Se on elämää, joka on tänne kehittynyt erilaisten sattumusten seurauksena miljardien vuosien ajan. Älylliseen olemiseen liittyvät moninaisuuden muodot, tietoisuuden kirjavuus ja koko ihmisen käsitys olemassaolon syvyydestä on muutettava vastaamaan todellisuutta. Kaikki harhat vain ihmiskeskeisestä maailmasta on hylättävä. Ja noudatettava kaikkea sitä tietoa, joka nykyään on ihmiskunnan käden ulottuvilla.
Kun tietoinen käsi ei vielä ollut koskettanut maisemaa, kaikki materiaali ja henki oli kauniissa ja avaruudellisessa järjestyksessä. Sitten ihmisen tietoinen käsi turmeli kaiken kosketuksellaan. Sen rivo suunnitelmallisuus palveli ihmiskeskeisen maailman himokkaita päämääriä. Oman aikamme ihmiskunnan parhaita pyrkimyksiä edustavat ne ihmiset, jotka yrittävät kaventaa ihmisen ja muiden elävien olentojen eettistä ja moraalista kuilua.
Jos maan päällä olisi vain luonnollinen taustasukupuutto, eläisimme ikuisesti kestävässä paratiisissa. Ihmisen järjen ääni kuiskaa meille vienosti, että meidän täytyy lopettaa kuolleiden eläinten ruumiiden syöminen. Meidän on kyettävä katsomaan eläimiä avoimin mielin silmiin. Ja tunnustettava, että eläimet ovat ihmisten kanssakulkijoita ajanvirran tuntemattomassa mysteerissä.
Elämä pitää sisällään ohjeen kulkea tyhjässä tilassa suoraan ja toisinaan kääntyä. Se pyrkii löytämään parhaan mahdollisen ympäristön säilyä olemassa. Pelkkä suoraan kulkeminen ei riitä, vasta kääntyminen takaa olemassaolon pysyvyyden. Siksi ihmisen järjettömyyden historia on nyt saavuttanut lakipisteen, jota ei voida enää ylittää tuhoutumatta itse. Eläimet on otettava viipymättä mukaan ihmisen hyvien aikeiden piiriin.
Ihmiset pitävät luonnostaan elinympäristöstä, jossa on vuoria ja laaksoja, metsiä, järviä, solisevia puroja, polveilevia vihreitä maaston muotoja, vieläpä muita silmää ja mieltä miellyttäviä luonnon kirkkaita värejä, niiden vivahteita, varjon ja valon vaihteluita, sekä sammakoita, hyönteisiä, muurahaisia, kaloja, hirviä ja kaikkia muita eläimiä – erityisesti lintuja.
Luonnontilaisessa ympäristössä yöt ovat pimeitä ja päivät auringon valaisemia. Toisiaan vuorottelevat tuuli ja sade tekevät kaikkien elollisten elintilasta kukoistavan, vehreän ja miellyttävän. Kauniit ja symmetriset muodot ovat seurausta luonnon väistämättömästä viisaudesta, oikeudenmukaisuudesta, hyvyydestä, suurenmoisuudesta. Kaikkinainen luonnon monimuotoisuus pyrkii kurottautumaan hyvän täydellisen idean suuntaan mahdollisimman vähäisen haitan kautta.
11 kommenttia julkaisuun “Maapallolla havaittu elämä on ainoa maailmankaikkeudessa”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Koko universumissa on varmaan miljoonia erilaisia elollisia maailmoja. Myös täällä maapallolla elää useita elollisia olentoja, jotka ovat tulleet muualta maailmasta. Sitäkään ei tiedetä, että ovatko kaikki elolliset eläimet täällä synnytettyjä vai muualta tuotuja. Sama koskee kasveja. Maapallolla havaitut ja todetut ns. lentävät lautaset eli ufot ovat näiden olentojen kulkuvälineitä. Näiden humanoidien fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet ja taidot voivat poiketa ihmisten ominaisuuksista runsaastikin. Ne ovat voineet tulla ja mennä jo tuhansia vuosia sitten, todisteina ovat erilaiset rakennelmat, joita tutkitaan nykyään aktiivisesti. Esimerkkeinä voivat olla erilaiset pyramiidit, joita on tutkittu jo satoja vuosia, mutta selvyyttä tekijöistä ei ole saatu.
Naapuriseuralaisen ajatteluun sopii ilman muuta luonto kokonaisuudessaan. Siellä on meille ihmisille opiskeltavaa: tasapaino, harmonia, vilpittömyys. Onko luonto itse tehnyt muuttuessaan mitään väärin?
Se on ollut ihminen, joka on sotkenut luonnon puhtaat piirustukset. Ihmisen itsekäs halu omistaa ja haalia materiaa. Luonnonvaroista käy ahne ihminen saalistushimossaan jopa veristä sotaa. Puhtaan veden väheneminen on oletettavasti nykyisten sotien yksi syy. USA:n vesivarannon ehtyminen tuli jo Veronika Pimenoffin hienossa tekstissä sivuttua.
Ihmisen pitää herätä. Kasvit, eläimet, kaikki luojanluoma, on suojelemisen arvoista. Samoin pitää huolta toisesta ihmisestä naapuriseuran henkeen. Kiitos Kaille raikkaasta tekstistä!
Minun mielestäni ufot ja muut sellaiset ovat satuja (eli uskontoja) joita ihminen aina keksii täyttääkseen aukot, joihin hänen tietämyksensä ei ulotu.
Maailmankaikkeus on ääretön ja rajaton (ainakin meidän perspektiivistämme). Näin ollen on todennäköistä, että elämää esiintyy hyvinkin monella muulla eksoplaneetalla kuin maassa. En kuitenkaan usko, että elämä voisi siirtyä tähtitieteellisten etäisyyksien päästä toiselle planeetalle. Olosuhteet ovat avaruudessa elämälle vieraat ja siirtymän vaativa aika liian pitkä.
Kyllä elämän on täytynyt syntyä sillä planeetalla, josta sitä tavataan. Toistaiseksi emme tiedä muita kuin tämän kotiplaneettamme, eikä elämän varsinaista syntyprosessia vieläkään tunneta. Jos se ehditään keksiä ennen ihmisen tuhoa, niin bye bye religions.
Palaan aina tähän kysymykseen eli ns. Fermin paradoksiin. ”Miksi emme ole havainneet avaruudesta yhtään mitään merkkiä elämästä, vaikka sitä pitäisi olla siellä?”
”Älytön elämä” eli sellainen, joka vallitsi maapallollakin ennen ihmistä ja ihmisen teknologian viimeisen vuosisadan aikana tapahtunutta kehitystä, ei luonnollisestikaan lähetä mitään signaaleja itsestään eikä vastaanota niitä.
Frank Drake kehitti kaavan, jolla on yritetty arvioida älyllisen elämän esiintymisen todennäköisyyttä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Draken_kaava . Tuossa Wikipedian linkissäkin kaavassa oleva älyllisen sivilisaation elinaika L (Lifetime) arvioidaan 10000 vuodeksi. Se tuottaa tulokseksi 10 toisensa havaisevaa sivilisaatiota. Ja sitten taas äimistellään missä ne ovat. Ihminen on pohjimmiltaan optimistinen eläin. Se aiheuttaa häiriön ajatteluun.
Entäpä jos elinaika onkin vain suuruusluokkaa 100 vuotta? Silloin saadaan tulokseksi N=0,1 eli pyöristettynä 0 samanaikaisesti havaittavaa sivilisaatiota.
Minä ajattelen näin. Fermin paradoksi ei olekaan paradoksi vaan luonnonlaki. Toisin sanoen ihmis- tai mitkä tahansa keskenään avaruudessa kommunikoimaan pystyvät sivilisaatiot elävät vain suuruusluokkaa 100 vuotta. Sen jälkeen ne tuhoavat itse itsensä ja mahdollisesti kaiken muunkin elämän ympäriltään.
Tai ehkä tuho jää vain osittaiseksi ja maapallonkin hallitsijoiksi nousevat meidän jäälkeemme esimerkiksi torakat tai muurahaiset, jotka kestävät säteilyä meitä paremmin. Siitä kehitys sitten taas vähitellen menee eteenpäin. Mitään älyllistä teknologiaa ei tarvitse edes syntyä. Tosin se vaatii sen, että mitään ihmisen kaltaista älyllistä elämääkään ei synny lainkaan, koska se keksii aina keinot (teknologian) käydä sotia ja hävittää siten lopulta itse itsensä.
Tuo suuruusluokkaa 100 vuotta on vain hetken ”tuikahdus” aika-avaruudessa. Olisi hyvin epätodennäköistä, että toinen tuikahdus sattuisi jollain kaukaisella planeetalla siten, että ne voisivat havaita toisensa.
Ihmisen tms. älylliset ominaisuudet eivät koskaan ehdi kehittyä tarpeeksi pitkälle, vaan ne jäävät aina jälkeen ”selkäytimestä” tuleville primitiivisille tunteille kuten ahneus, pelko, rakkaus, viha, kateus, jne. Nuo ovat välttämättömiä ominaisuuksia, jotta ihminen tms. selviäisi ”viidakossa”, mutta muuttuvat tuhovoimiksi korkean teknologian yhteiskunnissa. Niinpä älyllinen elämä aina tuhoaa itse itsensä ennen kuin se ehtii kehittyä korkeammalle tasolle.
Oliskohan Aatamilla ja Eevalla osuutta biologiseen kehitykseen maapallolla, kuten koulussa opetetaan? Lisäksi luonnon tarkoituksenmukaisuudesta voi kysyä, onko öljyä ja kivihiiltä maailman tuhoutumiseen asti?
Amerikkalaiset johtajat esittävät ufoja tahallaan, jotta kansa maksaisi veroja auliisti. koskee myös sodan uhkaa, koska heidän mielestä ne kuvitellut ufot ovat tietysti vihollisia!
Kaikenlaista voi toivoa, mutta tällä hetkellä tiedossamme on vain yksi elämäksi kutsumaamme pursuava planeetta. Vaikka varsin laajassa maailmankaikkeudessa (josta näemme vain osa) olisi muitakin elämän ilmentymiä (ja niitä voi hyvinkin olla, JOS elämän syntyminen on luonnonlain tyyppinen todennäköisyys), mahdollisuutemme olla sellaisen kanssa tekemisissä on suunnattomien etäisyyksien takia varsin epätodennäköistä. Itse olen päätynyt ajattelemaan, että Maan elämä on ainoa laatuaan, ellei toisin osoiteta.
Juuri tuosta ainutkertaisuudesta kumpuaa ainakin itselläni myös se ajatus, ettei meillä yhtenä eliölajina ole minkään sortin oikeutta sotkea sitä prosessia, jota kutsumme evoluutioksi. Eliölajina vaikutamme ympäristöömme ja moniin muihin eliöihin ja ne vaikuttavat meihin. Meidän tulisi kuitenkin pitää tuhoisa vaikutuksemme muuhun eliökuntaan mahdollisimman vähäisenä sekä itsekkäistä syistä (me tarvitsemme muuta luontoa, se ei tarvitse meitä yhtään mihinkään) että koska meillä on ajattelukykymme takia mahdollisuus hahmottaa vaarallisuutemme muille.
Olen päätynyt ajattelemaan, että mitä vähemmän ihminen puuttuu luonnon kuvioihin, sen parempi. Siksi meidän tulee antaa takaisin riistämiämme alueita ja lajeja, kaventaa ja heikentää vaikutustamme, ei haalia lisää ja voimakkaammin. Tästä näkökulmasta haaveet ihmiskunnan asuttamasta Marsista ovat paitsi epärealistisia, myös tolkuttoman vastuullisia. Elon Musk ansaitsisi pelkästään tästä syystä joutua valvottuun hoitokotiin, jonka tietokoneita ei ole kytketty internetiin.
Luonnolla ei ole tietoisuutta eikä tavoitteita, mutta me olemme eliöinä sopeutuneet evoluution tuottamaan ympäristöön ja pidämme sitä viehättävänä. Sen sijaan ihmisen kulttuurin synnyttämä ympäristö on sitä vain satunnaisesti ja tuhon laajetessa yhä harvemmin. Siksi ei riitä, että jarrutamme. Meidän on pysähdyttävä ja opittava antamaan takaisin.
Itse olen jyrkästi eri mieltä, kaikella kunnioituksella, Heikin kanssa siitä, että Luonnolla ei olisi tietoisuutta. Tästä Luonnon tietoisuudesta puhuvat monet muinaiset traditiot, myös suomensukuisten kansojen.
Kristinuskosta puuttuu jumalallinen feminiininen prinsiippi jumalallisen maskuliinisen parina. Maria ei sitä edusta eikä voi sitä ilmentää rajoittuneena inhimillisenä tajuntana.
Itse ajattelen, että Luontoäiti ei ole pelkkä metafora, vaan tietoinen jumalallinen entiteetti.
Ajatus alkuräjähdyksestä on askarruttanut mieltäni jo kymmeniä vuosia. Dialektisen käsityksen mukaanhan olisi kysymys jonkun loppuräjähdyksesta. Joka sitten toimi nykyisen alkuna. En ole ajatuksen kanssa yksin.
Ihmiskeskeinen maailmankuva on harha, joka johtaa tuhoon ilman sotiakin. Kuitenkin se on todellisuutta ihmiskunnan enemmistölle. Tuon todellisuuden vaikutuksesta ihminen tuhoaa muita eläinlajeja samalla
tuhoten itseään ja köyhdyttäen oman elämänsä laatua.
Puolustamalla rauhaa ja asettumalla kaiken laista aseiden kalistelua vastaan me samalla puolustamme ympäristöämme ja ihmisen lisäksi muita eläinlajeja.
Sota on täystuho.
Melkoinen luonnontuho on tapahtunut suo-ojituksilla vesistöihin. Lisäksi meidän maksamina. Merien muovittaminen ja maaperän kemikalisoiminen ovat tuhoisia elämälle!!!
MAAILMANKAKKEUS ON TÄYNNÄ IHMISIÄ
Kai on väärässä: maailmankaikkeus on täynnä ihmisiä. Nykyihmiskunnan suurin harha on siinä, ettei se tunne Jumalaa, joka on luonut maailmankaikkeuden. Uskonnot ovat tappaneet Jumalan ja ovat syypäitä ihmisten tietämättömyyteen.