Die Linken hajoamisella voi olla dramaattiset vaikutukset Saksan ja laajemminkin Euroopan vasemmistolle, arvioi Yrjö Hakanen, Suomen kommunistisen puolueen Helsingin piirin puheenjohtaja blogikirjoituksessaan.
Saksaan syntyy uusi vasemmistopopulistiseksi luonnehdittu puolue ja vasemmistopuolue Die Linke hajoaa. Uusi puolue syntyy kansanedustaja Sahra Wagenknechtin johdolla ja sitä alkaa rakentaa yhdistys, joka nojaa nimeään myöten Wagenknechtin poikkeuksellisen suureen suosioon, ”Bündnis Sahra Wagenknecht – Für Vernunft und Gerechtigkeit”.
”Die Linken johdolle se on iso tappio. Toisaalta ero Die Linkestä vain kuukausi ennen sen puoluekokousta kertoo siitä, että Wagenknecht tovereineen ei uskonut enää voivansa muuttaa Die Linken linjaa”, Yrjö Hakanen kirjoittaa.
Die Linken hajaannuksen ja uuden puolueen syntymisen taustalla ovat Hakasen mielestä monet tekijät.
”Saksan talouden ja sen kehitysmallin kriisi, itäisen Saksan toisen luokan asema, hyvinvointivaltion rapautuminen, Saksan pitkään harjoittaman liennytyspolitiikan väistyminen sotilaallisiin keinoihin nojaavan ulkopolitiikan tieltä, maahanmuuton haasteet, (ja) vasemmiston vaalitappiot”, Hakanen luettelee.
Die Linken ja sen parlamenttiryhmän piirissä on jo pidempään kiistelty muun muassa perinteisen luokka- ja identiteettipolitiikan suhteesta, sosiaalisten kysymysten painoarvosta, rauhanpolitiikasta ja suhtautumisesta Venäjään, maahanmuuttopolitiikasta, talouden ns. vihreän siirtymän toteuttamisen tavoista, vaalitappioiden syistä ja siitä, miten padotaan äärioikeiston nousua.
Hakanen muistuttaa, että Wagenknecht nosti uuden puolueen tärkeimmäksi tehtäväksi haastaa Saksan nykyisen hallituksen politiikan. Samalla hän torjui yhteistyön äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle AfD-puolueen kanssa. Hän torjui myös syytökset Venäjä-mielisyydestä ja ilmoitti kannattavansa rauhanvälittämistä Ukrainaan ”ammuksia sodille”-politiikan sijaan.
Juuret Itä-Saksassa
Sahra Wagenknecht on 54-vuotias. Hänen isänsä on iranilainen ja äitinsä saksalainen. Hän syntyi Itä-Saksassa ja oli Itä-Saksan kommunistipuolueen jäsen vuodesta 1989. Berliinin muurin murruttua Itä-Saksan kommunistinen puolue on useiden liittymisten kautta sulautunut vasemmistopuolue Die Linkeen. Wagenknecht on ollut sekä europarlamentin jäsen että Saksan liittopäivien edustaja.
Wagenknechtin ensimmäinen tulikoe on ensi vuoden EU:n parlamenttivaalit, joihin puolue aikoo osallistua.
”Monet toivovat hänen vasemmistopopulistisen politiikkansa tuovan vaalivoiton, joka muuttaa Saksan poliittiset asetelmat. Toiset taas pelkäävät, että uusi puolue tarjoaa vanhoja vastauksia uusiin ongelmiin ja johtaa vasemmiston putoamiseen parlamentista”, Hakanen kirjoittaa.
Vaikutukset Euroopalle jäävät Hakasen mielestä nähtäväksi.
”Sen lisäksi, että Die Linke uhkaa pudota Saksan parlamentista, voi EU-parlamentissa tulla vaikeuksia vasemmistolle muodostaa riittävän monen edustajan virallinen ryhmä, jos yhteistyöhön ei kyetä”, Hakanen arvioi.
Venäjällä heräsi toivo
Venäläinen politologi Sergei Markov arvioi, että uusi puolue ei suinkaan uhkaa oikeistopopulistisena pidettyä Alternative für Deutschland-puoluetta vaan Saksan demareita.
”Uusi puolue tuo tappion Saksan sosiaalidemokraattiselle puolueelle, joka saattaa kokea saman kohtalon kuin Ranskan sosialistipuolue, joka on kadonnut poliittiselta kartalta kokonaan”, Markov ennustaa.
Hänen mielestään vasemmistopuolueen suosion laskulle on syynsä.
”Puolueen johto oli ilmeisesti lahjottu ja se pelkäsi vastustaa suoraan Saksan hallituksen tukea Ukrainan uusfasistiselle hallinnolle”, Markov sanoo Telgram-kanavallaan Logika Markova.
Markov katsoo hallitsevan Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen menettävän ääniä juuri siksi, että se tukee Ukrainan hallintoa.
”Jos Sahra Wagenknecht pystyy perustamaan puolueen, suurin osa sosiaalidemokraattien äänistä menee Sahran uudelle vasemmistolaiselle puolueelle”, Markov arvioi.
Sahra Wagenknechtin vahvuus on Markovin mielestä hänen miehensä, Oskar Lafontaine, joka on Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen entinen johtaja ja entinen valtiovarainministeri.
Jotta Saksan liittokansleri Olaf Scholz ei tuhoaisi puoluettaan hänen on Markovin mielestä muutettava politiikkaansa.
”Hänen on nyt pakko – pelastaakseen itsensä ja puolueensa, lopettaa Ukrainan hallinnon tukeminen, jota monet hänen äänestäjistään pitävät uusfasistisena. Ja Saksan on vetäydyttävä Venäjän vastaisesta hybridisotaliittoutumasta, mikä voi johtaa tämän liittouman romahtamiseen ja Ukrainan sodan päättymiseen Venäjän ehdoilla”, Markov arvioi.
1 kommentti julkaisuun “Saksa saa uuden vasemmistopuolueen”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Seurasin Saksan mediaa paikan päällä 90-luvun keskivaiheilla ja silmiin pisti die Linkeen kohdistuva hillitön painostus. He olivat muka Itä-Saksan henkisiä perillisiä ja heillä ei oikeastaan ollut sijaakaan yhdistyneessä Saksassa. Die Linken kannalta tämä ajojahti aiheutti puolueeseen valuvian. Heistä tuli anteeksipyytelevä defensiivinen voima jonka jatkuvasti piti todistaa motiiviensa puhtaus. Helppo on etäältä huudella, mutta entä jos olisi käyty vastahyökkäykseen ja kysytty ”kuka tämän maan jakoi ?”. Koska se ei ollut vasemmisto vaan kristillisdemokraatit, jotka pitivät parempana jaetttua Saksaa kuin puolueetonta.
Angela Merkel haistoi tuulet paremmin. Haki johtotehtäviä SPD:stä mutta kun siellä vastattiin, että ei meillä suoraan johtoon kävellä vaan aloitetaan paikallisosastosta, Merkel teki kuten Marx-veljekset: ”Meillä on periaatteita. Jos ette pidä niistä, meillä on vaihtoehtoisia periaatteita”. Tämän ymmärsi Merkel ja meni koputtamaan CDU:n ovelle, ja siellä hänen uudet periaatteensa otettiin välittömästi vastaan.
Olisi pieni ihme jos nykyisessä tilanteessa missä median valta on lähes rajaton, Wagenknecht onnistuisi hankkeessaan. Ja kuten USA:ssa kukaan nimekäs politikko ei uskalla käydä Israelia vastaan, Saksassa ei kukaan uskalla sanoa, että itse asiassa ymmärrän Venäjän toimia varsin hyvin. Poliittinen itsemurha. AfD on kirjava joukko, josta löytyy Venäjään myönteisesti suhtautuvia mutta puolueena se suuntautuu kuitenkin vahvemmin Yhdysvaltoihin päin. Erilliskysymyksissä sillä on oikeita kantoja ja on mielestäni virhe jos kokonaisuuden nimissä torjutaan koko puolue. Asioita ei tänä päivänä ratkaista vanhan oikea-vasen akselin kesken vaan tarvittaisiin rajat ylittäviä toimia, hyvänä esimerkkinä esim. demokraattisen vallan vesittäminen ja päätösten siirtäminen ylikansallisten elinten tehtäväksi, kuten WHO:n pandemiasopimus.