Euroopan unionin jäsenmaiden ulkoministerit olivat maanantaina (13.11.2023) koolla Brysselissä. Suomea kokouksessa edusti ulkoministeri Elina Valtonen (kok). Hänen mukaansa EU:ssa tarvitaan toimia puolustusteollisuuden kapasiteetin vahvistamiseksi, Kauppalehti kertoo.
Suomen kanta on ministerin mukaan, että puolustusteollisuus pitäisi saada mahtumaan EU:n kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmään. EU:n kestävän rahoituksen taksonomia on järjestelmä, joka pyrkii yhdenmukaistamaan käsitystä siitä, millaisia ovat kestävät aktiviteetit.
Taksonomian avulla EU:n komissio pyrkii suuntaamaan rahoituksen vipuvoiman aidosti kestäviin investointeihin sekä vauhdittamaan päästövähennyksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Taksonomia ohjaa rahoittajien toimintaa ja luo isoille pörssiyhtiöille raportointivelvoitteita. Se voidaan ajatella eräänlaisena ekomerkkinä, jonka tavoite on ohjata pääomaa ilmaston ja ympäristön kannalta kestäviin hankkeisiin.
EU määrittelee, mitkä sijoituskohteet ja hankkeet ovat kestäviä ilmaston ja ympäristön kannalta ja minkälainen liiketoiminta edistää taksonomiaan sisällytettyjä ympäristötavoitteita. Taksonomia koskee rahoittajia, suuria yrityksiä sekä EU:n jäsenvaltioita.
Tulkinnan avartamista
Valtonen yritti raivata uutta tilaa EU:n tulkinnoille kestävyyskäsityksistä. ”Ilmastotavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet ovat aivan yksiselitteisen tärkeitä, mutta meillä ei ole kovin paljon puolustettavaa, jos Euroopan turvallisuustilanne ei ole tarpeeksi korkealla tasolla”, hän sanoi.
Valtosen mukaan monet rahoituslaitokset ovat lähteneet noudattamaan EU:n taksonomiaa, vaikka se ei ole vielä pakollista. ”Monella varsinkin pienemmällä puolustusteollisuuden toimijalla on vaikeuksia saada rahoitusta, esimerkiksi pankkilainaa. On rahastoja, jotka eivät lähde sijoittamaan oman pääoman ehtoisesti puolustusteollisuuteen sen vuoksi, että se ei täytä kestävän rahoituksen kriteerejä. Siinä ei ole järkeä, Valtonen katsoo Kauppalehden mukaan.
Valtonen ei ottanut yksityiskohtaisemmin kantaa siihen, minkälainen luokitus puolustus- ja aseteollisuuden pitäisi saada. Taksonomian idea on, että rahoitus on sitä edullisempaa, mitä ympäristöystävällisempi ja eettisempi sijoituskohde on kyseessä. ”Ainakaan ei voi olla niin, että se [taksonomia] on käytännössä pullonkaula sille, että yksityistä rahoitusta ei suuntaudu lainkaan tai hyvin vähän puolustusteollisuuteen.”
Israelista ostettavan, 300 milj.euron arvoisen ilmapuolustusjärjestelmän ”Daavidin lingon” suhteen Elina Valtosen näkemys oli selkeä: ”Suomen puolustusvoimat hankkii meidän suorituskykyihimme parhaiten sopivaa puolustusmateriaalia tarkasti kilpailuttamalla ja toki sellaisilta kumppaneilta, jotka ovat meidän viiteryhmiemme kannalta mahdollisia. Myös meidän verrokkimaamme ovat hankkineet Israelista puolustusmateriaalia”, Valtonen totesi Kauppalehden mukaan.
4 kommenttia julkaisuun “Ulkoministeri Valtonen (kok) haluaa puolustusteollisuuden mukaan EU:n eettisiin ja ympäristöystävällisiin investointeihin”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
No, pian ei ole muuta kuin sotateollisuutta. Ja kasapäin kuolleita.
Ja velkaa.
Eikö meidän päättäjiemme päähän mahdu se tosiasia, että Venäjä ei ole uhannut meitä millään tavalla, vaan olisi päinvastoin halunnut pitää maahamme toimivat ystävälliset suhteet? Onko se niin vaikea ymmärtää, että Suomi on omilla päätöksillään tehnyt ja tekemässä Suomesta uhkaa Venäjälle ja näin lisäämässä sodan uhkaa? Eri asia sitten, jos päättäjämme haluavatkin Suomeen sodan. Sitähän tässä on proxy-sotana jo tovi käytykin.
Venäjän kannalta ajatellen Ukrainassa oli sama tilanne. Maa oli – pitkälti lännen toimesta – suurelta osin ajettu vihaamaan Venäjää ja venäläisiä. Sitten Ukraina viis veisasi sopimuksista ja niiden sijaan varustautui ratkaisemaan sisällissodan sotilaallisesti Naton tuella ja varustamana. Ukraina oli ja on Yhdysvaltojen ja vasalliensa projekti Venäjän tuhoamiseksi tai ainakin heikentämiseksi sekä Venäjän ja muun Euroopan yhteistyön estämiseksi.
Länsi mitä ilmeisimmin halusi sodan Ukrainaan (sisällissodan, mutta myöhemmin myös sen eskaloitumisen). Suomen osalta sopii toivoa ensisijaisesti kahta asiaa. 1) Ettei länsi (Yhdysvallat) halua sotaa Suomeen (jos haluaa, niin tavoite on tietysti sama kuin Ukrainassa eli Yhdysvaltojen globaalin hegemonian säilyttäminen). 2) Ettei Suomeen rakenneta tai päästetä niin suurta sotilaallista uhkaa Venäjää kohtaan, että Venäjä katsoo välttämättömäksi tuhota se olemassaolonsa turvaamiseksi (Yhdysvallathan ei sietäisi hetkeäkään vastaavaa uhkaa omilla rajoillaan).
Muutoin Suomi ei liene Venäjälle niin tärkeä kuin Ukraina eli jos päättäjämme haluavat välttää sodan, ei ratkaisu ole varustautuminen, vaan liiallisen varustautumisen välttäminen. Me emme ala täällä Ukrainan tavoin esimerkiksi sortaa venäläisväestöä eikä sitä täällä edes paljon ole (vrt. Ukraina). Kunhan elämme tolkun ihmisten tavoin ja estämme maamme liiallisen militarisoitumisen varsinkin vaarallisilla ohjuksilla ydinaseista puhumattakaan, niin emmeköhän välty sodalta.
Venäjä-viha maassamme varmaan säilyy, siitä jo yksin mediamme huolehtii. Sen puoleen ei ole esteitä sodalle, mutta kuten sanottu, se riippunee sallimamme sotilaallisen uhkan laadusta ja määrästä. Se huono puoli russofobiasta kuitenkin on, että on varmaan turha toivoa mitään normaaliutta kanssakäymiseen tärkeimmän naapurimme kanssa. Surullistahan se on ja talous kärsii, mutta kunhan siltä sodalta välttyisimme.
Jep jep…