Naapuriseuran viime päivien toimet sekä täällä lehdessä toisaalla julkaistu amerikkalaisten eksperttien vetoomus Ukrainan aseavun lopettamiseksi nosti mieleen pitkään muhineen mietteen.
Olen miettinyt, miten Suomen nykyinen henkinen taantuma on tullut mahdolliseksi. Taloustaantuman tiedämme ja tunnistamme, eihän talouskasvu täällä viihdy.
Henkisen taantuman yhtä puolta kuvastaa lukutaidottomuuden lisääntymisestä kertovat tutkimustulokset.
Käytännön yhteiskunnallisessa toiminnassa degeneraatio mainostaa itseään päivittäin median lukuisilla kanavilla. Maata johdetaan aktiivisesti ja hurraten kohti aseellista selkkausta Venäjän kanssa.
Historian filosofit ovat vuodesta toiseen yrittäneet osoittaa, että hegemonistisen vallan heikkeneminen ja siinä versova pelko asemien menettämisestä ja hankittujen etujen romahtamisesta globaalilla näyttämöllä tehostaa nopeasti taipumusta hätäisiin ja äärimmäisiin reaktioihin oletettuja syyllisiä vastaan.
Elämme aikaa, jossa USA kokee Kiinan kasvavaksi uhaksi ja Venäjän ratkaisemattomaksi haasteeksi USA:n perinteisellä nautinta-alueella, Euroopan naapurina.
Keskeinen riskitekijä USA:n kannalta, eli Saksan ja Venäjän yhteistyö Euroopassa on kyetty romuttamaan. Idiotismi kansainvälisissä suhteissa tuntuu olevan helposti leviävä epidemia, jota Suomen valtaeliitti on onnistuneesti hyödyntänyt valtameren takaisten voimien väkevällä tuella, ja liittynyt USA:n rintamaan.
Ydinkysymys on tässä: Yhteenotto Venäjän kanssa ei missään mielessä olisi ollut, eikä ole vieläkään välttämätön. Mutta pian se on, ellei nopeasti tehdä perusteellista kurssin muutosta.
Suomen johto käyttäytyy kuin katujätkä (anteeksi kunnon jätkät) ja on ihmeissään, kun naapuri tyytyy hyvin hillityn sivistyneisiin vastatoimiin ja erittäin pitkällä pinnalla.
Mitä se kurssin muutos edellyttäisi? Politiikassa viisas ei säti vastapuolta, ei halvenna ja herjaa sitä. Viisas yrittää asettua toisen tilanteeseen, tarkastella sitä historiallisessa kontekstissa ja vastapuolen etujen, toivojen ja pelkojen näkökulmasta. Tämän viisas halitsija kykenee tekemään oman maansa eduista lainkaan tinkimättä tai toisen osapuolen tekoja hyväksymättä. Ymmärtäminen on viisautta, ei samanmielisyyttä.
Voin olla väärässä, mutta olen koko aikuisen ikäni ajatellut, että tässä maassa karvaasti koetun, 30-luvun hybristä seuranneen sotilaallisen murskatappion opetustenkin ansiosta oli koko joukko henkisiä, poliittisia ja sotilaallisiakin johtajia, jotka tällaiseen kykenivät. Tällä hetkellä sellaisia suomalaisen valtaeliitin joukosta en erota ainuttakaan.
Ja se on äärettömän suuri sääli. Sekä heille itselleen, että meille, heidän typeryydestään ja osaamattomuudestaan kärsiville kansalaisille.
+++
3 kommenttia julkaisuun “Ei voimaa vaan viisautta”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Oman henkisen tilani olen pitänyt koossa jättämällä pois valtamedian seuraamisen. Uutiset luem RT:n sovelluksella ja valtamedian valeuutiset kuulen Alex Christoforoun YT kanavalta kunnon naurun säestyksellä. Vaimo kertoo kyllä paikalliset ”human interest” tapaukset.
Lisäksi yritän tehdä tilanteen ymmärrettäväksi kirjoittamalla blogia omaksi huvikseni, kun entinen ystäväpiirini luottaa yhä New York Timesiin ja muuhun valtamediaan, jotka määrittelevät maailmankuvamme eli elämismaailmamme (Lebenswelt, lifeworld).
Blogiosoite: https://svnpohdiskelut.blogspot.com/2023/01/elamismaailman-kritiikki.html
Toivon, että joku journalisti tai alan tutkija paljastaisi median sisäisen ristiriitaisuuden. Postmodernismikaan ei vielä ole pystynyt kumoamaan logiikan perusteita.
Mitä pitäisi tehdä? ( venäjäksi : Что делать?, Shtodjelat ? ) on Nikolai Tšernyševskin vuodelta 1863 ilmestynyt romaani . Tšernyševski kirjoitti romaanin ollessaan vangittuna Pietarin ja Paavalin linnoituksessa Pietarissa.
Romaani kertoo ryhmästä ompelijoita , jotka ompelevat vaatteita. Taustalla poliittiset aktivistit , jotka valmistavat vallankumousta teoreettisten opintojen ja salaliiton järjestämisen kautta .
Mitä muuta voimme tehdä, rikkomatta lakia?
Onko nykypäivänä mahdollista valistaa ihmisiä jotka hakee sirkushuvia?
Kyllähän tämä Suomen nykytilanne, viittä vaille sodassa, on Sauli Niinistön pitkän ajan työ isänmaan myymiseksi. Valtamedian ja muutaman suomalaisen selkärangattoman upseerin avulla Niinistö huijasi kansaa, toki Sannan avulla myöskin. Itse en usko, että kansan ns. syvät rivit ovat yhtä haltioituneita tästä Niinistön huijauksesta, mitä media kirjoittaa. Niinistö on pettänyt suomalaiset jo kahdesti, euro ja nato-kansanäänestys ja ruotsalaiset kerran; hand i hand natoon.