Suomen ja Kiinan väleissä on näihin päiviin saakka ollut erityinen, myönteinen jännite. On maantieteellinen tosiasia, että välissämmehän ei ole kuin yksi maa, toki iso sellainen.
Suomi oli myös ensimmäisiä länsimaita, joka tunnusti Kiinan kansantasavallan 13.1.1950. Maiden välinen vuoropuhelu ja vierailunvaihto on ollut hyvää, vaikka ensimmäinen valtiovierailu Kiinaan toteutuikin vasta vuonna 1988, kun presidentti Mauno Koivisto vieraili Kiinassa.
Koivisto tapasi Deng Xiaopingin, joka aloitti Kiinan uudistukset ja avautumisen vuonna 1978. Suomen vielä tuolloin täysin valtio-omisteinen lentoyhtiö Finnair aloitti ensimmäisenä länsimaisena yhtiönä suorat lennot Helsingin ja Pekingin välillä vuonna 1988. Ensimmäinen kiinalainen valtionpäämies Jiang Zemin teki Suomeen valtiovierailun 1995 ja Kiinan nykyinen presidentti Xi Jingping vuonna 2017.
Kun pintapuolisesti tarkastelee Suomen Kiinan suhteiden historiaa, voi katsoa niiden kehittyneen myönteisesti ja syventyneen niin politiikassa kuin taloudessa. Moni suomalainen yritys on löytänyt markkinoita Kiinasta. Yhtenä tärkeänä asiana voidaan nostaa suomalaisen sianlihan vienti Kiinaan. Asiasta on erillinen sopimus Kiinan kanssa.
Kansainvälispoliittisen tilanteen vuoksi Suomessa puheenvuorot Kiinasta ovat kuitenkin koventuneet, esimerkkinä mainittakoon perussuomalaisiin kytkeytynyt rasismikohu viime vuoden lopulta. Perussuomalaisten euroedustaja Sebastian Tynkkynen on julkituloissaan myös voimakkaasti kehystänyt Kiinaa uhaksi ja riskiksi. Narratiivi on rakennettu melko tarkasti Britannian ja Yhdysvaltain ulkopolitiikan askelmerkkeihin pohjaten. Samanlaista retoriikkaa on myös käyttänyt nykyinen eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps), hiukan eri yhteyksissä.
Suojelupoliisi syyllistää Kiinaa kansallisen turvallisuuden vuoden 2026 katsauksessaan siitä, että ”Kiina pyrkii muokkaamaan maailmanjärjestystä omia intressejään palvelevaksi hyödyntämällä yhteistyötä Venäjän kanssa, rakentamalla kansainvälisiä liittoumia globaaliin etelään ja pyrkimällä valjastamaan kansainvälisiä rakenteita omien tavoitteidensa tueksi”.
On eriskummallista paheksua, että valtiolla – tässä tapauksessa Kiinalla – ei olisi oikeutta harjoittaa aktiivista ulkopolitiikkaa omien intressiensä pohjalta.
Kivi kengässä on kuitenkin se, että Suomen muututtua Yhdysvaltojen johtaman maailmanjärjestyksen ja globaalin hegemonian nöyräksi airueksi, on suhdetta Kiinaan pitänyt heikentää.
Suomen poliittisessa johdossa on tehty arvio, että suhde Venäjään on vähäarvoinen ja suhteet Kiinaan voidaan myös uhrata, mikäli Yhdysvaltojen etu sitä vaatii. Poliittisen eliitin ja Suojelupoliisin mielestä Suomen oma ulko- ja turvallisuuspolitiikka on muita maita ”jalompaa” ja ”puhtaampaa” . Siitä kertoo hallituksen 16.4.2026 julkaistu ja eduskunnassa 5.5.2026 keskusteltu ”Valtioneuvoston ajankohtaisselonteko ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksesta omaa kieltään.
Seuraava lainaus on sivulta 12: ”Suomi tuo Yhdysvaltojen suuntaan esiin luotettavuuttaan liittolaisena, vahvaa puolustuskykyään ja sitoutumistaan puolustusmenojen kasvattamiseen, arktista osaamistaan ja sijaintiaan, teknologiaosaamistaan sekä toimivaa kaupallistaloudellista yhteistyötä. Kahdenvälinen suhde on läheinen sekä poliittisen tason yhteydet ja vuoropuhelu tiiviimpiä kuin koskaan”
Suomalaisen ajattelun mukaan on siis hyvää ja huonoa ulkopolitiikkaa. Huonoa on, jos Kiina pyrkii ”muokkaamaan” maailmanjärjestystä ja tekee vääränlaista yhteistyötä. Hyvää taas on se, kun Yhdysvallat yksinoikeudella sanelee muille, kuinka heidän tulee käyttäytyä.
Suomi on EU:n ahkerin ja kuuliaisin mallioppilas
Suomi on Euroopan unionissa saanut koulutuksen luokan ahkerimmaksi ja kuuliaisemmaksi mallioppilaaksi. Maneerit ovat siksi varmasti hallussa, kun Yhdysvaltojen pienimpiäkin toiveita toteutetaan pikkutarkan kuuliaisesti. Suomen nykyhallinnolle on mitätön sivuseikka, jos Yhdysvallat vaikkapa kaappaa presidenttejä, kaataa hallituksia tai vaikkapa surmaa ohjusiskussa 160 koululaista.
Suomelle ensisijainen tavoite onkin vahvistaa olemassa olevia rakenteita ja niiden globaaleja taustavoimia. Suomen eliitti ei kaunopuheistaan huolimatta ole hyväksynyt ajatusta moninapaisesta maailmanjärjestyksestä.
Kaikki eurooppalaiset maat eivät kuitenkaan jaa Suomen poliittisen eliitin maailmankuvaa ja ymmärrys moninapaisesta maailmasta on saanut – täysin oikeutetusti – jalansijaa Euroopassa.
Espanjaan liittyvät jännitteet kertovat siitä, miten vahvasti Euroopan unioniin ankkuroitunut maa katselee myös merta edemmäksi. Espanjalaiset ovat vanhana valloittajavaltiona ymmärtäneet, että imperiumeja voi myös kadota ja niiden ylläpito voi olla vaikeaa.
Ehkäpä espanjalaiset pohtivat myös aidosti, voiko mielikuvitusrahan luomiseen, rahan painamiseen ja spekulaatioihin perustuva dollarimaailma jatkua loputtomiin? Sekä amerikkalaisille osoitettu kielto käyttää Espanjan tukikohtia sotilastoimiin Lähi-idässä että Espanjan kuninkaan vierailu marraskuussa 2025 Kiinaan ovat vahvoja signaaleita.
Suomen tekemät valinnat ovat käytännössä poistaneet mahdollisuuden tehdä enää valintoja. Siksi oli tragikoomista havaita, kuinka ulkoministeri Elina Valtonen (kok) uhkaili Kiinaa mahdollisuudella estää EU:n ja Kiinan välinen vapaakauppasopimus sillä verukkeella, että Kiinan ja Venäjän suhteet ovat liian läheiset. On mielenkiintoista, että Merikasarmin johtajattaresta kuoriutui näin kovan retoriikan sanansaattaja.
Kun kyse on ollut Suomelle selkeän epäedullisista – kuten vaikkapa elvytysrahastoratkaisuista EU:ssa – Suomen rohkeus ei ole riittänyt kaatamaan niitä.
Espanjan lisäksi myös Belgia on harjoittanut aktiivista diplomatiaa Kiinan suuntaan. Maan ulkoministeri Maxime Prévot vieraili Kiinassa huhti- toukokuun vaihteessa. Prévot edustaa sosiaaliliberaalia Les Engagés-puoluetta, joka on samassa europarlamenttiryhmässä keskustan ja RKP:n kanssa.
Prévot’n vierailun suurin symbolinen anti oli, että Belgia aikoo yhteistoimin Kiinan kanssa kunnostaa Belgian kuningattaren Mathilden suojeluksessa Brysselin Laekenissa sijaitsevan vuonna 1903 rakennetun Kiina-talon, joka symboloi myös silkkitietä.
Belgia ja Kiina juhlivat 55-vuotista diplomaattisuhteiden historiaa tänä vuonna. Ulkoministeri Prévot totesikin, että ”nykyisessä turbulentissa maailmantilanteessa Kiinan ja Belgian suhteet ovat tärkeimpiä kuin koskaan”. Hän myös ilmaisi tukensa yhden Kiinan politiikalle sekä totesi Belgian ja Kiinan olevan ”ystävällisiä ja kattavia yhteistyöpartnereita”.
Todettakoon tässä yhteydessä, että Suomessa on ryhdytty korostamaan suhteita Japaniin ja Kiinan kapinallisena maakuntanaan pitämään Taiwaniin. Eduskunnan ystävyysryhmä vieraili Taiwanin kustantamana saarella huhtikuussa ja sitä johti Ahvenanmaan kansanedustaja, tiedusteluvalvontavaliokunnan puheenjohtaja Mats Löfström. Myös avustajatasolla Suomen hallinto on lähentynyt Taiwania ja Japania.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomi on yhä enemmän irtautumassa pitkän kahdenvälisen diplomatian periaatteista Kiinan kanssa ja näkee itsensä enemmän kirkasotsaisena ”länsimaisuuden” airuena, joka vie Atlantin takana käsikirjoitettua viestiä maailmalle. Tämä on valitettavaa, sillä diplomatia on vain silloin uskottavaa, kun aidosti edistetään omaa asiaa. Euroatlantistisena mainos- ja markkinointitoimistona toimiminen ei ole sitä.
Kuva: King of Hearts, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.0
3 kommenttia julkaisuun “Suomi – Euroatlantistinen markkinointitoimisto?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
YLE ja muu media on jo pitkään vetänyt Kiinan vastaista linjaa. YLE puhuu tuon tuostakin Taiwanista ikään kuin se olisi itsenäinen valtio vaikka Yhdysvallat jo 1970-luvulla tunnusti sen kuuluvan Kiinaan. Samaa myllyä pyöritettiin pitkään Hongkongin ympärillä. Sitten tuli kampanja uiguurien ”kansanmurhasta” Xinjangissa ja erinäiset irtiotot Tibetistä. Samalla Kiinan valtaisa kehitys on kokonaan jätetty uutispimentoon. Kiinasta on muokattu mielikuvaa johtavan diktaattorin ja diktaattoripuolueen totalitaarisesta komennosta.
Asiallisetkin ulkomaiset kommentaattoritkin (tunnettuja suomalaisia ei ole) toistavat usein, että Kiinan talous on saavuttamassa Yhdysvaltojen talouden. Tosiasiassa, tuotannollisilla mittareilla mitattuna, Kiina on jo pari kierrosta edellä ja etumatka senkun kasvaa. Yhdysvallat roikkuu perässä niin kauan kun dollarin etuoikeutettu asema kestää, ei yhtään kauemmin.
Suomalaisten heikko itsetunto – johon ei sinänsä olisi aihetta – nousee päättäjien tasolla ihan omaan potenssiinsa. Nöyrempiä matelijoita ei löydy kohta mistään, kohta näille matelijoille pitää luoda uusi latinalainen termi koska ovat uniikkeja sarjassaan.
Erinomainen analyysi! Suomen nykyhallituksen käyttäytyminen Kiinan suhteen paljastaa lopullisesti sen, että Suomen ulkopolitiikan käsikirjoitus tulee Yhdysvalloista. Yhdysvallat käy kaikin keinoin omaa kamppailuaan säilyttääkseen hegemoniansa, ja nyt oikeastaan sen puolesta, että maan talous ei täysin romahtaisi finanssikapitalismin virheisiin. Tosiaan, mielikuvitusrahalla kulissia voi pitää pystyssä jonkin aikaa, mutta kohta dollarihymy hyytyy.
Kiinan pehmeä diplomatia auttaa kehittyviä maita rakentamaan omaa talouttaan, jolloin tietysti Kiinan tuotantokapasiteetille luodaan markkinoita mutta juuri sen kautta, että niihin syntyy ostovoimaa. Suomi on jättäytymässä pois tästä kelkasta. Me syöksymme Yhdysvaltain perässä samaan hiidenkirnuun, ja pahimmassa tapauksessa Yhdysvallat yllyttää Suomen Venäjää kohti suunnatun sotilaallisen hyökkäyksen keihäänkärjeksi, sitten kun Ukrainan voimat on syöty.
Varmaan Suomi voi eristäytyä Venäjästä ja Kiinasta, mutta järkevää se ei tietenkään ole eikä mikään ole Suomea pakottanut siihen. Kaikkea perustellaan Venäjän uhkalla ja sitä taas todistellaan vääristelemällä Ukrainan tapahtuminen taustoja sekä vaikenemalla niistä. Tunneseikat (läntinen itseihailu ja vastaavasti rasistiset ajatukset) ohjaavat merkittävästi Suomen käytöstä niin pitkälle, että teki Yhdysvallat mitä hyvänsä, se selitetään aina hyväksyttäväksi kaksoisstandardien paukkeessa.
Jos Suomi olisi järkevä, se suhtautuisi Venäjään ja Kiinaan samalla ystävyydellä kuin muihinkin maihin. Se varmistaisi Suomeen turvallisuuden ja hyvinvoinnin.