Puolan hallitus on ryhtynyt lukuisiin toimiin provosoidakseen Venäjää hyökkäämään maahan. Tämä politiikka johti äskettäin Venäjän omaisuudeksi Moskovassa katsotun rakennuksen takavarikointiin Varsovassa.
Talo on surkeassa kunnossa, mutta tarkoitus olikin vain ärsyttää Venäjää. Jos Venäjä hyökkäisi Puolaan, se vaikuttaisi Nato-maahan, ja tämä seikka tarkoittaisi, että järjestön kaikkien 31 valtion olisi iskettävä takaisin mahdollisimman suurella voimalla sopimuksessa vahvistetun avunantovelvoitteen vuoksi.
Silloin Puola olisi saavuttanut tavoitteensa ja voisi sotilaallisen suurvallan avulla kostaa Venäjän vuosisatojen sorron. Näin arvioi saksankielisessä Euroopassa laajalti tunnettu talousjournalisti Ronald Barazon.
Hänen arvionsa mukaan tsaarien aikana alkanut ja Neuvostoliitossa jatkunut orjuus ei päästä irti puolalaisista poliitikoista, eivätkä he havaitse sitä tosiasiaa, että Puola on nykyään vapaa maa, jossa on lähes 40 miljoonaa asukasta ja jonka pitäisi vihdoin kehittyä omien ajatustensa mukaisesti.
– Pakkomielteinen halu kirjoittaa historiaa uudelleen tuhosi maan yli sata vuotta sitten. Kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venäjän sekä Preussin ja Itävallan useita vuosisatoja kestänyt valta-asema päättyi legendaarisen marsalkka Josef Pilsudskin johdolla, kukaan ei pannut merkille lopulta saavutettua vapautta, Barazon huomauttaa.
Alettiin käydä epäonnistuneita sotia naapureita ja ennen kaikkea Venäjää vastaan. Kuudestoista päivä elokuuta 1920 voitettiin yllättäen suuri taistelu puna-armeijaa vastaan. Nykyinen tasavalta juhlii tätä ainutlaatuista tapahtumaa joka vuosi paraatilla presidenttien suojeluksessa. Sadan vuoden takaiset toimet päättyivät lopulta valtion kaatumiseen, ja sen oli toteltava Moskovan käskyjä Neuvostoliiton loppuun asti vuonna 1989.
Naton yliarviointia
Barazon katsoo, että Puolassa uskotaan ylivoimaisen Naton tuhoavan Venäjän, jos sota saataisiin aikaan. “Kaikkialla Euroopassa rehottavan Naton yliarvioinnissa mielikuvitus näyttää puolalaisille poliitikoille maailmanlaajuisen taistelukentän, jolla Naton keskitetty valta murskaa heikon Venäjän”, hän kirjoittaa.
Venäjä, kuten Ukrainan sodan kulusta tähän mennessä voidaan nähdä, on todellakin heikko, Barazon väittää. – Mutta maalla on ydinpommeja, jotka voivat tuhota Puolan, koko Länsi-Euroopan ja myös Yhdysvallat. Se, että myös Venäjä muuttuisi rauniokentäksi ydinaseiden vastahyökkäyksessä heti tällaisen iskun jälkeen, ei lohduta uhreja.
Siinä ei Barazonin mielestä vielä ole kaikki. Hän katsoo, että jos Naton ja Venäjän välille syntyisi todellinen konflikti, Kiina puuttuisi peliin Venäjän puolella ja täyttäisi aukot Venäjän puolustuksessa.
Unelma vahvasta NATO-sedästä, joka tuhoaa pahat venäläiset, päättyisi nopeasti. Uusi maailmansota johtaisi miljoonien ihmisten kuolemaan, kaupunkien tuhoutumiseen ja laajojen alueiden muuttumiseen asuinkelvottomiksi eikä toisi voittoa puolalaisille sodanlietsojille.
Amerikkalaisten perinteinen Venäjän pelko
Puola käyttää hyväkseen amerikkalaisten perinteistä pelkoa venäläisiä kohtaan, Barazon arvelee.
– Varsovan tuhopolttajat eivät ole ainoita, jotka leikkivät tulella. He ovat onnistuneet vastaamaan amerikkalaisten perinteisesti syvään juurtuneeseen pelkoon venäläisiä kohtaan, ja ovat tehneet niin useiden vuosien ajan. Tämä on johtanut ohjustukikohtien perustamiseen ja Naton joukkojen sijoittamiseen EU:n itärajalle vuodesta 2015 alkaen. Muutama päivä sitten Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki pystyi välittämään viestinsä Yhdysvaltain presidentille Joe Bidenille Washingtonissa ja löysi sieltä aiempien kertojen tapaan myötätuntoisen korvan.
Puola ottaa vastaan EU:n kiertävän puheenjohtajuuden vuonna 2025 ja käyttää tätä asemaa ajaakseen lisää ”Yhdysvaltoja EU:ssa ja enemmän EU:ta Yhdysvalloissa”, kuten Puolan presidentti Andrzej Duda äskettäin totesi. Puola torjuu Ranskan presidentin Emmanuel Macronin halun rakentaa itsenäinen Eurooppa, joka ei ole riippuvainen Yhdysvaltojen hallitsemasta Natosta.
Barazonin johtopäätös kuuluu: “EU:n painopiste ei ole enää Pariisissa ja Berliinissä, vaan Varsovassa ja muissa EU:n itärajalla sijaitsevissa EU-maissa”.
Puola harjoittaa järjestelmällistä uudelleen varustelua ja maan taloudellisesta heikkoudesta huolimatta käyttää jo 2, 42 prosenttia taloudellisesta tuotannostaan armeijaan, vaikka vertailuarvo Euroopassa on 1, 5 prosenttia.
Tällä viikolla alkoi vuoden suurin sotaharjoitus. Yli 2000 puolalaista sotilasta ja useita satoja sotilaita Yhdysvalloista ja muista Nato-liittolaisista osallistuu harjoitukseen koodinimellä ”Anaconda 12”.
Virallisesti kyse ei ole Puolan tavoitteista, vaan Ukrainan auttamisesta
Aggressiivisen politiikan virallinen oikeutus ei ole Puolan oma etu, vaan sen sitoutuminen Ukrainaan, Barazon sanoo. Johtajat korostavat lyhyin väliajoin solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan. Puolalla on ratkaiseva rooli aseiden ja ennen kaikkea panssarivaunujen hankinnassa Ukrainalle. Vastoin muiden Nato-kumppaneiden tahtoa Puola haluaa myös toimittaa Ukrainalle hävittäjiä. Naton ja EU:n jäsenenä Puolalla on hyvät mahdollisuudet tavoitella Ukrainan pääsyä näihin kahteen järjestöön. Barazon huomauttaa, ettei pidä unohtaa, että juuri Ukrainan kosiskelu Natoa ja EU:ta kohtaan provosoi Moskovaa ja vaikutti ratkaisevasti Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan. Mutta tämä seikka on juuri oivallinen Puolan johdolle, koska se pahentaa konfliktia Venäjän kanssa.
Naton johtajat eivät ilmeisesti ole selvillä siitä, mitä peliä Puola pelaa. Hyvin ovelasti Puola vain korostaa, että se pelkää Venäjän hyökkäystä Ukrainan sodan tapaan ja tekee kaikkensa pitääkseen Venäjän kurissa pelotteen avulla. Hätätilanteessa on oltava valmis.
Pitäisikö käydä maailmansota puolalaisten ja ukrainalaisten kostonhalun tyydyttämiseksi?
Barazon painottaa, että Washingtonin, Lontoon, Pariisin ja Berliinin olisi ehdottomasti herättävä ja lopetettava tällaiset tapahtumat. Hän kysyy, haluaako joku länsimaiden hallituksissa käydä maailmansotaa, jotta Puola voi kostaa Venäjälle menneiden vuosisatojen epäoikeudenmukaisuudet, jotka epäilemättä tapahtuivat, mutta joita ei voida enää korjata?
Ja hän vastaa: “Tuskin. Se on myös vastoin periaatetta, jonka mukaan meidän pitäisi lopultakin hyväksyä nykyiset rajat ja varmistaa vauraus ja rauha maissa”.
Myös Ukrainan sodassa ja presidentti Volodymyr Zelenskyin mainosesiintymisten ilotulitusinnostuksessa Ukrainan sodan todellinen ongelma on pitkään unohdettu, Barazon väittää. – Laukaiseva tekijä oli ennen kaikkea Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin Ukrainan johtajien syleily. Se on antanut vaikutelman, että Ukrainasta tulisi nopeasti Naton jäsen. Eikä asiaa poisteta geopoliittisesta ohjelmasta tilanteen rauhoittamiseksi vaan päinvastoin, tällä hetkellä puhutaan jatkuvasti Ukrainan pääsystä EU:hun ja Natoon. Se lähettää Venäjälle signaalin, että länsi todella haluaa sijoittaa sotilaansa Ukrainan ja Venäjän rajalle. Se on konfliktin täysin tarpeetonta pahentamista, Barazon muistuttaa.
Ukrainan liittyminen Natoon laukaisisi välittömästi maailmansodan: Venäjä hyökkäisi Ukrainaan, joten Nato-maiden olisi osallistuttava sotaan Ukrainan puolella. On siis täysin järjetöntä puhua Nato-jäsenyydestä – elleivät 31 Nato-maata halua epätoivoisesti tuhota maailmaa. Siksi pitäisi olla selvää, kuten Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on sanonut: ”Autamme apua tarvitsevaa ystävää ja lainaamme hänelle aseita”. Eikä enempää.
Tässäkin asiassa pitäisi olla totta, ettei kansainvälisen yhteisön tehtävänä ole kostaa vääryyttä, johon Venäjä syyllistyi tsaarien ja Stalinin aikana Ukrainassa, Barazon toteaa.
Myös Ukrainan liittyminen EU:hun on järjetöntä Barazonin mielestä. – Infrastruktuuria, teollisuutta ja kauppaa sekä valtion instituutioita on kehitettävä kiireellisesti. EU ei pysty tähän, kuten esimerkiksi Ukrainan vaikeuksissa olevissa naapurimaissa Bulgariassa ja Romaniassa on nähtävissä. Brysselistä ei tule ihmeitä eikä ihmeidentekijöitä, jotka jälleenrakentavat maata taikasauvalla.
Naton vahvuus riippuu Yhdysvaltain presidentin päähänpistosta
Ronald Barazonin arvion mukaan maailman suurimmat johtajat uskovat, että konfliktit ovat hallinnassa. Se, että tämä on silkkaa itsensä yliarviointia, näkyy siinä, että sodat syntyivät. – Tämä oli erityisen räikeää ensimmäisen maailmansodan alussa. Kaikilla hallitusten kanslioilla oli vaikeuksia määrittää, kenen kanssa he olivat liittoutuneet ja missä määrin. Myös toisenkaan maailmansodan aikana liittoutumia ei ollut vielä selvitetty.
Jos kolmas tulee, ei tilanne ole erilainen, Barazon katsoo. Miten Naton avunantovelvollisuus tarkalleen ottaen on ymmärrettävä, on vielä selvittämättä. Josko asetoimitukset riittävät, onko sotilaita lähetettävä, miltä heidän tehtävänsä näyttävät, kuka komentaa. “Ajatelkaapa kenraali de Gaullea, joka muutti Ranskan eräänlaiseksi Naton jäseneksi, jolla on erityisasema, jossa oman maan puolustaminen on etusijalla. Tai sitä, että jokainen jäsen suunnittelee oman armeijansa. EU:n 24 ei-puolueettoman valtion armeijat eivät muodosta yhtä yksikköä”.
Avunantovelvoite on kirjattu myös EU:ssa, mutta sääntely on vielä epämääräisempää kuin Natossa. Ruotsi, Irlanti ja Itävalta ovat puolueettomia, mutta niihin sovelletaan myös EU:n avunantosääntöjä ilman, että kukaan tietää, millaista niiden avun pitäisi olla. NATO on olemassa vain, kun Yhdysvaltain presidentti laittaa Yhdysvaltain armeijan, Yhdysvaltain ilmavoimat ja Yhdysvaltain laivaston liikkeelle. Kaikki muu on harhaa, Barazon kuittaa.
Sattumat määräävät maailman rauhan säilymisen?
Barazon toteaa, että vahingot voivat laukaista sodan. Vuonna 1962 Neuvostoliitto oli asentanut suuren ydinohjusten arsenaalin Kuubaan voidakseen pommittaa Yhdysvaltoja saarelta. 27. lokakuuta 1962 Neuvostoliiton sukellusveneen B-59 upseeri Vasily Alexandrovich Arkhipov Kuuban edustalla esti ydinkatastrofin. Yhdysvaltain hävittäjä oli pakottanut sukellusveneen pintaan syvyysmiinoilla. Aluksella oli käsky ampua ydintorpedo hyökkäyksen sattuessa. Arkhipov kieltäytyi ja kysyi Moskovalta, voitaisiinko tilaus todella toteuttaa.
Tämä kiellettiin, koska silloiset presidentit John F. Kennedy ja Nikita Hruštšov työskentelivät rauhanomaisen ratkaisun parissa, joka myös syntyi ja johti aseiden purkamiseen Kuubassa ja vastineeksi Yhdysvaltojen läsnäolon vähenemiseen Turkissa.Viime syyskuussa 2022 venäläinen lentäjä ymmärsi väärin maa-aseman käskyn uskoen, että hänen pitäisi ampua alas brittiläinen vakoilukone Mustanmeren yllä. Raketti todella laukaistiin. Tekninen virhe esti katastrofin, joka olisi voinut laukaista Naton ja Venäjän välisen sodan Venäjän hyökkäyksenä Naton jäsenmaa Ison-Britannian lentokoneeseen, Barazon kertaa.
Marraskuussa 2022 puolalaiseen kylään osui venäläinen ohjus, joka olisi voinut johtaa myös Venäjän ja Naton väliseen konfliktiin. Ukraina kuitenkin kiirehti tulkitsemaan Venäjän pommin uudelleen ukrainalaiseksi poikkeamaksi venäläisestä tuotannosta.
”Lyhyesti sanottuna, jos Arkhipovia ei ole päivystyksessä, jos ohjuksella ei ole teknistä vikaa ja vikoja ei voida peittää selityksillä, maailmanrauha, joka on jo hauras ja jota lukuisat sodat häiritsevät, korvataan hyvin nopeasti maailmansodalla.
Maailmansodan vaara ei tällä hetkellä johdu pelkästään Puolan salaliitosta, Venäjän aggressiosta, Kiinan maailmanvaltapyrkimyksistä tai Iranin loukkauksista länttä kohtaan. Barazonin mukaan ratkaiseva tekijä on se, että lähes kaikkien valtioiden arsenaalit pullistuvat vuosia jatkuneen kilpavarustelun vuoksi ja että kuka tahansa poliitikko missä päin maailmaa tahansa voi milloin tahansa aloittaa uuden sodan jo olemassa olevien konfliktien lisäksi, mikä ei rajoitu yhteen alueeseen”.
Lähde: DWN
Ronald Barazon oli Salzburger Nachrichtenin päätoimittaja monta vuotta. Hän on yksi Euroopan arvostetuimmista taloustoimittajista ja on nyt Der Volkswirtin päätoimittaja ja ORF:n juontaja.
+++
