Digirahan voimalla keskuspankkiorjuuteen?

Kiinassa on käytössä sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä, jossa jokaiselle kansalaiselle lasketaan tietotekniikan avulla pisteluku. ”Kansalaiskunto” pisteytetään mm. sen perusteella, miten hyvin hän on pärjäillyt opinnoissa tai työelämässä ja noudattanut sosiaalisia normeja ja sääntöjä. Pisteluku on julkinen rekisteritieto ja kaikkien nähtävissä. Kiinassa pisteytetään myös yrityksiä.

Tähän voidaan väkirikkaissa maissa liittää sovellus ns. 15 minuutin kaupungeista. Kiinassa onkin meneillään laajamittainen, tuota periaatetta osin soveltava kehittämisprojekti. Projekti tunnetaan nimellä  Xiongan City -megakaupunki. Sen alueella virkamiesten palkat maksetaan digitaalisella valuutalla.

Jos hallinnolla on halua ohjata kansalaisia, niin asumispaikan palveluiden ja valuutan käyttöalueen rajaaminen alueelle tarjoaa erinomaisen työkalun. Vaikka digiraha ja pisteytysjärjestelmä ovat molemmat osa Kiinan hallinnon toimintaa, ne ovat toistaiseksi erillisiä järjestelmiä. Digirahaan ei Kiinassa liity suoranaisia pisteytysjärjestelmiä.

Maksut ja sopimukset

Keskeinen myönteiseksi arvotettu puoli digitaalisen valuutan käytössä on siinä tapahtuvien rahan siirron, maksujen ja sopimusten salaus. Periaatetta on joitakin vuosia sovellettu jo muissa ”kryptovaluutoissa”. Niistä ehkä tunnetuin on Bitcoin.

Digitaalinen valuutta toimii käyttämällä lohkoketjuteknologiaa maksutapahtumien turvaamiseen, varmentamiseen ja salaamiseen. Lohkoketjuteknologia on tekniikka, jonka avulla voidaan luoda ja ylläpitää hajautettuja ja jaettuja tietokantoja. Se on eräänlainen tilikirja tai tietokanta, jossa on ketjussa olevia lohkoja, ja nämä lohkot sisältävät aikaleiman ja listan siirroista, joita lohkoketjussa on suoritettu.

Lohkoketjuun voi vain lisätä dataa, mutta uusi data ei voi olla ristiriidassa jo olemassa olevan datan kanssa. Lisäksi jokaisella on pääsy katsomaan lohkoketjun sisältöä ja jokainen transaktio tallentuu todistettavasti ja turvallisesti lohkoketjuun. Tämän ansiosta ketjun jäsenet voivat luottaa toisiinsa, vaikka he eivät tuntisi toisiaan.

Lohkoketjuteknologia mahdollistaa (hajautetusti tuotetut) digitaaliset valuutat, älykkäät sopimukset, mikromaksut, sähköiset omaisuusrekisterit, identiteetti- ja maineenhallintarekisterit, äänestysjärjestelmät, laitteiden väliset keskinäiset maksut ja autonomiset organisaatiot.

Digitaalisella rahalla maksetut maksut näkyvät pelkästään maksutapahtumia kuvaavina digitaalisina verkkotietokantamerkintöinä. Kun henkilö siirtää varoja digivaluutassa, rahansiirtotapahtumat tallentuvat (julkiseen) kirjanpidon tietokantaan. Valuutta tallennetaan digitaalisiin lompakoihin. Näiden käyttöön pankit opettavat jo asiakkaitaan.

Salauksen vuoksi valuuttatietojen tallentamiseen sekä lompakon ja (julkisen) kirjanpitotietokannan välisiin siirtoihin tarvitaan edistynyttä koodausta. Vain salauksella voidaan varmistaa turvallisuus ja tietosuoja.

Maksutietojen salaus ja lohkoketjuteknologia mahdollistavat myös älykkäiden sopimusten käytön.

Älykkäät sopimukset ovat nyt jo käytössä monilla aloilla, sillä ne mahdollistavat luotettavan tavan tehdä sopimuksia. Lohkoketjuteknologian ansiosta kaikki tiedot tallentuvat muuttumattomana ja luotettavasti ilman kolmannen osapuolen tarvetta. Kaikista tapahtumista jää peruuttamaton jälki, joten huijaamisen mahdollisuus on pystytty poistamaan.

Miten käy rahan?

Tässä vaiheessa digitaalinen, keskuspankkivetoinen valuutta on vielä suuri arvoitus. Digivaluutta on syntynyt tavoitteena välttää rahankäytön ja sijoittamisen valtiollinen kotrolli. Valtiolliset digitaaliset CBDC:t voidaan nähdä yrityksenä pitää jatkossakin rahapolitiikka valtion monopolina. Lukuisilla kryptovaluutoilla on jo vuosia ollut itsenäistä myyntiä, kilpailua siis keskusvaluutalle.

Keskuspankit ovat poliittisista syistä luoneet valtavat määrät halpaa rahaa. Velkakierrettä pyritään nyt hillitsemään ilmeisen kelvottomilla keinoilla eli rahan hintaa korottamalla vuosikymmenten löysän rahapolitiikan jälkeen. Uutta likviditeettiä haetaan digitaalisesta rahasta.

Teknisesti tämä voisi tapahtua mm. siten, että jokainen yritys ja instanssi voisi hallita digitaalista tiliään keskuspankissa. Tämä loisi sitten keskuspankille likviditeettiä digitaalisesti. Luottoprosessi voitaisiin keskittää ja vanha mekanismi korvata.

Toimintaa ohjaisi ja valvoisi euroalueella itsenäisesti huseeraava Euroopan keskuspankki. Sillä olisi täydellinen näköala ja valta sekä tulevan rahan, että kaikkien maksujen suhteen. Ja valta keskittyisi ennennäkemättömällä tavalla keskuspankkiirien käsiin.  Kun EKP on viime kädessä poliitikkojen pankki, myös valtiolla olisi toivo päästä käsiksi kansalaisten talouteen. Inflaatiota voitaisiin yrittää ohjata ja valvoa suoremmin. 

Euroopan keskuspankin logiikan mukaan digitaalinen valuutta olisi ihanteellinen keino saada nopeasti lisää valtaa. Lohkoketjun periaatetta ja keskuspankin digitaalista rahaa myydäänkin rahan evoluutiona kuin uutta tuotetta ikään.

Prosessi ei suju kitkattomasti. Esimerkiksi oman valuutan omistava Tanska äänesti selvästi ja hyvin perustein vastaan koko hanketta.

Yhdysvaltojen keskuspankki FED ei ole lämmennyt toistaiseksi koko ajatukselle. Nähtävissä on Euroopan ja Yhdysvaltojen pankkisektorin linjojen erkaantumista. Nykytilanteessa ei amerikkalaisten mielestä ole mitään järkeä nostaa korkoja viiteen tai kuuteen prosenttiin.  Fedin puheenjohtaja Jerome Powell on viestittänyt EKP:n pääjohtaja Lagardelle, että Fed ei lähde mukaan hankkeeseen. 

Inflaatiopeikko ei kuole digivaluuttaan

Keskuspankkien digitaalinen valuutta (CBDC) on digitaalisen valuutan muoto, joka on keskuspankin liikkeeseen laskema ja jonka arvo on sidottu kansalliseen valuuttaan. CBDC:t voivat tarjota monia etuja, kuten tehokkuuden parantamisen ja maksujärjestelmän turvallisuuden lisäämisen. Kuitenkin niiden suhde inflaatioon riippuu siitä, miten keskuspankki hallinnoi niiden tarjontaa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan CBDC:t kiihdyttäisivät inflaatiota. Ei olisi enää mitään sääntelyä, joka pitäisi rahan tarjonnan vakaana millään tavalla. Sääntelevänä tahona ovat toimineet pääomamarkkinat, jotka ennen euroalueen perustamista varmistivat, että pääoma nostettiin siellä, missä sitä hallinnoitiin huonosti.

Euroalueen taloutta on yritetty säädellä Maastrichtin sopimuksella, joka on linjannut yleispiirteiset velkaantumisrajat. On avoin kysymys, mahtuuko digitaalinen valuutta ylipäätään sopimuksen piiriin. Maastrichtin sopimus sisältää säännökset vapaasta pääoman liikkuvuudesta. Tämä tarkoittaa, että kaikki rajoitukset pääoman liikkumiselle jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä on kielletty. Periaate voi mahdollistaa digitaalisen valuutan käytön EU:ssa, mutta ei sisällä määräyksi velkaantumisen ehkäisystä.

Kokemusperäisesti voi ennakoida, ettei rahan tarve vähene, vaan pikemminkin lisääntyy maanosasassa käynnissä olevan myllerryksen seurauksena.

Kokemusperäisesti saattaa edelleen todeta, että EU-alue voidaan omituisen helposti saada poikkeustilaan kansalaisuilta sen enempiä kyselemättä. Näin tapahtui koronan yhteydessä, näin on tapahtunut myös Ukrainan sodan aikana.

Digitaalinen, Euroopan Unionin keskuspankin valvoma digitaalinen valuutta sopii hyvin EU-hallinnon työkalupakkiin. Kansalaisten näkökulmasta siitä ei helpotusta ole arjen tarpeisiin.

+++