Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on vakuuttunut siitä, että senaatin jo hyväksymä jättimäinen aseapupaketti Ukrainalle, Israelille ja Taiwanille loppujen lopuksi saa tuen myös maan koko kongressilta. Nyt peräti 95,3 miljardin dollarin suuruinen aseapupaketti on juuttunut Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, jonka hyväksynnän paketti myös vaatii.
Biden on useampaan kertaan muistuttanut, ettei ole kysymys vain ulkomaille annettavasta aseellisesta tuesta, vaan ennen kaikkea Yhdysvaltain omalle sotateollisuudelle suunnattavista varoista, jotka työllistävät satoja tuhansia amerikkalaisia. Pääosa paketista meneekin suoraan Yhdysvaltain aseteollisuudelle ja tyhjentyneiden asevarastojen täyttämiseen.
Huomattava osa aseteollisuuden tuotannosta siirretään jatkossa suoraan Yhdysvaltain omiin asevarastoihin, jotka ovat huvenneet nopeasti sodankäyntiin sekä Ukrainassa että Israelissa. Yhdysvallat tukee molemmissa maissa käytäviä sotia sekä poliittisesti, taloudellisesti että sotilaallisesti.
Myös Yhdysvaltain senaatin demokraattienemmistön johtaja Chuck Schumer vakuutti perjantaina Kiovassa presidentti Volodymyr Zelenskylle, että Yhdysvallat aikoo lähettää Ukrainalle yli 60 miljardin dollarin arvosta aseapua. Senaatti on paketin jo hyväksynyt. Aseapumäärärahat ovat kuitenkin toistaiseksi juuttuneet Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneeseen.
Edustajainhuonetta painostetaan nopeaan käsittelyyn
Presidentti Bidenin hallinnon painostus edustajainhuoneen jäseniä kohtaan on ollut ennen näkemättömän voimakasta. Myös presidentti itse on päivästä toiseen vaatinut aseapupaketin nopeaa käsittelyä ja hyväksymistä.
Kampanjoinnissa aseapupaketin hyväksymiseksi on mukana myös pääosaa demokraattisesta puolueesta, republikaanisen puolueen sotasiipi ja valtamedia, jonka painostus edustajainhuoneen jäseniä kohtaan on ollut suorastaan raivokasta.
Myös Yhdysvaltain keskeiset liittolaiset ovat mukana aseapupaketin hyväksyttämisestä käytävässä kampanjassa. Lauantaina esimerkiksi Britannian ulkoministeri David Cameron ja Puolan ulkoministeri Radoslav Sikorski vaativat Yhdysvaltain lainsäätäjiä tukemaan aseapupaketin nopeaa hyväksymistä.
Uutta jättimäistä asepakettia vastustavat poliitikot leimataan valtamediassa tätä nykyä päivittäin Putinin Venäjän ja Iranin tukijoiksi.
Esimerkiksi Yhdysvaltain Kansallisen turvallisuusneuvoston edustaja John Kirby esitti perjantaina mediaa tavatessaan retorisen kysymyksen, ”haluavatko edustajainhuoneen republikaanit Ukrainan häviävän sodan Venäjälle”, ja ”ovatko he valmiit antamaan Venäjän ja Iranin presidenteille tällaisen voiton”.
Nimeltä mainitsemattomat ”amerikkalaislähteet”, joita ennen kaikkea Yhdysvaltain että Ukrainan valtamedia ahkerasti siteeraavat, kertovat Ukrainan asevoimien ammusvajauksen olevan lähestymässä kriittistä pistettä maaliskuun loppupuolella ja Ukrainan rintaman voivan pian murtua Venäjän asevoimien hyökkäyksen jatkuessa yhä kiivaampana.
Myöhemmin keväällä Ukrainan ammuspula ja ilmatorjunnan ongelmat ovat median tietojen mukaan jo ”katastrofaalisia”.
Demokraatit valmistelevat kiertotietä hyväksymiseen
Edustajainhuoneen republikaanipuhemies Mike Johnson päätti runsas viikko sitten, ettei senaatin hyväksymää aseapupakettia oteta edustajainhuoneessa välittömästi käsittelyyn ja äänestykseen.
Johnson totesi senaatin käsittelyn jälkeen, etteivät edustajainhuoneen republikaanit aio olla mikään senaatin hyväksymien päätösten kumileimasin, vaan he harkitsevat tarkkaan, tarvitaanko uutta lainsäädäntöä, täydennetäänkö senaatin hyväksymää aseapupakettia jollakin tavoin vai jaetaanko se osiin.
Estääkseen välitttömän käsittelyn ja äänestyksen, puhemies päätti myös keskeyttää edustajainhuoneen työn, ja määräsi sen jäsenet lomalle kahdeksi viikoksi. Loma päättyy muutaman päivän päästä.
Paketti mitä ilmeisimmin hyväksyttäisiin äänestyksessä, jos äänestys järjestettäisiin välittömästi.
Puhemies Johnson on puolueen presidenttiehdokkuutta tavoittelevan Donald Trumpin tukija, joka ennen puhemiesvalintaansa vastusti Ukrainan sotilaalliseen tukemiseen osoitettua silloista tukipakettia.
Trump vastustaa uutta tukipakettia avoimesti ja katsoo, että määrärahat tai ainakin huomattava osa niistä pitäisi ensisijaisesti suunnata Meksikosta Yhdysvaltoihin suuntautuvan miljoonien uusien siirtolaisten virran pysäyttämiseen Ukrainan tukemisen sijasta.
Kun edustajainhuone ei ole ollut koolla, ryhmä demokraattijäseniä on ryhtynyt toimiin kiertääkseen puhemiehen pohdiskelun paketin sisällön muuttamisesta ja tuodakseen senaatin hyväksymän aseapupaketin välittömästi äänestykseen. Johnson onkin hyvin vaikeassa tilanteesssa.
Demokraatit haluaisivat ottaa käytttöön harvinaisen menettelytavan, joka tarvitsee etukäteen tuekseen enemmistön edustajainhuoneen jäsenistä eli vähintäin 218 edustajan tuen. Edustajainhuoneessa on 435 äänestävää jäsentä.
Edustajainhuoneen menettelytapakomitean demokraattipuhenjohtaja Jim McGovern jätti jo 15. päivänä helmikuuta ehdotuksen, jolla voitaisiin mahdollistaa harvinaisen menettelytavan käyttöönotto ja aloittaa myöhemmin siihen tarvittavien nimien keräys.
Kyse on siitä, löytävätkö demokraatit riittävän määrän republikaaneja tukemaan aseapupaketin hyväksymistä yhdessä demokraattiedustajien kanssa. Edustajainhuoneessa on tätä nykyä 214 demokraattia, joista vain muutama suhtautuu kriittisesti tai kielteisesti asepaketin vaatimien määrärahojen hyväksymiseen.
Toistaiseksi vain demokraattiedustajien edistykselliseen siipeen kuuluva Alexandria Ocacio-Gortez on ilmoittanut, ettei hän aio antaa nimeään käytettäväksi aseapupaketin hyväksymiseen edustajainhuoneessa, koska paketti sisältää 14 miljardia dollaria uutta aseistusta Israelin sotakoneistolle käytettäväksi Gazan pommitusten jatkamiseen.
Senaatissa löytyi peräti 22 republikaania, jotka tukivat 95,3 miljardin aseapupaketin hyväksymistä.
Kahta demokraattisenaattoria ja ryhmiin kuulumatonta Berney Sandersia lukuunottamatta kaikki demokraatit tukivat jättimäistä aseapupakettia, jonka määrärahoista suunnataan valtaosa suoraan Yhdysvaltain aseteollisuudelle ja sitä kautta Ukrainan, Israelin ja Taiwanin aseelliseen tukemiseen.
Tilanne on hankala uutta aseapupakettia vastustaville republikaaneille, koska he tietävät olevansa vähemmistössä myös edustajainhuoneen republikaaniryhmässä. Ja juuri siksi presidentti Biden on vaatinut puhemies Johnsonia tuomaan senaatin hyväksymän päätöksen välittömästi äänestykseen myös edustajainhuoneessa.
Tucker Carlsson: Aseapupaketti on rahanpesua
Yhdysvaltain tällä haavaa nimekkäin toimittaja Tucker Carlsson, joka haastatteli äskettäin Venäjän presidenttiä, sanoi muutama päivä sitten pitävänsä uutta jättimäistä aseapupakettia tosiasiassa rahanpesuna. Paketista maksetaan jättimäiset summat suoraan Yhdysvaltain aseteollisuudelle, joka valmistaa aseita Yhdysvaltain ohella Ukrainalle, Israelille ja Taiwanille.
Aseteollisuus rahoittaa vaaleissa niitä amerikkalaispoliitikkoja, jotka haluavat lisätä asetoimituksia näihin maihin.
Carlsson arvosteli muutama päivä sitten kovasanaisesti myös sotahaukkana tunnettua republikaanisenaattoria Lindsey Grahamia, joka helpottaisi aseapupaketin hyväksymistä muuttamalla aseavun osin lainaksi. Ukraina voisi Grahamin mukaan maksaa lainan takaisin merkittävillä mineraalirikkauksillaan. Graham täydentäisi aseapupakettia myös siirtolaisuuden pysäyttämiseen tarvittavalla osuudella.
Carlssonin mukaan aseapu vain lykkää rauhanneuvotteluiden aloittamista, johtaa sodan pitkittymiseen ja sen myötä lisäkuolemiin. Rauhanneuvottelut ovat ennen pitkää kuitenkin välttämättömät Ukrainan sodan lopettamiseksi, arvioi Carlsson, joka oli myös varma siitä, ettei Ukraina kuitenkaan maksaisi takaisin edes lainoina annettavaa apua.
Myös Suomi myöntänyt tukea, jota Ukrainan ei tarvitse maksaa takaisin
Ukrainan valtiovarainministeriö kertoi muutama päivä sitten, että viime vuonna maa sai ulkomaisilta kumppaneiltaan taloudellista tukea peräti 42,5 miljardin dollaria.
Tuesta 11,6 miljardia dollaria oli suoraa rahallista apua, jota Ukrainan ei tarvitse maksaa takaisin. Suomi oli yksi niistä maista, joka on antanut Ukrainalle tällaista tukea.
7 kommenttia julkaisuun “Biden on varma, että aseapupaketti hyväksytään”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Näinhän siinä taas tulee käymään. Pientä teatteria ensin ja sitten rahahanat auki.
Kaiken härskiyden huipentumana on se,että lasku menee täysimääräisenä Ukrainalle. Sodat voittaa se joka hallitsee sen seurauksena syntyneitä velkoja. Ne ovat vallan välikappaleita.
Ongelman ytimessä on se, että sota ( ja siihen liittyvät asejärjestelmät) vaikuttaa olevan USA:n tärkein vientituote. Valtamerien ympäröimänä ja omaa mannertaan hallitsevana ydinasevaltana se kokee olevansa itse turvassa niiltä sodilta, joita se sopivasti sytyttelee erityisesti kilpailijoikseen kokemiensa muiden nousevien suurvaltojen raja-alueille.
Länsimaisen valtavirtamedian alistuminen osaksi USA:n sotateollisuuden markkinointistrategiaa on toinen ilmeisen suuri ongelma. Syytämällä päivästä toiseen ihmisille ”uutisia”, joissa käytetään päinvastoin- kieltä ne hämärtävät ihmisten maailmankuvaa niin, että asioiden hahmottaminen taantuu lapsen tasolle. Esimerkiksi ”Rules based order” – tarkoittaa tosiasiassa sitä, että luovutaan yhteisistä pelisäännöistä ja taannutaan lapsen tasolle moraalisessa ajattelussa: jaetaan maailma ”hyviksiin”, jotka eivät voi koskaan tehdä mitään väärää ja ”pahiksiiin”, joiden pelkkä olemassaolo on loukkaus ”hyviksien” oikeudelle puolustaa itseään. Tästä infantiilista ajattelutavasta on mahdollista markkinoida aina jokaisen sodan oikeutusta. Tämä on perimmältään rasistista ajattelua.
Mietin vain, kuinka pitkälle tällaista ruuvia vielä voidaan kiristää ennen kuin se katkeaa. Miten paljon media voi valehdella ja luottaa siihen, että ihmiset eivät muista tai ymmärrä tai halua kysellä tosiasioiden perään? – Esimekiksi Nordstream, monet Hamasin väitetyt ”hirmuteot”, Navalnin ”murha” ym. rankat mediassas rummutetut syytökset, joiden perustaksi ei ole esitetty mitään uskottavia todisteita.
Entä miten paljon oikeuslaitos voi tehdä oikeudenmukaisuuden näkökulmasta kummallisia päätöksiä. Tällaisia ovat mm. monet Trumpia vastaan nostetut oikeusjutut ja parhaillaankin vielä käynnissä oleva Julian Assangen tapaus.
Mitä täytyisi tapahtua, että ihmiset heräävät laajemminkin näkemään, että on tullut aika uudistaa koko systeemiä ja lakata tukemasta sodanlietsojia?
Kiitos hyvistä pointeista hiotulla terällä silppuavalle Silppurille!
Silppuri kysyy, ”miten paljon media voi valehdella ja luottaa siihen, että ihmiset eivät muista tai ymmärrä tai halua kysellä tosiasioiden perään”.
Mietin samaa, kun katsoin Viimeinen sana -mediakritiikkiohjelmaa, jossa Iltalehden Kreeta Karvala julisti, että Iltalehti puolustaa ”vapautta, oikeudenmukaisuutta ja kansanvaltaa”. Ja jatkoi hurskaasti, että länsivaltojen ei pidä keskustella rauhasta Ukrainan yli, vaan heidän on itse saatava päättää. Jotenkin näin sanoi, vapaasta muistista kirjoitettuna.
Miksi toimittaja ei tällöin muistuttanut siitä, että Boris Johnsonhan nimenomaan tyrmäsi aiemman Venäjän ja Ukrainan rauhansopimuksen. Tosi harva tuntuu edes muistavan koko sopimusyritystä. Uutisoitiinko siitä? Itseltäkin se meni ohi, täällä siitä kuulin.
Keskisuomalaisessa oli 24.2. kolmen aukeaman juttu isoin kuvin ukrainalaisista lapsista, joita Venäjä kuulema ryöstää ja aivopesee. New York Timesin juttu. Minua vähän ihmetyttää jutussa muun muassa sellainen asia, että miksi Ukrainan viranomaiset eivät itse evakuoineet lapsia ja muita siviilejä ajoissa? Miksi heidät jätettiin sodan jalkoihin?
Jutusta käy ilmi, että lapset on evakuoitu muun muassa Hersonin ja Harkovan alueelta. Nämähän ovat olleet hyvin lähellä sotatoimia. Lisäksi kerrotaan jutussa, että ukrainalaiset vanhemmat saavat kyllä hakea lapsensa, mutta kauhistellaan sitä, että joku isä joutui hankkimaan passin (!) ja matkustamaan Krimille lasta hakemaan Puolan, Valko-Venäjän ja Venäjän kautta. Mitä tuohon nyt sanoisi? Onkohan sielläkin rajat kiinni?
Saman numeron pääkirjoituksessa sanotaan: ”Ukraina käy kuluttavaa sotaa koko läntisen arvonmaailman puolesta”. Ai niin kuin kohdunvuokrauksen ja korruption? Ei näytä hyvältä siis lännenkään tulevaisuus, jos tätä on odotettavissa. Tämä on ehkä räikein toistettu valhe mediassa.
Myös se on kiinnittänyt huomiotani, että Suomen ja Venäjän menneiden aikojen suhteista puhuttaessa mediassa puhutaan aina Neuvostoliiton ajasta. Kukaan ei puhu siitä, että vuodesta 1991 Venäjällä ja Suomella ei ole ollut ongelmia, muutamia satunnaisia riitelevien avioparien lapsikiistoja lukuunottamatta.
Moni tuttu sanoo, että ei jaksa enää perehtyä koko sotaan, kääntää mieluummin kanavaa. Disinformaatiota ja misinformaatiota on niin paljon, että vaatii paljon vaivaa perehtyä asioiden taustoihin. Onko asiat on silviisii, et myö on hävitty tää mediasota?
Uutinen kertoo karua kieltä siitä, kuinka tiukasti Yhdysvaltain ulkopolitiikka on sidottu aselobbyn toimintaan. On melko ilmeistä, että Yhdysvallat on jo luopunut toiveesta päästä Ukrainan avulla lähemmäs Venäjän ydinalueita, joten näissä valtavissa varojen siirroissa veronmaksajilta aseteollisuudelle ei ole kysymys ”sotaponnisteluista” vaan poliitikkojen kiitoksista.
Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että Yhdysvaltain hallinnossa on kaksi muita vahvempaa painostusryhmää: sionistit ja aselobby. Edellinen ei halua aseapua Ukrainalle, jos se on pois aseavusta Israelin armeijalle. Jos kuitenkin molemmat palkitaan valtavilla asetoimituksilla, molemmat ovat tyytyväisiä ja päästävät esityksen läpi.
Trump esiintyi presidenttikaudellaan suurena Israelin ystävänä ja tukijana – mitä lie kauppoja tuolloin havitellut. Republikaanien jarrutus koskee tuskin Israelille toimitettavaa aseapua, mutta Trumpin avoin esiintyminen Ukrainan sodan pitkittämistä vastaan pakottanee puoluejohdon estämään ainakin näin suuren aseavun Ukrainaan. Olisi perin yllättävää, jos tässä ”vaalitilanteessa” (Trump vastaan Biden) republikaanit antaisivat Bidenille, mitä tämä haluaa.
Suomen Ukrainalle lahjoittamaa taloudellista tukea onkin sitten kyllä vaikeampi järkisyillä yrittää ymmärtää. Virtaako Suomen Ukrainalle lahjoittamista summista jotain hyvinvointia takaisin johonkin suuntaan? Ainakin ukrainalaisten kannalta se vaikuttaisi tarkoittavan vain sodan pitkittymistä ja lisää sodan tuhoja. Suomen kansantalous taas elää jo nyt kasvavan velkataakan alla ja yhä suurempi osuus kutistuvasta veropotista kuluu kansalaisten yleistä hyvinvointia lisäävien hankkeiden sijasta asevarusteluun .
Sama ongelma kuuluu olevan Saksassakin. Niin rikas maa kuin se onkin, Ukrainan tukeminen syö rahaa ja se raha on jostain otettava. Saksan valtiovarainministeri Christian Lindner kuuluu sanoneen, että maa ei voi välttyä sosiaalileikkauksilta: sosiaalimenojen ja tukien ”monivuotinen moratorio” on välttämätön, jotta voidaan investoida enemmän asevarusteluun.
Ja USA:ta ei haittaa, että Eurooppa köyhtyy, kunhan jäsenvaltiot pystyvät maksamaan NATON jäsenmaksun.