Taloudella on määrättyjä perusominaisuuksia, joiden toteuttamatta jättäminen suistaa maat ja kansakunnat kriiseihin, jos niitä ei noudateta. Olipa tuotantotapa millainen tahansa liialliset investoinnit ja liiallinen kulutus johtavat ennen pitkää taloudet turmiolliseen epätasapainoon. Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1973 saanut Vassily Leontiev esitti tämän tosiasian – eli tasapainoteorian – matemaattis-taloudellisesti.
Budjettisääntö luo Venäjällä ne raamit, joiden puitteissa julkisen vallan kulutus ja investoinnit pyritään pitämään tasapainossa. Venäjän keskuspankin määrittämä ohjauskorko on ankkuri, jonka avulla pyritään tasapainottamaan yritysten ja kotitalouksien päivittäistä kulutusta ja säästämistä. Säästöt ovat yritysten voittojen ohella tärkeimmät investointien rahoituslähteet.
Venäjän liittovaltion budjetin alijäämä toukokuussa oli 130 miljardia ruplaa. Se kasvatti tämän vuoden budjettialijäämää 0,06 prosentilla. Budjetin tasapainottuminen on seurausta siitä, että toukokuussa öljy- ja kaasutuotannon verotuksesta saadut tulot kasvoivat 18 prosenttia edellisen neljän kuukauden keskimääräisiin tuloihin verrattuna.
Samalla kun budjettitulot olivat kaikkiaan yli neljä prosenttia suuremmat kuin tammi-huhtikuun keskimääräiset tulot, toukokuun menot alenivat peräti 25 prosenttia edellisten kuukausien keskimääräisiin menoihin verrattuna. Tämä on seurausta siitä, että valtio on maksanut ennakkoon tilaamistaan tavaroista koituvat maksut.
Iranin sodan aiheuttama öljyn ja kaasun maailmanmarkkinahinnan nousu kasvatti tuotannosta perittävien hyödyllisten kaivannaisten louhintaveroa. Suhteellisesti ottaen eniten toukokuussa kasvoivat kuitenkin kansalaisten maksamat tuloverot. Niiden kasvu alkuvuoden keskimääräisiin verotuloihin verrattuna oli yli 35 prosenttia.
Venäläisten palkkojen ripeä kasvu on johtanut siihen, että kasvava määrä veronmaksajia maksaa lisäveroja liittovaltion budjettiin.
Ruplia riittää taas valuuttaostoihin
Venäläiset öljy-yhtiöt saivat toukokuussa öljyn myyntituloja keskimäärin 86,52 dollaria tynnyriltä. Myyntituloista pääosa tulee ruplina tai Kiinan juaneina. Yritysten myyntitulot tynnyriltä olivat toukokuussa vajaat kahdeksan dollaria pienemmät kuin huhtikuussa. Tämän seurauksena liittovaltio sai verotuloja noin neljä dollaria tynnyriltä vähemmän kuin huhtikuussa.
Toukokuussa öljyn maailmanmarkkinahinta ylitti viranomaisten määrittämän tynnyrikohtaisen 59 dollarin perushinnan lähes 28 dollarilla. Niinpä toukokuussa budjetin öljyn ja kaasun tuotannon verotuksesta saamat lisäverotulot ylittivät öljy- ja kaasutulojen perusmäärän noin 2,5 miljardilla dollarilla.
Kun lisäverotulot ylittävät perusverotulot, valtiovarainministeriö ostaa ”ylimääräisillä” ruplilla kultaa ja Kiinan juaneja. Touko- ja kesäkuun ostojen yhteissumma on noin 4,5 miljardia dollaria. Ne lisäävät Kansallisen hyvinvointirahaston likvidejä varoja. Osa näistä likvideistä varoista käytetään erilaisten infrastruktuuriprojektien rahoittamiseen tai Sberbankin osakkeiden ostoon.
Jotta valtiovarainministeriön ruplaostot eivät lisäisi inflaatiopaineita Venäjän markkinoilla, keskuspankki ostaa puolestaan ruplia valuuttavaroillaan. Kuukausittaiset ostot ovat pieniä verrattuna keskuspankin valuuttavarantoihin tai taseeseen. Nyt valuuttavarantojen arvo on noin 750 miljardia dollaria. Ne ovat noin 60 miljardia dollaria suuremmat kuin vuosi sitten.
Hyvinvointirahasto lähtee jälleen kasvuun?
Kesäkuun alussa hyvinvointirahaston arvo oli hieman yli 182 miljardia dollaria. Rahaston likvidien varojen eli kullan, Kiinan juanien ja ruplatalletusten arvo oli 48 miljardia dollaria. Hyvinvointirahaston likvidit varat ovat supistuneet tätä vuonna noin 10 miljardin dollarilla.
Supistumisen syinä ovat budjetin tasapainottaminen, kullan arvon lasku ja ruplan vahvistuminen. Ruplan vahvistumisen seurauksena rahaston kaikkien varojen arvo on supistunut vain 6,5 miljardia dollaria. Näin siksi, että rahaston sijoitetut arvot ilmaistaan ruplissa ja kun rupla on vahvistunut, niin yksi ja sama rupla-arvo kasvaa ruplan vaihtokurssin kasvaessa.
Lisäksi rahaston varoja käytetään kuukausittain erilaisten reaalivarojen kasvattamiseen. Rahaston varojen kasvulle luo edellytyksiä aleneva inflaatio, korkotason lasku ja valtion velanotto. Jos inflaatiovauhti jää pysyvästi keskuspankin neljän prosentin tavoitetason tuntumaan, edessä on korkotason tuntuva aleneminen. Korkotason aleneminen luo edellytyksiä myös julkisen vallan velkakirjojen myynnin kasvattamiselle.
Jos liittovaltio tasapainottaa budjettiaan suuremmalla velalla, niin valtiovarainministeriö voi kasvattaa hyvinvointirahaston varoja nopeammin. Kun samaan aikaan budjetin alijäämätavoitetta on päätetty höllentää, ministeriölle jää enemmän verotuloja valuuttaostoihin. Myös se luo edellytyksiä hyvinvointirahaston kasvattamiselle.
Venäjän julkisella vallalla on varaa kasvattaa rooliaan taloudessa, sillä sen menot ovat Kansainvälisen valuuttarahaston tilastojen mukaan olleet viime vuosina vain 35–36 prosenttia bruttokansantuotteesta. Venäjä on vielä kaukana siitä tasosta, mikä julkisen vallan menoilla on Ranskassa ja Saksassa. Saksassa osuus on viime vuosina ollut 49 prosentin paikkeilla ja Ranskassa peräti 57–61 prosenttia.
Venäjällä on kaikki edellytykset talouden tasapainoiseen kasvuun, jos se saa inflaation kuriin. Hiipuva inflaatiovauhti luo edellytyksiä korkojen alentamiselle. Laskevat korot puolestaan kasvattavat lainaamisen mahdollisuuksia. Vaikka talouden turbulenssista selvinneet yritykset ovat edelleenkin suhteellisen kannattavia, investointien kasvattamiseen vaaditaan myös luottorahaa.