Washingtonissa julkistettiin juuri joulun edellä aiemmin salattu muistio Venäjän presidentin Vladimir Putinin ja Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin keskusteluista vuonna 2008. Se paljastaa Venäjän varoittaneen Yhdysvaltoja Ukrainan Nato-jäsenyyden vaaroista jo silloin.
Kansallisen turvallisuuden arkisto – National Security Archive, joka toimii George Washingtonille nimetyn yliopiston yhteydessä – julkaisi tiistaina aikaisemmin salaisiksi leimattuja Yhdysvaltain hallituksen asiakirjoja Bushin ja Putinin neuvotteluista Sotshissa vuoden 2008 huhtikuussa.
Venäjän presidentti varoitti Bushia Ukrainan liittymisestä Natoon ja totesi, että jäsenyys voisi hajottaa Ukrainan. Kyse oli Putinin vastauksesta Bushin esittämään kysymykseen, miksi Venäjä vastustaa Ukrainan Nato-jäsenyyttä.
Putin muistutti huomattavan osan Ukrainan väestöstä pitävän Natoa vihamielisenä organisaationa. Venäjän presidentti esitti Bushille myös useita kysymyksiä Ukrainan Nato-jäsenyydestä. ”Miksi sen pitäisi liittyä? Mitä Ukrainan Nato-jäsenyys merkitsisi? Miten jäsenyys hyödyttäisi Natoa ja Yhdysvaltoja?”.
Putinin mielestä Nato-jäsenyyteen voisi olla vain yksi syy. Sillä haluttaisiin ”sementoida” Ukraina osaksi läntistä maailmaa. ”En pidä sitä oikeanlaisena logiikkana”, sanoi Putin todeten maan voivan hajota, koska Ukrainassa on alue, jonka väestö suhtautuu myönteisesti länteen ja alue, jonka väestö on venäläismielistä.
Putin totesi helmikuussa 2024 amerikkalaiselle toimittajalle Tucker Carlsonille antamassaan haastattelussa, että ”Bukarestin huippukokouksessa vuonna vuonna 2008 Nato julisti ovien olevan auki Ukrainalle ja Georgialle”. Putin muistutti Yhdysvaltojen silloin painostaneen muita Nato-maita hyväksymään sotilasliiton laajentaminen näillä kahdella maalla.
”Saksa ja Ranska näyttivät olevan sitä vastaan. Ja myös eräät muut Euroopan maat”, sanoi Putin huomauttaen myöhemmin käyneen ilmi ja myös hänelle kerrotun, että presidentti Bush painosti näitä maita. Venäjän presidentti totesi näiden Euroopan maiden edustajien kertoneen, että heitä painostettiin ja siksi heidän oli hyväksyttävä Bukarestin huippukokouksen kannanotto.
Samojen maiden edustajat sanoivat kuitenkin, ettei Ukraina ole pääsemässä Natoon. ”Tiedän teidän hyväksyneen sen vuonna 2008. Miksi jättäisitte hyväksymättä tulevaisuudessa”, kysyi Putin viitaten Nato-jäsenyyteen. Vastaukseksi Putinille sanottiin, että heitä painostettiin silloin. Putin kertoi kysyneensä, miksi Yhdysvallat ei sitten jälleen tulevaisuudessa painostaisi heitä ja miksi he eivät jälleen suostuisi sitä hyväksymään. Putin totesi Tucker Carlsonille pitävänsä tätä järjettömänä ja antoi ymmärtää Venäjän haluavan takeet siitä, ettei Ukrainasta tule Naton jäsentä.
Helmikuussa 2019 Ukrainan parlamentti hyväksyi maan perustuslakiin lisäyksiä, joilla sementoitiin Ukrainan tavoitteeksi Nato-jäsenyys.
14 kommenttia julkaisuun “Putin varoitti Yhdysvaltoja jo vuonna 2008”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Timo Hellenbergin ja Pekka Visurin kirja ”Tulilinja – Ukraina ja uusi maailmanjärjestys” on ihan OK, kuten nykyään sanotaan ja tarkoittaa ettei tarvitse repiä olemattomia hiuksia päästään sitä lukiessa. Joitain valtavirtaisia käsittämättömyyksiä se silti sisältää. Esimerkiksi, kirjan mukaan(s. 243-244) John Mearsheimerin käsityksen mukaan vuonna 2015 Ukrainan konfliktin kärjistymisen perussyy oli Naton itälaajentuminen ja oli turha syyttää Vladimir Putinia, koska kuka tahansa Venäjän johtaja olisi asettunut vastustamaan sotilasliiton tuloa Ukrainaan. Mearsheimer myös ennusti tilanteen kehittyvän sodaksi, jos Ukraina yritetään viedä Naton jäseneksi. Kirja jatkaa, että Mearsheimerin realistinen tulkinta korostaa suurvaltojen vaikutuspiirejä, jolloin sivuutetaan useita Ukrainan konfliktin ulottuvuuksia. Realistinen tulkinta olettaa, että Venäjän hyökkäys oli väistämätön reaktio Naton laajentumiseen ja vähättelee Ukrainan omaa toimijuutta ja suvereenia oikeutta päättää omasta ”turvallisuuspoliittisesta suuntautumisestaan”.
Eikö realistinen tulkinta kuitenkin ole oikea, koska sota syttyi? Se on pätevä samalla tavalla kuin jos tiede tai arkikokemus neuvoo olemaan työntämättä sormiaan kynttilän liekkiin. Idealistinen tai kenties arvopohjainen toimija sen sijaan työntää sormensa minne haluaa, koska hänellä on siihen oikeus. Lisäksi suvereenin oikeus sotilasliittoutua miten haluaa maailmassa jossa on muitakin, ei ole itsestään selvä. Tai jos tuollaisesta oikeudesta halutaan pitää kiinni, on hyväksyttävä turvallisuuden heikkeneminen ja kutsuttava liittoutumista muuksi kuin turvallisuuspolitiikaksi.
Edelleen kirja kertoo, että Biden nojasi päätöksissään liberaalin internationalismin ajatuksiin ja tuki Ukrainaa kamppailussa Venäjää vastaan ja ”siihen liittyi myös ajatus, että Yhdysvalloilla on yhä varaa puolustaa hegemoniaansa kaukaisillakin alueilla”.
Realistista käsitystä moitittiin suurvaltojen vaikutuspiirien korostamisesta, mutta vaihtoehtoinen ja irti todellisuudesta oleva, länsimaiden valitsema selitys on siis otettu juuri vaikutuspiirin puolustamisen ja laajentamisen perusteluksi.
Jos haluaa näin jälkikäteen päästä Ukrainan kriisin alkulähteille, niin mielestäni ”yksi on ylitse muiden”, Jaques Baud`in ”Operation-Z”…
”https://www.amazon.com/Operation-Z-Jacques-Baud/dp/2315010640”
Jos haluaa näin jälkikäteen päästä Ukrainan kriisin alkulähteille, niin mielestäni ”yksi on ylitse muiden”, Jaques Baud`in ”Operation-Z”…
https://www.amazon.com/Operation-Z-Jacques-Baud/dp/2315010640
Näin varmasti on, mutta itselläni jää englanninkieliset kirjat todennäköisesti lukematta, niin että ei kannata lähteä tilaamaan. Suomessa ei asiat suoraan kertovalle kirjalle varmastikaan löydy kustantajaa eikä paikkaa kirjakaupan hyllystä. Tuon Hellenberg-Visurin johdannossa on osuva lainaus brittiprofessori Richard Sakwan Taistelu Ukrainasta kirjasta vuodelta 2015:
”Miten eurooppalaiset ovat voineet päästää asiat tähän pisteeseen, kun niin moneen kertaan on vannottu, ettei koskaan enää? Euroopan asiat ovat olleet viimeksi näin pahasti sekaisin 1930-luvulla. Tärkeilevät typerykset matkivat toistensa korulauseita, ja media lietsoo täyttä sotaa. Malttia, harkintaa ja keskustelua vaativia ei ole kuunneltu vaan jopa solvattu, ja kehotukset terveen järjen käyttöön on paitsi ohitettu myös mitätöity. Ikään kuin maailma ei olisi oppinut mitään Euroopan kauheasta 1900-luvusta.”
Olipa osuva lainaus!!
Professori Richard Sakwa on todennäköisesti maailman paras Ukraina-asiantuntija. Hän on kuitenkin sinisilmäinen suhteessa lännen päättäjiin. Euroopan asiat ovat siinä pisteessä kuin ovat, koska Obaman-Bidenin hallinto ja sen eurooppalaiset vapaaehtoiset tai pakotetut myötäjuoksijat ovat ne ajaneet. Varovaisesta linjastaan huolimatta Sakwa pidätettiin lentokentällä palatessaan Iso-Britanniaan terroristilakien nojalla. Hänet tosin vapautettiin muutaman tunnin pelottelun jälkeen. Britanniassa on pidätetty useita henkilöitä terrorismilain nojalla. Syynä ollut kritiikki Gazan kansanmurhaa kohtaan.
”Häkkänen on sitä mieltä, että historia toistaa vaarallisella tavalla itseään: ”Suomi jäi tuolloin (rtoisen maailmansodan jälkeen) yksin voimiensa tunnossa olleen Neuvostoliiton kainaloon. Suomi pääsi pyristelemään irti vasta Neuvostoliiton hajottua ja Suomen liityttyä Euroopan unioniin ja sotilasliitto Natoon.”
Häkkäsen aikakin tulee vielä. Häkkänen ei vaan itse sitä vielä ymmärrä.
Ukraina on nyt pantu johonkin pakettiin osana kokonaisuutta. Sitä on täysin turha enää jauhaa. Samassa yhteydessä menivät myös EU-, ja Natoliimat.
Mielettömät uhraukset inhimillisessä mielessä on jälleen kerran kaadettu tavallisten ihmisten niskaan, univormussa tai ei, jotta kullitetuissa wc-pöntöissä aamupaskallaan istuvat perseenreijät voisivat edelleenkin hyvin.
Olen saanut sellaisen kuvan, että Venäjällä ei tässä vaiheessa ole enää mitään tarvetta perustella erikoisoperaatiotaan. Sen aika on jo ohi, sillä maailmalla leviää jo myös tosiasioihin perustuvaa uutisointia. ”Valheella on lyhyet jäljet”-sanonta tulee jälleen kokemusperusteisesti todistetuksi !
Tämäkin Venäjän pitkään tiedetty Nato-kanta todistaa monien muiden seikkojen ohella, että Ukrainan ongelmat ovat USA-Naton sekä Ukrainan natsihenkisten ja russofobisten voimien aiheuttamia – vieläpä tahallaan ja tarkoitushakuisesti. Pyrkimys oli epäilemättä kiristää Venäjän sotilaallista saartamista ja jopa tuhota Venäjä länsiliiton globaalin hegemonian vahvistamiseksi.
Suomen himokas antautuminen lännen Venäjä-vastaisen geopolitiikan pelinappulaksi (tosin mediapropagandan siivittämänä) on sekä tyhmää että vaarallista. Toivotaan nyt, että Yhdysvallat lopettaa kokonaan Venäjä-vastaiset hankkeensa, jolloin Naton eurooppalaisetkin sotahaukat menettävät terävimmät kyntensä. Ehkä Suomikin sitten joskus viimeisten joukossa viisastuu luopumaan perusteettomasta ryssävihastaan.
Miksi Euroopan maiden johtajat huutavat ja meuhkaavat Ukrainan sotaa Venäjän aiheuttamiseksi, vaikka varmasti tietävät totuuden? Sehän antaa vain ja ainoastaan näistä poliittisista johtajista tyhmän kuvan. Katsotaanpa ja mietitään Stubbia ja muita Suomen poliittisia johtajia, en jaksa uskoa, että eivät tietäisi totuutta asioista, tietävät varmasti, mutta haluaisivat totuuden olevan toinen. Eli on keksitty käsikirjoitus, että syyllinen onkin Venäjä. Ovat sen verran tyhmiä, että oma tyhmyys maksatetaan kansalla. Oma palkka tulee valheiden kautta.
Siltä se vaikuttaa. Varmaan kaikki perustuu propagandaan. Kansas on niin perusteellisesti aivopesty, ettei tarvitse olla tarkkana totuuksien kanssa eikä varsinkaan kertoa mitään sodan juurisyistä. Mediasta, jonka pitäisi huolehtia poliittisen valvojan roolista, päättäjiemme tarvitsee olla kaikkein vähiten huolissaan.
Eilisen Hesarin jutun mukaan Häkkänen on sitä mieltä, että historia toistaa vaarallisella tavalla itseään: ”Suomi jäi tuolloin (rtoisen maailmansodan jälkeen) yksin voimiensa tunnossa olleen Neuvostoliiton kainaloon. Suomi pääsi pyristelemään irti vasta Neuvostoliiton hajottua ja Suomen liityttyä Euroopan unioniin ja sotilasliitto Natoon.”
Näin jälkeen päin voi sanoa, että elo ”Neuvostoliiton kainalossa” toimi vaikeuksista huolimatta erittäin hyvin. Ja nytkö pitäisi uskoa, että asiat ovat mallillaan, kun Suomi on pyristellyt itsensä Natoon. Puheiden ja tosiasioiden välillä ei näytä olevan minkäänlaista yhteyttä. Eivätkö asiat nyt päinvastoin ole huonosti ja historia toistamassa itseään. Paitsi että ei historia itsestään mitään tee, jos eivät sellaiset kuin Häkkänen toista virheitä, jotka historian opetuksen mukaan pitäisi jättää tekemättä.
Nykyinen rähmällään olo on kallista ja hengenvaarallista!!