Suomen tasavallan 13. presidentin Alexander Stubbin virkaanastujaiset ovat tänään. Stubb antaa juhlallisen vakuutuksen, jossa hän ilmoittaa noudattavansa presidentintoimessa vilpittömästi ja uskollisesti tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä edistävänsä kaikin voimin Suomen kansan menestystä.
Kokoomuksen ehdokkaana tehtäväänsä valittu Stubb on sanonut, ettei hän tasavallan presidenttinä aio pitää naapurimaahamme Venäjään ja sen johtoon minkäänlaisia yhteyksiä.
Sen verran Stubb on kannastaan valmis tinkimään, että jos Yhdysvaltain presidentti Joe Biden soittaisi ja kysyisi, että voisitko keskustella Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa, niin silloin hän ”todennäköisesti” keskustelisi.
Keskusteluyhteys Venäjän presidenttiin riippuu Stubbin mukaan siitä, mitä Suomen läntiset liittolaiset toivovat.
Uusi presidentti haluaa selvästikin rajoittaa tai estää jopa kokonaan itsenäisen Suomen suvereenin oikeuden ylläpitää suhteita muihin maihin tai ainakin naapurimaahamme Venäjään.
Luvan suhteiden ylläpitoon hän haluaa saada muualta, jopa Atlantin toiselta puolelta. Jos Stubb tasavallan presidenttinä pitää kiinni vaalikampanjansa aikaisista linjauksista, hän haluaa siis luovuttaa merkittävän osan Suomen itsenäisestä päätöksenteosta muualle ja ennen kaikkea yhden suurvallan johtajalle.
Stubb on myös pitänyt epätodennäköisenä, että edes seuraavan kuuden vuoden aikana eli koko hänen virkakautenaan, olisi mahdollista palata normaaleihin suhteisiin Venäjän kanssa. Länsiliittolaisilta on saatava valtuutus, jos Suomi ylipäänsä pitää suhteita Venäjään, sanoi Stubb vaalikampanjansa aikana.
Mutta kuusikin vuotta ilman suhdetta naapurimaahamme Venäjään tuntuu olevan kokoomuslaiselle presidentille liian lyhyt aika. Hän on spekuloinut sillä, että vastakkainasettelu voi olla huomattavastikin pitempi. Se voi Stubbin mukaan kestää kymmenen vuotta tai kokonaisen sukupolven ajan.
Presidentti Sauli Niinistö sanoi eilen viimeisessä tiedotustilaisuudessaan ymmärtäneensä, että Stubb kieltäytyisi vain Putinilta mahdollisesti tulevasta onnittelupuhelusta.
”Olen itse aikanaan vastannut, että kyllä minä vastaan puheluun, jos siinä on jotain hyvää tavoitettavissa. Ja muistaakseni Stubb on vastannut suunnilleen samalla tavalla. Jos on selvästi jotakin, jolla asiat voisivat edetä parempaan suuntaan, niin varmasti jokainen vastaisi puheluun”, Niinistö sanoi.
Niinistön hyväntahtoinen arvio Stubbin vaalipuheista ei valitettavasi ole totta. Ehkäpä väistyvä presidentti omalla tulkinnallaan vain halusi antaa uudelle tasavallan presidentille kohteliaalla tavalla neuvon ja samalla diplomaattisen perääntymistien tämän oudoista puheista.
Kun Stubb antaa juhlallisen vakuutuksen ja lupaa ”kaikin voimin” edistää Suomen kansan menestystä, on välttämätöntä, että hän uutena tasavallan presidenttinä mahdollisimman pian kertoo suomalaisille, miten oman päätäntävallan siirtäminen yhden suurvallan presidentille edistää Suomen kansan menestystä. Tai että hän on uudistanut käsityksiään ”juhlallisen vakuutuksen” mukaisiksi.
Tiedossa on, että uudella presidentillä on ollut jo kolmisenkymmentä vuotta läheiset suhteet Yhdysvaltain viranomaisiin. Tämä on näkynyt selvästi myös Stubbin kansainvälistä politikkaa koskevissa kannanotoissa, joissa hän on miltei poikkeuksetta aina seurannut Yhdysvaltain vallassa olevan eliitin kulloisiakin linjanvetoja.
Jos Stubb tasavallan presidenttinä ei vielä nyt ymmärrä välttämättömyyttä rakentaa suhteita naapurimaamme Venäjän johtoon, niin jotakuinkin varmaa on, että ymmärrys ja halu parempien suhteiden rakentamiseen syntyy viimeistään silloin, kun suurvaltojen suhteissa joskus tulevaisuudessa tapahtuu käänne myönteiseen suuntaan.
Jäämme odottamaan, haluaako ja kykeneekö uusi tasavallan presidentti toimimaan itsenäisen maan johtajana ja nopeuttamaan yhteyksien palauttamista Venäjään. Se olisi ”juhlallisen vakuutuksen” mukaista toimintaa Suomen kansan menestykseksi.
19 kommenttia julkaisuun “Suomen kansan menestys ja suhteet Venäjään”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Venäjä naapurimaana on jo hybridivaikuttaja, riippumatta siitä, soittaako Putin Stubbille vai jättääkö soittamatta. Lehdet uutisoivat molemmat vaihtoehdot pintapuolisesti.
Pahinta on se, että Lännen media uutisoi, että Suomen poliittinen johto (ainakin puolustusministeri ja Eduskunnan puhejohtaja) kannustaa iskemään Venäjän sisämaahan ja on valmis toimittamaan aseita
https://www.newsweek.com/nato-ally-tells-ukraine-cross-putins-red-line-1874863
Katsotaan montako jäänmurtajaa Stubido saa myytyä USAhan. Eiköhän anneta ilmaiseksi kuten on annettu paikat tukikohdillekin. Yhtäkaikki suomalaiset, valmistautukaa nyt presidentin ennennäkemättömiin tyhmyyksiin. Nyt, silmät ja korvat auki.
Historia toistelee taas itseään (tosin ei koskaan aivan samalla tavalla). Palataan taas 1930-luvulle Svinhufvudin aikaan, jolloin ei ollut tapana pitää yllä minkäänlaisia käytännön suhteita Neuvostoliittoon. Valtakunnan sisällä rohkaistiin avoimeen fasismiin ja toisinajattelijat tai sellaisiksi epäillyt pahoinpideltiin, muilutettiin itärajan taakse tai jopa murhattiin. Silloin ylin ”ystävä” ulkomailla oli Yhdysvaltojen sijasta natsi-Saksa.
Ihmettelin aamulla kun naapuristossa näkyi joku Suomen lippu salossa (ei tosin joka salossa). Eihän nyt ole mikään liputuspäivä? Karistettuani unet silmistä oivalsin, että ne liputtavat Stubbidolle. Jos minulla olisi lippu, vetäisin sen nyt 2/3 tankoon.
Olen usein ihmetellyt, tietääkö valtiojohtomme totuuden Yhdysvaltojen vuosikymmeniä jatkuneesta härskistä geopoliittisesta toiminnasta mukaan lukien Ukrainan kriisi. Paha juttu, jos ei tiedä, mutta vielä pahempi, jos tietää ja toimii silti vastoin totuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Myöskään Stubbista en tietenkään osaa sanoa mitään varmaa, mutta veikkaan hänen olevan niin perin juurin länsimielinen russofobi (vaikka joskus vuosia sitten taisi kieltää russofobiutensa), että uskoo kaiken, mitä lännen valtamediat kirjoittavat sekä CIA, Naton hybridikeskukset ja vastaavat haluavat kansalle totuutena kertoa.
Toivoa on, jos hän ”rehellisesti” uskoo tuon kaiken totuutena ja on itse rehellinen. Silloin hän – jos on lisäksi riittävän suoraselkäinen – tarkistaa näkemyksiään ja politiikkaansa saadessaan tietoonsa uutta ja oikeaa tietoa. Presidentillä lienee ympärillään jonkin sortin neuvonantajia. Pelkäänpä, että he eivät tässä Yhdysvaltoja ihannoivassa russofobisessa ilmapiirissä uskalla kertoa presidentille sen enempää historiallisia kuin tuoreempiakaan totuuksia, vaikka olisivat itse niistä perillä.
Ja kuinka luotettava liittolainen USA on edes liittolaistensa kannalta?
Jukka Rislakin kirjassa ”Erittäin salainen – Vakoilu Suomessa” (1982) kerrotaan asiakirjoista paljastuneen, että Yhdysvallat oli valmis kylmän sodan aikaan tekemään ennaltaehkäiseviä yllätysiskuja Neuvostoliiton lisäksi myös puolueettomien maiden ja liittolaistensa alueille kohteisiin, joita Neuvostoliitto voisi hyödyntää, eli esimerkiksi lentokentille.
“Suomeen oli näiden papereiden (OPLAN 10-1 ja 100-6) mukaan määrä pudottaa 23 ydinpommia 19 paikkakunnalle. Ne ovat Kemi (kaksi pommia), Kajaani, Kaukonen, Vaasa, Lappeenranta, Kauhava, Siikakangas, Sodankylä, Tampere, Helsinki (kaksi pommia), Turku, Pori, Oulu, Kuopio ja Luonetjärvi Jyväskylän vieressä. Kaikki suomalaiset kohteet ovat listan alkupäässä.” Tämän tiedon jäljille pääsin Markku Siiran blogitekstistä, itse en ole Rislakin kirjaa lukenut.
Lieneekö samanlainen uudistettu lista edelleen USA:ssa? Tuntuu, että Suomen poliittinen eliitti on lapsenomaisen hyväuskoista lännen suuntaan. ”Nyt olemme turvassa.” Simppeli hyvä-paha -asetelma leimaa heidän ajatteluaan, ja Venäjä on se paha. He eivät pysty näkemään, että USA käyttää Suomea hyväkseen. Kekkonen ei ikinä ollut noin hölmö kumpaankaan suuntaan, vaikka häntä nykyään parjataan.
Kun Suomen eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja (Kopra) sanoo, että Ukraina on vapaa iskemään venäläisiin kohteisiin Suomen toimittamilla aseilla, ei jää paljon epäselvyyttä, mitä kokoomuksen kypäräpäillä on mielessä. Askel askeleelta Suomea viedään täyteen konfrontaatioon Venäjän kanssa. Suomen junailema rajakiista on osa tätä hulluutta. Ei hyvältä näytä.
En halunnut katsoa Stubbin seremoniaa, mutta satuin näkemään diplomaattikunnan tapaamisen. Kroatian suurlähettiläs piti hyvän puheen korostaen huomattavan paljon diplomatiaa, dialogia ja yhteisten globaalien haasteiden kohtaamista yhdessä eikä maininnut Ukrainaa.
Stubb teki huvittavan ja ehkä paljastavankin virheen, kun hän puheessaan diplomaattikunnalle luetteli tehokeinona, miten olemme nyt samassa tilanteessa kuin oltiin v. 1918, 1945 ja 1989. Tai yritti luetella, mutta alitajunta sekaantui peliin ja Stubb sanoi vuoden 1945 tilalla ”vuonna 1939”!
Vuosi 1939 lienee paremmin oikeaan osunut vertauskohta nykytilanteelle kuin vuosi 1945.
Jos hän tarkoitti vuotta 1939, niin varmaan sillä tavalla, että samalla tavalla kuin Neuvostoliitto hyökkäsi 1939, uhkaa Venäjä hyökätä nyt. En katsonut, mutta varmaan hän jätti mainitsematta, että silloin Suomi liittoutui Neuvostoliittoa vastaan Hitlerin natsi-Saksan kanssa ja nyt vastaavasti Venäjää vastaan Yhdysvaltojen kanssa.
Jos vastaavuudet jatkuvat, niin kun Stalin katsoi silloin tarpeelliseksi saada Suomelle edullisella vaihtokaupalla suojaa Leningradille, niin ehkä Putin joutuu ehdottamaan Venäjälle suojaa Yhdysvaltojen ohjuksilta ja jopa Suomeen sijoitetuilta ydinaseilta. Jos ei oteta mistään mitään opiksi, niin Suomi kieltäytyy taas katsomasta asioita venäläisten näkökulmasta ja Venäjä joutuu itse poistamaan uhkan kuten aikoinaan hankki itse suoja-alueen Leningradille.
Kommentoikaa toki, jos ajatuksenkulkuni on mielestänne ihan pielessä.
Jos ajattelee, että Putin pysyy Venäjän johtajana ja miettii sitä, miten Putin on tähän asti yrittänyt aina ensin neuvotella Ukrainan ja Lännen kanssa niin kuulostaa ihan uskottavalta, että hän ensin ainakin yrittäisi neuvotella Suomen kanssa vakavasti. Mutta miten toimia, jos meillä on presidentti, joka ei edes vastaisi puhelimeen?
Toisaalta Putinin viimeaikaisista lausunnoista on käynyt ilmi, että hän on jo paljolti menettänyt uskoaan länsimaisten johtajien kykyyn tehdä vilpittömiä ja pitäviä sopimuksia. Toinen asia on se, että miten rehellisesti meidän mediamme edes kertoisi meille siitä, jos Kremlistä tulisi neuvotteluehdotus Suomelle? Tähänastisen perusteella olen taipuvainen uskomaan, että yhteydenotosta joko vaiettaisiin tai se esitettäisiin jotenkin vääristellyssä muodossa niin, että Suomen ei missään nimessä pidä suostua Venäjän ”uhkailuun” tms.
Ei kai tällaisena päivänä oikein muuta voi, kuin hiljaa mielessään toistaa rukouksen esivallan puolesta:
”Suojele armossasi kaikilta vaaroilta valtakuntaamme ja sen itsenäisyyttä… Anna kaikille vastuunkantajille viisautta ja ymmärrystä, vahvista ja tue heitä voimallasi tekemään työtä isänmaamme henkiseksi ja aineelliseksi edistämiseksi. Anna Pyhän Henkesi kasvattaa heidän sydämeensä oikeutta, rauhaa ja hyvyyttä, että kaikki voisimme viettää hiljaista ja rauhallista elämää. Amen.”
Kaivoin puheen netistä, ja siinä Stubb selventää ajatuskulkuaan:
”Jos tarkastellaan kokonaiskuvaa, näkisin, että ensimmäisen maailmansodan oli määrä tappaa imperialismi. Toinen maailmansota tappoi fasismin. Kylmä sota tappoi kommunismin. Nyt Venäjä yrittää tappaa liberalismin.”
Ensinnäkin, mitä hemmettiä länsimaille kuuluu Venäjän yhteiskuntajärjestys! Jos siellä ei haluta liberalismia, entä sitten? En ole nähnyt Venäjän levittämässä konservatiivisuuttaan minnekään muualle niin kuin EU ja USA levittävät liberalismiaan. Jokainen valtio päättää omista asioistaan! Ainakin Venäjä pystyy sen tekemään, koska ei ole minkään ison liiton osanen kuten Suomi EU:n jäsenenä on.
Tämän ideologisen eron länteen Putin on selvästi sanonutkin toisessa sotapuheessaan:
”Itse asiassa ovat aivan viime aikoihin asti jatkuneet yritykset käyttää meitä hyväksi omaksi edukseen, tuhota meidän perinteiset arvomme ja pakkosyöttää meille omia pseudoarvoja, jotka kalvaisivat meitä, kansaamme sisältäpäin, niitä näkemyksiä, joita he ajavat jo aggressiivisesti läpi omissa maissaan ja jotka johtavat suoraan degeneraatioon ja rappioon, koska ovat vastoin itse ihmisen luontoa. Niin ei tule tapahtumaan, se ei ole koskaan eikä keneltäkään onnistunut. Eikä onnistu nytkään.”
Mitä ovat nämä ”pseudoarvot”, joihin Putin viittaa? Tulee mieleen ainakin woke-liikkeen fasismia lähestyvät toimintatavat kirjarovioineen, fanaattinen ja luonnonvastainen trans-aktivismi sekä miehiä ja äitiyttä vihaava intersektionaalinen feminismi. Lisäksi yltiöpäinen yksilökeskeisyys ja itsekeskeisyys yhteisöllisyyden sijasta.
Jos Venäjä haluaa vaalia perinteisiä arvojaan, sillä on siihen oikeus.
Hyvä kommentti Siskolla. Lisäksi ”liberalismi” – jos EU:n väitetään edustavan sitä – on muuttumassa kovaa vauhtia todellakin fasismiksi ja pakkovallaksi, jossa toisinajattelijoiden elämä käy vaikeaksi. Sanan- ja mielipiteenvapautta rajoitetaan rajusti, jne. Todellisuudelle vieraita agendoja täytyy hyväksyä (ainakin muodollisesti) tai ei hyvä heilu. Ei ihme, jos meno näyttää peräti oudolta hiukan kauempaa (vaikkapa Venäjältä) katsottuna.
Tämä on niin ahdistavan totta, että lännen ”liberalismissa” ei ole tilaa toisinajattelijoille, oli sitten kysymys koronasta tai Venäjästä. EU:sta tulee todennäköisesti uuden fasismin hyvä työväline.
Asiat eivät toistu samoina, niin kuin täällä hiljattain todettiin. Uudet fasistit eivät tule huutaen: Olemme fasisteja! Vaan: Olemme liberaaleja!
Tuo länsimaiden liberaalien woke-liberalismi on vain verho tai huono pintamaali. Kun sitä vähän raaputtaa, alta paljastuu teräksenkova uuskolonialismi. Länsi on tottunut alistamaan kaikki kansat käskyvaltaansa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että globalistien valta on murtumassa. Ns. kehitysmaatkin heräävät ja ottavat sen osan maailmassa, joka niille kuuluu. Montezumakin saa todellisen kostonsa vaikkakin 500 vuotta myöhässä.
Samoin 1960-70-luvun järkevästä yhteiskunnallisia uudistuksia naisille ja perheille ajavasta feminismistä on tullut teoreettisten fanaatikkojen temmellyskenttä, ja tämä uusfeminismi itse asiassa toimii naisia vastaan.
Satuin katsomaan aamu tv n jälkiviisaat osiota,ja Hämmästyksekseni siellä hehkutettiin Anna Perhon suulla kuinka meillä on presidentti joka kaiken mun hyvän lisäksi puhuu viittätoista kieltä. Aika moista jo ensinmäisenä päivänä. Ai niin, eihän meillä ole henkilökulttia.
Suomella on uusi presidentti, mutta minulla ei ole. Ei ollut Niinistökään. Viimeksi oikea presidentti oli Urho Kaleva Kekkonen.
Ukraina iskee nyt vain siviilikohteisiin. Tänä aamuna kerrostaloon Pietarissa. Tulee lähemmäksi koko ajan Suomea ja se kai sopii kokoomuksen ja persujen kypäräpäille.
JOS nyt käy niin, että Ukraina ei voitakaan, niin harrastaakohan Stubb ”mykkäkoulua” koko virkakautensa…
Ukraina on jo hävinnyt. Siihen nähden Stubbido voi aloittaa vaikka heti. Jatkossa on kysymys enää siitä 1) tunnustaako ”länsi” Venäjän voiton ja asettuu neuvottelupöytään, 2) jääkö tämä sota ns. ”jäätyneeksi konfliktiksi”, joka voi jatkua jopa vuosikymmeniä kunnes ”länsi” romahtaa taloudellisesti (itse veikkaan tätä) vai 3) aloittaako ”länsi” III mailmansodan.
Vaihtoehto 3) olisi ainakin ”lännen” sotilaallinen loppu sillä toisella puolella ei ole yksinomaan Venäjä vaan 85% maailman väestöstä tai sitten pahimmassa tapauksessa ihmiskunnan loppu, jos ydinaseet otetaan käyttöön.
Venäjä ja muun maailman enemmistö (myös Suomen rauhantahtoiset ihmiset) haluavat rauhaa. Valitettavasti se ei riippu vain meistä.