Toivotan hyvää joulua kaikille naapuriseuralaisille, samoin kaikille ihmisille Suomen rajojen sisällä ja ulkopuolella.
Me eri maiden kansalaiset olemme rauhan puolella, sotaa ja vihaa vastaan. Ainakin enemmistö meistä. Sodan todellisuus ja suursodan uhka on kuitenkin päällämme. Sen aiheuttavat johtajamme, erityisesti Euroopan johtajat, joiden mielestä vain suuri sota Venäjän luhistamiseksi toisi onnen.
***
Suomi on romahtamassa sekä taloudellisesti että ulkopoliittisesti. On outoa, ettei tasavaltamme presidentti puhumattakaan pääministeristä ja ulkoministeristä tunnu käsittävän, mitä maata he johtavat – että Suomi on pikkuinen postimerkki Venäjän luonteisnurkassa, ja että viisainta olisi elää siipiensä ja kykyjensä mukaisesti.
Samaan aikaan, kun Saksan liittokansleri puuhaa yhteenottoa Venäjän kanssa tukenansa Britannian olematon pääministeri ja sinne tänne uuden hallituskriisin ja vallan menettämisen pelossa huojahteleva Ranskan presidentti, Suomi esiintyy sotilasmahtina, syyttä suotta, omaksi turmiokseen.
Suomi voisi olla rauhan mahti, mutta sitä se ei tahdo.
***
Neuvottelut rauhasta Ukrainan sodassa ovat jumissa. Läntiset asiantuntijat kautta linjan sanovat, ettei Venäjä tule tinkimään vaatimuksistaan. ”Länsi” ei tätä käsitä. Neuvotteluissa puhutaan turvatakuista Ukrainalle, mutta ei sanallakaan siitä, että myös Venäjä tarvitsee takeet omasta turvallisuudestaan.
Sodan alkusyytä ei tunnusteta. Lähihistorian suurin erehdys oli hajoavan ja sitten jo hajonneen Neuvostoliiton sopimus, jossa se myöntyi Saksojen yhdistymiseen ehdolla, ettei Nato laajene sen rajoille. Saksat yhdistyivät, mutta Nato laajeni laajenemistaan. Länsi petti Neuvostoliiton/Venäjän. Yhdysvallat uskoi koko maailman kattavaan hegemoniaansa, siis että se voi tehdä missä tahansa mitä tahansa, viskoa epämieluisia hallituksia sivuun, tappaa ja tuhota ketä ja mitä hyvänsä, jos sen omat edut ovat vaarassa.
Kerta toisensa jälkeen USA on määritellyt säännöt, joita kaikkien on noudatettava. ”Sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys” tarkoittaa sitä, että Yhdysvallat muuttaa sääntöjä, milloin ja miten tahtoo.
Se aika on nyt ohi. Venäjä, Kiina, Intia ja muut Brics-valtiot ovat luoneet vastavoiman, joka kykenee tehokkaisiin vastatoimiin. Kun Eurooppa joutui tyytymään yhteisvelkaan Ukrainan pelastamiseksi kykenemättä varastamaan Venäjän jäädytettyjä varoja, vastapuoli on konfiskoinut lännen omaisuutta aivan riittävästi. Tätä tosiasiaa valtavirtamediamme ei kerro.
***
Ukrainan sota ei ole päättymässä lähiaikoina. Länsi ei ymmärrä, ettei Venäjä tingi turvallisuudestaan. Ja Saksa haluaa revanssin, kuten aikanaan Versaillesin katkeran rauhan jälkeen. Olemme suuren sodan eteisessä, ehkäpä jopa kynnyksellä: Nato vastaan Venäjä.
Onneton Suomi on kahlinnut itsensä Yhdysvaltain/Naton liekaan. Jos ja kun siitä ei irtauduta, kohtalomme on kauhea.
Pieni toivon pilkahdus on tasavallan presidentin asenne. Hän on hokenut Amerikka-uskoaan ja että Venäjä tottelee vain voimaa, luottaen liittolaisuuden USA:n ja Naton kanssa riittävän. Mutta taannoin Washingtonissa Alexander Stubb väläytti yhtäkkiä ajatusta, että Suomen malli toisen maailmansodan päättyessä voisi toimia myös Ukrainassa: rauha ja alueluovutukset.
Stubbia kritisoitiin, enkä ole varma, oliko hänen esityksensä vahinko, toivon että ei. Ja vähän uskonkin, koska Stubb on toistellut näkemystään. Usko Amerikkaan horjuu, ja samaan aikaan Suomen media, joka on viimeiset 10 vuotta keskittynyt Vladimir Putinin mustaamiseen, mustaa nyt myös Donald Trumpia, ylintä ystäväämme, johon ei kuulemma voi luottaa. Totta, ei voikaan, mutta Trump saattaa kaikista omituisuuksistaan huolimatta olla suuren sodan esto, tehdä diilit, joilla aseet vaikenevat.
Suomessa ei välttämättä tarvita vallankumousta, kaikkien poliittisten johtajien vaihtamista. On mahdollista, että mieli muuttuu – pakon ja tosiasioiden edessä. Toivokaamme sitä, kunniallista nöyrtymistä.
***
Perustin Naapuriseuran tasan kolme vuotta sitten vastalauseena suomalaisen median russofobialle ja Suomen ulkopolitiikan täyskäännökselle. En tiedä, olemmeko saaneet mitään aikaiseksi, mutta ainakin piirissämme on jo tuhansia ihmisiä, jotka jakavat perusnäkemyksen: ”Suomella tulee olla hyvät suhteet kaikkiin naapureihinsa.”
Naapuriseuran linja on pysynyt samana. Olen siihen tyytyväinen ja iloinen, että Naapuriseuran Sanomissa käydään nykyisin avointa ja syvällistä keskustelua Suomen ulkopolitiikasta ja maan tilanteesta. Parempaa kuin valtavirtamediassa.
Uskon, että seuralla on yhä tehtävänsä ja tarkoituksensa. Ja siinä uskossa toivotan kaikille rauhan joulua, rauhan ja toivon juhlapäiviä.
17 kommenttia julkaisuun “RAUHAN JA TOIVON JOULU KAIKESTA HUOLIMATTA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mauno kirjoitti Rauhan ja Toivon Joulusta, ja nyt ja hyvä niin. Moni on sitä ajatusta kannattanut. Sellaista Joulua minäkin toivoisin tulevaksi, -olen aina toivonut. Näin Joulun jälkeen voinee kai lasusua jotain Joulun jälkeisiä mietteitä. Kakarana -50-luvulla en vielä ymmärtänyt kaikkea sitä, mitä näin ja koin sen ajan Suomessa, ja miksi. Nyt myöhemmin tietysti, asiat ovat selvinneet, ja aikuistumisen saatossa ymmärryksen taso on hieman kasvanut. Ajatus kansainvälisine sopimuksineen toisen maailmansodan jälkisaatossa, ”että ei koskaan enää tällaista”, lopultakin näkisi tulevaisuuden, oli se, mihin tulisi pyrkiä. Se oli se aatteellinen johtonuora, jonka näin hyvänä tulevaisuuden kuvana, ja jossa hengessä itsekin olen pyrkinyt elämään. Kun nyt katsotaan mitä Suomen nykyjohdon näpelöinti pelipuikoissa ilman kansallista intressiä ja tervettä järjen käyttöä on saanut aikaan kaikkine liittoutumisineen, unioinisoitumisineen, ja ristiriitojen rakentamisineen, niin ainoa asia minkä voi varmuudella todeta on, että päin persettä on mennyt kaikilla mahdollisilla osa-alueilla eri tasoineen. Euroopan unioni, jota aikanaan markkinoitiin suomalaisille Euroopan rauhan takaajana, on nyt sotahullujen saturoima mielisairaala, ”jossa potilaat ovat johdossa”, kuten on joskus sanottu. Siinä Suomen halukashallinto on innokkaasti mukana. Joitain poikkeuksiakin siitä tietysti on. Suomesta on tämän kehityksen myötä tullut konkurssipesä ja roskalaatikko, jonka johdossa on joukkio, joiden aivotoiminnan yhteisenä tunnusmerkkinä on ”sairastunut mieli”, ja terveen inhimillisen järjenkäytön puute. Sen tilalla on nyt aktit EU-keskusjohdon ja muiden russofobien liekanarusssa. Miksi ”sairas mieli”? Siksi koska parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut. Tuleeko vielä olemaan?, -en tiedä. Näillä näkymillä näyttää aika huonolta. Maailma muuttuu nopeata tahtia, mutta Suomen poliittinen johto elää vielä kivikaudessa ja siinä uskossa, että Euroopan Kuppa-Unioni ja Nato ne vasta tuottavat kaikkea tulevaisuuden hyvää.
Joulun alun kirjoituksessaan Mauno herätteli toivonkipinää TP Stubbin puheiden sävyn johdosta: ”Suomen malli” Ukrainan johtokehykseksi nyt vallitsevassa tilanteessa. Sitähän TP Stubb on esittänyt maailmalla muiden hourailujensa lisäksi.. Mikä siis oli Suomen tie? Se, jolla oli tarvittavat resurssit näytti, että näin tässä nyt mennään ja tämä hiekkalaatikko pannaan nyt järjestykseen. Eräät läntiset ”tekopyhäköt”, samat tahot jotka nytkin yrittävät ylläpitää kriisiä Ukrainassa, ja yrittivät samaa myös Suomen talvisodan pitkittämiseksi, pesivät onnistuneesti Pariisin rauhanteon yhteydessä pärstänsä. Suomi menetti alueitaan, mutta sai kuitenkin hyvät kaupalliset sopimukset naapurinsa kanssa lopuksi, jotka mahdollistivat tulevaisuuden hyvinvoinnin. Strategiaa? Oppiko Suomi siitä yhtään mitään? Nykytapahtumien valossa näyttää siltä, että ei oppinut. Nuijat vaan toistavat samaa virhettä uudestaan muuttuneissa olosuhteissa, uuden päättäjäsukupolven voimin ja kuten uskovat jopa paremman lopputuloksen odotuksissa. Kenen intressi se on? Tarkoittiko TP Stubb tätä? En minä vaan tiedä, ehkäpä TP Stubb itse tietää. Suomen historiaan liittyvien väitteidensä perusteella vaikuttaa siltä että hän ei itsekään oikein tiedä. Voisiko ajatella, että hän olisi nähnyt kehityksen kulun, vai olisiko joku viisaampi sen hänelle kertonut? Voidaan myös kysyä onko hänellä opinnollisten ja kenties aviollisen historiansa ja muiden epämääräisiksi nimettävien kytkyntöjensä johdosta resursseja tai tarvittavaa henkistä potentiaalia voida tietää, ymmärtää ja ajaa toiminnan asteelle mitään Suomen kansallisten intressien mukaista aatetta yli globalististen ajatusten, halusi hän itse sitten mitä hyvänsä. Itse olen sitä mieltä, että ei ole. Sama koskee muun hallintomme mahdollisia edesottamuksia tulevaisuudessa. Miksi näin? Näkemykseni mukaan nykyjohdon nöyrtyminen, ja lusikan ottaminen nk. ”kauniiseen käteen”. ei yksinkertaisesti ole mahdollista liekaa nykivien taustavoimien intressien ja ko. porukkaan satsattujen odotusten vuoksi. Tässä valossa ruodusta poikkeaminen muodostuu vallitsevissa kehyksissä pian eksistentiaaliseksi kysymykseksi. Siksi heidän on jatkettava samaa linjaa, meni sitten syteen tai saveen. Siis lisää samanlaista jo koettua skeidaa on näissä nykykehyksissä odotettavissa. Tästä syystä ei ole perusteltua ajatella, että samat naamat edeltäjineen, jotka nyt ovat saaneet katastrofin aikaan voisivat enää olla käytettävissä tarpeellisten korjausliikkeiden suorittamiseksi. Toisekseen, -luottamuksen voi menettää vain kerran. Mikä siis panisi ajattelemaan, että näillä naapurin silmissä on mitään luottostatusta? Mikä panisi ajettelemaan, että sitä myöskään muilla tahoilla olisi? Jokainen varmaan ymmärtää miksi.
Hei
Viisaita sanoja Maunolta.
Sota pitää lopettaa nyt, heti, välittömästi. Turha tapattaa rohkeita ukrainalaisia toivottomassa kahakassa, joka oli jo ennalta selvä lopputulemaltaan. Kiovan koomikko kavereineen on jo miljardeja euroja varastanut ja tapattanut siksi kansalaisiaan. Nyt kansantribunaali tms. voisi hoitaa loppuratkaisun; lyhtytolppa, köyttä, koomikko ja kumppanit tilille tekosistaan, voimia omaisille.
Putin hoitanee kyllä asian, mutta säälittää nämä harhaanjohdetut ja huijatut ukrainalaiset perheineen.
Mekin olemme tärvänneet sinne n. neljä miljardia euroa Suomen verorahoja, nuoleskelleet huijarikoomikkoa, tehneet kansastamme akuankkoja. Olisi niillä euroilla ollut käyttöä kotimaassakin.
Kaikkea parasta Naapuriseuralle, ja hyvää alkavaa vuotta.
Iso J
Kiitos Naapuriseura!
Rauhaisaa mieltä ja toivoa paremmasta uudesta vuodesta 2026!
Toivossa on Hyvä elää! 🙂
Vähän venäläistä huumoria tähän väliin, RT:n jouluvideo ”Christmas Eve Somewhere in Europe”.
https://x.com/stevenarra/status/2003904420346843264
Uusi vuosi? Kyllä kiitos! Toivon parempia aikoja meille kaikille! Toivotan kaikille naapuriseuralaisille hyvää Joulua ja rauhallista uutta vuotta 2026.
Rauhallista Joulua Kaikille!
Toivon multipolaarisen vallan rauhoittavan maailman tilanteen tavallisen ihmisen eduksi….
”Britannian olematon pääministeri”… Niinpä. Starmeria on vaikea erottaa tapetista, ja hän näyttää usein kokouksissa poissaolevalta kuin miettisi, jäikö kotona liesi päälle.
Kaikille Naapuriseuran kirjoittajille ja lukijoille Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta 2026 !
Suomen poliittisille päättäjille Stubb, Orpo, Valtonen, Häkkänen, Purra on Synkkää Joulua ja Vielä Synkempää Uutta Vuotta 2026 ! Ukrainan ns. komentajalle Zelenskylle toivon Viimeistä Joulua Ukrainassa ja Synkkääkin Synkempää Ensi Vuotta 2026 !
Kaikille venäläisille Hyvää Joulua ja olkaa onnellisia, että saitte näin viisaan presidentin Vladimir Putinin hallintoonne.
Toivoo
Toinen Kaenae
Kyllä, meidän kaikkien joulu, Rauhan ja Toivonkin, toki.
Toivon Rauhaa voi häiritä mahdolliset kirput, joilla on Toivossa hyvä elää, mutta jotka viimeistään joulusaunassa haluavat vaihtaa paikkaa, jos selviävät löylyistä hengissä.
Viimeistään Rauhan pestessä Toivon kuontalon, ja huuhtoessa sen runsaalla vedellä, kirput saavat opetella uimaan ja tutustua viemärisukelluksen saloihin.
Vaikka sanotaankin, että joukossa tyhmyys tiivistyy, minkä voi todeta, jos on jostain syystä päätynyt tavarataloon joulusesongin aikaan, niin harva Jouko ottaa siitä itseensä, he kun ovat tottuneet suomenkielen kummallisuuksiin.
Urpot, Uunot,Taunot ja Tanelit voivat hekin viettää joulua myös Rauhassa, jos sellainen frouva on sattunut kohdalle, kunhan se ei ole Toivon. Jos näin on, kyytiä saa muutkin kuin kirput.
Jouluna Usko on lapsille tärkeä, varsinkin, jos se on isä tai joulupukki. Uskon pukkiin menetettyään heille jää vielä uskomattoman kiva isi, jonka usko joulukinkkuun on kyltymätön.
Kauno, Kauko, sielu, kaipuu. Joskus vanhemmat saattavat antaa lapselleen sukunimeen stemmaavan etunimen, jonka yhdistelmän äkkääminen voi viedä yli kolme vuosikymmentä, kuten Seilurin.
Kyllä, seilaahan seiluri. Kake oli hyvä jäbä, saattaa olla vieläkin. Työmaan nokkamies, muttei nokkava.
Vanhemmiten kaikki haalistuu, menettää merkitystään. Joulu, uusi vuosi, pääsiäinen, vappu, helluntai, juhannus. Samaa huttua vuodesta toiseen, kiihtyvällä tahdilla.
Vaikka joulu olisi illuusio, niin ei anneta sen häiritä. Usko, toivo, rakasta.
Hyvää Joulua kaikillen.
”Vaikka joulu olisi illuusio, niin ei anneta sen häiritä. Usko, toivo, rakasta”/rakkaus ja suurin niistä on rakkaus.
Jouluko illuusio? Ihmeellinen illuusio joka kuitenkin on säilynyt yli kaksituhatta vuotta samana. Nytkin vietämme
joulua vaikka olemme sodassa itänaapurimme kanssa. Venäjän näkemystä maastamme näin joulurauhan keskellä mietityttää, mutta mielen rauhan voi säilyttää kun asettaa kaiken suurempaan kehykseen, maailmankaikkeuteen ja sen kosmiseen voimaan.
Venäjä näkee Suomen nykytilanteen oikeudettomana: ” Liityttyään Natoon Suomi palasi itse asiassa lailliseen sotatilaan Venäjän kanssa Pariisin rauhansopimuksen 1947 artiklan 13 rikkomisen vuoksi. Lännessä kirjoitetaan paljon Venäjän korvauksista Ukrainan konfliktin vuoksi. Mutta oikeudellisesta näkökulmasta juuri Suomi on lähimpänä korvauksia – Venäjän hyväksi. Ja tämä on vanhojen tekojen vuoksi – liittoutumisesta Hitlerin Saksan kanssa toisessa maailmansodassa”.
Источник: https://russtrat.ru/comments/1766502841-13195
Asiasta on moneen kertaan ja myöskin tällä sivustolla keskusteltu. Silti kysymys
Hyvää Joulua meille kaikille! Jospa se rauha vihdoin koittaisi tulevana vuonna.
”Olen lukenut Vihavaisen russofobiaa käsittelevän kirjan joskus monta vuotta sitten. Siinä oli muistaakseni paljon (luultavasti oikeaa) asiaa, mutta siinä paistoi mielestäni myös Vihavaisen oma jonkinasteinen russofobia. Ehkä samaan tapaan kuin Arvo Tuomisella.
Venäjä-mielisyys on tärkeä asia pohdittavaksi. Mielestäni (ja itselläni) se on sitä, että suhtautuu Venäjään ja venäläisiin sekä venäläiseen kulttuuriin samalla tavalla kuin muihin maihin ja kansoihin eli lähtökohtaisesti ystävällisesti ja hyväksyvästi ymmärtäen. Ymmärtäen myös sen, että kaikkialla – myös Venäjällä – on sekä ihania että ilkeitä ihmisiä, rikollisuutta, monia ongelmia, jne.
”Perustin Naapuriseuran tasan kolme vuotta sitten vastalauseena suomalaisen median russofobialle ja Suomen ulkopolitiikan täyskäännökselle.” En usko, että työ olisi mennyt hukkaan. Tai jos kaikki menee silti päin (Karjalan) mäntyä, niin Naapuriseuralla on sikäli syytä tyytyväisyyteen, että on ainakin yritetty estää Suomen katastrofi.
Osa russofoobikoista perustaa Venäjä-vihamielisen asenteensa tietoisiin valheisiin ja totuudesta vaikenemisiin. He arvatenkin vihaavat Venäjää ja venäläisiä elämänsä loppuun asti. Mutta Venäjä-vihaan harhautettujen on tärkeää löytää jostain myös totuuden ääntä. Ehkä he jonain päivänä pääsevät harhoistaan ja pystyvät tai suostuvat katsomaan asioita myös Venäjän ja venäläisten näkökulmasta.
Sorry. Tuohon lipsahti kaksi ylimääräistä kappaletta jostain aiemmasta kommentistani, kappaleet kaksi ja kolme.
Hyvää joulua kaikille jotka tovovat sodan loppuvan.
Kiitos. Minun motiivini seurata näitä asioita on Suomen välttyminen sodalta. Oletukseni on ollut, että monet päättäjämmekään eivät ole selvillä Ukrainan kriisin taustoista tai eivät ainakaan muista niitä, mutta kannattaisivat rauhaa ilman vihanpitoa, jos tietäisivät tai muistaisivat. Toivottomia ovat ne, jotka tuntevat asiat, mutta silti vihaavat Venäjää ja venäläisiä.
”Osa russofoobikoista perustaa Venäjä-vihamielisen asenteensa tietoisiin valheisiin ja totuudesta vaikenemisiin. He arvatenkin vihaavat Venäjää ja venäläisiä elämänsä loppuun asti. Mutta Venäjä-vihaan harhautettujen on tärkeää löytää jostain myös totuuden ääntä. Ehkä he jonain päivänä pääsevät harhoistaan ja pystyvät tai suostuvat katsomaan asioita myös Venäjän ja venäläisten näkökulmasta.”
Sveitsiläinen lehtimies/poliitikko Guy Mettan on kirjoittanurt kirjan eurooppalaisen ryssävihan syntyhistoriasta. Hänen keskustelunsa Pascal Lottaz`in kanssa läytyy allaolevan linkin takaa..
https://www.youtube.com/watch?v=v3wXDgnB-nY
Kansalaiset on aivopesty, huumattu, hypnotisoitu ja höynäytetty russofobiaan ikuisesti valtiomuodosta riippumatta. Rähmällään olo pahan valtakuntaan tulee kohtuuttoman kalliiksi maksajille. Harva tunnustaa olevansa maksaja, jonka eduskunnan kokoonpano vahvistaa!!