Kiinalainen Global Times-julkaisu kommentoi tänään Münchenin turvallisuuskonferenssiin (MSC) viikon vaihteessa osallistuneen Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinkenin kielenkäyttöä.
Vastatessaan kysymykseen, johtavatko Yhdysvaltain ja Kiinan keskinäiset jännitteet suhteiden yhä suurempaan pirstaloitumiseen, Blinken käytti amerikkalaista sanontaa todeten, että ”jos et ole kansainvälisen järjestelmän pöydässä, olet ruokalistalla”.
Global Times toteaa ulkoministerin vastauksen tarjoavan tilaa erilaisille tulkinnoille ja siksi hänen käyttämänsä sanonta on syvällisemmän analyysin arvoinen.
Kun sanonta käännetään kiinaksi, se kuuluu Global Timesin mukaan, että ”jos et ole veitsi ja leikkuulauta, olet kala ja liha leikkuulaudalla.”
Supervallan tärkeimpänä diplomaattina Blinkenin lausuma paljastaa lehden mielestä ”ankaran hyytävän näkemyksen” maailmasta, jossa vahvat saalistavat heikkoja.
Global Times toteaa, ettei ole ensimmäinen kerta, kun Blinken käyttää sanontaa. Vuoden 2022 tammikuussa Yhdysvaltain ulkoministeri halusi selventää Kiinan ja Yhdysvaltojen keskinäistä suhdetta korostaen, että Kiinan kanssa kilpailtaessa on varmistettava, että Yhdysvallat on ”pöydässä, mutta ei ruokalistalla”.
”Jo vuonna 1993 amerikkalainen The Middle East Journal kuvasi sanonnalla silloista Libanonin tilannetta”, mainitsee kiinalaislehti.
Global Timesin mukaan Washingtonin poliitikot huomasivat vähitellen, että sanonta kiteyttää ”eloisasti ja tarkasti” Yhdysvaltain näkökulman maailmasta ja samalla maan omasta ulkomaanstrategiasta. ”Siksi Blinken toisti huomautuksensa”.
Sanonta on kiinalaislehden mukaan äärimmäisen suoraviivainen, ja se edustaa jyrkkää nollasummapelin mentaliteettia. ”Selkokielellä, jos sinulla on voimaa, syöt muut pöydässä; jos sinulta puuttuu voimaa, sinusta tulee ruokalistalla oleva saalis.”.
Global Times toteaa sanonnan noudattavan täysin viidakon lakia, jossa valta ja asema sanelevat toimet, eivät eettiset tai lailliset normit.
Kiinalaislehden mielestä yli 200 vuotta sitten Pohjois-Amerikassa asuvien alkuperäiskansojen verilöyly ja heidän maidensa anastaminen olivat saman ajattelutavan ilmentymiä. ”Esimerkkeinä voidaan nähdä myös vanhojen eurooppalaisten imperiumien synnyttämä ensimmäinen maailmansota ja jossain määrin kylmä sota”.
”Poliittisen sivilisaation ja taloudellisen globalisaation kehittymisen myötä tämä ajattelutapa ja lähestymistapa ovat kuitenkin yhä epäsuositumpia”. Global Times toteaa sanonnan käytön herättävän myös Yhdysvalloissa kritiikkiä ja pohdintaa, koska se tarkoittaa, että kun etuoikeutetut ilmestyvät pöytään nauttimaan antimista, se tapahtuu yleensä muiden uhraamisen kustannuksella.
Global Times arvioi, että kun Blinken USA:n tärkeimpänä ammattidiplomaattina käyttää kyseistä sanontaa, sitä voidaan pitää kielellisenä lipsahduksena ja maltin menetyksenä. ”Hänen toistuvat tylyt huomautuksensa kansainvälisillä julkisilla foorumeilla osoittavat kuitenkin myös nykyisen amerikkalaisen diplomatian hegemonista ajattelua”.
Washingtonin nykyinen virallinen diplomaattinen retoriikka korostaa kiinalaislehden mukaan niin sanottua ”sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä”, mutta sitä käytetään välineenä vaatimaan, hillitsemään ja syyttämään muita maita tai peittämään Yhdysvaltain omia hegemonisia aikeita.
Blinkenin huomautukset osoittavat Global Timesin mukaan sen, että sanonnan taustalla oleva logiikka, johon Washington todella uskoo ja jota se strategiassaan muita maita kohtaan noudattaa, ei ole olennaisesti muuttunut. Tavoitteena lienee myös luoda vaikutelma uhkailusta.
Yhdysvaltain kongressissa yleiseen mielipiteeseen vaikutetaan Kiinan vastaisella eristämisstrategialla, mutta kansainvälisesti Yhdysvallat painostaa muita maita valitsemaan puolensa Yhdysvaltain ja Kiinan välillä, tai muuten ne päätyvät ruokalistalle, päättelee lehti.
Global Times muistuttaa Yhdysvaltain entisen presidentin Woodrow Wilsonin todenneen, että ”maailman pienillä valtioilla on oikeus nauttia samasta kunnioituksesta omaa suvereniteettiaan ja alueellista koskemattomuuttaan kohtaan, mitä suuret ja voimakkaat kansakunnat itse odottavat ja vaativat.”
Yhdysvaltain päädiplomaatti käyttää kuitenkin häpeämättä etuoikeutta ”istua pöydän ääressä länsimaisen veitsen ja haarukan kanssa saalistaakseen muita”. Global Times pitää tätä kaikkea myös amerikkalaisen diplomatian tragediana.
”Nykymaailma ei ole yksittäisten suurvaltojen monopolisoima ja hallitsema yksityinen ravintola”, ”eikä ainoakaan maailman maa ole tarkoitettu olemaan ruokalistan kala”, toteaa Global Times.
20 kommenttia julkaisuun “”Jos et ole pöydässä, olet ruokalistalla””
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kovin on diplomatia kateissa niin USA:n, kuin Suomenkin ulkoministeriltä..
Länsimielinen ihminen ”tietää” olevansa oikeassa, ajattelematta. Ei yhdysvallat ole tutustunut sanaan diplomatia.
Sergei Lavrov on puhunut useampaan otteeseen siitä, kuinka amerikkalaisilla on käsitys omasta erikoislaatuisuudestaan muihin verrattuna. Tuo ylimielisyys näkyy sitten kaikessa heidän geopolitiikassaan. Toki he osaavat myös stubbimaisen kaverikäytöksen (en nyt keksinyt sille sopivaa verbiä) niitä kohtaan, jotka mielistelevät heitä ja ovat heille kuuliaisia.
Amerikkalaiset ovat nyt paniikissa tajutessaan oman taloutensa olevan romahtamisen pisteessä. Sotia pitää käynnistää joka puolella, vaikka kukaan muu kansa ei niitä haluaisikaan. Amerikkalaiset elävät aseista. Ne pitää laittaa täydelliseen boikottiin.
Tietynlainen brutaalius näkyy tuossa kommentissa, joka on amerikkalaisittain ”nokkela” ja ”vitsikäs”. Myös viestii kokonaisesta maailmankuvasta, kuten täällä on sanottu.
Vähän samanlainen karkeus näkyy Bidenin kommentissa Putinista: ”Nartun poika”. Miksi hän ulotti solvauksen koskemaan Putinin äitiä? Aika mautonta ja karkeaa. Mutta amerikkalaiset eivät samalla tavalla tunnukaan arvostavan naiseutta ja äitiyttä ja isoäitiyttä kuten Venäjällä, (Mama Rossija). Tuollainen haukkumanimi on amerikkalaisille miltei tavallista puhekieltä, ainakin tv-sarjoista päätellen. Toinen suosittu amerikkalainen haukkumanimihän on äitejä loukkaava ”motherfucker”.
Kun Putinilta kysyttiin, mitä tuosta solvauksesta arvelee, Putin hymyili ja sanoi, että totta kai Bidenin piti sanoa noin, kun hän oli hiljattain sanonut kannattavansa Bideniä presidentiksi. Tässä hän on varmaan oikeassa. Bidenin alatyylinen heitto oli USA:n äänestäjille suunnattu viesti, kielellä, jota he ovat parhaiten oppineet ymmärtämään.
Biden ei ole poliittisella urallaan aina tyytynyt pelkästään käyttämään karkeaa alatyylistä kieltä (jonka hän taitanee parhaiten). Bidenin kansliassa 1990-luvun alkupuolella työskennellyt Tara Reade on syyttänyt Bidenia seksuaalisesta väkivallasta 1993. Nyt Reade asuu Venäjällä koska hän pelkää henkensä puolesta. https://www.npr.org/2020/04/19/837966525/on-the-record-a-former-biden-staffers-sexual-assault-allegation
Tässä https://www.youtube.com/watch?v=2R2QfM2y8oE Taran itsensä kertomana.
Tarkennan vielä, jos ajatukseni ei tullut ihan selväksi, että mielestäni Putinin ilmaisema kannatus Bidenille oli harhautus. Monelle amerikkalaisellehan se on sama kuin jos ilmestyskirjan peto kannattaisi Bideniä. Bideniä kannattamalla Putin tukee itse asiassa Bidenin vastustajaa, jonka ehkä ajattelee olevan Trump.
…, ja sekös Bidenia v…ttaa entistä enemmän..
Biden ei ole enää edes ongelma – vaan tilaisuus niille, jotka häntä hyväksi/pahaksi käyttävät. Tilanne siellä on vähän sama kuin 1980-luvun vaihteessa Suomessa, kun UKK:n aivojen verisuonisairaus oli edennyt niin pitkälle, että hän sekoili lähes jokaisessa esiintymisessään tai oli kykenemätön tekemään mitään. Taustapirut käyttivät Urkkia säälittä hyväkseen.
Samoin tehdään USA:ssa nyt Bidenille. Tämän enää toisella jalallaan tässä elämässä käpristelevän äijän vaalikampanja on kääntymässä farssiksi (mitenkäs se olikaan…? ensimmäisellä kerralla tragedia toisella farssi). Tältä sivustolta löytyy videoita, joista selviää mitä tarkoitan: https://www.youtube.com/channel/UCwpDBy43upJR7LZLrgnKkPA
Niinistö asetti Suomen ruokalistalle, kiitos vaan!
Ensin olimme (siis tuolloin Ruotsin ”Itämaana”) Ruotsin ruokalistalla yli 600 vuotta. Sitten Venäjä valloitti meidät 1809 kyllästyttyään Ruotsin jatkuviin hyökkäyksiin alueemme kautta. Yllättäen emme joutuneetkaan Venäjän ruokalistalle, vaan meistä tuli sen näyteikkuna länteen. Ilman suurruhtinaskuntavaihetta Suomesta ei olisi koskaan tullut itsenäistä valtiota utan vi skunne nu alla tala svenska.
Slaavilaistajat heikon tsaari Nikolai II:n aikana laittoivat meidät taas ruokalistalle. Venäjän historian myrskyn aikana Suomi pääsi onnekkaasti itsenäistymään, mutta hallitsijamme eivät olleet kypsiä hallitsemaan maataan. Asettautuivat itse peloissaan Saksan ruokalistalle, josta erittäin sujuvasti luiskahdimme aivan huomaamatta natsi-Saksan ruokalistalle. Siitä meitä oikein tyrkytettiin Stalinin lautaselle, jonne emme aivan kelvanneet sen takia että ”isä aurinkoisella” oli kiire syömään keski-Euroopan pöytiin.
Sotien jälkeinen ”Kekkosen aika” oli itsenäisen, puolueettoman ja sotilaallisesti liittoutumattoman demokraattisen tasavallan aikaa eli sellaista kuin itsenäisen Suomen aina olisi pitänyt ja tulisi olla. Emme olleet kenenkään ruokalistalla kunnes…
Tähän voisi todeta vähän nykäsmäisesti, että ”Suomettuminen oli Suomen parasta aikaa.” Se taisi olla Suomen suhteellisen itsenäisyyden kukoistuskausi, jolloin oltiin aidosti mukana ”pöydissä” ja nautimme kansainvälistä arvostusta puolueettomana maana. Kylmän sodan ajan suurvallat arvostivat sitä, että heidän välissään oli tällaisia ”puskurivaltioita” osana kansainvälistä turvallisuusarkkitehtuuria.
Mutta nykyään ajatellaan, että tällainen puskurivaltio-idea loukkaa näiden valtioiden itsemääräämisoikeutta. Jokaisen valtion pitää saada liittoutua kenen kanssa tahansa, se on ”vapautta”.
Suurvallan kanssa liittoutuminen on sama kuin maansa myynti ja suurvaltaa vastaan liittoutuminen taas sama kuin itsemurha. Suomen hallitsijat ovat nyt tehneet molemmat.
Totta. Ja nyt on ”ystävä” kaukana ja viholliseksi tehty naapuri vieressä, että sikäli älytöntä ja uhkarohkeaa politiikkaa. Jälleen kerran.
Mutta mietin, olisiko Suomi edes voinut pysytellä puolueettomana sodan sytyttyä, ottaen huomioon, että oltiin jo EU:n jäseniä, ja EU asetti pakotteita Venäjälle. Olisiko Suomi voinut jättäytyä talouspakotteiden ulkopuolelle? Mitä siitä olisi seurannut? Pakotteita Suomelle? Suomen eristäminen?
Olimmeko me EU:n jäseninä jo tuomittuja lähtemään Lännen kanssa tälle ristiretkelle?
Ymmärtääkseni kukin EU-maa (saa) harrastaa omaa ulkopolitiikkaansa.
Eikös kukin EU-maa saa/voi harrastaa omaa ulkopolitiikkaansa…
Niinpä! Oliko siis pelkästään Suomen eliitin oma härkäpäinen päätös tämä lännen sotaponnistuksiin liittyminen.
Veikko Mäkinen sanoi jo minkä aioin: Että on oma tyhmyys jos alistuu kaikkeen. (Anteeksi Veikko jos panen vääriä sanoja suuhusi!) Tarkoitan vain että kyllä meidän poliitikot voisivat olla itsenäisempiä jos ymmärtäisivät. Miksi meillä ei ole itsenäisiä poliitikkoja, jotka ajattelevat ja osaavat toimia itsenäisesti ja EU:n pöydissä kävisivät kunnollista keskustelua? Eivätkä meidän poliitikkoja edusta kansan ääntä kun ei kansalta enää kysytä ja kun heille opetetaan mitä ja miten pitää puhua.