Jokilaivalla 2000 kilometriä Venäjän sydänmaille

Matka alkaa Moskovasta Volgalle kanavaa pitkin, joka on tehty vankityövoimalla ”pahan” Stalinin mahtikäskyllä. Moskovaa ei olisi, ellei Moskova saisi vettä Volgasta. Kanava on 120 kilometriä pitkä. Korkeuseroa Volgalta Moskovaan on 40 metriä. Matkaan mahtuu 6 sulkua, joilla risteilyaluksemme MS Timirjazev nousee Moskovasta Volgan tasolle. Itse ”paha” Stalin katsasti ensimmäisen sulun valmiit rakennustyöt. Hän oli tyytymätön.

”Tästä puuttuu monumentaalisuutta”, hänen kerrotaan sanoneen.

Olen kiitollinen Stalinille, että minulla on kapeassa kanavassa jotakin ihailtavaa.

Pietarilainen tulkki Aili Andrienko kertoo, ettei venäläinen nuori sukupolvi ole vähimmässäkään määrin kiinnostunut historiasta. Sen suhde historiaan kristallisoituu Kazanissa, missä yliopiston edessä oleva nuoren Leninin patsas on opiskelijoiden mielestä amerikkalainen näyttelijä, Leonardo DiCaprio!

Lenin ennätti opiskella 3 kuukautta Kazanin yliopistossa ennen kuin hänet heitettiin yliopistosta ulos hänen poliittisen agitointinsa takia.

Volga on leveä joki

Risteilyaluksemme on hiukan kulahtanut, Rostockissa Itä-Saksassa vuonna 1959 rakennettu MS Timirjazev. Samanlaisia jokilaivoja seilaa pitkin Volgaa muitakin. Kaikki ne ovat Rostockissa rakennettuja. Kun saavumme Kazaniin, risteilijöitä on satamassa yhtä aikaa yhdeksän kappaletta.

Syyskuun alussa kesäsesonki on ohi. Laivoilla on tilaa. Laivassamme on meidän parinkymmenen hengen suomalaisen seurueen lisäksi parisenkymmentä venäläistä. Kapteeni valittaa, että Volgalla on sumua öisin. Se hidastaa matkantekoa. Risteilyjä uhkaa myös veden vaihtelu. Kapteeni ei ole varma, pääseekö hän takaisin Moskovaan, koska veden pinta on laskenut. Volga on niin valjastettu, että paikoin tuntuu kuin joki olisi pelkkää tekojärveä. Vastarantaa ei näy eikä netti toimi keskellä jokea.

Jokilaivalla matkustamisessa on oma viehätyksensä. Risteilyillä on täysihoito ja hyvä arkiruoka. Liikuntana laivalla ovat aamuiset voimistelut ja päivittäiset pyrähdykset maihin. Laivan henkilökunta järjesti ex tempore meille suomalaisille venäjänkielen kurssin. Venäläisten matkustajien kanssa pidettiin tietokilpailuja, askarreltiin pieniä nukkeja ja laulettiin karaokea. Esitimme karaoke-isännälle toivomuksena Rauli Bädding Somerjoen hitin Laivat, joka on venäläistä alkuperää. Se löytyi laululistalta. Karaoke-isäntä ihmetteli, että toivoimme 40 vuotta vanhaa kappaletta. Suomalaiset matkalaiset olivat eläkeläisiä.

Laivan risteilyemäntä Laila on kotoisin Baskiriasta kuten muukin nuori henkilökunta. Baskiria on Kazanista itään Euroopan puolella Uralia. Heidän palkkausolosuhteensa saivat suomalaiset turistit hämmästelemään Nyky-Venäjän menoa. He ovat töissä ylläpitoa ja pientä taskurahaa vastaan. He ovat valmistumassa ammattikouluista ja haluavat harjoittelua. Heidät on valittu kovan karsinnan kautta. Vain baarimikko Sergei oli kotoisin Pietarista ja jo toistamiseen laivalla kesätöissä.

Volga antaa kalaa ja metsät sieniä

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Kaljazin vaikutti pieneltä kyläpahaselta, mutta oli kaupunki. Kaljazin tunnetaan kirkontornista, joka nousee vedestä keskeltä jokea. Tekojärven takia kaupunki jäi veden alle 1930-luvulla. Kaupungissa sijaitsee Venäjän suurin tutkimusta palveleva, avaruuteen suunnattu lautasantenni. Rannassa myytiin monenlaista kalaa ja sieniä. Opas kertoo, että paikalliset uivat Volgassa. Lyhtypylväissä oli kommunistipuolueen ehdokkaan mainoksia. Tverin alueella, johon Kaljazin kuuluu, on tulossa kuvernöörin vaalit. Kysellessäni kommunistien ja Yhtenäisen Venäjä-puolueen ehdokkaiden menestymistä paikallisvaaleissa opas vastasi, että paikalliset valitsevat eniten kaupunkilaisten hyväksi tekeviä ehdokkaita. Oletin sen tarkoittavan kommunisteja. Moskovaan on maanteitse 180 kilometriä eli kolmen tunnin ajomatka. Kaljazin on suosittu moskovalaisten loma-asuntopaikka.

Kaljazinin kaupunki jakaa nuorille perheille ilmaisia tontteja. Alueella on paljon teollisuutta ja tehtaissa tarvitaan työntekijöitä. Alueella on kenkä- ja vaatetusteollisuutta, lentokoneteollisuutta ja armeijan pukutehdas.

Tunnetteko Leninin?

Seuraava pysähdyspaikka, Kostroma on jo suuri kaupunki. Siellä tehtiin rakennustöitä. Koko kaupungin historiallista keskustaa entisöitiin. Kaupungin merkitys kauppapaikkana selviää, kun tajuaa, että Pietarin kauppahalli Gostinii Dvor on pieni Kostroman vastaavaan verrattuna.Volga on Kostroman kohdalla kilometrin leveä. Kaupungissa on Venäjän hopea- ja kultakoruteollisuuden keskus. Alueella on maataloutta. Siitä kertoo kaupungin juustomuseo. Maaseudulla kasvetaan myös pellavaa. Kostromassa on yliopisto, mikä lisää nuorten osuutta kaupungin väestössä.      

Volgan risteilykohteissa toistuvat Venäjän historian merkkihenkilöt kuten Iivana Julma, Katariina Suuri ja Lenin. Kostroman asemakaavan sanotaan olevan Katariina Suuren ansiota. Historiallisessa keskustassa on suuri Leninin patsas. Opas kysyy, pitääkö suomalaisille selittää, kuka on Lenin? Vastaan, että: ”Ei. Suomalaisille ei tarvitse selittää, kuka on Lenin.”

Lenin katsoo aukiolle rakennettavaa ortodoksikirkkoa, joka on kopio samalla paikalla olleesta bolsevikkien purkamasta ortodoksikirkosta. Patriarkka Kirill on tulossa syyskuussa vihkimään kirkon käyttöön.

Lenin seisoo jalustalla, joka on arvokas. Se rakennettiin keisarillisen Venäjän aikana ennen vallankumousta. Jalustalle piti tulla aivan muu henkilö kuin Lenin. Kostromassa on virinnyt keskustelu siitä, pitäisikö Lenin siirtää toiseen paikkaan. Keisarillista jalustaa ei haluta kuitenkaan purkaa. Niinpä Leninkin saa toistaiseksi jäädä paikalleen.

Nato-miehille ei kerrota mitään

Nishni-Novgorod on täynnä kiiltäväkupolisia kirkkoja. Entinen suljettu kaupunki Gorki on pessyt kasvonsa. Vihreätä, vettä ja historiaa. Kävelykatu kahviloineen on täysin eurooppalainen.

Kiertelemme vanhassa linnoituksessa Kremlissä tutustumassa vanhojen aseiden näyttelyyn. Alueella on teltta, jossa värvätään vapaaehtoisia Itä-Ukrainan rintamalle. Yritän kaupitella kahta suomalaista ampumataitoista miestä vapaaehtoisiksi. He kysyvät rekrytoijalta, minkälainen tilanne rintamalla on? Mies vastaa tylysti, että tehän olette Natossa. Ei hän kerro mitään Nato-miehille. Suomalaiset turistimiehet ovat järkyttyneitä. Ensimmäistä kertaa heille valkenee, että keskusteluyhteyttä venäläisten kanssa ei ole. Sotilas jatkaa silti, että emme ole ensimmäisiä ulkomaisia turisteja, jotka teltalla poikkeavat. Ennen meitä kävi saksalainen pariskunta, jotka liikkuvat polkupyörillä Venäjällä ja nainen Virosta.

Nishi-Novgrodissa on 200 tehdasta. Vierailu joulukoristetehtaassa paljastaa, miten venäläiset selvisivät Neuvostoliiton romahduksesta. Tehtaalle tuli ensimmäisenä saksalaiset etsimään yhteistyökumppaneita länteen. Heidän avullaan venäläinen tehtaan yksityistänyt perhe aloitti joulukoristeiden tuotannon uudelleen. Saksalaiset poistuivat kuitenkin jo kauan ennen pakotteita. Nyt tehdas toimii puhtaasti venäläisellä pääomalla.

Katukahvilasta löytyi ensimmäinen unisex-vessa. Vessoissa ei ole merkkiä, kummalle sukupuolelle ne ovat tarkoitettuja. Niihin sopii vain yksi ihminen kerrallaan. Ovissa luki englanniksi ”We are all the same”. Länsimaalaisuus on tunkeutunut pintailmiönä Venäjän ydinalueille.

Kremlin vieressä seisoo kiiltäviä ja puunattuja Volga-autoja kuin Havannassa amerikanrautoja. Karautamme illan tullen hienolla Volgalla laivalle illalliselle.

Kansantanssit tervetuliaisina

Seuraavat kolme kaupunkia ovat kaikki suomalaisille turisteille outoja: Tseboksary, Tetjushin ja Bolgar. Emme ole koskaan kaupungeista kuulleetkaan. Kaikissa näissä kaupungeissa risteilyturisteja ovat vastassa kansantanssiryhmät toivottamassa risteilyvieraat tervetulleiksi laulamalla ja tanssimalla.

Puolen miljoonan asukkaan Tseboksary on Tsuvassian tasavallan pääkaupunki. Kaupunki on kaksikielinen, tsuvassin ja venäjänkielinen. Se on ilmapiiriltään kaikkein neuvostoliittolaisin matkalla käymistämme kaupungeista. Suuret ja leveät kadut ovat kuin Stalinin harpilla piirrettyjä. Neljä tärkeintä katua ovat: Karl Marxin katu, Lenin prospekt, Juri Gagarinin katu ja Kalininin katu. Juri Gagarin oli tsuvassi. Ostin katukauppiaalta teelasin, jossa oli ensimmäisen naiskosmonautti Valentina Tereskovan siluetti. Valentinan ensimmäinen aviomies oli tsuvassi ja myös kosmonautti.

Tsuvasssit pitävät itseään oluenpanijakansana. Tsuvassit ovat kuin Euroopan saksalaiset. Heillä on vahva olutkulttuuri.

Tseboksaryssä näin ensimmäisen kerran kadulla merkkejä käymässä olevasta sotilaallisesta erityisoperaatiosta Ukrainassa. Kävelykatu päättyi suureen Z-kirjaimeen.

Tetjushin oli yhden kadun kaupunki, jossa myytiin turisteille toritaidetta ja hunajaa. Kansantanssijat olivat neljän kansan sekoituksia, venäläisiä, tsuvasseja, mordvalaisia ja tataareja. Tetjushinin kaupunki sijaitsee Tatarstanin tasavallassa. Kaupunki on vanha kauppiaiden kaupunki. Sieltä on viety kalaa Moskovaan hallitsijoille. Kalateollisuus on kuitenkin kuihtunut ja sen tilalle on tullut maanviljelys. Tasavalta tuottaa 7 miljoonaa tonnia viljaa vuodessa, etupäässä ruista ja ohraa.

Turistipyydyksiä imperiumin raunoilla

Tetjushinin museossa oli esillä Volgan sedimenteistä löydettyjä mammutinluita. Siellä oltiin myös ylpeitä paikallisista taistelijoista. Pieni kaupunki oli tuottanut Suuressa Isänmaallisessa sodassa kahdeksan kultaisen tähden saanutta Neuvostoliiton sankaria.

Kalamuseon pihalla vierailijoita odotti suuri Kita-sammen pronssinen patsas. Kala pyydettiin vuonna 1921 ja se painoi 960 kiloa. Volgassa on tavattu myös lohia. Yleisimmät Volgasta pyydetyt kalat ovat kuha, lahna, karppi ja monni.

Volgan vastarannalla sijaitseva Bolgarin kaupunki on varsinainen turistipyydys. Volgalla risteilee kesäisin 40 risteilyalusta päivässä, joten turismi on pienten paikkojen tärkeä elinkeino. Tetjushinissa rakennettiin uutta satamaterminaalia. Bolgarissa oli rakennettu suuri museo kertomaan Suuresta Bulgariasta ja hänen kaaneistaan. Bolgarin kaupungissa oli 1300-luvulla 50 000 asukasta, kun nyt siellä on enää 8000 asukasta. Alueen väestö on tataareja. Turistit saivat nauttia tataarien keittiöstä teen ja hunajavoileipien kera. Uskomattomin ilmestys oli Taj Mahalia muistuttava uusi moskeija. Kaksi nuorta tataarimiestä ilmeistyi sinne rukoilemaan. Epäilin heitä maksetuiksi rukoilijoiksi. Tataarit vaikuttivat samoilta kuin kaikki Venäjällä, maallistuneita kommunisteja.   

 Kazanissa näkyy öljy- ja kaasuraha

Viimeisenä kohteena risteilyllä on Kazan. Jo kaukaa joelta näki, että nyt tullaan suurkaupunkiin. Kaupunki oli sinisen savusumun peitossa. Kazanissa asuu opiskelijat mukaan lukien noin 2 miljoonaa ihmistä. Opiskelijat kannattaa mainita erikseen. Tatarstanin pääkaupungista Kazanista on tullut paitsi tataari-diasporan kansainvälinen keskus, se on myös erittäin suosittu yliopistokaupunki arabimaailmassa. Kaupungin halal-kaupat, koraanikoulut ja korkeatasoinen yliopisto vetävät ulkomaisia opiskelijoita muslimimaista.

Kaupungissa haisee raha. Tatarstanissa on öljyä ja kaasua. Siellä on muovi- ja lentokoneteollisuutta. Kamaz-autotehdas sijaitsee Tatarstanissa. Tasavallan öljy- ja kaasuyhtiöt Tatgaz ja Tattransneft ovat rakennuttaneet urheiluhalleja ja areenoita. Merkittävin niiden rahoittama hanke on Kremlin sisälle rakennettu Kul Sharif -moskeija.

Kazanissa asuu venäläisiä ja tataareja molempia noin 50 prosenttia. BRICS:istä ei ollut vielä tietoakaan, kun Kul Sharif- moskeija avattiin vuonna 2005. Moskeijassa luetaan koraania vuorokauden ympäri arabian kielellä ja siellä järjestetään arabiankielen kielikursseja. Venäjä on ollut avoin arabimaailmalle jo ennen BRICS:iä.

Öljyraha näkyy Kazanissa ökytaloissa, joissa mallia on haettu Euroopan pääkaupungeista. Vuonna 2010 valmistunut maatalousministeriön päärakennus on kuin kopio Budapestin tai Wienin palatseista. Opas kertoo, että kaikki uudet valmistuvat asunnot menevät kaupaksi kuin kuumille kiville. Hän vakuuttaa, että vaikka tulotasot vaihtelevat rajusti kaupungissa, pienituloisille opiskelijoillekin löytyy kahviloita ja ravintoloita. Kukaan ei kärsi Kazanissa.

Tunnetuin tataari on muuten balettitanssija Rudolf Nurejev. Kazanin kierros päättyy jo puolelta päivin. Kotimatka Helsinkiin alkaa Kazanin rautatieasemalta. Junamatka Kazanista Pietariin kestää 23 tuntia. Moskavasta Kazaniin kuljettiin 2000 kilometriä kuudessä päivässä. Koko Volgan pituus on 3685 kilometriä, mikä tekee siitä Euroopan pisimmän joen.

Suomalainen ryhmä oli niin tyytyväinen matkaansa ja matkanjohtajiinsa Jaana Niinikorpeen ja Reino Jaakkolaan, että yhdessä tuumin toivottiin, että seuraavalla matkalla Kazanissa voitaisiin viettää enemmän aikaa. Sitten voisi lähteä risteilylle Volgaa pitkin kohti Permiä. Ellei sitten lähdetä Siperian radalle ja Baikalia kiertämään.

Mutta itään mennäään. Na vostoke, na vostoke……

https://www.facebook.com/leena.hietanen.1/videos/735190185115709

https://www.facebook.com/leena.hietanen.1/videos/307425658593548/

Teksti ja kuvat: Leena Hietanen

Kartta Moskova-Kazan risteilyistä:

A Vaalimaa, B Pietari, C Moskova, D Kaljazin, E Kostroma, F Nishni Novgorod, G Tseboksary, H Bolgar ja I Kazan.

https://www.google.com/maps/d/u/0/viewer?mid=1-dx24TWZ7FzxL-1R3JuurSjUWdEvhL4&hl=fi&ll=60.16175782190121%2C38.43910757812499&z=5