Floridan osavaltio ja varsinkin sen golfkentät, rantatalot ja huvijahdit ovat perinteisesti olleet Latinalaisen Amerikan vallasta syöstyjen diktaattoreiden, väärinkäytöksistä epäiltyjen poliitikkojen, liikemiesten sekä entisten sotilas- ja poliisijohtajien pako- ja loppusijoituspaikka.
Viime keskiviikkona alue sai uuden nimekkään asukkaan kun Brasilian presidentinvaaleissa viime viikonvaihteessa tappion kärsinyt oikeiston ehdokas Flavio Bolsonaro saapui perheineen sinne.
Tappion käytyä ilmeiseksi Bolsonaro yritti aluksi kiistää vaalituloksen ohuenohuella tekosyyllä. Hänen oma puolueensa kuitenkin myönsi tappion jo seuraavana päivänä ja samaan aikaan Bolsonaro oli jo toteuttamassa suunnitelmaa B eli pakoa Brasiliasta.
Vaalien jälkeen Brasilian viranomaiset vaativat erinäisistä taloudellisista väärinkäytöksistä epäiltyä Bolsonaroa luovuttanaan passinsa paon estämiseksi mutta tämä oli poistunut maasta jo tunteja aikaisemmin Argentiinaan. Bolsonarolla on myös Italian passi.
Tällainen ei ole epätavallista Brasilian yläluokan keskuudessa, jonka edustajat mielellään esiintyvät ”eurooppalaisina” erotukseksi maan muusta väestöstä, josta yli puolella on afrikkalaista ja alkuperäisasukkaiden perimää.
Argentiinasta matka jatkui yksityiskoneella Floridaan, jonne Bolsonaro saapui keskiviikkona. Bolsonaron Floridaan kuljettaneen koneen omistaa argentiinalaislehtien mukaan vakavista talousrikoksista epäilty liikemies Sergio Mastropietrovaka.
Koko operaation isäntiä olivat USA:n viranomaiset ja mukana oli myös mm. Bolsonaron meluisa liittolainen, Argentiinan presidentti Javier Milei. Mielenkiintoista ”paossa” oli sekin, että Bolsonaro ei edes ollut vielä etsintäkuulutettu, mutta ilmeisesti hän katsoi varmemmaksi poistua ennen kuin haastemies ilmestyy kotiovelle.
Floridassa Bolsonaro antoi mahtipontisia lausuntoja poliittisesta tulevaisuudestaan. Hän vertasi itseään jopa sittemmin Ranskan presidentiksi kohonneeseen kenraali Charles de Gaulleen, joka pakeni Ranskasta Englantiin vuonna 1940. de Gaulle tosin lähti Ranskasta henkensä kaupalla sen jälkeen kun Ranska oli kärsinyt tappion Saksalle kesäkuussa 1940 ja Ranskaa uhkasi miehitys.
Bolsonaro väitti jopa olevansa ”Brasilian laillinen presidentti”, mikä sai eräät hänen perheensä ystävät ottamaan etäisyyttä. Heistä mm. Sao Paulon kuvernööri Tarcisio Freitas vaati Bolsonaroa hyväksymään vaalituloksen. Evankelisen oikeiston merkittävimpiin vaikuttajiin kuuluva pastori Silas Malafaia kutsui vaalituloksen kiistäjiä ”typeryksiksi”.
Presidentti Donald Trump jatkoi vielä viikko vaalien jälkeen höpinöitään ”häpeällisistä” Brasilian vaaleista ja lupasi Bolsonarolle oleskeluluvan USA:ssa niin pitkäksi aikaa kuin tämä haluaa.
Voitto Brasilialle ja tappio USA:lle
Istuvan presidentin Lula de Silvan selvä voitto presidentinvaaleissa oli shokki maan oikeistolle, joka vain muutamaa viikkoa aikaisemmin oli juhlinut menestystä parlamenttivaaleissa ja presidentivaalin ensimmäisellä kierroksella.
Vaalivoitto oli myös merkittävä poikkeama Latinalaisen Amerikan viime vuosien poliittisessa kehityksessä. Lukuisat alueen maat kuten Chile, Argentiina, Bolivia, Kolumbia ja Peru ovat äänestäneet valtaan USA:n tukemia presidenttejä.
Kaikkein suurimman ”voiton” USA sai kaapatessaan vajaa vuosi sitten Venezuelan presidentin Nicolas Maduron ja pitää häntä nyt sellissä New Yorkissa odottamassa oikeudenkäyntiä. Samalla Washington teki öljyrikkaasta Venezuelasta käytännössä protektoraattinsa.
Poikkeuksena perustrendistä ovat olleet Meksiko ja Brasilia sekä tietysti Nicaragua ja Kuuba. USA on kuitenkin uhkaillut viime aikoina jälkimmäistä epätavallisen voimakkaasti ja yrittää tosissaan nitistää maan erilaisilla uusilla pakotteilla.
Yhteistä viime aikoina valituille oikeistolaisille presidenteille on heidän kannatuksensa nopea hiipuminen vaalien jälkeen. Tilanne ei ole yksinkertainen vasemmistolaisillekaan johtajille. Korruption, lehmänkauppojen ja erilaisten skandaalien sirkus ja sekamelska ovat tyypillisiä Latinalaisen Amerikan maiden sisäpolitiikalle.
Vaikka esimerkiksi Meksikossa on jatkuvasti eri alojen lakkoja ja laajamittainen aseellinen väkivalta on olennainen osa maan elämää, presidentti Claudia Sheinbaumin kansansuosio on kuitenkin pysynyt suhteellisen korkeana. Merkittävä syy tähän on Sheibaumin itsenäinen ja kipakka suhtautuminen USA:n pyrkimyksiin yleensä ja Donald Trumpiin erityisesti.
Myös solidaarisella suhtautumisella Kuubaan on laajaa kannatusta väestön keskuudessa niin Meksikossa kuin muissakin alueen maissa.
Miten voitto saavutettiin
Lula da Silvan voitto osoittaa kuitenkin, että Washingtonin mahdollisuuksilla vaikuttaa on rajansa. Vielä viime vuonna USA pystyi hoitamaan Argentiinan parlamenttivaalit lupaamalla suuria lainoja sillä Argentiina on – kuten yleensä aina – vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa.
Eräät alueen kommentaattorit ovat todenneet Brasilian parlamenttivaalien sekä presidentinvaalin ensimmäisen. kierroksen ”säikäyttäneen liikkeelle nuoret, vanhat, sairaat ja köyhät”.
Syynä tähän ”heräämiseen” on se, että nuoret ovat yhä enemmän huolissaan tulevaisuudestaan ja iäkkäämmät muistavat Brasilian diktatuuriajat. Sairaat ja köyhät puolestaan tuntevat jo lähtökohtaisesti vetoa enemmän da Silvaan kuin Bolsonaroon. Oikeiston voiton sekä parlamenttivaaleissa että presidentinvaaleissa pelättiin vievän maata liikaa yhteen suuntaan.
Ensimmäisen kierroksen tappion jälkeen Brasilian työväenpuolueen aktivistit aloittivat aivan ennennäkemättömän äänestäjien mobilisoinnin. He turvautuivat sosiaalisen median lisäksi laajasti myös perinteisiin vaalityön muotoihin kuten ovelta-ovelle-vaikuttamiseen, ihmisten puhuttelemiseen suoraan kadulla tai työpaikoilla sekä julkisten tilaisuuksien järjestämiseen.
Eräiden brasilialaisarvioiden mukaan da Silvan kannattajat pystyivät vaalien lähestyessä myös jo osittain hallitsemaan sosiaalisen median tilaa.
Vaalien ensimmäisellä kierroksella yli 30 miljoonaa äänestäjää jätti äänestämättä. da Silvan kampanja lähti loppuvaiheessa johtopäätöksestä, että on helpompaa saada nukkuvat äänestäjät liikkeelle kuin taivutella Bolsonaron kannattajia muuttamaan mielensä. Johtopäätös oli ilmeisesti oikea, sillä uusista äänestäjistä yli kymmenen miljoonaa äänesti da Silvaa ja 3,7 miljoonaa Bolsonaroa.
Kansalaisille tuli myös erinäisten paljastusten ja skandaalien myötä kampanjan loppuvaiheessa yhä selvemmäksi mm. Meta-yhtiön (Facebook, Instagram, WhatsApp) Bolsonaroa suosivan toiminnan luonne. Meta joutui erottamaan globaalista toiminnastaan keskeisesti vastanneen Donald Trumpin yhteistyökumppanin Joel Kaplanin.
Merkittävää on myös, että da Silva pystyi hankkimaan uusia tukijoita muista puolueista. Keskustavasemmistolaisen REDE-puolueen kansanedustaja Andre Jaunes organisoi sosiaalisessa mediassa Lulan tueksi ryhmän, joka kokosi parissa viikossa yli 10 miljoonaa seuraajaa.
Lula da Silvan kampanjansa loppuvaiheessa voimakkaasti korostama Brasilian oma päätösvalta suhteessa Washingtoniin toi epäilemättä hänelle myös uusia äänestäjiä. Tähän teemaan liittyy myös eräs erikoisimmista ”loikkareista” eli laajasti seurattu oikeistolainen toimittaja Joice Hasselmann, joka ilmoitti tukevansa da Silvaa koska se on tärkeätä demokratian ja Brasilian suvereenisuuden kannalta
Tulevaisuus USA:n varjossa on aina epävarma
Trumpin ja hänen hallintonsa edustajien myrkylliset kommentit Brasilian vaalien jälkeen muistuttavat, että Brasilialla ei ole pitkään juhlimisen aihetta ja että brasilialaisten on syytä olla valppaita.
Ei ole pienintäkään toivoa siitä, että USA olisi luopumassa peruspolitiikastaan Latinalaisen Amerikan maiden suhteen eli päämääränä on hallita alueen taloutta ja ainakin turvallisuuspolitikkaa.
Entisen ulkoministerin Henry Kissingerin jo 1970-luvulla esittämä ajatus siitä, että mikäli jokin Latinalaisen Amerikan maa äänestää ”väärin” USA:lla on oikeus puuttua asiaan. Ja hyytävimmin tuon linjan muotoili presidentti Ronald Reaganin kauden USA:n YK-suurlähettiläs Jeanne Kirkpatrick. Hänen mukaansa USA on valmis hyväksymään tukemansa hallituksen harjoittaman ”kohtuullisen sorron” mikäli siten estetään USA:n kannalta epämieluisten voimien eteneminen jossakin Latinalaisen Amerikan maassa.
Otsikkokuva: Tuntematon; Bolsonaro ja Trump Valkoisessa talossa. Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi CC0 1.0
Kuva tekstissä: Gobierno Argentino. Argentiinan presidentti yhdessä Flavio Bolsonaron kanssa. Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi: CC BY 4.0
Kuva tekstissä: Ricardo Stuckert. Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva. Lähde Wikimedia Commons, lisenssi: CC BY-SA 4.0
.jpg){kind=link}
2 kommenttia julkaisuun “Lulan voitto vahvisti perinteisen vaalityön merkityksen”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kun muistellaan menneitä aikoja, jolloin Suomella ja Neuvostoliitolla/Venäjällä oli hyvät suhteet, niin Suomen talous nousi kohisten ja myös NL/Venäjä hyötyi kaikesta hyvin paljon. Turismia oli molemmin puolin, Suomi teki jäänmurtajia useita. Kaikki oli hyvin. No, entä nyt, ei ole, njet njet njet.
Outoa, ettei Brasilian kaltainen maa – tai oikeastaan mikä maa tahansa – voisi olla hyvissä väleissä kaikkien ystävyyteen ja reiluun kaupankäyntiin halukkaiden maiden kanssa. Toki lähimmät naapurit sekä maailman suurimmat ja varakkaimmat maat ovat käytännön syistä etusijalla, mutta silti.
Jokainen maa haluaa tietenkin hyötyä kanssakäymisestään muiden maiden kanssa, mikä on sinänsä hyväksyttävää. Tavallisesti kyseessä on reilu meininki ja hyöty molemminpuolista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Yhdysvallat on tässä suhteessa itsekäs öykkäri, suorastaan susi lampaan vaatteissa. Varmaan lännessä tuota öykkäröintiä perustellaan tai se sallitaan sillä verukkeella, että näin torjutaan Venäjän ja Kiinan vaikutusvalta.
Mutta pyrkiikö Venäjä tai Kiina vaikuttamaan ystävämaansa sisäpolitiikkaan vastoin reilun pelin henkeä tai estämään tämän normaaleja suhteita muiden maiden kanssa? Tietääkseni eivät pyri, vaan päinvastoin toimivat keskinäisen kunnioituksen hengessä. Luonnollisesti Kiina ja Venäjä haluavat, että sopimuksia noudatetaan ja toivovat, ettei kumppanimaan politiikka käänny niitä vastaan, mutta se on eri asia kuin härski vaikuttaminen, jota Yhdysvallat harjoittaa.
Suomi ja Ukraina ovat surullisia esimerkkejä siitä, mihin antautuminen Yhdysvaltojen ja vasalliensa tahtoon johtaa. Maat ovat aiheuttaneet itselleen suurta vahinkoa ryhtyessään Venäjän viholliseksi eli puolustamaan Yhdysvaltojen mahtiasemaa. Ukrainaa on onnistuttu hyödyntämään sotaan asti. Toivottavasti Suomelle ei käy samalla tavalla.