Suomessa toimittajien osallistuminen puolustus- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun on poikkeuksellisen kiihkeää. Silmiinpistävänä erona muihin maihin on, että monet suomalaiset toimittajat kirjoittavat aiheesta ”aseet edellä”, Monessa muussa maassa ääneen pääsevät myös analyysit, joissa esitetään vaihtoehtoja militarismille.
Turvallisuuspolitiikasta tehtävät uutiset ovat toimittajien normaalia työtä. Mutta kun toimittajat ryhtyvät ”asiantuntijoiksi”, ”kommentaattoreiksi” ja ”analyytikoiksi”, journalismi valjastetaan osaksi valtakoneistoa. Journalismi katoaa ja se korvautuu vaihtoehdottomalla, asevarustelun kannustamiseen keskittyvään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Helsingin Sanomien Saksan kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen oli 11.6.2026 huolissaan siitä, kuinka ”vinoutuneesti Euroopan puolustusta suunnitellaan”. Kolumnissaan hän kertoi Saksassa syntyneestä kohusta, jonka metallijätti Rheinmetallin toimitusjohtaja aiheutti ”ylimielisyydellään” drooneja kohtaan.
Kirjoituksen yksityiskohdat eivät ole oleellisia, vaan se, kuinka toimittajasta sukeutuu ”asiantuntija” ja ennen muuta se, miten innokkaasti hän ryhtyy puolustamaan mielestään ”oikeanlaista varustautumista”. Saksassa syntynyttä kohua toimittaja pitää Suomen onnena, sillä ”Saksan puolustuskyky on myös Suomen asia”.
Toimittaja toistaa samat sanat, joita presidentti Alexander Stubb käytti Saksan liittokansleri Friedrich Merzin luvatessa rakentaa Euroopan vahvimman armeijan. Toki presidenttimme terävöitti kantaansa sanomalla, että ”mitä vahvempi Saksan armeija on, sitä turvallisempi Eurooppa on”.
Stubb kertoi myös haluavansa ”saksalaista johtajuutta Eurooppaan”. Hän ei maininnut samalla historiasta, jolloin ”saksalaista johtajuutta” Euroopassa riitti muillekin jaettavaksi.
Kolumninsa päätteeksi Turtiainen opasti sormi pystyssä eurooppalaisia päättäjiä käyttämään valtavat rahamäärät oikein. Eiki vain Saksassa, vaan myös Suomessa.
Turtiainen sulautui kirjoituksessaan osaksi sitä poliittista valtaa, joka ei näe ulko- ja turvallisuuspolitiikassa muita vaihtoehtoja kuin asevarustelun. Miksi suomalaisten politiikan journalistien valtaosa ei esitä vaihtoehtoa militarismille? Keiden muiden, jos ei journalistien, se pitäisi tehdä? Kuka antaisi kriittisen äänen militarismille?
Sama kaiku on askelten
Voisi kuvitella, että jonkinlainen kriittinen asenne löytyisi kansallisesta yleisradioyhtiöstä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Ylen puolella kiihkeä aseiden kalistelu on ehkä vielä Helsingin Sanomiakin äänekkäämpää. Yhtiö on jopa palkannut tehtävään oman ”Nato-erikoistoimittajan”, Maria Stenroosin, jonka kirjoitukset ja raportit ovat täynnä sotilaallista varustautumista.
Toimenkuvalleen uskollisena Stenroos pitää Suomen turvallisuuden kivijalkana Natoa. Siksi hänen juttunsa jäävät vaihtoehdottomiksi. Lukijat jäävät pohtimaan, edustaako toimittaja Natoa vai Yleä.
Niin tai näin. Stenroos on tyyppiesimerkki toimittajista, jotka ovat sulautuneet niin tiiviisti osaksi valtaa pitävien propagandakoneistoa, että journalismin perimmäisestä tehtävästä ei ole jäljellä enää kuin rippeet.
Ylen Mika Mäkeläisen ”kohujutussa” 10.6.2026 ei enää ollut journalismin rippeitäkään, kun hän kertoi Petroskoihin perustettavasta Venäjän asevoimien varuskunnasta. Juttuaan hän väritti lukuisilla satelliittikuvilla ja kartoilla, joihin oli merkitty lentokenttää, junarataa ja Petroskoissa olevia pienempiä venäläisiä sotilasyksiköitä.
Syntyi draaman kaari, jonka lopussa ”asiantuntijana” esiintyvä toimittaja kommentoi varuskuntaa uutena uhkana Suomelle.
Vaikka Mäkeläisen itsensä mielestä kysymys oli suuresta ”skuupista”, jokainen vähänkin asioita seuraava tiesi jo vuosia sitten, että Venäjä vastaa Nato-jäsenyyteemme vastavuoroisuusperiaatteella. Perustiedot omaava toimittaja olisi voinut kirjoittaa Ylen ”uutisen” ennakkoon jo kolme vuotta siiten Suomen liityttyä Natoon.
Ylläpitämällä jatkuvaa puhetta varustautumisesta toimittajat tekevät lähes mahdottomaksi nähdä, että massiiviselle varustautumiselle on olemassa myös vaihtoehto. He kyllä sen tietävät, mutta valtaapitävien tavoin he vaikenevat vaihtoehdosta
Kyse on journalismin mustasta aukosta, johon eivät ole syyllisiä sadat ammattiaan kunnioittavat suomalaiset toimittajat, vaan ennen muuta valtavirtamedian niin sanotut politiikan toimittajat.
On syytä myös pohtia, missä määrin varustautumista käsittelevät uutiset, kolumnit ja analyysit palvelevat nykyhallituksen leikkauspolitiikkaa.
Oletettavasti kansalaiset hyväksyvät sosiaali- ja terveyspalveluihin, vanhusten hoitoon, koulutukseen ja kohta myös eläkkeisiin kohdistuvat leikkaukset helpommin, kun tärkeimmäksi ”investointien” kohteeksi nostetaan asevarustelu ja vain se.
5 kommenttia julkaisuun “Asevarustelu – toimittajien musta aukko”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Hyvä että asiasta kirjoitetaan. Itse olen tiedostanut asiaintilan jo vuosia sitten enkä siksi pahoita mieltäni lukemalla valtamedian Ukraina- tai Venäjä-kirjoituksia. Samalla olen menettänyt uskoni Suomen valtamedian luotettavuuteen muissakin asioissa. Kerran luin kokeeksi yhden IL-jutun todetakseni, että kirjoittelun sotapropagandistinen luonne ei ollut ainakaan lieventynyt. Sama rasistinen russofobia lienee vallalla myös television ja radion puolella.
Olisi yksinkertaista siirtyä objektiiviseen tiedonvälitykseen, mutta minkäs teet kun on valittu vihollisuus Venäjää kohtaan. Militaristisesta propagandasta luopuminen tarkoittaisi lipeämistä Venäjä-vastaisesta rintamasta, jossa nähtävästi halutaan olla loppuun asti on se sitten millainen hyvänsä. Venäjä- ja venäläisvihan puolella olemiseen on tehty ideologinen valinta. Sitä valintaa eivät mitkään totuus- tai oikeudenmukaisuuskysymykset horjuta.
Jos kuitenkin kuvitellaan sellainen ihme, että suomalaisille alettaisiin kertoa Ukrainan konfliktin todelliset juurisyyt ja asioiden kulku niin selvästi ja kauan, että ne ymmärrettäisiin, niin militarisoinnilta ja ylipäänsä viime vuosien politiikalta putoaisi pohja. Se olisi poliitikkojen, ns. asiantuntijoiden ja toimittajien henkinen itsemurha, mutta saisi Suomen kukoistukseen ja kohottaisi suurimman osan suomalaisista siitä alennustilasta, jossa nyt ollaan.
Satu keisarin uusista vaatteista kuvaa pientä osaa toimittajista. He näkevät, ettei Suomen toiminnassa ole järkeä eikä oikeutusta, mutta eivät uskalla kertoa näkemästään koska voisivat menettää sekä työpaikkansa että ystävänsä. Ammatillinen tulevaisuuskin tällaiselta rehelliseltä toimittajalta voisi mennä kokonaan vain sen takia, että hän ei halunnut olla mukana valheessa ja vieläpä Suomelle monin tavoin vahingollisessa valheessa.
Varusteluteollisuutta on viimevuosina tuotu esille suorastaan viisastenkivenä,joka pelastaa suomalaisen talouden. Patriasta leivotaan uutta Nokiaa. Näin asia saadaan muutettua positiiviseksi.
Suomi ei tarvitsisi yhtään hävittäjää, kun ensin annetaan potkut nykyiselle maan johdolle. Sitten erotaan Natosta ja irtisanotaan DCA-sopimus. Aloitetaan uudelleen neuvottelut Venäjän kanssa ja sovitaan yhteisestä puolustusliitosta, jolloin Suomi voi vähentää puolustusvoimiaan 90%. Tämä ratkaisu muun taloudellisen yhteistyön Venäjän kanssa palauttaa Suomen talouden tasapainoon ja nousuun.
Siis tämä on toiveuni, jota Suomi ei noudata, koska päättäjinä ovat täydet pölvästit.
”Oletettavasti kansalaiset hyväksyvät sosiaali- ja terveyspalveluihin, vanhusten hoitoon, koulutukseen ja kohta myös eläkkeisiin kohdistuvat leikkaukset helpommin, kun tärkeimmäksi ”investointien” kohteeksi nostetaan asevarustelu ja vain se.”
Kyllä vaan! Muutos militaristiseen suuntaan tapahtui Esko Ahon porvarihallituskaudella. jolloin (1992) tehtiin tilaus 64:n Hornet-hävittäjän ostosta. Kaupalla haluttiin näyttää maailmalle Suomen kuuluvan länteen. Aho ”palkittiin” myöhemmin Harvard-yliopiston vierailevana ”professorina”.. Tiiviimpi ”lännettyminen” tapahtui viimeisessä hävittäjäkaupassa, kun sotilasasiantuntijoiden mielestä parempi ruotsalainen ei kelvannut.
Pitää paikkansa, minulle jopa viranomaiset ovat sanoneet, että hallitus on määrännyt Kelaa katsomaan kaikki mikroskoopiilla ja maksaa vain pakosta. Minulle sanoivat viimeksi kelalta, ettei voi muuttaa eläkeläisen asumistukea, ennenkuin on maksanut vuokran kokonaisuudessaan! En oikein usko , että laki sen määrää? Ja tahallaan viivästetään kaikkea maksuja. 5 viikkoa pedetään asia pöytälaatikossa, ennenkuin annetaan kielteinen päätös! Se on kuulemma hallituksen ohje!? Mitä voisimme tehdä asevarustelun lopettamiseksi. Kuka muu tänne hyökkäisi kuin Israel?