Orpon hallitus näyttää vihreää valoa Suomen ja Yhdysvaltain neuvottelemalle ns. puolustussopimukselle, jolla Suomi luovuttaa Yhdysvaltain asevoimien käyttöön useita tukikohtia ja maa-alueita. Sopimus allekirjoitetaan 18. päivänä joulukuuta Washingonissa. Sen jälkeen sopimusta alkaa käsitellä eduskunta.
Suomi aikoo myös antaa Yhdysvaltain asevoimille pääsy- ja käyttöoikeuden useille suomalaisille lentokentille ja myös eräisiin satamiin. Amerikkalaissotilaille on lisäksi tarkoitus sallia vapaa maahanpääsy ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja kuten passia ja viisumia.
Yhdysvaltain asevoimien henkilöstölle Suomi antaa täyden syytesuojan Suomen maaperällä amerikkalaissotilaiden mahdollisesti tekemistä rikoksista. Syytesuoja koskisi ainakin pääosaa mahdollisista rikoksista. Syyteoikeus rikoksista olisi jatkossa ensi sijassa vain Yhdysvalloilla.
Suomi antaa Yhdysvaltain sotilasviranomaisille myös oikeuden tehdä pidätyksiä Suomen maaperällä. Suomi puolestaan joutuu antamaan Yhdysvalloille sen pyytäessä virka-apua.
Ovatko kuolemantuomiot kuitenkin mahdollisia Suomen maaperällä?
Räikeimmillään uusi tilanne voi mahdollistaa sen, että rikoksista epäillyt amerikkalaissotilaat voidaan sekä karkottaa Suomesta ja tuomita myöhemmin kuolemaan tai jopa tuomita myös Suomessa kuolemaan.
Orpon hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen ns. Naton Sofa-sopimuksesta, jossa käsitellään Suomeen tulevien Nato-joukkojen oikeudellista asemaa ja lukuisia muita kysymyksiä.
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti on kiinnittänyt huomiota lakiesityksen valmistelussa siihen, että yhdysvaltalainen tuomioistuin voisi Suomen alueella tuomita joukkohinsa kuuluvan myös kuolemanrangaistuksiin. ”Tämä on ristiriidassa perustuslain ja Euroopan unionin perusoikeusoikeusperuskirjan kanssa”, toteaa Pöysti.
Oikeuskansleri katsoi myös, että Suomeen asevoimiaan tuovan Nato-maan velvoite kunnioittaa vastaanottajamaan lainsäädäntöä ei rajoita joukkojen lähettäjämaan toimivaltuuksia.
Orpon hallitus pohtii lakiesityksen perusteluissa kysymystä siitä, voisiko Yhdysvallat tuomita tuomiovaltansa piiriin kuuluvan henkilön kuolemanrangaistukseen Suomen alueella. Hallitus pitää pohdintaa ”valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellisenä”.
Suomi ja Yhdysvallat ovat käyneet asiasta keskusteluja ja noottienvaihtoa siitä, voisivatko kuolemantuomiot ja jopa teloitukset olla mahdollisia myös Suomen alueella.
”Koska Nato SOFAan ei sisälly nimenomaisia kuolemanrangaistukseen tuomitsemisen kieltoa tai luovutuskieltoa koskevia määräyksiä, on esityksen kuolemanrangaistuksen kieltoa koskevien vaikutusten kannalta tarpeen kiinnittää huomiota siihen, ovatko Nato SOFAn sopimuspuolten lainsäädännöt kuolemanrangaistuksen kiellon osalta toisiaan vastaavia”, toteaa lakiesitys.
Perustuslain mukaan Suomi ei saa luovuttaa edes vakavista rikoksista epäiltyjä sellaisiin maihin, joissa on voimassa kuolemantuomio ja siksi uhka kuolemantuomiosta. Yhdysvalloissa on tänä vuonna teloitettu vakavista rikoksista 24 ihmistä.
Suomen perustuslakiin – sen seitsemänteen pykälään – on kirjattu kuolemanrangaistuksen kielto. Sama on kirjattu myös Suomea sitoviin kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa, jotka Suomi on hyväksynyt.
Perustuslaki kieltää myös yksiselitteisesti Suomea luovuttamasta henkilöä, jos luovutus synnyttäisi uhan henkilön joutumisesta kuolemanrangaistuksen kohteeksi. Samoin tekevät Suomen hyväksymät kansainväliset sopimukset.
Kuolemanrangaistus voimassa Nato-maista vain Yhdysvalloissa
Yhdysvallat on Naton ainoa jäsenvaltio, joka ei ole minkään kuolemanrangaistuksen kieltoa koskevan kansainvälisen sopimuksen osapuoli.
Orpon hallitus kertoo Naton Sofa-lakiesityksen perusteluissa, että Suomi on lain valmisteluissa pyrkinyt selvittämään, vastustaisivatko Naton jäsenmaat varaumaa, jolla Suomi itse kieltäisi kuolemanrangaistukseen tuomitsemisen Suomen alueella. Ja että kielto koskisi kaikkia Nato-maita, myös Yhdysvaltoja.
Hallitus on arvioinut, että oikeudellisesti tehokkain keino olisi tehdä kuolemanrangaistuksen tuomitsemisen kieltämistä Suomen alueella koskeva varauma itse Naton Sofa-sopimukseen. Yksikään Naton Sofa-sopimuksen osapuoli ei ole kuitenkaan tehnyt varaumaa sopimukseen ja ilmeisesti juuri siksi myöskään Orpon hallitus ei sellaista esitä.
Varmuutta muiden Nato-maiden suhtautumisesta varauman jättämiseen ei yrityksistä huolimatta kuitenkaan ole saatu. ”Näin ollen ei voida saada myöskään takeita siitä, että varaumasta saataisiin oikeudellisesti tehokas”, toteaa hallitus ja aikoo luopua oikeudestaan tehdä asiasta varauma sopimukseen.
Orpon hallitus on jo ilmoittanut eduskunnalle, ettei Suomi tule tekemään varaumaa. Sen sijaan hallitus haluaa ratkaista ristiriidan kuolemantuomion kiellosta ja karkotuskiellosta Yhdysvaltain kanssa noottienvaihdossa sovittavalla tulkinnalla, jota sovellettaisiin sekä Nato Sofa-sopimuksessa että Suomen ja Yhdysvaltain ns. puolustussopimuksessa.
”Naton Sofa-sopimusta ”tulisi tulkita siten Suomen perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet asianmukaisesti huomioivalla tavalla”, Orpon hallitus toivoo.
Yhdysvallat lupaa kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä, vaikka ei sitä noudattaisikaan
Suomi ja Yhdysvallat ovat käyneet keskusteluja siitä, miten Naton Sofa-sopimukseen ja maiden keskinäiseen puolustussopimukseen sisältyvä ”lainsäädännön kunnioittamisvelvoite” tulkitaan.
Noottienvaihdossa todetaan, että ”lähtökohtana on kummankin maan lainsäädännön ja kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden keskinäinen kunnioittaminen” ja ”erityisesti kuolemanrangaistuksen suhteen”.
Lisäksi on vahvistettu se, että Yhdysvaltojen hallitus on tietoinen siitä, että Suomen tasavallan hallitus panee Nato Sofa-sopimusta täytäntöön ”noudattaen Suomen lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita”.
Suomen ja Yhdysvaltain hallitusten välillä on lakiesityksen mukaan ”poliittinen yhteisymmärrys” siitä, että Naton sopimuksen soveltamisessa Suomen alueella ja Suomen viranomaisten toiminnassa ”tulee ottaa huomioon” kuolemanrangaistuksen kiellosta johtuvat rajoitteet.
Hallitus arvioi, että on hyvin epätodennäköistä, että Yhdysvallat tuomitsisi kuolemanrangaistuksen Suomen alueella. Varmaa se ei siis kuitenkaan ole.
Hallitusten välinen yhteisymmärrys on 20.11.2023 vahvistettu noottienvaihdolla.
Suomi saa myös oikeuden vastustaa sellaisia Yhdysvaltain joukkojen toimia, joita Suomi pitää oman lainsäädäntönsä tai kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden vastaisena. Toisena vaihtoehtona noottienvaihdossa pidetään kuitenkin lisäneuvotteluiden pyytämistä Yhdysvalloilta.
Eli Suomi saa omalla maaperällään olla sitä mieltä, mitä sen oma lainsäädäntö edellyttää. Orpon hallitus pitää tätä ilmeisesti merkittävänä myönnytyksenä Yhdysvalloilta, vaikka noottienvaihdonnassa se on pantu saman tien roskakoriin. Yhdysvallat näet toteaa, että se kyllä kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä, vaikka ei välttämättä itse aio noudattaa sitä.
Noottienvaihdolla vahvistetaan, että Suomen ja Yhdysvaltojen hallitusten välillä on saavutettu yhteisymmärrys siitä, miten Nato-sopimusta tulkittaisiin Suomessa kuolemanrangaistuksen kieltoon liittyvien velvoitteiden osalta.
”Noottienvaihdon perusteella on selvää”, sanotaan hallituksen esityksessä, ettei Yhdysvallat oleta Suomen toimivan Naton Sofa-sopimuksen soveltamisessa kuolemanrangaistuksen kieltoa koskevien Suomen perustuslain säännösten tai asiaa koskevien ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisesti.
Yhdysvallat puolestaan vahvistaa noottienvaihdossa, että osana Suomen lainsäädännön ”kunnioittamisvelvollisuutta” se sitoutuu ottamaan huomioon Naton Sofa-sopimuksen kuolemanrangaistuksen tuomitsemisen kieltoa koskevat rajoitteet.
Noottienvaihdolla vahvistetaan myös se, että Suomen soveltaessa Naton Sofa-sopimusta Suomi voi joutua kieltäytymään jostain kyseisten sopimusmääräysten mukaisista esimerkiksi kiinniottoa ja oikeusapua pyynnöistä, jos niiden toimeenpano on kuolemanrangaistuksen kieltoon liittyvien kysymysten osalta ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa.
Suomi nähtävästi varautuu jo ennalta siihen, että Yhdysvallat mahdollisesti ryhtyy Suomen maaperällä toimiin, jotka ovat Suomen lainsäädännön ja kansainvälisten sitoumusten vastaisia.
Miksi muuten Suomi jo etukäteen ilmoittaisi Yhdysvalloille, että se ”voi joutua kieltäytymään” Yhdysvaltain mahdollisesti Suomelle esittämistä esimerkiksi ”kiinniottoa ja oikeusapua koskevista pyynnöistä”, jos niiden toimeenpano olisi ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa.
Oikeuskansleri Pöysti on maininnut noottienvaihdosta, ettei se ”poista täysin ongelmaa”. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että poliittinen asiakirja ei ole yhtä kuin oikeudellinen sopimus” (HS 17.11.2023).
Noottienvaihdossa Suomen perustuslain määräykset ovat itse asiassa pantu kokonaan sivuun.
Karkotuksia Suomesta Yhdysvaltoihin voidaan näet tehdä, vaikka varmoja takeita siitä, etteikö karkotettava voi joutua teloitettavaksi, ei ole noottienvaihdossa saatu.
Yhdysvallat haluaa Suomessa oikeudellisen toimivallan omiin sotilaisiinsa eikä välttämättä välitä siitä, mitä mieltä Suomi on ja mitä maamme lainsäädännössä Suomessa tehdyistä rikoksista ja karkotuskiellosta on päätetty. Ja Suomi on tähän myös suostunut.
Suomi voi amerikkalaisjoukkoja vastaanottavana valtiona esittää oman Yhdysvaltain kannasta poikkeavan näkemyksensä kuolemanrangaistuksesta, mutta toisen Nato-maan kanta ei ole Yhdysvaltain päätöksentekijää oikeudellisesti sitova. Mielipiteen voi ilmasta, mutta Yhdysvaltain ei tarvitse ottaa sitä huomioon.
Noottienvaihdolla ei kuolemanrangaistuksen tuomitsemisen kieltoon liittyvä oikeudellinen ristiriita siis katoa minnekään, koska sopimusmääräys säilyy muuttumattomana, vaikka noottienvaihto saattaa parhaimmassa tapauksessa rajata sopimuksen soveltamista käytännössä.
Orpon hallitus onkin tehnyt johtopäätöksen, että on hyvin epätodennäköistä, että Yhdysvallat tuomitsisi omia kansalaisiaan kuolemanrangaistuksen Suomen alueella.
Korkeimman oikeuden mielestä sopimuksen samanlaisesta tulkinnasta ei ole takeita
Korkein oikeus puolestaan kiinnittää lakiesityksestä antamassaan lausunnossa huomiota siihen, ettei Suomella kuitenkaan ole takeita siitä, että kaikki muut sopimusvaltiot tulkitsevat sopimusta samalla tavalla kuin mitä Suomen hallitus tekee.
Korkein oikeus sekä myös Helsingin hovioikeus katsovat lausunnoissaan, että Naton Sofa-sopimukseen tehtävä varauman tai vähintään selityksen tekeminen olisi oikeudellisesti pitävämpi vaihtoehto turvata ihmisoikeuksien toteutuminen.
13 kommenttia julkaisuun “Yhdysvallat vei voiton noottienvaihdossa”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Turhaa jaarittelua, jonka lopputulos on se, että isäntä (miehittäjä) päättää, olkaa te alamaiset hiljaa. Tai jos ette ole, ei se kuitenkaan mihinkään mitään vaikuta. Ja eihän eliittimme tietysti haluakaan olla mistään eri mieltä isäntiensä kanssa. Ryssäviha yhdistää kummasti.
Saapa nähdä, millaista sotilaallista uhkapolitiikkaa USA ryhtyy maastamme käsin harjoittamaan vai rakentaako vain tukikohtansa ja tuo hyökkäysaseensa hiljaiseksi uhkaksi. Kun tulee seuraava yritys kaataa Venäjä (tai Ukrainan kautta tapahtuva yritys laajenee Itämerelle tai jopa raukoille rajoillemme), Venäjä tietäköön, että täältä pesee.
Lillukanvarsia nuo lakisaivartelut, sanoisin, kun varsinainen pointti on siinä, että Venäjän jo vuosia sitten vihollisekseen julistama Yhdysvallat alkaa uhata Venäjälle elintärkeitä alueita aivan iholta maastamme käsin meidän pyynnöstä! Päättäjiemme järjenjuoksua on mahdoton käsittää, mutta toisaalta onhan näitä. Ainakin Napoleon ja Hitler.
Todellakin, turhaa saivartelua lillukanvarsista; kuka allekirjoittaa sopimuksen, onko kuolemantuomio oikeutettua, ym. Niillä saadaan vain peiteltyä sopimuksen ydin, vieras valtio saa haltuunsa Suomen maaperää (+ vesi- ja ilma-alueet) haluamaltaan alueelta, ja vieras valtio saa tehdä siellä mitä haluaa ilman, että suomalaisella viranomaisella on oikeus puuttua mihinkään.
Tajuaako kansa edes tätä, tuskinpa?!
Eikö tämä kansa oppinut yhtään mitään 77v aikana?
Olemme todellinen metsäkansa, edelleen.
Ei tarvitse olla ruudinkeksijä, ymmärtääkseen, mihin tämä Nato-Amerikka-keskittymä Pohjolassa johtaa. Siitä ei tule kärsimään Norja tai Ruotsi vaan vain ja ainoastaan Suomi, jälleen kerran. Eivät ota oppiakseen mitään Suomen pässinpäät.
Muodollisuudet sikseen, Yhdysvallat tappaa sekä vieraita että omia luki papereissa mitä tahansa. Oikeudet ja oikeudenkäynti, mitä ne ovat, pelkkiä viivyttäviä tekijöitä. Ja liittolaisten on pidettävä turpansa kiinni, sääntö numero yksi.
Obama otti käyttöönsä omien kansalaisten tappamisen ilman oikeudenkäyntiä, droonit olivat siihen tarkoitukseen mitä sopivin väline. Jopa teinejä tapettiin, koska heillähän oli isiensä perimä, pettämätön oikeudellinen peruste. Jos muita sattui lähelle – mitäs liikutte ulkosalla.
Japani on paras eli pahin esimerkki siitä mitä liittosuhde tarkoittaa. Voidaan raiskata arvokkainta luontoa kuten Okinawaa, voidaan puhdistaa historian opetusta niin, etteivät japanilaisteinit enää tiedä kuka Hiroshiman pommin pudotti. Sotilaat riehuvat ja rähjäävät ja katoavat sen jälkeen pois maasta. Ja maan hallitus nuolee Samuli-sedän saappaat puhtaiksi.
Lukuisia valtiopäämiehiä on murhattu eikä pelkästään vihollismaista. Niiden kanssa on vähän varottava, voivat iskeä takaisin. Oma piiri on voimaton. Mikä yhdistää Kennedyä, Palmea, de Gaullea ja Castroa. He elivät vaarallisesti koska yrittivät parempia suhteita Venäjään. Miehet omasta piiristä murhattiin, de Gaulle oli onnekas ja Castro ovela. Seuraava Suomen valtiojohtaja joka yrittää parantaa suhteita Venäjään joutuu vaaralle alttiiksi sillä lipsumisia ei sallita.
Onkohan tällainen – kylläkin Suomelle riskialtis – skenaario mahdollinen: Kuuban kriisi II eli Suomen kriisi. Venäjä vaatii jonkin tänne perustetun tukikohdan tai tänne tuodun aseistuksen poistamista sen uhalla, että muutoin Venäjä tuhoaa sen. Venäjällä on tosin sen puoleen huonompi neuvotteluasema kuin Yhdysvalloilla aikoinaan, sillä Venäjällä ei ole vastaavia aseita tai tukikohtia USA:n rajoilla, jotka se voisi vastavuoroisesti poistaa.
Olen ollut sitä mieltä, että jos USA haluaa Suomen seuraavaksi Ukrainaksi, sen ei tarvitse tehdä edes false flagia. Riittää, että USA kasvattaa aseistustaan ja muuta Venäjään kohdistuvaa uhkaa Suomessa siihen mittaan, että Venäjä kokee olemassaolonsa vakavasti uhatuksi. Silloin Venäjä yrittää neuvotella, mutta kun neuvottelut eivät johda mihinkään (eivät tietenkään johda, jos ja kun lännen valtaliiton tavoite on se sama kuin Ukrainassa eli Venäjän tuhoaminen), niin seuraa uhkavaatimus, jne.
Toivon todella, ettei niin käy. Että Suomeen ei pystytetä mitään vakavia Venäjään kohdistuvia sotilaallisia uhkia. Jos ja kun venäläiset ovat mitä ovat Suomen kellokkaiden mielestä, niin kärsitään sitten taloudellisesti ja henkisesti kunhan sodalta vältytään. Mieluummin vaikka raja kiinni sillä kuuluisalla rautaesiripulla kirjaimellisesti kuin sota.
”Suomen kriisi” päättyisi onnellisesti ja olisi Suomelle kuin lottovoitto, jos Yhdysvallat taipuisi Venäjän uhkavaatimuksen edessä. Jos ei, niin pelastukoon ken voi.
Yhdysvaltain oligarkit, jotka ”länttä” johtavat eivät välitä pätkääkään Venäjän valtiosta tai venäläisistä (sillä eiväthän he välitä edes oman maansa kansalaisista – tuhokapitalismi on globaalia). He näkevät maailman pinta-alaltaan suurimman maan Venäjän (yli kaksi kertaa niin suuri kuin seuraava) valtavana energian ja raaka-aineiden varastona samalla kun muun maailman vastaavat lähteet alkavat olla jaetut.
Putin on se valtionjohtaja, joka pelasti Venäjän ja samalla lopetti länsimaiden (oligarkkien) rosvouksen siellä. Eivät ne henkilökohtaisesti vihaa Putinia tai Venäjää. Nämä eivät merkitse heille mitään. Oligarkit (joiden taskussa ovat länsimaiden poliitikot – nyt Suomessakin lähes sataprosenttisesti) haluavat vapaan pääsyn laajan Venäjän maan rikkauksiin. Sen rinnalla ihmishenget tai mikään muu ei merkitse mitään.
Ukrainan ”projekti” ei mennyt ihan kuten piti, mutta mitäs siitä. Seuraavana ”lännen” oligarkkien agendan toteuttajana on Suomi, joka pannaan vuorostaan kuluttamaan Venäjän armeijaa ja EU:n taloutta. Sen jälkeen Yhdysvallat hallitsevat koko läntistä pallonpuoliskoa siellä varmaan oletetaan.
Hieman optimismia tähän loppuun. Uskon, että ”Ison läntisen pahan imperiumin” suunnitelmat menevät lopulta pieleen. Vastassa on sentään ylivoimaisesti suurin osa maapallon maita ja väestöä mukaanlukien valtavat Kiina ja Intia sekä Venäjä, joka sotilaallisesti on noitakin mahtavampi.
Ei tullut mitään ”ystävyysseura kommenttia”, mutta eihän USA olekaan meidän hyvä naapurimme. Parasta sille itselleenkin olisi painua takaisin rapakon taakse ja tällä kertaa pysyä siellä.
Voisiko joku tai jotkut tyhjentävästi vastata, että miksi USA haluaa tulla Suomeen tukikohtien yms. muodossa.
Hyvä kysymys. Vastatkoot paremmin asioita tajuavat, mutta heitän jotain, mitä mieleen juolahtaa (ei tärkeysjärjestyksessä eikä mikään pyytämäsi tyhjentävä vastaus varmaankaan).
1) Suomi pyysi tai ainakin oli halukas vastaanottamaan. 2) Suomessa (ehkä Itämeressäkin) on aika paljon luonnonvaroja varsinkin asukaslukuun nähden. 3) USA kasvattaa Suomen kautta merkittävästi Venäjään kohdistuvaa sotilaallista uhkaa (tietynlaista alistamista sekin) eli Murmanskia, Pietaria ja Kaliningradia sekä Itämerta.
4) Jos USA haluaa jatkaa heti Ukrainaan synnyttämänsä kriisin jälkeen tai jopa vielä sen aikana yritystään kukistaa Venäjä, läsnäolo Suomessa helpottaa Suomen valjastamista siihen käyttöön. 5) USA pääsee Suomen kautta valvomaan sotilaallisesti tulevaisuudessa tärkeitä arktisia alueita. 6) Suomi on riittävän tyhmä ja russofobinen (kansa ei niinkään olisi, mutta on saatu sellaiseksi pitkään jatkuneella propagandalla) suostuakseen mihin tahansa USA:n ehdottamaan (= vaatimaan?) sotilaalliseen operaatioon oli se sitten false flag, Itämeren saarto tai mikä hyvänsä. USA:n sotilaallinen läsnäolo painostaa ja rohkaisee tyhmiin tekoihin.
7) Valmistautuminen WW3:n mahdolliseen kuumentumiseen. Suomesta käsin ja Suomea hyväksi käyttäen Venäjä on USA:lle lähi-iskuetäisyydellä. 8) Maailmanhallintatavoitteet. USA (tai ainakin taustavaikuttajansa) tähtää maailman säilymiseen yksinapaisena ja jopa valtansa kasvattamiseen saamalla ennemmin tai myöhemmin myös Venäjä haltuun valtavine luonnonrikkauksineen. Siihen tarkoitukseen USA pyrkii kaiken aikaa saamaan hallintaansa tai muulla tavoin Venäjä-vastaisiksi kaikki Venäjän naapurivaltiot. Suomen militarisoiminen Venäjää vastaan ja asian varmistaminen omilla joukoilla on voitto USA:n itsekkäille hegemoniasuunnitelmille.
Otetaan vielä yksi eli 9) Suomi on periaatteessa sodassa Venäjää vastaan ja käyttäytynyt Venäjää kohtaan sekä räävittömästi että vastoin kaikkea totuutta ja oikeudenmukaisuutta. Rikkonut kaikki sopimuksetkin Pariisin rauhansopimus mukaan lukien. Ei ihme, jos päättäjiämme on alkanut pelottaa. Liekö heillä omaatuntoa, mutta jos on, niin sekin on alkanut muistuttaa kaikesta harjoittamastaan vääryydestä elleivät ole niin psykoosissa, etteivät tajua sitä. Tuossa itse aiheutetussa umpikujassa on sitten tehty päätös turvautua USA:n sotilasvoimaan, joka vain pahentaa asiaa.
No, vielä tuli yksi mieleen. 10) Sotilaallisella läsnäolollaan USA varmistaa Suomen pysymisen alamaisenaan eli Venäjä-vastaisena globaalin herruutensa tukijana. USA laskee (vai tuliko jo mainituksi), että tiukan paikan tullen Suomella on paljon aseita ja sotilaita uhrattavaksi puolestaan. USA:n miehityksellä ei ole mitään tekemistä totuuden ja oikeudenmukaisuuden kanssa, senhän kai jokainen ymmärtää.
Päättäjämme eivät vielä osaa tyhmyyttään edes kunnolla pelätä. Eletään kuin unessa. ”Kyllä USA tulee ja pelastaa”. Samaa unta on nähty 1930-luvullakin. Silloin vain natsi-Saksa oli USA:n tilalla. Kummatkaan eivät pelastaneet mitään – päinvastoin ne ovat tuhonnet kaikki maat, joihin uhrit ovat sitoutuneet.
Suomen päättäjät tajuavat vasta sitten mitä ovat tehneet, kun niskaan alkaa sataa Kinshaleja ja Sarmateja.
USA haluaa maailman johtajaksi ja koittaa vielä pitää kiinni unipolaarisesta maailmasta. Lisäksi siellä on pohjaton ahneus ja haluavat kaapata venäjän luonnonvarat itselleen.
Hyviä vastauksia. Täytyy ihan pohtia näitä yksi kerrallaan. Suomella oli aikoinaan YYA-sopimus, mikä vika siinä oli, miksi sitä ei olisi voitu jatkaa ja laajentaa nykyäänkin. Onko vastaus russofobia?
Tänne toivoisi asiantuntevampia vastauksia. Itse en oikein tunne YYA-sopimusta, mutta varmaan se oli pääosin hyvä ja toimisi vieläkin Suomen eduksi. Naapuruussopimuksen olen lukenut. Siinä ei ole muistaakseni ja käsittääkseni mitään Suomen kannalta huonoa. Ei pitänyt liittoutua toista vastaan, mahdolliset kiistat tuli ratkoa neuvotellen, kulttuuri- ja historia-arvojen kunnioitus, jotain sellaista.
Lyhyesti sanoen sopimuksen tarkoitus oli varmistaa hyvä naapuruus, mutta nythän länsimaissa Venäjä-vastainen toiminta on ohittanut kaikkien sopimusten ja lupausten noudattamisen. Perusteena on käytetty Ukrainan kriisistä sen alusta alkaen luotua väärää mielikuvaa. Periaatteessa Naapuruussopimus lienee voimassa, mutta käytännössä Suomi on pyyhkinyt sillä takapuolensa.
YYA sopimus oli itse asiassa varsin lyhyt ja maallikonkin ymmärrettävä paperi. Löytyy vielä esimerkiksi täältä: https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1948/19480017 . Siinä ei ole oikeastaan yhtään mitään mikä loukkaisi Suomen suvereniteettia (vaikka valtamedia valehtelee siitä mitä tahansa luottaen siihen, että kukaan ei kuitenkaan lue sitä). Ystävyys ja yhteistyö ovat sellaisia asioita, joita naapurimaat yleensäkin tekevät. Tosin Suomi on nyt irtisanoutunut niistäkin (Venäjän kanssa tehtiin vastaava sopimus).
Avunanto on sopimuksen ainoa kriittinen kohta (1. artikla), mutta senkin Kekkokonen & co muokkasivat sellaiseksi, että se laukeaa vasta, jos jompaan kumpaan maahan hyökätään ja sittenkin vasta neuvottelujen jälkeen. Silloin sodan jälkeen sopimus lienee ollut pakko tehdä, sillä vaihtoehtona olisi saattanut olla maan miehitys (joka nyt on toisin tapahtumassa Yhdysvaltain taholta).