Suomessa on rakennettu loistoristeilijöitä maailman merille, mutta mikään niistä ei vedä vertoja Kulkurille, joka odotti meitä Hämeenlinnan satamassa. Tässä aluksessa ei ole tenniskenttää, ei seikkailupuistoa, ei kahtakymmentä ravintolaa, ei seksiklubia eikä tax free -myymälää. Mutta sunnuntaina 20. elokuuta siinä oli jotain paljon enemmän.
Sitähän puhutaan kaikenlaista upeista ja ikimuistamattomista kokemuksista Silja Serenadella, joka on sekin vanhanaikainen pikku purkki verrattuna pian puolen kilometrin mittaisiin merien uusiin elämystehtaisiin. Ne tarjoavat kaiken mitä ihminen voi toivoa. Vai tarjoavatko?
Ylistän 1960-luvulla Kotkassa rakennettua ja ainakin kerran karilla käynyttä pikku Kulkuria, joka puksuttelee vähän kantillaan Vanajaveden matalissa vesissä ja jonka keittiön ruokalistassa on vain yksi lämmin ateria kahvin ja sämpylöiden lisäksi. Tämä paatti tarjosi puitteet unohtumattomalle kokemukselle!
Kertokaa te, jotka olitte mukana, liioittelenko kun sanon, että Kulkurin kahdessa kerroksessa oli kummallisen fantastinen tunnelma: hymyileviä, avoimia, uteliaita, keskustelevia ihmisiä, joista monet eivät ole tavanneet toisiaan koskaan aikaisemmin, mutta näyttivät olevan heti parhaita kavereita, hyviä naapureita.
Ilmapiiri maassa on säköinen, jännittynyt, epäluulojen, pelkojen ja jopa vihan kyllästämä. Ehkä se selittää melkeinpä liikuttavan ilon ja ”yhteisöllisyyden” tunteen – helpottuneisuuden ja ilon.
Sanan ja ajatuksen vapaus toteutui itseksen, omia aikojaan, kenenkään sitä määrittelemättä. Aivan kuin olisi palattu vanhanaikaiseen Suomeen, normaaliin elämään.
Kun Kulkuri palasi kotisatamaan, kuulin monen toivovan, että tämän tapaisia yhteisiä tapaamisia järjestyisi tiheämmin. Sähköpostit ja tekstiviestit ovat ihan ok, mutta pitäisi tavata myös kasvokkain.
Tunnustan olleeni lievää väkevämmän liikutuksen vallassa kuunnellessani ja katsellessani toisiaan hyvästeleviä naapuriseuralaisia. Kävi selville, että tällä työllä on merkitys.
Kiitän kaikkia mukana olleita, myös teitä, joiden osallistuminen ei onnistunut.
Saimme runsaasti ideoita yhdistyksen ja sen julkaisun kehittämiseksi. Vanajaveden luksusristeily todisti, että maahan on ihan oikeasti syntynyt rauhaa ja sopua rakastava sakki, jolla on rohkeutta ajatella itse.
1 kommentti julkaisuun “MISTÄ ON HIENOT RISTEILYT TEHTY”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mauno, hienosti kiteytit risteilymme tunnelman ja merkityksen. Valo poistaa pimeyden, pimeys ei koskaan valoa. Itselleni niin terapeuttinen ja toiveita herättävä matka. Vanaja: rauhan ja ystävyyden vana.