. Tämän puolipallon ulkopuolelle jäisivät maantieteellisesti sitten koko Skandinavia, Huippuvuoret ja suuri osa Euroopan maista, kuten myös suurin osa Afrikan mannerta Lähi-Idän öljyvaltioineen, joista julkaisussa oli kyllä mainintoja. Jos läntisen puolipallon raja siirtyy Greenwichistä 60° itään toisen ääripään pysyessä edelleen Beringin salmessa, niin mukaan saadaan koko Eurooppa, melkein koko Afrikan manner osa Barentsin alueesta, osa Novaja Zemlyasta ja Kaspian meren ympäristön öljyvaltiot, joiden osalta ”Hegemooni” on osoittanut pysyviä intressejä. Siis missä ovat tämän läntisen ”puolipallon” siis ”Western Hemisphere” alueen maantieteelliset rajat, ja puolipallosta kun puhutaan, niin siirtyvätkö ne sitten Beringin salmesta 60° itään, samalla kuin siirtyvät Euroopassa, vai poistuuko ”Hegemooni” Natoineen Euroopasta, ja jättää kentän rauhanomaisille ratkaisuille, joihin asiakirjassa viitataan.
Ilolla on myös tervehdittävä asiakirjan sisältämiä kannanottoja Euroopan Unionin osalta. Olisiko Elon Muskin viimeisin töräytys jossa myös Henna Virkkunen on päässyt maailman julkisuuteen, jotenkin ennakoivaa tulevaisuutta Euroopan Unionille, jota myös ko. Strategia-asiakirja uumoilee. Oli miten oli, Brysselin ja Strassburgin byrokraatit ovat aivan vääriä tahoja määräämään siitä, miten meidän esimerkiksi Suomessa tulee elää ja olla. Tämän päivän tilanne Suomessa ja joko Euroopassa on siitä paras indikaatio. Tähän liittyen Suomen perustuslakia tulisi tässä suhteessa oleellisilta osilta tarkistaa, ja tehdä tarvittavat korjaukset.
”Tietolähteeni” mukaan asia tulkittiin niin, että Pohjois-, Väli-, ja Eteläamerikka muodostivat USA:n etupiirin. Vaikka kyseisen opin julkistamisajankohdan kilpailuasetelma maailman herruudesta poikkeaa ymmärrettävästi nykyisestä, niin maantieteelliset rajat ovat kutakuinkin samat.
https://en.wikipedia.org/wiki/Monroe_Doctrine
Olisi mielenkiintoista tietää tämän dokumentin laatijatiimi. Trumpin ministereistä kukaan, eikä hänen ympärillään hyörivä camarilla ole voinut olla mukana. Tämähän on puukonisku uuskonservatiivien selkään. Tosin kyseessä on vain paperi muiden joukossa, eikä velvoita suunnanmuutokseen.
Saa nähdä kuinka monta kertaa Zelensky vielä lentää Trumpin juttusille. Nyt oli Englannissa saamassa uusia ohjeita tältä trion johdolta. Seuraavaksi viemään terkkuja Trumpille.
Odotan koska Trmpilta menee hermot ja potkaisee klovnin pihalle. Putinilta ei mene hermot, joka päivä rintama etenee ja Odessa lähenee.
Nyt vain odotellaan sitä, että Zelensky saa potkun perseeseen tai kuulan kalloon.
Kuulostaa hyvältä Euroopan osalta, mutta suhtaudun varauksella paperin anatamiin odotuksiin. Paperilla strategia on sama kuin käytäntö, mutta käytännössä ne voivat olla erilaisia. Trumpilla on vielä välit selvittämättä turvallisuusorganisaatioiden (deep state) kanssa. Ne katsovat tehtäväkseen vastata Yhdysvaltain turvallisuudesta silloinkin, kun poliittisien päättäjien koetaan vaarantavan sen, olivat ne sitten republikaaneja tai demokraatteja (Kennedy). Uskoani vahvistaisi, jos Yhdysvallat jäädyttää DCA-sopimusten mukaisten tukikohtien kehittämisen.
Uskottavuutta toki lisää muuta maailmaa koskevien pelottavien lausumien avoimuus. Kiina julistetaan päävastustajaksi ja läntinen pallonpuolisko Yhdysvaltain etupiiriksi, jonne muilla ei ole asiaa. Miksi Kiina ei voisi olla vain kilpailija tai jopa yhteistyökumppani?
”Uskoani vahvistaisi, jos Yhdysvallat jäädyttää DCA-sopimusten mukaisten tukikohtien kehittämisen.”
Liekö ”deep state” aikanaan suunnutellut tuon oivallisen DCA-sopimusjärjestelmän, jonka ”suojassa” päästään pois NATO-riipasta, vaikakin se on ollut USA:lle oiva työkalu kokop 2. maailmansodan jällkeisen ajan. Sillä Yhdysvallat voi vapaasti hoitaa strategisia tavoitteitaan Euroopassa ilman NATOssa mahdollisesti esiintyneitä ”soraääniä.
Niin, Naton mahdollinen hajoaminenkaan ei pelasta meitä Yhdysvaltain kuristusotteesta, koska pölvästit menivät tekemään USA:n kanssa tämän äärimmäisen anteliaan DCA-sopimuksen, jossa ei kielletä edes ydinaseiden tuomista Suomeen. Esim. Filippiinit neuvotteli fiksummin: niillä on myös DCA, mutta heidän sopimuksessaan kielletään ydinaseiden tuonti Filippiineille.
Lisäys: ja Suomi vastaa kaikista amerikkalaisten tukikohtien rakennuskustannuksista. Köyhässä Filippiinien valtiossa sentään USA maksoi ne. Mutta ei Suomikaan enää kovin rikas ole.
Pascal Lottazin perusteltu puheenvuoro, että mikään ei muutu.
https://youtu.be/zu9sQF7d0RI?si=ALVpd2AbJCIkeH2T
Kiitos linkistä!
Euroopassa on tällä hetkellä kolme tuholaismaata, Saksa, Ranska ja Britannia. Sitten tulee nämä perseennuolijavaltiot kuten Baltian maat, Skandinavian maat ja muutama muu. Näiden maiden johtajat pelkäävät ei niinkään maidensa romahtamista, vaan omaa henkilökohtaista epäonnistumista ja häpeää ja poliittista tappiota. Stubbin esiintulot ja kommentit ovat juuri sitä. Paras olisi ottaa ja häippästä ennen viran päättymistä, muuten joutuu siunaamaan Suomen konkurssihakemuksen.
Nämä kaikki hölmöläiset olivat mukana Joe Biden kanssa suunnitelmassa Venäjän kaatamiseksi. Jokaiselle oli luvattu suuria voittoja ja palkintoja. Mutta kuinka kävikään, kaik’ män, eikä piisannakkaan.
”Ehkä Yhdysvaltain suurlähetystökin voisi opastaa Suomen hallitusta, että uusi aika on koittanut. Ja sen jälkeen uutta ajattelua edustavia päättäjiä etsimään! Vanha kaarti on möhläyksensä tehnyt ja saa mennä. Vastakkainasettelua ajaneita takinkääntäjiä ei tarvita.”
Olipas hyvin sanottu. Joidenkin takissa ei edes ole enää freesiä kääntöpuolta.
Suomessa TP Stubb ei osu liikkuvaan palloon, ja siksi pelaa golfia siinä uskossa, että kupissa oleva pallo pysyy aina siinä.. Tästä voi sitten jokainen vetää omat johtopäätöksensä sen lisäksi, mitä Jan Nybondas kirjoituksensa lopuksi veti yhteen.
”Pyrkivätkö demokraatit mitätöimään uudet linjaukset. Näin varmasti Euroopan mahtihenkilöt toivovat.”
Esitin tässä taannoin, että Venäjän kannattaa päästä rauhaan Ukrainassa ennen Trumpin kauden loppumista ja että mahtavatko Euroopan sotaintoiset yrittää pitkittää konfliktia kunnes Yhdysvaltoihin saataisiin presidentiksi Trumpia russofobisempi demokraatti. Luultavasti ja toivottavasti kukaan ei ainakaan enää noin suunnittele (eikä Venäjälläkään ole tarvetta tuon asian takia kiirehtiä), koska uusi presidentti aloittanee vasta vuonna 2030.
Myös EU:n kannattaisi tietysti omaksua uusi – ystävällinen – linjaus Venäjää ja Kiinaa kohtaan. Se ei kylläkään olisi Yhdysvaltojen mieleen tai eduksi, mutta palauttaisi Eurooppaan hyvinvointia sekä hyväntahtoisuuden ja turvallisuuden ilmapiiriä. Siirryttäisiin turhasta ja vahingollisesta vastakkainasettelusta etsimään kanssakäymistä ja yhteisiä etuja.
Arvelen, että Venäjä ei sen kummemmin pidä kiirettä, vaan ”jauhaa” rauhassa Ukrainan armeijan hienoksi. Sen voittoa ei mikään voi enää estää. Venäjä odottelee rauhassa, kuka/ketkä istuutuvat pöydän vastakkaiselle puolelle. Rauhansopimuksen ”hieronta” kestänee kuukausia, tai jopa vuosia….
Pelkään pahoin, että Suomessa kansan tahto näkyy politiikassa. Tuskin kansa itse haluaa ruveta sotimaan, mutta kannattaa ukrainalaisten uhraamista; pääasia että Venäjä kärsii tavalla tai toisella. Toisaalta siinä mielessä kansan tahto ei toteudu politiikassa, että jos kansa olisi hyvin perillä Ukrainan kriisin taustoista ja syistä, merkittävän iso osa kansasta – ehkä jopa enemmistö – ei kannattaisi Ukrainan tukemista sotatoimissaan.
Vaikea sanoa, olisivatko suomalaiset alusta alkaen kannattaneet kaikkia rauhaan tähtääviä ponnisteluja, jos olisivat tosiaan olleet naapuriseuralaisten tavoin tietoisia asioista. Ehkä puolet kansasta olisi ryhtynyt kannattamaan rauhaa, mutta toinen puoli olisi russofobiassaan ja lännen ylivaltaideologiansa sokaisemana kannattanut kaikesta tiedostaan huolimatta sitä politiikkaa, jota juurikin on harjoitettu.
”Suomessa voitaisiin aloittaa siitä, että tekosyin suljettu itäraja avattaisiin niin pian kuin mahdollista. Jos ei muuten onnistu niin vaikkapa vetoamalla tähän strategiapaperiin. Ehkä Yhdysvaltain suurlähetystökin voisi opastaa Suomen hallitusta, että uusi aika on koittanut.
Voisoiko tämä olla Naapuriseuran ”tiekartta” ? Ei muuta kuin lähetystö USA:n suurlähetystöön!
Kannatan ideaa.
Kuin myös !