UKRAINAN RAUHA, LEVOTON EU

Medialle vuodettujen tietojen mukaan Yhdysvaltojen ja Venäjän kesken ovat virkamiestasolla käynnistyneet neuvottelut Ukrainan rauhasta. Samojen lähteiden mukaan neuvotteluihin on liitetty ajatus kaasukaupan ainakin väliaikaisesta uudelleen käynnistämisestä Venäjän ja EU-maiden välillä. Median huhuista piittaamatta EU:n poliittinen koneisto pyörii täysillä kierroksilla Venäjän uhkaa ja massiivisen varustelun välttämättömuutta uhoten.

Venäjän ehdot rauhalle lausui julkisuuteen ennen Ukrainan konfliktin sotilaallista laajenemista jo joulukuussa 2021 presidentti Valdimir Putin. Hän lähetti teesinsä USA:n hallitukselle, NATO-johdolle, EU:lle ja erillisille EU-maille. Nämä torjuivat Putinin ehdotukset viitaten yhteiseen, ennalta sovittuun kielteiseen kantaansa.

Putinin perusteesit ja strategiset tavoitteet

22. helmikuuta 2022, päivänä, jolloin ”sotilaallinen erikoisoperaatio” aloitettiin, Putin kertasi operaation tavoitteet: Ukrainan demilitarisointi, denatsifikaatio ja puolueettomuus. Hän täsmensi rauhan edellytyksiä sodan jatkuttua runsaat kaksi vuotta  14. kesäkuuta 2024: Ukrainan joukkojen vetäytyminen Donetskin ja Luganskin kansantasavallasta, Zaporozhian ja Khersonin alueilta, Ukrainan puolueettomuus (ei NATOa), ydinaseriisunta, demilitarisointi ja denatsifiointi.

Näiden ehdotusten taustalla olevat strategiset tavoitteet ovat Venäjän ja Yhdysvaltojen välisen kiistan ytimessä. Ne ovat mukana Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria koskevassa sopimusluonnoksessa, jonka Putin lähetti Washingtoniin 17. joulukuuta 2021. Amerikkalaiset eurooppalaisine liittolaisineen hylkäsivät ehdotukset.

Putinin puheissa toistuu ajatus uudesta euroopalaisesta turvallisuusarkkitehtuurista rauhan edellytyksenä. Sen kantava ajatus on on turvallisuuden jakamattomuuden periaate. Sen mukaan yhden kansan tai valtion turvallisuutta ei voida saavuttaa toisen kustannuksella. Periaate ei ole uusi ja tuulesta temmattu.

Se on kirjattu Euroopan neuvoston jäsenten allekirjoittamiin Istanbulin ja Astanan julistuksiin turvallisuuden ja yhteistyön puolesta Euroopassa. Allekirjoittajina olivat Yhdysvallat, Venäjä, Ukraina, Iso-Britannia, Ranska, Saksa ja muut. Periaate on kauttaaltaan läsnä myös YK:n perusteksteissa. Voidaan ajatella, että Putinin rauhanarkkitehtuuri seisoo myös terveen arkijärjen perustalla: Jokaisen valtion on terveellistä katsoa, ettei se tarjoa astinlautaa naapuriin kohdistuvalle uhkalle.

Hegemonistisen suurvallan strategia

Yhdysvallat vastustaa tätä periaatetta. Se edustaa periaatteessa radikaalisti vastakkaista näkemystä. Sen ”avointen ovien” periaate antaa progandistisesti jokaiselle kansakunnalle oikeuden liittoutua minkä tahansa muun kansakunnan kanssa riippumatta tällaisen liiton vaikutuksesta yhteen tai useampaan muuhun kansakuntaan.

Nämä jyrkän vastakkaiset kannat eivät lupaa hyvää konfliktin rauhanomaiselle ratkaisulle. Käytännössä avointen ovien näennäisdemokraattinen periaate on tarkoittanut NATO-maiden lisääntymistä ja Yhdysvaltojen tutkikohtien rakentamista kaikkialle kiihtyvällä nopeudella. Euroopan puolustukseen tarkoitusta varten erityisesti luotu NATO ei Yhdysvalloille ole riittänyt. Se on solminut isäntämaasopmuksia ja myöhemmin DCA-sopimukset omiin strategisiin tarpeisiinsa yhä useampien Euroopan maiden kanssa. Syy on yksinkertainen: NATO:n päätöksentekoprosessi on monien jäsenmaiden vuoksi Yhdysvalloille liian hidas ja byrokraattinen. Yhdysvallat tarvitsee oman, suoran käskyvaltansa piirissä olevan tukikohtien verkon Euroopassa ja muualla maailmassa.

Maantieteellinen turvavyöhyke

Putinin Venäjän tavoitteena on saada Venäjän ympärille ohjukseton maantieteellinen turvallisuusalue – samanlainen kuin USA:lla, jolla on pohjoisessa Kanada, etelässä Meksiko, idässä Atlantin valtameri ja lännessä Tyynimeri.

Media on vääristänyt systemaattisesti Putinin sanoja vihjaten, että Venäjän tavoitteena on Euroopan herruus. Väite on mielikuvituksellinen. Putinin tavoite ei ole ekspansiivinen, vaan toisin kuin USA:n ja NATOn hegemonistinen tavoite, vakaaseen rauhaan tähtäävä. Tähän, ja vain tähän liittyy Lännessä kohuttu Putinin taannoinen huomautus Neuvostoliiton hajoamisesta. Hän kuvaili sitä 1900-luvun suurimmaksi katastrofiksi, koska se lähes romutti rauhan turvaavan voimatasapainon. Putin näkemys ei ollut ideologista kiukuttelua, sellaiseen hän ei viileän rationaalisena poliitikkona ole taipuvainen.

Vastakkaiset asenteet

Tässä tilanteessa Ukrainan rauhanneuvotteluihin lähdetään jyrkästi vastakkaisista asetelmista. Tähän mennessä lännestä ei ole kuulunut ensimmäistäkään Putinin uutta turvallisuusarkkitehtuuria tukevaa ajatusta. Rauhanneuvotteluissa Putinin toivotaan tyytyvän maksimissaan nyt Venäjän hallitsemien alueiden hallintaan mahdollisesti määräajaksi, jos siihen liittyisi Ukrainan sotilaallinen liittoutumattomuus.

Mutta mitä syitä Venäjällä olisi luottaa siihen, että Ukraina ei liittolaistensa tuella varustautuisi uudelleen? Toisaalta Donald Trump puolestaan ​​voisi kylläkin päättää tehdä rauhan ehdoin, jotka eivät ole optimaaliset, mutta Venäjää tyydyttävät voidakseen toteuttaa kannattajiensa MAGA-ohjelmansa.

Mutta millä edellytyksillä Yhdysvaltain turvallisuuskoneisto (ulkoministeriö, sotilas-teollinen kompleksi, tiedustelupalvelut ja poliittiset sotahaukat eri puolueissa kytkentöinen)  hyväksyisivät tällaisen rauhan. Voidaan myös kysyä, miten pitkälle Yhdysvaltojen syvään valtioon on vaikutusta Trumpin toimeenpanemilla ministerivaihdoksilla ja henkilöstön ”puhdistuksilla”.

Ukrainan sodan lisäksi on ratkaistava kysymykset Washingtonin käskystä jäädytetyistä Venäjän keskuspankin valuuttavarannoista, pakotteiden purkamisesta, kaasuputkien uudelleen avaamisesta, Gazpromin, mutta myös Venäjän hallinnon infrastruktuurin laajoista pakkolunastuksista eri puolilla maailmaa, muun muassa kokoaan suuremmassa Suomessa.

Kaikki nämä kysymykset ovat todennäköisesti neuvottelevien virkamiesten pöydillä, mukaan lukien myös tuoreet säiliöalusten ”kaappaukset” Itämerellä. Pöydällä täytyy olla myös Lähi-Itä, jossa Venäjä koki vakavan takaiskun liittolaisensa, Syyrian Assadin kukistumisen seurauksena. Israelin toimiin palestiinalaisia vastaan ja Gazan tragediaan Venäjä on vältellyt jyrkkiä kannanottoja ja suoranaista sekaantumista.

Kaiken keskiössä on luottamus

Neuvottelut ovat ehdottomasti tarpeen ja ne voivat olla hyödylliset.

Mutta miten Putin voi luottaa valtioon, joka on systemaattisesti rikkonut lupauksiaan, tai sen johtajaan, joka haluaa liittää Kanadan, Panaman kanavan ja Grönlannin Yhdysvaltoihin?

Petollisen rauhan jälkeen koettu tappio merkitsisi Venäjän hajoamista.  Yhdysvalloille tappio Ukrainassa olisi katastrofi Afganistanin nöyryytyksen jälkeen.

Medialle vuodettu näkemys Ukrainan rauhansopimuksen julkistamisesta Moskovassa Voiton päivänä, 9.toukokuuta, tuntuu sanotun valossa toiveikkaalta, mutta ennenaikaiselta.