Moni haikailija päätyi rakentamaan unelmavaltiota 20-30-luvuilla neuvostoliittoon, hyvinhän siinä kävi. Jos täällä on niin paha olla ja maa on myyty maanpetturien toimesta, niin miksi et lähtisi rakentamaan ihannevaltiotasi venäjälle?
Elettiin vuotta 1966. Maahan oli saatu ns. kansanrintamahallitus, ensi kerran moniin vuosiin. Se tarkoitti, että hallituksen pääpuolueet olivat sosialidemokraatit, keskusta ja kansandemokraatit SKDL.
Minä olin silloin sukuni perua puolueeton porvari, joka ei ymmärtänyt politiikasta juuri mitään muuta, kuin että ”ryssä on ryssä, vaikka voissa paistais”. Vaimoni oli taustaltaan punainen. Se tarkoitti Sammatissa sitä, että hänen suvustaan ja naapurustostaan vuoden 1918-haudoissa makasi kymeniä vainajia, osa kirkkomaalla, osa yksityisesti rakennetussa joukkohaudassa. Vaimon puheesta jotain tarttui väistämättä pikkuporvarin aatemaailmaani.
Vuoden 1968-presidenttivaaleihin kokoomuksen ehdokkaana asettui näyttävästi Matti Virkkunen. Hän edusti perin juurin suomalaista elämänmuotoa ja varakkaana henkilönä kustansi taustavoimineen joka kotiin Suomalainen-nimistä julkaisua. Lehden nimestä en ole enää aivan varma.
Luin lehteä politiikasta hitusen kiinnostuneena. Artikkeleissa esiintyi melko usein Neuvostoliitto, erilaisissa yhteyksissä ja asetelmissa. Sen verran julkaisun linja poikkesi jo silloin hankkimistani näkemyksistä, että kirjoitin lehteen pienen mielipiteen.
Sen radikaali ja itsellenikin yllättävä sanoma oli se, että ei naapuria tarvitse rakastaa eikä edes ymmärtää, muusta puhumattakaan, mutta hänen kanssaan pitää tulla toimeen. Se oli mustaporvarisuvun passiivisen poliittisen kasvatuksen saaneelta, parikymppiselta nuorelta mieheltä melkoinen oivallus. Oivallus katkaisi suhteet sukuun vuosikymmeniksi.
Sillä tiellä olen pysynyt. Ja aion pysyä myös jatkossa.
2 kommenttia julkaisuun “Ei tarvitse rakastaa”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos Kari!
Pätevä elämänohje niin yksilöille, kuin yhteisöillekin.
Kuuluisin ohje naapurirauhan ylläpitämiseksi lienee Niccolo Machiavellin oivallus:
”Viisas valtiomies etsii ystävät läheltä ja viholliset kaukaa”, josta UKK muokkasi oman versionsa
Ystävät ovat ystäviä lähellä ja kaukana, mutta viholliset täytyy pitää kaukana. Eli Venäjä ystävänä on lähellä ja USA vihollisena on kaukana ja myös pidettävä siellä. Kuka ei sitä ymmärrä, niin menköön kauas USA:han ja pysyköön siellä, forever.