Tasavallan presidentti, hallitus, ja media ovat sairastuttaneet suuren osan kansalaisista pelon ja vihan syndroomaan. Venäjänvastaisessa viestinnässä on jo kauan sitten ylitetty harkinnan ja rajat.
Aivan viime päivinä tässä lajissa on rikottu ennätyksiä. Silmäys vaikkapa Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmiin sekä suurimpien painettujen lehtien sivuille synnyttää synkän mielikuvan toimittajista ja vaikuttajista, joilta puuttuu kyky ja halu kertoa asioista totuudenmukaisesti.
On syytä toistaa uudelleen ja uudelleen ex-pääministeri Sanna Marinin vaatimusta, että ”kaikki siteet Venäjään on katkaistava”. Lehdistö edellä, poliitikot ja ”asiantuntijat” perässä ovat totelleet, ja presidenttiehdokkaat ovat kuin toistensa klooneja hokiessaan iskulauseita Venäjän vaarallisuudesta ja jopa sotilaallisen hyökkäyksen uhasta.
Vain yksi ehdokas sanoo kannattavansa ”vuoropuhelua kaikkien kanssa”. Mutta Jutta Urpilainen vastasikin Suomen Kuvalehden kysymykseen, tekisikö hän presidenttinä vienninedistämismatkan Kiinaan, Saudi-Arabiaan ja muihin ihmisoikeuksia polkeviin maihin – Venäjää hänen sanansa eivät koskeneet.
Ja vain yksi ehdokkaaksi pyrkivä – Paavo Väyrynen – on sitä mieltä, että Suomen ja Venäjän välisistä ongelmista olisi tullut ja tulee keskustella hallitusten tasolla.
Uutisotsikot ovat kehittyneet koko ajan aggressiivisempaan suuntaan, ja niihin on tullut lisäksi uhoa ja pullistelua. Onhan Yhdysvallat kohta sille luovutettavine alueineen turvanamme. Ikään kuin kukaan ei tietäisi tai ajattelisi, mitä USA/Naton tukikohdat raskaine aseineen, ehkäpä myös ydinohjuksineen lähellä Pietaria, Murmanskin rataa, Kuolaa ja muita arktisia alueita merkitsevät naapurimaamme suunnalta katsottuna.
Eikö kenellekään tule mieleen, että Venäjän on pakko ryhtyä turvaamaan aluettaan ja olemassaoloaan sen mahdollisuuden varalle, että jonain päivänä tuo arsenaali käytetään sitä vastaan merkittävänä osana Nato/USA:n yleishyökkäystä? Nykyiseen suomalaiseen käytökseen kuuluu, että kun tietoja sen varustautumisesta puolustamaan itseään saadaan, ne tulkitaan provokaatioksi ja uhkaksi. Syyt ja seuraukset naapurisuhteiden ongelmissa ovat viime aikoina vaihtaneet kätevästi paikkaa. Suomi on kiltti ja puhdas pulmunen tekipä se mitä hyvänsä.
Nato on puolustusliitto vain sanoissa ja paperilla. Yksinomaan vuonna 2014 allekirjoitetussa ”isäntämaasopimuksessa” muistetaan mainita myös hyökkäys. Ja ketä tai mitä Nato puolusti Jugoslavian pommituksilla?
Vastuuntunnon katoaminen poliitikkojen toiminnassa sai symbolinsa, kun ulkoministeri Elina Valtonen moukkamaisesti ei kätellyt venäläistä kollegaansa Sergei Lavrovia. Loukkaukseksi tarkoitetun infantiilin tempun voittaa vain se, että Sauli Niinistö jätti Venäjän suurlähettilään kutsumatta viime vuonna itsenäisyyspäivän juhlaan. Tämä diplomatian pohjanoteeraus toistunee, koska Suomi noudattaa uutta ja johdonmukaista ”ystävä kaukana, vihollinen lähellä” – politiikkaansa, veipä se polku mihin tahansa.
Maata johtaa kohti lamaa ja repiviä sisäisiä ristiriitoja äärioikeistolainen hallituskoalitio karskein ottein. Samalla se toteuttaa Venäjän suuntaan median toiveiden mukaista ohjelmaa, josta ei ole helppoa ulospääsyä. Koko kansan aivopesulla, jonka kohteina ovat myös lapset ja nuoret, on jo huolehdittu siitä, että välit naapuriin eivät korjaudu ehkäpä vuosikymmeniin.
Mihin tällä vihanpidolla pyritään? Suur-Suomeenko, taas?
17 kommenttia julkaisuun “VIHANPITO KIIHTYY”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos Mauno. Kuin myös mieheni kommenttiin. Nato on slut. Yhdysvallat on slut. Euroopan unioni on slut, eli loppu. Natolla ei ole miehiä ” ns puolustamaan meitä” miltä? Amerikalla on money slut, ja ammukset joita lähettää Ukrainaan. Meidän puolustusministeri Antti Häkkänen lupasi että Suomi toimittaa Ukrainalle tykinammuksia. Katsokaa Scott Ritter, Douglas Macgregor, John Mearsheimer. Meillä ei ole mitään pelättävää kuin oman maamme sisällä. Kaikille kanssaliikkujille Nato päivää. t: Piia
Tänään kuulemani gallupin äänestyksen mukaan Sauli Niinistö on kaikkien aikojen suosintuin Presidentti Suomessa. eli maanpetturillisuus on tärkein. Suomi myytiin jo EU: lle Natolle Ja Yhdysvaltion miehitykselle. Mitään kansasta tai maasta ei ole enää kaupan. Minne me siis lähdetään. Taivaaseenko. Ehkä joku inhimillinen maa ottaa meidät.
Erikoisinta mielestäni on ns. suuren yleisön kääntyminen yhdessä hetkessä Naton taakse. Mikä oli syynä? Nyt on selvinnyt, että ”Koneisto” on sitä ajanut koko ajan salaa kansalta.
Onko kansan enemmistö pelästynyt demokratian rapautumisesta? Perustuslakia on poljettu mennen, tullen ja palatessa. Siitäkö shokkitila sai syttöä? Kun siihen tuli vielä lisäksi korona-hullutus ja Ukraina-kriisi. Nyt enemmistön ajatteluun ei mahdu kuin musta ja valkea. Hyvä ja paha. Länsi on hyvä ja Venäjä paha. Pelko on sokaissut enemmistön, joka päivä päivältä huomannee, että totuus ei tulekaan lännen suusta.
On rauhoittavaa lukea N.S. Sanomia ja kommentteja. Kiitos paljon!!
Oliskohan suhdanteiden mies Kekkonen antanut ohjeita näille omille publikaaneille??
Iltasanomien, Iltalehden ja Hesarin moderaattorit estävät tehokkaasti vapaan keskustelun vihakolumniensa kommentointipalstoilla. Se on johtanut siihen, että monet ihmiset uskovat fantasiaan yhtenäisestä Suomen kansasta, koska sotaopposition ääni ei kuulu valtamediassa. Kuitenkin demokratian yksi edellytys on kansalaisen mahdollisuus saada käsiinsä keskenään ristiriitaisia tietoja ja arvioida niitä itse.
Hiljattain kuulin gallup-tuloksen: tällä hetkellä 20 % suomalaisista ei kannata Nato-jäsenyyttä. Yllättävän suuri luku ihmisiä, joiden aivoja ei vielä ole onnistuttu pesemään. He ovat hakeneet vaihtoehtoisia tiedonlähteitä tai käyttäneet maalaisjärkeään.
Itse luulen, että sodan päätyttyä Ukrainan häviöön USA:n aika isoksi voitoksi jää uusi 1300 kilometrin raja Venäjää vastaan Suomessa. Ehkä se oli jopa yksi tämän sodan tavoite USA:n laskelmissa: ahdistaa Suomi Natoon. En kumminkaan usko, että hyökkäys tulee heti, vaan noin viiden vuoden päästä. Täytyyhän tänne ensin tuoda aseet ja sotilaat.
”Naulankantaan”!!
Ukrainan sota on käytännöllisesti katsoen loppunut. Se oli ”hyvä nakki” kaikille asetehtaille jotka pääsivät mukaan. Yrityksen ydintehtävä on voitto. Siksi kaikki asetehtaat lobbaavat parlamentteja että saisivat taas voittoa. Hämärän peitossa on millaisilla summilla suomalaisia parlamentaarikkoja on lobbattu että saataisiin sota Venäjää vastaan. Arvaan että rahaa on liikkunut miljoonia. Miten muuten ne 200 olisi saatu sellaiseen sotakiimaan.
VALMISTAUDU SOTAAN
Nykyisellä massavalehtelulla valmistetaan Suomen kansaa sotaan suurvalta-Venäjää vastaan. Nyt pitää laittaa muistiin kaikki sodanjulistajat, jotta ne myöhemmin voitaisiin tuomita törkeästä valtiopetoksesta. Kun USA saa valmiiksi sotilastukikohdat Suomessa, niin proxysota voi alkaa. Tähän tarvitaan vain USA:n false flag -operaatio, johon tyhmät suomalaiset heti uskovat. Sillä uskovathan he, että turvapaikan hakijat itärajalla ovat ”Venäjän hybridivaikuttamista”. Suomen johtavilta poliitikoilta on kadonnut vähäisinkin järki. Valtamedia saa ohjeensa mediapoolilta ja Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskukselta, joka puolestaan saa ohjensa CIA:lta. USA:n sotahaukkojen unelma toteutuu: sota Venäjää vastaan. Sodan lietsojia ovat USA:ta johtavat piirit, joista Pertti Salolainen sanoi, että ”heillä on hallussaan raha ja media USA:ssa”. Jumala Suomen kansaa varjelkoon!
Yleisesti ottaen, projektio tarkoittaa omien tunteiden, ajatusten tai ominaisuuksien heijastamista toiseen henkilöön tai ryhmään. Kun puhutaan Venäjästä, projektiolla on useita muotoja:
Polittinen: Poliitikot tai valtiot saattavat syyttää Venäjää omista sisäpoliittisista ongelmista tai ulkopoliittisista asenteista. Esimerkiksi, jos jokin maa kokee sisäistä poliittista epävakautta, se voi syyttää Venäjää sekaantumisesta asioihinsa, vaikka todellinen syy olisi kotimainen.
Media: Mediassa ja yleisessä mielikuvassa Venäjää saatetaan kuvata tietyllä tavalla, joka heijastaa enemmän puhujan tai kirjoittajan omia pelkoja, ennakkoluuloja tai odotuksia kuin Venäjän todellista tilannetta tai toimia.
Historia: Historialliset kokemukset ja kulttuuriset narratiivit voivat vaikuttaa siihen, miten eri maat projisoivat omia näkemyksiään Venäjään. Esimerkiksi, mailla, joilla on ollut konflikteja Venäjän kanssa historiassa, saattaa olla taipumus nähdä Venäjä uhkana.On tärkeää huomata, että projektiot eivät välttämättä perustu tosiasioihin, vaan ne ovat usein tiedostamattomia mekanismeja, joiden avulla ihmiset tai ryhmät käsittelevät omia sisäisiä konfliktejaan tai tunteitaan. Projektio voi myös vääristää ymmärrystämme toisista, mikä on hyvä pitää mielessä arvioidessa kansainvälisiä suhteita ja politiikkaa.
Tunneäly politiikassa viittaa siihen, miten poliitikot tunnistavat, ymmärtävät ja hallitsevat omia ja muiden tunteita. Tämä on erityisen tärkeää, koska politiikka sisältää usein intensiivisiä tunteita ja mielipiteitä. Tunneälyn avulla poliitikot voivat kommunikoida tehokkaammin, rakentaa vahvempia suhteita äänestäjiin ja muihin poliitikkoihin sekä edistää rauhanomaista ja rakentavaa keskustelua.
Projektio politiikassa on psykologinen ilmiö, jossa henkilö siirtää omia tunteitaan, motiivejaan tai pelkojaan toisiin ihmisiin. Politiikassa tämä voi ilmetä esimerkiksi siten, että poliitikko syyttää vastustajiaan omista negatiivisista ominaisuuksistaan tai motiiveistaan. Tällöin tunneälyn merkitys korostuu: kyky tunnistaa ja hallita näitä projektioita voi auttaa poliitikkoa välttämään väärinkäsityksiä ja edistämään avoimempaa ja rehellisempää keskustelua.
Tunneälyn ja projektion ymmärtäminen politiikassa auttaa sekä poliitikkoja että äänestäjiä tunnistamaan, miten tunteet ja psykologiset mekanismit vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon ja keskusteluun.
Hyvä analyysi!
Nürnbergin oikeudenkäynnin ohessa syntyi sanonta ”Jos ei puutu asiaan, on syyllinen”.
Natoa sanotaan puolustusliitoksi eli ”puolustaa” kuviteltua vihollista vastaan ja josta historia toteaa, että se ei ole vain puolustusta varten, vaan sotaa varten – todisteina mm: Jugoslavia, Libya, Syyria, Irak, Afganistan, Ukraina, ..
Neokonien uusliberalistiseen suunniteluun sisältyy jalo tehtävä, joka toimii peiteenä (troijalaisittain) rikoksille ? tästä nousevat esiin eri metodit luoda false-flaggeja esim. valkoiset kypärät ja ”rauhanturvajoukot” .. ETYJ tarkoitus ja petos paljastui siitä, että sekin toimi peitteenä aseistaa Ukainan Azov-pataljoonat hyökkäystä varten.
Maailma ei tarvitse sotaa, eikä siten rauhaa, vaan yhteistyötä ja paljon ymmärrystä eri vastakohtien tarpeista elää yhdessä toimien ja ymmärrystä luodaan hyväksymällä vastapuoli ja sen eri näkökulmat.
Jossain vaiheessa Suomen tilanne alkaa muistuttaa Ukrainaa. Siellä kesti pitkään ennenkuin Venäjän oli pakko puuttua Ukrainan itä- ja eteläosien hallintaan. Tilanne Suomessa alkaa eskaloitua siihen pisteeseen, jotta Putin viheltää pilliin ja kertoo Suomelle, että Suomi on rikkonut sääntöjä. Ja siitä on rangaistus tulossa. Katsotaan ja odotellaan maanpetostuomioistuimen käynnistämiä tutkimuksia ja syytteitä nykyistä ja tulevaa presidenttiä sekä kaikkia hallituksessa ja eduskunnassa olevia kohtaan. Kaikki paljastuu ja Niinistön käsikirjoitus aukeaa kansalle pikkuhiljaa, toivottavasti myös kansan silmät.
Kiitos Maunolle jälleen hyvästä kirjoituksesta! Täytyy sanoa, että koskaan aiemmin en ole odottanut itsenäisyyspäivän juhlia näin apeissa tunnelmissa kuin nyt, kun tuo DCA-sopimuksen nimeä kantava Troijan hevonen odottaa jo korskeana kaupungin ovella ja poliitikkomme pyllistelevät ahkerasti sekä idän että kansalaistensa suuntaan kiiruhtaessaan rullaamaan sille punaista mattoa median salamavalojen loisteessa.
On hyvin kyseenalaista, missä määrin Saulin perintö on itsenäisyytemme kannalta juhlimisen arvoinen : Euro, Nato, russofobian leviäminen, – ja sinetiksi tälle itsenäisyyden edellytysten pois luovuttamiselle pitäisi vielä saada se DCA -sopimuskin? Linnan itsenäisyyspäivän juhlinnassa korostui Saulin kaudella se raskas aikakausi, jolloin Suomi oli ajautunut sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Mitenkään väheksymättä niitä uhrauksia, joita moni sotaveteraani silloin teki, en voinut olla kokematta tätä painotusta kummallisen synkeänä: Miksi tätä sotaa piti aina vain muistella kun meillä olisi ollut paljon muutakin ja ylpeyden arvoista muisteltavaa itsenäisyytemme vuosikymmeniltä? Oliko siinäkin pyrkimyksenä tietoisesti nostaa mieleen kuvaa itsenäisyyttämme uhkaavasta itänaapurista ja sotimisesta jotenkin olennaisena osana itsenäisyyttämme? Vai onko kyse siitä, että sotien vaatimat uhraukset ovat olleet niin raskaita kantaa, että ne on täytynyt selittää ikään kuin välttämättömyyksinä? Tosiasiallisestihan on mahdotonta varmuudella sanoa, säilytimmekö itsenäisyytemme näiden vuoksi – vaiko vain niistä huolimatta.
Historiallinen tosiseikka on kuitenkin se, että Suomi sai itsenäisyytensä Leniniltä lahjaksi, ihan ilman sotia ja poliitikkojemme pelisilmän, rohkeuden ja neuvottelutaitojen ansiosta.
Taidan mennä itsenäisyypäivänä kuuntelemaan Väyrysen puhetta. Hän on kutsunut kaikki halukkaat itsenäisyyspäivän juhliinsa Hotelli Arturiin.
Olipa kerrassaan nykytilanteesta kaikenkattava pääkirjoitus!
Kiitos!
Ensi viikolla sitä isänmaata ja itsenäisyyden merkitystä taas saadaan kuulla, jos ken kestää kuunnella. Ajatuskin puistattaa ja saa sitten pohtimaan syitä tähän hirvittävään tilanteeseen. Tiedotusvälineiden kautta hallitu kansan enemmistö, sen voin ymmärtää, mutta entä päättäjämme ja akateeminen väki, joiden tiedonsaanti ei ole läntisten kaupallisten ja valtiollisten lähteiden varassa. Aniharva heistä on rohjennut esittää poikkeavaa näkemystä. Asiantuntijoita on kyllä joka asiaan lausumaan vaikka on tullut mieleen sekin että tarvitaanko heitä, kun kaikki on jo selvää. Tekee mieli siteerata Heikki Talvitietä : ”Jos nimittäin luovumme itsenäisyydestämme länteen, niin menetämme myös itsenäisyytemme edellytykset itään. Suomi lännen provinssina on jälleen meille vieraiden voimien temmellyskenttää. Suomen alueen puolustaminen ei ole tarkoituksenmukaista muuta kuin laajemassa yhteydessä. Siitä eivät päätä suomalaiset. Päätökset tehdään muualla meitä kuulematta, olimmepa neuvottelupöydissä tai emme.”(Venäjä, Venäjä, Venäjä. 2011).
Sanat eivät oikein riitä kertomaan päättäjiemme ja muiden Venäjä-vihaajiemme kieroutta ja tyhmyyttä.
Kieroutta, joka on ilmennyt systemaattisena vääristelynä Venäjästä ja varsinkin Ukrainan kriisistä vuosien ajan ja kiihtyvään tahtiin. Toki kaikesta muustakin, mikä on palvellut russofobian kasvattamista ja vastaavasti USA:n, Naton, EU:n ja kaiken länteen liittyvän ihannoimista.
Tyhmyyttä, joka ilmenee erityisesti siinä, että Suomi on tieten tahtoen tehnyt itsestään Venäjälle uhkan ja vihollisen tilanteessa, jossa vuosikymmenten kokemus osoitti, ettei Venäjällä ole mitään syytä saati halua rikkoa ystävällisiä suhteitamme.
Ukrainan kriisi ei ole osoitus Venäjän aggressiivisuudesta tai arvaamattomuudesta (kuten lännen propaganda väittää), vaan lännen pakkomielteestä nujertaa Venäjä keinoja kaihtamatta. Varmaan osa päättäjistämme tämän tiedostaakin, mutta nimenomaan haluaa olla siinä mukana. Sitten on niitä, joiden viha on mielestään oikeutettua johtuen siitä, että ovat uskoneet heille syötetyn väärän käsityksen mm. Ukrainan kriisistä.
USA oli valmis vaikka sytyttämään WW3:n, kun Neuvostoliitto aikoi viedä ohjuksiaan Kuubaan. Tilanne laukesi, kun USA lupasi viedä omatkin ohjuksensa Neuvostoliiton rajoilta. Nyt Venäjään kohdistuu käsittääkseni moninkertainen uhka verrattuna siihen, minkä uhkan Kuuban ohjukset olivat Yhdysvalloille aiheuttaneet.
Missä menee se raja, jonka ylittämistä Venäjä ei oman turvallisuutensa vuoksi voi sallia? Vähän yksinkertaistaen Ukrainassa se meni siinä, ettei maata voitu päästää Naton jäseneksi. Omien päättäjiemme soisi kaikessa vihassaankin miettivän asioita myös Venäjän kannalta.
Yhdysvallathan ei sietäisi mitään vastaavaa uhkaa omilla rajoillaan. Miettikää sitä ja tehkää sitten oikeat johtopäätökset.
Erittäin hyvä kysymys. Itärajan sulkemisen todellinen tarkoitus selviää aika pian. Syy ei liity turvapaikanhakijoihin vaan Nato-tukikohtiin. Niinistö aikoo jättää jälkeensä viimeisen päälle tulenaran rajan. Hinnan maksaa jokainen suomalainen mutta ensi alkuun käy sääliksi jo nyt itäisessä Suomessa asuvia.