Kiinalainen Global Times, joka kuuluu maan johtaviin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa seuraaviin uutismedioihin, julkaisi 22.2.2024 Chicagon yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa Yhdysvalloissa työskentelevän maailmankuulun professori John Mearsheimerin haastattelun.
Professori Mearsheimer on jo ennen sodan alkamista väittänyt lännen olevan syypää Ukrainan konfliktiin ja Yhdysvaltain politiikan Naton laajentumisen suhteen epäonnistuneen. Naapuriseuran Sanomat julkaisee Mearsheimerin haastattelun lyhennettynä. Ukrainan sodan syttymisestä on kulunut kaksi vuotta.
Global Times: Aikaisemmissa haastatteluissa olette todenneet, että Ukrainan konflikti on vaarallinen vielä pitkän aikaa. Kuinka kauan sota kestää? Nyt on alkamassa sodan kolmas vuosi. Millaisissa olosuhteissa sota voi päättyä?
Mearsheimer: Uskon, etteivät varsinaiset taistelut jatku enää vuoden 2025 jälkeen. Venäläiset valtaavat vielä enemmän alueita kuin heillä nyt on hallussaan, ja syntyy tulitauko. Lopputuloksena on jäätynyt konflikti, mutta ilman aitoa rauhansopimusta. Siksi on aina olemassa myös vaara, että jäätynyt konflikti muuntuu jälleen kerran kuumaksi konfliktiksi.
Länsi, ensi sijassa Yhdysvallat, ei hyväksy lopullista rauhansopimusta, jonka tuloksena Venäjä valtaisi merkittävän osan Ukrainan alueesta. Jäätyneestä konfliktista huolimatta länsi ja ukrainalaiset tekevät kaikkensa heikentääkseen Venäjän asemaa sen valloittamilla Ukrainan alueilla.
Samaan aikaan venäläiset tekevät voitavansa varmistaakseen, että Ukrainan jäljelle jäävä osa on valtiona heikko ja toimimaton poliittinen ja taloudellinen kokonaisuus. Kyse on silloin konfliktista, joka ei ole varsinainen sota, mutta jossa käydään kamppailua turvallisuudesta toisaalta Venäjän ja toisaalta Ukrainan ja lännen välillä pitkälle tulevaisuuteen.
Tämä on erittäin masentava tilanne, koska osapuolten väliselle konfliktille ei näy loppua. Akuutti ja syvä vihamielisyys jatkuu pitkään. En usko, että Venäjällä tulee olemaan hyviä suhteita länteen tai Ukrainaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Global Times: Varoititte jo vuonna 2014, että Nato provosoi Venäjää Ukrainassa sodanuhalla ja edessä olevilla ongelmilla. Miksi tällaisia ääniä ei haluttu kuulla?
Mearsheimer: Kun Nato päätti laajentua 1990-luvulla, päätöksestä käytiin Yhdysvaltojen sisällä kova kamppailu. Naton laajentumisen vastustajat, jotka olivat pohjimmiltaan realisteja, varoittivat, että jos Nato laajentuu itään, syntyy vastakkainasettelu Venäjän kanssa ja tuloksena on jossain vaiheessa vakava konflikti.
Realisteja vastassa oli vaikutusvaltainen ryhmä ulkopolitiikan liberaaleja, jotka uskoivat Yhdysvaltojen olevan hyväntahtoinen hegemoni ja että USA voisi laajentaa Natoa itään kohti Venäjää, eikä laajennus toisi mukanaan ongelmia. 1990-luvulla Venäjä oli hyvin heikko eikä se kyennyt tekemään mitään pysäyttääkseen Naton laajentumisen.
Naton laajentumisen kannattajat voittivat väittelyn ja ensimmäinen suuri laajennus tapahtui vuonna 1999 ja sen jälkeen toinen vuonna 2004. Ja mikä tärkeää, huhtikuussa vuonna 2008 Nato Yhdysvaltain kannustamana totesi, että Ukraina otetaan mukaan liittoutumaan. Venäläiset tekivät jo silloin yksiselitteisen selväksi, että Ukrainan Nato-jäsenyys on Moskovalle eksistentiaalinen uhka eivätkä he salli sen toteutumista.
Yhdysvallat ja sen eurooppalaiset liittolaiset jatkoivat tästä huolimatta Naton työntämistä itään ja yrityksiä Ukrainan liittämiseksi Natoon. Helmikuussa vuonna 2014 puhkesi suuri kriisi. Ja silloin kirjoitin kuuluisaksi tulleen artikkelini Foreign Affairs-lehteen, jossa sanoin lännen olevan suurelta osin vastuussa syntyneestä kriisistä.
Totesin kriisin pääasiallisena syynä olevan Naton laajentumisen ja ylipäänsä myös sen, että länsi pyrki tekemään Ukrainasta oman etuvartionsa Venäjän rajoille. Perustelin tämän olevan huomattavan typerää, koska venäläiset pitivät sitä selvänä ekstistentiaalisena uhkana itselleen. Ja jos jatkaisimme yritystä tuoda Ukraina Natoon, se johtaisi yhä suurempiin ongelmiin.
Helmikuussa 2014 puhjenneen kriisin jälkeen Yhdysvallat ja sen liittolaiset kuitenkin kaksinkertaistivat ponnistelunsa saadakseen Ukrainan Natoon. Joka kerta kun venäläiset yrittävät saada aikaan neuvotteluratkaisun estääkseen sodan, amerikkalaiset liittolaisineen kieltäytyvät neuvotteluista venäläisten kanssa. He ilmoittivat venäläisille, että näiden on hyväksyttävä se, että Ukrainasta tulee osa Natoa. Mutta venäläiset kieltäytyivät sitä hyväksymästä.
Ja helmikuussa 2022, kahdeksan vuotta ensimmäisen konfliktin puhkeamisen jälkeen, venäläiset hyökkäsivät Ukrainaan, koska he olivat päättäneet, etteivät voi sallia Ukrainan olevan osa Natoa.
Global Times: Putinin viimeisin haastattelu Tucker Carlsonin kanssa paljastaa, kuinka hän näkee neuvottelut ja rauhan. Kuinka paljon länsimainen yleisö kuuntelee häntä? Miten haastattelu vaikuttaa lännen yleiseen mielipiteeseen sodasta?
Mearsheimer: On hyvin selvää, että Tucker Carlsonin haastattelulla ei ole käytännössä mitään vaikutusta lännessä. Todella hämmästyttävää on se, missä määrin länsimaisilla eliiteillä ei ollut muuta kuin huonoa sanottavaa haastattelusta ja Putinista itsestään.
Jos tarkastellaan lännen vastausta, sillä ei ollut kiinnostusta vastata myönteisesti mihinkään, mitä Putin sanoi. Uskon, ettei haastattelulla ole mitään vaikutusta siihen, miten Ukrainan sota etenee.
Global Times: Sodan alkamisesta lähtien olette uskonut, että länsi on syyllinen ja Yhdysvaltain politiikka on epäonnistunut. Jotkut ajattelevat, että ymmärrätte Venäjän väärin. Miten kiistätte tällaisen kritiikin?
Mearsheimer: Lännen perinteinen viisaus on, että Putin aloitti sodan, koska hän on pohjimmiltaan imperialisti tai laajentumishaluinen. Hänen kerrotaan olevan erityisen kiinnostunut suuremman Venäjän luomisesta, minkä väitetään tarkoittavan, että hän on päättänyt valloittaa koko Ukrainan. Ja sitten hän aikoo valloittaa muita maita Itä-Euroopassa ja luoda uuden Venäjän imperiumin.
Väitän, että tämä näkemys on väärä. Hyökkäyksellään Ukrainaan Putin käynnisti ennaltaehkäisevän sodan. Se oli se, mitä hän teki. Hänellä ei ollut imperiaalisia tavoitteita. Hän ei ole sitoutunut luomaan suurempaa Venäjää. Hänen päätöksensä liittyi kokonaisuudessaan siihen, että hän katsoi Naton laajentumisen Ukrainaan olevan eksistentiaalinen uhka Venäjälle ja oli päättänyt estää sen toteutumisen.
Joten minulla on näkemys, joka on suoraan ristiriidassa lännen perinteisen viisauden kanssa. Kysyitte minulta, kuinka osoittaisin, että olen oikeassa ja perinteinen viisaus on väärä? Vastaus on yksinkertainen. Perinteisen viisauden tueksi ei ole ainoatakaan todistetta. Ei ole todisteita siitä, että Putin olisi halunnut luoda suuremman Venäjän. Ei ole todisteita siitä, että hän olisi halunnut valloittaa koko Ukrainan. Eikä todellakaan ole todisteita siitä, että hän olisi halunnut valloittaa muita maita kuin Ukrainaa.
Toisaalta on olemassa runsaasti todisteita, jotka osoittavat, että hänen motiivinaan oli Naton laajentuminen Ukrainaan tai laajemminkin lännen pyrkimys tehdä Ukrainasta läntinen etuvartio Venäjän rajalla. Putin sanoi useaan otteeseen, ettei tätä voida hyväksyä. Luulen, että kaikki saatavilla olevat todisteet osoittavat minun olevan oikeassa ja perinteisen viisauden olevan väärässä.
Global Times: Venäjää ei ole voitettu, ja lännen Venäjää vastaan suunnatut sanktiot ovat osoittautuneet tehottomiksi. Onko läntinen mentaliteetti ”Venäjän häviöstä” muuttunut?
Mearsheimer: On hyvin selvää, että taloudelliset pakotteet ovat epäonnistuneet. Se on aika merkillepantavaa. Amerikkalaiset ajattelivat, että kun sota alkoi, Venäjään kohdistuvat sanktiot yhdistettynä Ukrainan armeijan sodan alussa saavuttamiin voittoihin taistelukentällä antaisivat Ukrainalle mahdollisuuden voittaa sota Venäjää vastaan Ukrainan sisällä. Pakotteita pidettiin sodan voitollisina aseina Venäjää vastaan. Mutta ne ovat epäonnistuneet melkein kokonaan. Venäjän taloudella menee erittäin hyvin. Ja jos pakotteet ovat jotain vahingoittaneet, niin Euroopan talouksia. Pakotteet Venäjää vastaan eivät ole toimineet.
Nyt on kyse siitä, miten Yhdysvallat reagoi epäonnistuttuaan voittaa Venäjän? Onko Yhdysvallat valmis kohtaamaan todellisuuden ja painostamaan ukrainalaiset neuvotteluihin ratkaisun aikaansaamiseksi Venäjän kanssa? Vastaus on ei.
Arvelen, että Yhdysvallat haluaa jatkaa sotaa myös tulevaisuudessa siinä toivossa, että Ukraina – lännen avulla – jollakin tavalla pystyy kääntämään nykyisen tilanteen taistelukentällä ja saa takaisin menetetyt alueensa. Näin ei tule tapahtumaan. Itse asiassa se on toiveajattelua. Paljon järkevämpää olisi, että ukrainalaiset yrittäisivät päästä nyt sovintoon venäläisten kanssa. Mutta niin ei tapahdu, koska länsi ei luovuta ja ainakin tällä haavaa vaikuttaa myös siltä, etteivät ukrainalaisetkaan halua luovuttaa.
Global Times: Miten kommentoitte Yhdysvaltain nykyistä politiikkaa Kiinaa kohtaan?
Mearsheimer: On erittäin tärkeä korostaa, että Yhdysvaltojen Kiinaan osapuilleen vuosina 1990 – 2017 kohdistama sitouttamispolitiikka on kuollut. Siihen ei enää palata. Yhdysvallat on nyt ottanut käyttöön patoamispolitiikan. Yhdysvallat on päättänyt padota Kiinan nousua, eikä tämä politiikka muutu. Tämä kertoo, että Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen suhde tulee olemaan jatkossa pohjimmiltaan keskinäistä kilpailua.
Myös yhteistyö maiden välillä tulee varmasti jatkumaan. Kiinalla ja Yhdysvalloilla on yhteisiä etuja. Joten he tekevät yhteistyötä joillakin alueilla. Uskon esimerkiksi, että Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä käydään paljon kauppaa, mutta siitä vain vähän koskee huipputeknologiaa.
Yhdysvallat tekee kaikkensa hidastaakseen Kiinan huipputeknologian kehitystä, mutta muuten Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä tulee olemaan paljon keskinäistä kaupankäyntiä elintarvike- ja tekstiilialalla, teollisuustuotteilla jne. Maat tekevät yhteistyötä myös ydinaseiden leviämisen ja toivottavasti ilmastonmuutoksen kaltaisissa kysymyksissä.
Mutta on erittäin tärkeä ymmärtää, että tämä yhteistyö tapahtuu turvallisuudesta käytävän kilpailun varjossa. Tuo kilpailu tulee hallitsemaan Kiinan ja Yhdysvaltojen välistä suhdetta, koska ne ovat kaksi maapallon voimakkainta valtiota. Molemmat maat kilpailevat vallasta ja ovat erittäin huolissaan keskinäisestä voimatasapainostaan.
Toivottavasti molemmat osapuolet tekevät kaikkensa hallitakseen kilpailua älykkäällä tavalla, jotta emme joudu avoimeen sotaan. Se olisi tuhoisaa. Siitä huolimatta tulee olemaan vaikeaa välttää konflikteja osapuolten kesken, kuten kylmän sodan aikana oli vaikea välttää taisteluita Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä.
Onneksi Moskova ja Washington hallitsivat tiukkaa kilpailua turvallisuudestaan vuosina 1947 – 1989 tavoilla, joilla vältettiin suora sota suurvaltojen kesken. Elämme levotonta aikaa, eivätkä kohtaamamme vaarat ole muuttumassa parempaan suuntaan. Ja voi olla niin, että asiat vielä pahenevat ajan myötä.
Vuonna 2017 presidentti Donald Trump luopui yhteistyöstä Kiinan kanssa ja otti käyttöön patoamispolitiikan. Vuoden 2020 vaalien jälkeen Joe Bidenin voitettua Trumpin ja tultua presidentiksi, hän ei palannut yhteistyöhön. Sitä vastoin Biden seurasi Trumpin jalanjälkiä ja jopa tehosti patoamispolitiikkaa.
Siksi sillä, kumpiko – Biden vai Trump – on Valkoisessa talossa vuonna 2025, ei ole suurta merkitystä Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteille.
John Joseph Mearsheimer, s. 14. joulukuuta 1947 New York, on yhdysvaltalainen kansainvälisten suhteiden tutkija. Mearsheimer on yksi tunnetuimmista kansainvälisen politiikan tutkijoista, ja häntä on pidetty Kenneth Waltzin ohella uusrealismin tunnetuimpana edustajana.
Mearsheimer on kehittänyt offensiiviseksi eli hyökkäykselliseksi realismiksi kutsutun uusrealismin version etenkin pääteoksessaan The Tragedy of Great Power Politics (2001).
Mearsheimer valmistui Yhdysvaltain sotilasakatemiasta (West Point) vuonna 1970 ja palveli viiden vuoden ajan Yhdysvaltain ilmavoimissa. Hänet ylennettiin kapteeniksi. Mearsheimer sai kansainvälisissä suhteissa maisterin arvon Etelä-Kalifornian yliopistosta vuonna 1974. Hän sai hallinnossa vuonna 1978 maisterin ja vuonna 1981 filosofian tohtorin arvon Cornellin yliopistosta.
18 kommenttia julkaisuun “”Sota muuttuu jäätyneeksi konfliktiksi ilman rauhansopimusta””
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Sjuomen tulevaisuus on typerysten käsissä joten ”jäätynyt konflikti” saattaa olla täälläkin edessä. Jos sotaan (nato-Suomi – Venäjä) ajaudutaan, se ei ehkä pääty rauhansopimukseen
(vrt. Ukraina) jolloin Venäjä huolehtii siitä että Suomi ”on valtiona heikko ja toimimaton poliittinen ja taloudellinen kokonaisuus”. Siinä on Suomen palkkio lapsellisesta uskollisuudesta USA:ta kohtaan.
Minun käsittääkseni Suomi on itse tehnyt itsestään valtiona heikon. Oikeastaan nykyiset päättäjämme eivät välitä ollenkaan Suomi-nimisestä valtiosta, vaan haluavat Suomen olevan EU:n ja USA:n osavaltio; eräänlainen maakunta, jolla nämä sitten tekevät mitä oman etunsa tähden parhaaksi katsovat. Venäjän ei tarvitse tehdä mitään heikentääkseen Suomea – jos vaikka jossain tilanteessa haluaisi tai tarpeelliseksi katsoisi – vaan Suomi itse on tehokkaasti eristänyt itsensä Venäjästä kuten hyvin tiedämme.
Venäjä ei ole koskaan halunnut sotaa Suomea vastaan (vaan aivan päinvastoin) eikä halua sitä myöskään Nato-Suomea vastaan. Mutta millainen tuo sota Nato-Suomea vastaan olisi, jos Venäjä siihen pakotettaisiin? Ihan maallikkona olettaisin, että kyseessä olisi ohjussota USA-Naton vaarallisimpien hyökkäysaseiden tuhoamiseksi. Onnellisinta tuossa tilanteessa olisi se, että Venäjä onnistuisi siinä nopeasti. Sota loppuisi siihen ja voisi jopa avata mahdollisuuksia Suomen paremmalle tulevaisuudelle. Tuskin, mutta periaatteessa.
Yhdysvaltain sotilastukikohdilla Suomessa on se vaikutus, että JOS sota syyttyy Suomi tulee vedetyksi siihen automaattisesti. Ne tukikohdat tuhotaan ensin ja sitten esimerkiksi suurimmat kaupungit. Tuohon ei tarvita välttämättä enempää kuin 2 Sarmat-ohjusta. Venäjä on ohjusteknologiassa paljon edellä Yhdysvaltoja muista maista puhumattakaan.
Suomen herrat eivät tunnista eivätkä tunnusta tosiasioita.
Jos Venäjä joutuisi tuhoamaan esimerkiksi Suomeen tuodut ydinaseet, USA ymmärtäisi sen oikein hyvin, koska tekisi samoin vastaavassa tilanteessa. Mutta ulospäin pistettäisiin pystyyn aivan toinen näytelmä. Venäjä on pienen naapurinsa kimppuun syyttä suotta käynyt roisto, jota vastaan kaikkien maailman maiden on käytävä taistoon, jne.
Arvioikaapa, jos ymmärrätte paremmin näitä asioita, mutta voisiko itärajan sulkeminen olla yhteydessä siihen kun amerikkalaiset rahtaavat tänne aseitaan. Onko asia niin yksinkertainen, että yritetään salata venäläisiltä mitä Suomeen tuodaan sulkemalla raja, jolloin tänne ei pääse Venäjältä vakoojia ottamaan asiasta selvää? Jos näin on ja jos sitä ennen ei tapahdu mitään dramaattista, raja varmaan aukaistaan, kun aseet on ehditty kunnolla piilottaa Yhdysvaltojen tukikohtiin.
Googlasin ”itärajan aitaa” mutta yllättäen lähes kaikki info on vuodelta 2022. Onko edes yksi typeryys pantu jäihin vai pystytetäänkö siellä jotain aitaa? Niin tai näin mutta siitä aidasta me vielä saamme ”niinistön-marinin muistomerkin”, muistomerkin Suomen ulkopolitiikan uskomattomasta typeryydestä.
Koko tämä asetelma, jossa Suomi on itse päättänyt asettua uhkailemaan naapurivaltiotaan Naton ja USA:n aseiden varassa on tosiaankin jo itsessään merkki siitä, että Suomi on jo nyt valtiona heikko, eikä kykene noudattamaan oman etunsa mukaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä saattaa heijastua myös Suomen talouden näkymiin myös sikäli, jos ulkomaisia sijoituksia pidetään jonkinlaisena talouspoliittisen onnistumisen mittarina.
Vielä vuosi sitten businessfinland ilmaisi raportissaan tyytyväisyyttä siihen, että ulkomaiset sijoitukset (etupäässä Ruotsista, mutta myös britit ja USA ) olivat lisänneet investointejaan Suomeen. Nyt DCA- sopimusten ja muiden hölmöilyiden lisätessä sodan riskiä ja Suomen idänkaupan markkinoilta syrjäytetyn talouden kurjistuessa pikku hiljaa myös ulkomaiset sijoittajat ovat vähentäneet kiinnostusta sijoittaa Suomeen. Erityisesti USA:n sijoittajien kiinnostus vaikuttaa DCA-sopimusten solmimisen myötä lopahtaneen. Ehkä he ymmärtävät suomalaisia paremmin, minkälaisen ”turvallisuusetu” se Suomelle on.
https://www.businessfinland.fi/ajankohtaista/uutiset/tiedotteet/2024/ulkomaisten-investointien-maara-putosi-vuoden-2019-tasolle
Kiitokset lehdelle !
Lainaus_Ja helmikuussa 2022, kahdeksan vuotta ensimmäisen konfliktin puhkeamisen jälkeen, venäläiset hyökkäsivät Ukrainaan, koska he olivat päättäneet, etteivät voi sallia Ukrainan olevan osa Natoa._/Lainaus
John Mearsheimer on viisas mies. Tulee ihan mieleen Urho Kekkonen. Molemmille on yhteistä Paasikiven toteamus ”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”.
Yllä olevasta tekstistä ei aivan kiistatta käy selville onko lainaamani kohta Mearsheimerin vai haastattelijan suusta. Se on ainoa kohta, joka ei täysin pidä paikkaansa. Venäläiset eivät _hyökänneet_ Ukrainaan, vaan tulivat sinne (tosiasiassa Donbassin tasavaltoihin ei Ukrainaan) puolustamaan Donbassin alueen väestöä kansanmurhalta, jonka ilmeinen uhka syntyi, kun Ukrainan sotavoimat käynnistivät suur_hyökkäyksen_ Donbassiin jo 17.2.2022. Ukraina siis hyökkäsi – ei Venäjä.
Mearsheimerin raamikertomus on tukeva mutta siihen voisi lisätä vielä paljon yksityiskohtia. Se kuinka vallankaappaus toteutettiin väkivaltaisella tavalla ja Victoria Nuland jo viikkoja ennen sitä oli päättänyt uudesta hallituksesta ja sen pääministeristä. ”Yats(enjuk) on meidän miehemme”. Sitten alkoi kahdeksan vuotta kestänyt sisällissota jossa Itä-Ukrainan siviilialueita tarkoitukselliseti pommitettiin Kiovan joukkojen toimesta. ”Meidän lapsemme käyvät koulua, heidän lymyävät kellareissa” julisti presidentti Poroshenko. Jokainen ymmärtää mitä venäjänkielisten siviilien tappaminen merkitsi venäläisille. Monet vaativat puuttumista jo paljon aiemmin ja paine kohdistui kovana Venäjän hallitukseen.
Minskin sopimukset joiden piti taata rauha ja autonomia olivatkin puhdasta petosta kuten Merkel, Hollande ja Poroshenko kaikki ovat myöntäneet. Näinä vuosina kun Minskin sopimukset eivät liikahtaneet lainkaan kohti toimeenpanoa, siitäkin asiasta syytettiin Venäjää vaikkei se ollut edes sopimusten osapuoli. Kiova kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä autonomisten alueiden kanssa.
Kuten Mearsheimer toteaa, Naton laajentuminen oli perusongelma joka oli saavuttamassa äärirajansa. Ja nyt Suomessa on virkaan astumassa A.Stubb joka väittää, että Naton laajeneminen on pelkkä sumuverho ja että Putin pelkää liberaalia demokratiaa ja siksi aloitti sodan. Näin se temppu tehdään: kun ei ole asiaperusteita väittää vastaan aletaan puhumaan ideologiasta koska silloin kaiken voi panna ylösalaisin. Asia menee mystiikan puolelle ja aletaan puhua mitä kunkin pääkopassa liikkuu, viis tosiseikoista. Tällä hetkellä kun vielä on niin, että kaikkein vähiten demokratiaa on juurikin Ukrainassa missä oppositiopuolueet on kielletty ja heidän mediansa on suljettu. Saksassa kommunistipuolue on kielletty ja Venäjän media kokonaan suljettu. Median osalta sama koskee Suomea. Venäjällä kommunistipuolue sen sijaan on suurin oppositiopuolue ja vaikka länsimediaa on vastavuoroisesti alettu supistaa ei EU:n tapaista uutissulkua ole Venäjällä. Eli kuka se tässä pelkää demokratiaa ?
Mielestäni Mearsheimer on siinä mielessä ympäristönsä kasvatti, että hän yliarvioi Yhdysvaltain voimallisuuden esim. Kiinaan nähden. Myös Ukrainan osalta saattaa käydä niin, että maa jakautuu ja Kiovaan nousee uusi valtaryhmittymä. Länsi ei tule hyväksymään lopputulosta mutta karavaani lähtee liikkeelle ja koirat jatkavat haukkuaan.
Suomen tilanne on todella huolestuttava. Mitä enemmän hyökkäysaseita tänne rahdataan, sen kriittisemmäksi asema muodostuu. Ja tukikohtien tulon jälkeen aseiden rahtaus ei enää ole Suomen käsissä. Jossain kohtaa tulee piste jolloin Moskova joutuu vaatimaan aseiden poistamista tai se kerää itse lelut pois.
Arvostan Mearsheimeria suuresti, sillä paitsi että hän on ihan valloittava persoona, upseeri (käynyt mm. West Pointin) ja herrasmies, niin kuitenkin pystyy älylliseen ja johdonmukaiseen ajatteluun ilman ideologisia “ilmavaivoja”.
Mutta disclaimerina täytyy kuitenkin todeta, että Mearsheimer on aikansa kasvatti ja amerikkalainen 100%. Tämä aiheuttaa sen, että Mearsheimer olettaa kaikkien ajattelevan “amerikkalaisesti” tai sanoisinko oikeastaan ”anglosaksisesti”. Eli jos olet vahva, niin siitä seuraa heti halu laajentua ja alistaa muita vallan alle.
Mutta kiinalaiset eivät ajattele näin (apropå, ei myöskään venäläiset, mutta tämä toinen juttu ja eikä kuulu nyt tähän). Kiinalaisille riittää globaali kaupankäynti, jonka on tarkoitus hyödyttää Kiinaa ja siinä ohella kauppakumppaneita. Heillä ei ole tarkoitus tyrkyttää omia tapojaan ja hallintoaan muille. Joten Kiinan ja Amerikan välinen “kilpailu” ei ole sitä mitä Mearsheimer tuumii. Vaan siinä yhtälössä Kiina tulee aina olemaan puolustuskannalla, koska heillä ei ole mitään intressejä alistaa Yhdysvaltoja vasallikseen, mikä taas on Yhdysvaltojen ainainen pyrkimys tehdä näin kaikille.
Kyllähän USA:n ylivaltaan maailmassa liittyy myös amerikkalaisen maailmankuvan levittäminen.
Yhtenä esimerkkinä voisi mainita trans-aatteen, idean biologisen sukupuolen ”korjaamisesta” kirurgisesti ja kemiallisesti vastaamaan sitä biologista sukupuolta, jonka ”korjaaja” toivoisi omaavansa.
Vähät siitä, että hormonihoidot tekevät hedelmättömäksi eli torppaavat sukupuolen varsinaisen tehtävän: suvunjatkamisen. Sukupuolen ulkoiset ominaisuudet on saavutettu.
Tarkoituksellisesti on myös sekoitettu käsitteet ”biologinen sukupuoli” (kaksi kpl) ja ”sosiaalinen sukupuoli” (joita mahtuu 13 tusinaan).
Onkohan se mahdollista, että Ukrainaa jaettaisiin lopulta enemmän tai vähemmän sovussa Venäjän lisäksi Puolalle, Romanialle ja Unkarille. Eikös Putin vihjannut siihen suuntaan? Voisi kuvitella, että ajatus kiinnostaisi venäläisiä ja mainittuja maita. Jos jako toteutettaisiin, ei Venäjää yksin voitaisi ”syyttää” siitä, että toteutti paikallisen väestön tahdon. Lännen Venäjä-vastaiselta politiikalta menisi kärki tai ainakin se hiukan tylsyisi.
Eikö ole varsin kummaa, kun analyyttisemmat ja kriittisemmat tutkijat ja toimittajat tulevat ulkomailta ja varsin usein USAsta? Nostan hattua.
Televisio oli sattumalta päällä ja TV1:llä, sieltä tuli Ukrainaa koskevaa valetta ja propagandaa tuutin täydeltä. Tuli oikein huono olo, kun kuunteli sitä paskaa hetkenkin. Kuuluttajatkin on ohjelmoitu paasaamaan samaa sotkua joka käänteessä. Nyt jos koskaan toivon, että Venäjä laittaa Ukrainan ja Zelensky typeryksen polvilleen.
Itärajan sulkemisella ei ole mitään tekemistä pakolaisten kanssa. Tietoja salataan, ei kerrota mitään. Kukaan ei kysy. Kyselevää lehdistöä ei enää ole. Kaikki ulos annettu tieto on yhden ja saman asian toistamista. Sodan lietsomista. Venäjää ja venäläisiä solvataan päivittäin kaikissa Suomen valtatiedotusvälineissä. Se voi johtaa vain yhteen lopputulokseen.
UKRAINAN SOTAKORVAUKSET
Ukrainan sota on loppumaisillaan Venäjän voittoon ja nyt keskustellaan sen seurauksista, sotakorvauksista ja jälleenrakennuksesta. Kumpikin on satojen miljardien eurojen kysymys. YK:lla on oma strategiansa sotakorvausten ja jälleenrakentamisen varalta mitä käytettiin II maailmansodan syyllisiä vastaan. Edelleen – syylliset maksavat.
USA:n syyksi luetaan vallankaappaus mutta myös Donbassiin hyökkääminen missä sen palkka-armeija johti toimintaa (ETYJ:n tarkkailijoiden havainnot). USA on myös laittoman sodan suurin rahoittaja.
Nykyinen sodan vaihe on YK:n termein Kiovan sotaa YK:n vahvistaman Donbassin autonomian (Minskin sopimus) ja sittemmin Venäjän maaperällä. Tästä vastuussa ovat Kiova ja USA mutta myös sodan laittomat varustelijat kuten Suomi. Venäjän katsotaan jo auttaneen Donbassin kansaa puolustamalla sitä 2 vuotta YK:n mandaatilla (PK art 51) – kuinka paljon se saa sotakorvauksia, jää nähtäväksi.
USA:n ja Britannian globaalit firmat (Blackrock, JPMorgan Chase, Vanguard Group, Citi, Sanofi (SNY), Philips) ovat jo allekirjoitelleet sopimuksia mutta maksusopimukset heidän kotimailtaan puuttuvat. On naurettavia yrityksiä löytää rahaa näille firmoille Venäjän oligarkkien ryöstämistä rahoista – ne kuuluvat Venäjän omaisuudeksi. Yhtä hyvin rahaa voisi koota USA:ssa tapahtuneiden ryöstöjen saaliista tai Rothschild-pankkien väärinkäytöksistä.
Mutta rauhanprosessilla voi olla YK:n taholta toinenkin lopputulos mistä ovat jo nyt ennakoivat lausunnot vihjanneet – YK:n juridisella yksiköllä voi olla täysi haluttomuus puuttua koko sotaan. Koska Ukraina ei ole YK:n säännösten mukaisesti itsenäinen valtio puuttuvine rajadokumentteineen ja isäntämaan myöntöineen, voi YK katsoa kyseessä ollevan sisällissodan NL:n raunioilla. Ja sellainen ei kuulu YK:n mandaattiin vaan on Venäjän ratkaistavissa vastuusopimuksen 1991 mukaisesti. YK on viimeksi 2014 todennut Ukrainan juridisen tilanteen toivottomaksi ja sitä ei voi Länsi huutamalla muuttaa.
Myös Kosovolle ja Taiwanille on käynyt samoin kun isäntämaan tukea itsenäisyydelle ei ole. Tällainen tulkinta on Ukrainan kannalta tuhoisa mutta ymmärrettävä. NATO ja EU voisivat olla tuomittavissa kaaoksen aikaansaajiksi ja maksajiksi.
Fil.tri Mikko Punkari
Tämä kirjoitus tuntui olevan hyvin kaukana siitä, miten tällä hetkellä Euroopassa ja USA:ssa sota nähdään. Että YK:n mielestä Ukraina ei olisi itsenäinen valtio??
Kun kirjoitat, Mikko, että ”USA:n syyksi luetaan vallankaappaus” ja että ” Venäjän katsotaan jo auttaneen Donbassin kansaa puolustamalla sitä 2 vuotta YK:n mandaatilla”, niin tarkoitatko, että YK lukee USA:n syyksi vallankaappauksen (josta länsinarratiivi käyttää nimeä vallankumous)? Ja että YK katsoo Venäjän auttaneen Donbassin kansaa?
Yritin etsiä netistä YK:n lausumaa, että Venäjä olisi toiminut Donbassissa YK:n mandaatilla, mutta en löytänyt sitä. Sen sijaan YK on sanonut Donetskin kansantasavallan ja Luhanskin kansantasavallan olevan vailla kansainvälisen oikeuden pohjaa.