Suomessa toimittajien osallistuminen puolustus- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun on poikkeuksellisen kiihkeää. Silmiinpistävänä erona muihin maihin on, että monet suomalaiset toimittajat kirjoittavat aiheesta ”aseet edellä”, Monessa muussa maassa ääneen pääsevät myös analyysit, joissa esitetään vaihtoehtoja militarismille.
Turvallisuuspolitiikasta tehtävät uutiset ovat toimittajien normaalia työtä. Mutta kun toimittajat ryhtyvät ”asiantuntijoiksi”, ”kommentaattoreiksi” ja ”analyytikoiksi”, journalismi valjastetaan osaksi valtakoneistoa. Journalismi katoaa ja se korvautuu vaihtoehdottomalla, asevarustelun kannustamiseen keskittyvään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Helsingin Sanomien Saksan kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen oli 11.6.2026 huolissaan siitä, kuinka ”vinoutuneesti Euroopan puolustusta suunnitellaan”. Kolumnissaan hän kertoi Saksassa syntyneestä kohusta, jonka metallijätti Rheinmetallin toimitusjohtaja aiheutti ”ylimielisyydellään” drooneja kohtaan.
Kirjoituksen yksityiskohdat eivät ole oleellisia, vaan se, kuinka toimittajasta sukeutuu ”asiantuntija” ja ennen muuta se, miten innokkaasti hän ryhtyy puolustamaan mielestään ”oikeanlaista varustautumista”. Saksassa syntynyttä kohua toimittaja pitää Suomen onnena, sillä ”Saksan puolustuskyky on myös Suomen asia”.
Toimittaja toistaa samat sanat, joita presidentti Alexander Stubb käytti Saksan liittokansleri Friedrich Merzin luvatessa rakentaa Euroopan vahvimman armeijan. Toki presidenttimme terävöitti kantaansa sanomalla, että ”mitä vahvempi Saksan armeija on, sitä turvallisempi Eurooppa on”.
Stubb kertoi myös haluavansa ”saksalaista johtajuutta Eurooppaan”. Hän ei maininnut samalla historiasta, jolloin ”saksalaista johtajuutta” Euroopassa riitti muillekin jaettavaksi.
Kolumninsa päätteeksi Turtiainen opasti sormi pystyssä eurooppalaisia päättäjiä käyttämään valtavat rahamäärät oikein. Eikä vain Saksassa, vaan myös Suomessa.
Turtiainen sulautui kirjoituksessaan osaksi sitä poliittista valtaa, joka ei näe ulko- ja turvallisuuspolitiikassa muita vaihtoehtoja kuin asevarustelun. Miksi suomalaisten politiikan journalistien valtaosa ei esitä vaihtoehtoa militarismille? Keiden muiden, jos ei journalistien, se pitäisi tehdä? Kuka antaisi kriittisen äänen militarismille?
Sama kaiku on askelten
Voisi kuvitella, että jonkinlainen kriittinen asenne löytyisi kansallisesta yleisradioyhtiöstä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Ylen puolella kiihkeä aseiden kalistelu on ehkä vielä Helsingin Sanomiakin äänekkäämpää. Yhtiö on jopa palkannut tehtävään oman ”Nato-erikoistoimittajan”, Maria Stenroosin, jonka kirjoitukset ja raportit ovat täynnä sotilaallista varustautumista.
Toimenkuvalleen uskollisena Stenroos pitää Suomen turvallisuuden kivijalkana Natoa. Siksi hänen juttunsa jäävät vaihtoehdottomiksi. Lukijat jäävät pohtimaan, edustaako toimittaja Natoa vai Yleä.
Niin tai näin. Stenroos on tyyppiesimerkki toimittajista, jotka ovat sulautuneet niin tiiviisti osaksi valtaa pitävien propagandakoneistoa, että journalismin perimmäisestä tehtävästä ei ole jäljellä enää kuin rippeet.
Ylen Mika Mäkeläisen ”kohujutussa” 10.6.2026 ei enää ollut journalismin rippeitäkään, kun hän kertoi Petroskoihin perustettavasta Venäjän asevoimien varuskunnasta. Juttuaan hän väritti lukuisilla satelliittikuvilla ja kartoilla, joihin oli merkitty lentokenttää, junarataa ja Petroskoissa olevia pienempiä venäläisiä sotilasyksiköitä.
Syntyi draaman kaari, jonka lopussa ”asiantuntijana” esiintyvä toimittaja kommentoi varuskuntaa uutena uhkana Suomelle.
Vaikka Mäkeläisen itsensä mielestä kysymys oli suuresta ”skuupista”, jokainen vähänkin asioita seuraava tiesi jo vuosia sitten, että Venäjä vastaa Nato-jäsenyyteemme vastavuoroisuusperiaatteella. Perustiedot omaava toimittaja olisi voinut kirjoittaa Ylen ”uutisen” ennakkoon jo kolme vuotta siiten Suomen liityttyä Natoon.
Ylläpitämällä jatkuvaa puhetta varustautumisesta toimittajat tekevät lähes mahdottomaksi nähdä, että massiiviselle varustautumiselle on olemassa myös vaihtoehto. He kyllä sen tietävät, mutta valtaapitävien tavoin he vaikenevat vaihtoehdosta
Kyse on journalismin mustasta aukosta, johon eivät ole syyllisiä sadat ammattiaan kunnioittavat suomalaiset toimittajat, vaan ennen muuta valtavirtamedian niin sanotut politiikan toimittajat.
On syytä myös pohtia, missä määrin varustautumista käsittelevät uutiset, kolumnit ja analyysit palvelevat nykyhallituksen leikkauspolitiikkaa.
Oletettavasti kansalaiset hyväksyvät sosiaali- ja terveyspalveluihin, vanhusten hoitoon, koulutukseen ja kohta myös eläkkeisiin kohdistuvat leikkaukset helpommin, kun tärkeimmäksi ”investointien” kohteeksi nostetaan asevarustelu ja vain se.
17 kommenttia julkaisuun “Asevarustelu – toimittajien musta aukko”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Joukko valtamedian toimittajia on valjastettu muokkaamaan suomalaisten mielialaa sotaan Venäjää vastaan. Valmistautumista tehdään monella taholla (meinasin ennenaikaisesti ’rintamalla’). Väestösuojia kehitetään, ihmisiä kehotetaan varaamaan kriisitilannetta varten ruokatarvikkeita. Yhteydenpito venäläisiin kriminalisoidaan (näin on jo kaupankäynnissä). DCA sopimus on osa valmistelua.
Tätä ei ole keksitty Suomessa, vaan sen takana on Lännen militaristinen eliitti. Järjettömyyttä perustellaan Venäjäuhalla, mikä itsessään on järjetöntä. Mutta tämä on ideologinen sumuverho, jonka suojassa hyökkäys Venäjää vastaan yritetään oikeuttaa. Tarkoitus on saada Venäjän luonnonvarat sijoitusjättien hallintaan. Ukraina on ollut keihäänkärkenä hankkeen sotilaallisessa puolessa. Ukrainan biolaboratoriot olivat osana yritystä.
Suomalaiset vaan kävelevät unissaan kohti tuhoa, onnellisen tietämättöminä.
Kaikki yllä kirjoittamasi, Hermesson, on niin totta!
Palaisinn vielä keskusteluun, miksi rauha ei ole enää lainkaan vaihtoehtona. Näyttäisi siltä että Ciceron näkemys :epäoikeudenmukainen rauhakin olisi parempi kuin oikeutettu sota, ei päde nykymaailman kontekstissa. Miten muka Euroopan korruptoitunein maa/valtio Ukraina, joka vedettäisiin mukaan Euroopan Unioniin takaisi rauhan?
Scott Ritter joka osallistui juuri Pietarissa pidettyyn SPIEF 2026 talousfoorumiin sanoo Putinin lausuneen siellä, että rauha on saatavilla vasta sitten kun Ukraina antautuu. Ilman että Venäjän sotilasoperaation yksi päätavoitteista denatsifikaatio Ukrainassa toteutuu, ei rauha ole mahdollinen.
Ukrainan yritykset tehdä toisessa maailman sodassa natsien kanssa liittoutuneista Banderalaisista
natseja vastaan taistelijoita on vain vastaavanlainen temppu kuten Butcha.
Sitä miksi denatsifikaatio on Venäjälle oleellisin kysymys, tuo esille Karaganov keskustelussa John Mearsheimerin kanssa Glenn Diesenin haastattelussa:
https://www.youtube.com/watch?v=lww2d4m5zkk
Karaganov nimeää siinä toisen maailman sodan Venäjän kansan 27 miljoonan uhrit varsinaiseksi holocoustiksi.
Meille on kerrottu historiassa aina juutalaisten ja romanien holocoustista. Mein Kampfissa ei heitä kuitenkaan mainita. Lukeeko kirjassa slaavilaisten hävityksestä, en tiedä. Joka tapauksessa Karaganov esittää videolla vakavan syytöksen Saksaa kohtaan.
Trumpille ainakin on selvinnyt ettei ydinasesuurvalta Venäjä ole voitettavissa, mitä Eurooppa ei ainakaan vielä ole sisäistänyt. Yhdistynyt kuningaskunta on jälleen taloudellisen romahduksen partaalla, USA:sta puhumattakaan.
Itsenäisyytensä menettänyt Suomi joutuu nyt ignoroimaan niin Ukrainan korruption kuin senkin että Yhdistynyt Kuningaskunta on maailman velkaantunein maa, 400 prosenttia BKT:stä kun valtion velan lisäksi mukaan lasketaan yksityissektorin ( yritykset ,yksityishenkilöt) velat.
Maailma on täysin sekaisin, monella mittarilla tarkasteltuna.
Onneksi luonto sen sijaan on näin keski-kesän juhlan aikaan meillä Suomessa täydessä loistossaan.
Kirjoitin tähän lehteen jokin aika sitten artikkelin ”Slaavien unohdettu holokausti”, jossa käsittelen tätä natsien Generalplan Ost -suunnitelmaa kaikkien slaavilaisten kansojen tuhoamiseksi, ei vain venäläisten. Tämä suunnitelma on tarkoituksellisesti jätetty pimentoon.
Nyt on käynnissä natsien revanshin valmistelu. Se näkyy muun muassa siinä röyhkeydessä, jolla Ukrainan hallinto sodanaikaisia natsejaan nostaa esiin ja kunnioittaa. Länsivallat sotilaskouluttavat muka autuaan tietämättöminä ukrainalaisia ääriaineksia, jotka Ukrainan armeijassa levittävät omaa ideologiaansa. Hiljattain Jyväskylässä uusnatsit kokoontuivat vanhassa nuorisoseurantalossa kansainvälisellä porukalla.
Tuo hieno artikkelisi ”Slaavien unohdettu holokausti” (hyvine kommentteineen) oli jäänyt minulta aiemmin kokonaan lukematta.
Natsien revanssista on tosiaan kyse. Zelensky on nyt tuhoamassa miljoona venäjänkielistä kirjaa Ukrainassa , venäjänkieliset klassikot mukaan lukien.
”Yhdistynyt Kuningaskunta on maailman velkaantunein maa, 400 prosenttia BKT:stä kun valtion velan lisäksi mukaan lasketaan yksityissektorin ( yritykset ,yksityishenkilöt) velat. ”
Se velka lienee kuitenkin puntia. Maa, jolla on oma valuutta ei voi mennä konkurssiin oli sen velka miten suuri tahansa koska valtion keskuspankilla on ”oikeus rahan tekemiseen tyhjästä”. Rahan painamisesta seuraa lähinnä vain inflaatio. Aivan toinen on tilanne sellaisen valtion kanssa, jolla ei ole omaa valuuttaa, kuten esimerkiksi Suomi. Suomen valtionvelka on n. 193 miljardia euroa ja kasvaa koko ajan. Se ei ole Suomen omaa valuuttaa vaan yhteisvaluuttaa, jonka suhteen ”pikku-Suomella” ei ole paljon sananvaltaa.
Muistamme vielä ehkä ”Kreikan tien”. Kreikka liittyi euroon 2001. 2010 se ajautui vakavaan talous- ja velkakriisiin ja joutui EU:n holhoukseen. Tuon tarkoitus ei suinkaan ollut Kreikan pelastaminen vaan Kreikkaa luotottaneiden suurten Ranskan ja Saksan pankkien pelastaminen. Kreikalle jäi käteen pelkkä ”musta Pekka”.
Yhtäältä olet tietenkin oikeassa, mitä rahan painamiseen kun on oma valuutta tulee.
Siitä miten huonosti asiat Yhdistyneessä Kuningaskunnassa ovat, kertoo myös se, että Yhdysvaltain köyhimmässä osavaltiossa Missisipissä palkat ovat kaksikertaa niin suuret kuin UK:ssa.
Toisaalta nyt on jo näkyvissä BRICS-maiden talouden kasvu ja muuttunut rahatalous. Pian 250 vuotisjuhlallisuuksien 4.7.2026 yhteydessä odotetaan myös ilmoitusta uudesta Yhdysvaltain muuttuvasta kybernetiikkaan perustuvasta valuuttapolitiikasta, ”dollarin irrottamisesta fiat-rahasta ”. BRICS maat käyvät jo keskenään kauppaa kansallisilla valuutoilla (ei fiat-rahaa) ja niillä on Unit-järjestelmä . Kuinka pian BRICS-maat kieltäytyvätkään ottamasta enää vastaan maksuja punnissa, euroissa tai muissa fiat-rahaan perustuvissa valuutoissa?
Ei ole ihme että EU-maat ovat sotajalalla, mitä muutakaan he oikeastaan voisivat tehdä. Netanjahu ja britit eivät ehkä kuitenkaan hyväksy muutoksessa olevaa Lähi-Idän tilannetta?
Tutkimuksia thdään kaikesta, niin onko kukaan tutkinut Venäjä vihaa? Se on niin tuntematon asia, haukutaan vaikkei tiedetä yhtään mitään, heistä ihmisistä, tai Venäjästä! Onko samaa vihaa muualla Eurooppalaisissa? Ihmiset suomessa pitävät heitä kummituksina. MM. Obama sanoi etteivät he osaa mitään. Mutta amerikkalaisista sen ymmärtää, eivät he tunne muuta maailmaa muutenkaan!
Hyvin paljon puhutaan ja kirjoitetaan negatiivisesti Venäjästä, siis Suomessa. Mistä tämä sitten johtuu? Varmaan se sai alkunsa Suomen itsenäisyyden alkuaikoina. Sitten 2.maailmansodassa Suomi oli väärällä puolella ja Venäjä rankaisi hieman, mutta auttoi kuitenkin Suomea nousemaan jaloilleen. Yhtäkaikki, jotain jäi hampaankoloon monille. Kun suomalaiset aloittivat matkailun Neuvostoliittoon, niin suomalaisten itsetunto nousi ylemmäs venäläisistä. Venäläiset oli ryssiä ja niiden elämä oli surkeata Suomeen verrattuna, se muokkasi suomalaisten käsitystä Venäjästä. Sitten tuli 90-luku ja Neuvostoliitto romahti ja syntyi uusi maa, Venäjä. Venäjä muuttui täysin erilaiseksi, mutta suomalaiselle enemmistölle jäi mielikuva vain Neuvostoliiton ajoilta. Vaikka monet julkiset lähteet ja media on kuvannut ja esittänyt nyky Venäjää, niin tämä vanha inho ja viha jäi kytemään suomalaisten aivoihin. Ikäänkuin oltaisiin palattu 40-luvulle ja valittu taas kerran väärä puoli. Ja niinhän tässä näyttää käyvän, että Suomi-reppana ottaa taas selkäänsä. Ottaako opiksi kuten Kekkonen otti, se jää nähtäväksi. Yhtäkaikki, luotto Suomen nykyjohtoon on kadonnut täydellisesti, olkoonkin, että monilla sitä luottoa ei ole ollut alkuunkaan, ei ainakaan minulla.
Hyvä että asiasta kirjoitetaan. Itse olen tiedostanut asiaintilan jo vuosia sitten enkä siksi pahoita mieltäni lukemalla valtamedian Ukraina- tai Venäjä-kirjoituksia. Samalla olen menettänyt uskoni Suomen valtamedian luotettavuuteen muissakin asioissa. Kerran luin kokeeksi yhden IL-jutun todetakseni, että kirjoittelun sotapropagandistinen luonne ei ollut ainakaan lieventynyt. Sama rasistinen russofobia lienee vallalla myös television ja radion puolella.
Olisi yksinkertaista siirtyä objektiiviseen tiedonvälitykseen, mutta minkäs teet kun on valittu vihollisuus Venäjää kohtaan. Militaristisesta propagandasta luopuminen tarkoittaisi lipeämistä Venäjä-vastaisesta rintamasta, jossa nähtävästi halutaan olla loppuun asti on se sitten millainen hyvänsä. Venäjä- ja venäläisvihan puolella olemiseen on tehty ideologinen valinta. Sitä valintaa eivät mitkään totuus- tai oikeudenmukaisuuskysymykset horjuta.
Jos kuitenkin kuvitellaan sellainen ihme, että suomalaisille alettaisiin kertoa Ukrainan konfliktin todelliset juurisyyt ja asioiden kulku niin selvästi ja kauan, että ne ymmärrettäisiin, niin militarisoinnilta ja ylipäänsä viime vuosien politiikalta putoaisi pohja. Se olisi poliitikkojen, ns. asiantuntijoiden ja toimittajien henkinen itsemurha, mutta saisi Suomen kukoistukseen ja kohottaisi suurimman osan suomalaisista siitä alennustilasta, jossa nyt ollaan.
Satu keisarin uusista vaatteista kuvaa pientä osaa toimittajista. He näkevät, ettei Suomen toiminnassa ole järkeä eikä oikeutusta, mutta eivät uskalla kertoa näkemästään koska voisivat menettää sekä työpaikkansa että ystävänsä. Ammatillinen tulevaisuuskin tällaiselta rehelliseltä toimittajalta voisi mennä kokonaan vain sen takia, että hän ei halunnut olla mukana valheessa ja vieläpä Suomelle monin tavoin vahingollisessa valheessa.
Nyt oli Ylellä vihdoin järkevän tuntuinen analyytikko, amerikkalais-venäläinen toimittaja Dan Storyjev, joka sanoi näin:
”Etenkään Suomella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää ymmärtää Venäjän ulkopolitiikan näkökohtia, koska Venäjä ei ole romahtamassa lähiaikoina. Tiedän, että monet suomalaiset ovat tyytymättömiä siihen, että näin ei tapahdu, mutta se on tavallaan merkityksetöntä. Ainoa todellinen ratkaisu, joka eurooppalaisilla ja suomalaisilla päättäjillä on, ei ole haudata päätä maahan kuin strutsit, vaan se, että todella yrittää ymmärtää sitä maata ja selvittää, miten sen kanssa voi elää rinnakkain.”
Artikkelin nimi on: ”Lännessä rummutetaan, että Venäjä on romahtamassa, mutta se ei ole totta, sanovat Venäjä-asiantuntijat”. Ylekin siis jo toppuuttelee Suomen median propagandaa!
Muistaakseni Heikki Talvitiekin on huomauttanut, että lännessä on aina korva tarve selittää, millaiseksi Venäjän pitäisi muuttua, sen sijaan, että yritettäisiin ymmärtää, millainen se on.
”Muistaakseni Heikki Talvitiekin on huomauttanut, että lännessä on aina korva tarve selittää, millaiseksi Venäjän pitäisi muuttua, sen sijaan, että yritettäisiin ymmärtää, millainen se on.”
Hyvin sanottu! Muuten, ymmärrykseni mukaan sama pätee myös ”yksityisissä (pari)suhteissa”..
Hyvinkin totta!
Varusteluteollisuutta on viimevuosina tuotu esille suorastaan viisastenkivenä,joka pelastaa suomalaisen talouden. Patriasta leivotaan uutta Nokiaa. Näin asia saadaan muutettua positiiviseksi.
Ja eikös saksalainen Rheinmetall tule hyötymään tästä Ukraina-avusta, josta juuri sovittiin?
Suomi ei tarvitsisi yhtään hävittäjää, kun ensin annetaan potkut nykyiselle maan johdolle. Sitten erotaan Natosta ja irtisanotaan DCA-sopimus. Aloitetaan uudelleen neuvottelut Venäjän kanssa ja sovitaan yhteisestä puolustusliitosta, jolloin Suomi voi vähentää puolustusvoimiaan 90%. Tämä ratkaisu muun taloudellisen yhteistyön Venäjän kanssa palauttaa Suomen talouden tasapainoon ja nousuun.
Siis tämä on toiveuni, jota Suomi ei noudata, koska päättäjinä ovat täydet pölvästit.
”Oletettavasti kansalaiset hyväksyvät sosiaali- ja terveyspalveluihin, vanhusten hoitoon, koulutukseen ja kohta myös eläkkeisiin kohdistuvat leikkaukset helpommin, kun tärkeimmäksi ”investointien” kohteeksi nostetaan asevarustelu ja vain se.”
Kyllä vaan! Muutos militaristiseen suuntaan tapahtui Esko Ahon porvarihallituskaudella. jolloin (1992) tehtiin tilaus 64:n Hornet-hävittäjän ostosta. Kaupalla haluttiin näyttää maailmalle Suomen kuuluvan länteen. Aho ”palkittiin” myöhemmin Harvard-yliopiston vierailevana ”professorina”.. Tiiviimpi ”lännettyminen” tapahtui viimeisessä hävittäjäkaupassa, kun sotilasasiantuntijoiden mielestä parempi ruotsalainen ei kelvannut.
Pitää paikkansa, minulle jopa viranomaiset ovat sanoneet, että hallitus on määrännyt Kelaa katsomaan kaikki mikroskoopiilla ja maksaa vain pakosta. Minulle sanoivat viimeksi kelalta, ettei voi muuttaa eläkeläisen asumistukea, ennenkuin on maksanut vuokran kokonaisuudessaan! En oikein usko , että laki sen määrää? Ja tahallaan viivästetään kaikkea maksuja. 5 viikkoa pedetään asia pöytälaatikossa, ennenkuin annetaan kielteinen päätös! Se on kuulemma hallituksen ohje!? Mitä voisimme tehdä asevarustelun lopettamiseksi. Kuka muu tänne hyökkäisi kuin Israel?