Suurlähettiläs Pavel Kuznetsov: VENÄJÄ OSAA ODOTTAA

Julkaisemme Venäjän suurlähettilään Pavel Kuznetsovin Naapuriseuran kesäjuhlassa 23. elokuuta 2025 pitämän puheen kokonaan. Sulkumerkeistä tunnistaa kohdat, joihin toimitus on lisännyt täsmennyksen.

”Hyvät ystävät!

Minulla on ilo tavata taas Naapuriseuran ja Vallila-Kallion Venäjä-seuran jäseniä. Haluankin kiittää vilpittömästi teitä, jotka vaikeassa nykytilanteessa olitte rohkeat ja kävitte yhdeksäntenä toukokuuta Venäjän suurlähetystössä, missä yhdessä juhlistimme sekä maamme että koko ihmiskunnan todellista merkkipäivää, natsismista saavutettua suurta voittoa. Maallemme, joka on tehnyt valtavia uhrauksia ja antanut ratkaisevan panoksen Hitlerin Saksan kukistamiseen, tämä on pyhä juhla.

Edellisestä sisältöä täynnä olleesta tapaamisestamme viime joulukuussa on nyt kulunut yli puoli vuotta. Maailmassa on tapahtunut monia tärkeitä asioita. Yksi niistä, joka on vaikuttanut sekä globaaliin maailmanpolitiikkaan että talouteen, on Donald Trumpin paluu valtaan Yhdysvalloissa.”

”Kyllä, Yhdysvaltain presidentin toimet ja retoriikka ovatkin usein arvaamattomia, ristiriitaisia ja impulsiivisia. Tämä johtuu ilmeisesti suurelta osin haasteiden monimutkaisuudesta ja laajuudesta, jotka ovat kertyneet Bidenin hallintokauden aikana sekä Yhdysvalloissa että eri puolilla maailmaa, missä Yhdysvalloilla on intressejä. Tahdotaan ratkaista kaikki ongelmat kerralla ja heti. Valitettavasti näin ei käy.

Mutta tärkeintä on, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikka perustuu nykyään Yhdysvaltojen kansallisiin etuihin. Nykyinen amerikkalainen johto, mikä herättää optimismia, samalla tunnustaa, että muillakin mailla on omat kansalliset intressinsä. Nämä intressit eivät koskaan ole aivan yhteneväisiä. Ehkä jopa puolet niistä eivät ole. Mutta kun intressit eivät ole ristiriidassa keskenään, on tärkeää löytää keinoja toteuttaa ne molempia osapuolia hyödyttävinä taloudellisina, poliittisina ja muina hankkeina.

Samaan aikaan kun nämä intressit ovat ristiriidassa keskenään, näiden maiden velvollisuus, etenkin kun kyseessä ovat suuret ydinasevaltiot, on estää eroavien intressien kehittyminen konflikteiksi, etenkin niin sanotuiksi ”kuumiksi” konflikteiksi. Olemmekin aina noudattaneet tätä lähestymistapaa.

Moskovan ja Washingtonin välinen yhteisymmärrys näissä kysymyksissä on ollut keskeinen tekijä poliittisen vuoropuhelun palauttamisessa maittemme välillä, joka on etenemässä, vaikka se ei olekaan helppoa, kun otetaan huomioon kertyneiden ongelmien määrä.”

Euroopan johtajat hysterian vallassa

”Venäjän ja USA:n presidentit, ulkoministerit ja presidenttien neuvonantajat ovat säännöllisesti yhteydessä toisiinsa, ja asiantuntijaryhmät kokoontuvat keskustelemaan kahdenvälisten suhteiden normalisoinnista mukaan lukien suurlähetystöjen toiminnasta ynnä muista asioista.

Kaikki tämä kohtaa ankaraa vastustusta meidän nykyisiltä päävastustajiltamme eli eurooppalaisilta johtajilta vaikkakaan ei toki kaikkien taholta. Joskus vastustus on lähes hysteeristä. Riittää kun katsoo Euroopan reaktioita Venäjän ja Yhdysvaltojen huippukokoukseen Alaskassa. Mitään yliluonnollista ei kuitenkaan tapahtunut. Kyseessä on ollut vain paluu Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteiden normaaliin tilaan, kun raivataan pois Bidenin mentaliteetin pyrkimystä muuttaa uudeksi normaaliksi Venäjän täydellinen eristäminen.

Tänään kaikki ovat nähtävästi ymmärtäneet, että tällainen on mahdotonta. Tärkeintä on, että tänään molemmilla osapuolilla on halu, huolimatta ongelmista ja kansallisten etujen eroista, ehkä jopa useimmissa kansainvälisen agendan kysymyksissä, tavata, vaihtaa näkemyksiä, kuunnella ja kuulla toisiaan.

Tästä on näyttönä erittäin rakentava ja hyödyllinen Putinin ja Trumpin tapaaminen Alaskassa.

Huippukokous vahvisti käsitystämme, että Trump on vilpittömästi kiinnostunut Ukrainan konfliktin kestävän ja pitkäaikaisen ratkaisun saavuttamisesta. Tärkeintä on, että amerikkalaiset kumppanimme pyrkivät ymmärtämään ongelmien ydintä ja alkavat käsittää, että kriisin perimmäiset syyt on poistettava. Ja perimmäiset syyt, joista olemme aina puhuneet, ovat ne, että länsi on vuosien ajan luonut Ukrainaan suoria uhkia Venäjän turvallisuudelle, varustanut Ukrainaa aseilla, valmistautunut Ukrainan alueen sotilaalliseen hyväksikäyttöön, suvainnut vuoden 2014 vallankaappauksen myötä nousseen Kiovan hallinnon toimia, joiden tarkoituksena on hävittää Ukrainan alueelta kaiken venäläisyyden (kielen, kulttuurin, ortodoksisen kirkon jne.).

Donald Trump on luultavasti ainoa länsimainen johtaja, joka on julkisesti todennut, että yksi Ukrainan kriisin perimmäisistä syistä oli Naton laajentuminen, joka loi uhan Venäjän turvallisuudelle.”

Turvatakuut ilman Venäjää ovat utopiaa

”Eurooppalaiset johtajat eivät ole pyrkineet kestävään ja pitkäaikaiseen rauhanratkaisuun vaan ovat viime aikoina puhuneet vain välittömästä tulitauosta rauhanneuvottelujen välttämättömänä ehtona. Kukaan ei ole salannut, että tulitauko (kuten aikoinaan Minskin tapauksessa) on tarpeen, jotta Ukrainan asevoimat saisivat hengähdystauon ja voisivat varustautua lisää aseilla, mikä parantaisi Kiovan asemaa neuvotteluissa.

Trump kanssa Washingtonissa pidetyn tapaamisen jälkeen eurooppalaiset johtajat eivät enää mainitse tulitaukoa tai väliaikaista aselepoa vaan ovat ryhtyneet kiireesti laatimaan kollektiivisia turvallisuustakuita Ukrainalle. Mutta kaikki nämä suunnitelmat pyörivät (koostuvat ) toistaiseksi yksinomaan siitä, että Ukrainaan saataisiin pääasiassa NATO-maista koostuvia asejoukkoja sekä Ukrainan sotilaallisen avun lisäämisestä.

Me puolestamme kannatamme sitä, että turvallisuustakuut ovat todella luotettavia ja ottavat huomioon kaikkien osapuolten edut. Tässä voitaisiin esimerkiksi lähteä liikkeelle sopimuksista, jotka tehtiin meidän ja ukrainalaisten välillä huhtikuussa vuonna 2022 Istanbulissa, mutta joista Kiova myöhemmin luopui lännen, etenkin silloisen Britannian pääministeri Boris Johnsonin painostuksesta.

Tuolloin Ukrainan edustajat itse ehdottivat Istanbulissa sopimuksen perusperiaatteet taistelutoimien lopettamisesta ja kestävän ratkaisun varmistamisesta. Näihin periaatteisiin kuului Ukrainan kieltäytyminen Naton tai muun sotilasliittouman jäsenyydestä sekä Ukrainan puolueettoman ja ydinaseettoman aseman vahvistaminen.

Tässä yhteydessä ukrainalaiset ehdottivat ja Venäjän delegaatio suostui laatimaan turvallisuustakuut, joihin osallistuisivat kaikki YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet. Nämä ovat Venäjä, Kiina, Yhdysvallat, Iso-Britannia (ja) Ranska, sekä eräät muut maat (silloin mainittiin Saksa ja Turkki), ja muut maat, jotka olisivat kiinnostuneita liittymään turvatakuihin.

Nämä olivatkin Ukrainan ehdotuksia, joissa oletettiin, että takuut olisivat tasavertaiset ja kaikkien osapuolten turvallisuus taattaisiin tasavertaisella ja jakamattomalla pohjalla. Me tuimme silloin näitä ehdotuksia. Mutta valitettavasti Eurooppa kielsi Kiovaa allekirjoittamasta mitään Venäjän kanssa ja vaati jatkamaan sotatoimia.

Nyt eurooppalaiset johtajat, ainakin ne, jotka seurasivat Zelenskiä Washingtoniin, ehdottavat kollektiivisen turvallisuuden ratkaisemista ilman Venäjää. Tällainen ei onnistu. Toivomme, että Euroopassa tajuttaisiin turvallisuuskysymysten vakavan käsittelyn ilman Venäjää olevan utopiaa. Nykyinen Yhdysvaltain hallinto on käsittääksemme jo ymmärtänyt tämän.

Toistaiseksi olemme valitettavasti nähneet, että niin sanotun ”halukkaiden koalition” pääasialliset ponnistelut eivät ole suunnattu kompromissien etsimiseen ja kestävän, pitkäaikaisen rauhan saavuttamiseen, vaan siihen, että yritetään vaikuttaa Trumpin ja hänen hallintonsa kantaan ja palauttaa tilanne Bidenin aikojen kaltaiseksi.

EU:n päädiplomaatti Kaja Kallas on jo Washingtonin kokouksen jälkeen julistanut, että EU ei luota mihinkään sopimuksiin Venäjän federaation kanssa. Siksi EU jatkaa Ukrainan asevoimien tukemista ja uusien Venäjän vastaisten pakotteiden edistämistä riippumatta sopimuksista, joihin Kallas ei luota.

Onneksi kukaan ei enää puhu Venäjän strategisesta tappiosta ”taistelukentällä”. Jotkut luultavasti edelleen haaveilevat siitä, mutta joutuvat toki myöntämään, että Venäjän strateginen tappio on periaatteessa mahdotonta.

Kaikkia kiinnostaa tietenkin, miten Ukrainan neuvotteluprosessi jatkuu.

Venäjän johto on toistuvasti sanonut, että olemme valmiita työskentelemään missä tahansa muodossa, kunhan työ on rehellistä eikä rajoitu Euroopan maiden johtajien edesottamuksiin luoda olosuhteet, joilla – kuten jo sanoin – vedettäisiin Yhdysvallat jälleen mukaan aggressiiviseen sotaisaan kampanjaan tarkoituksena säilyttää Ukraina välineenä Venäjän patoamiseksi ja kaikkea venäläistä vastaan sotimiseksi.

Puhelinkeskustelussa Donald Trumpin kanssa, kun Yhdysvaltain presidentti soitti Kremliin 18. elokuuta (2025), presidentti Putin vahvisti valmiutensa jatkaa Venäjän ja Ukrainan välisiä suoria neuvotteluja Istanbulissa. Neuvotteluja on käyty jo kolme kierrosta.

Viimeisimmässä kierroksessa, joka pidettiin tarkalleen kuukausi sitten, Venäjän osapuoli ehdotti kolmen työryhmän perustamista, jotta voitaisiin tarkastella tarkemmin neuvotteluagendan sotilaallisia, humanitaarisia ja poliittisia kohtia. Ukrainan osapuoli ei ole vielä (23.08.2025) vastannut tähän esitykseen.

Trumpin kanssa käydyn puhelinkeskustelun tuloksena Putin ehdotti, että neuvotteluja ei vain jatketa vaan harkitaan myös delegaatioiden johtajien tason nostamista. Emme sulje pois korkeimman tason kontakteja, mukaan lukien kahdenvälinen tai kolmenvälinen tapaaminen amerikkalaisten kanssa edellyttäen, että se valmistellaan hyvin.

Kestävän ratkaisun saavuttaminen edellyttää erittäin vaikeaa työtä, jotta Kiova, Bryssel ja tärkeimmät Euroopan pääkaupungit ymmärtäisivät, että kompromisseille ei ole vaihtoehtoa. Tällä hetkellä näemme vain eurooppalaisten johtajien yrityksiä estää alkava edistys, antaa Kiovalle hengähdystauko ja valmistella Ukrainaa jatkamaan sotaa Venäjää vastaan.

Jokaisen Venäjän ja Yhdysvaltojen presidenttien välisen kontaktin jälkeen, etenkin Alaskassa pidetyn tapaamisen jälkeen, kuulemme Euroopan pääkaupungeista lähes hysteerisiä kommentteja siitä, että nyt toistuu Jalta tai München, että suurvallat sopivat jälleen Euroopan kohtalosta ilman eurooppalaisia. Mutta suokaa anteeksi, eurooppalaiset ovat itse saattaneet itsensä tähän tilanteeseen kieltämällä itseltään kaikenlaisen yhteydenpidon Venäjän kanssa, puhumattakaan korkeimman tason poliittisesta vuoropuhelusta.

Samalla kaikille on selvää, että Ukrainan konfliktilla ei ole sotilaallista ratkaisua, vaan rauha voidaan saavuttaa vain neuvottelupöydässä avoimen ja rehellisen vuoropuhelun kautta. Joten edessä on vielä paljon työtä. Mutta tärkeintä on mielestäni se, että kaikki ymmärtävät, että on aika neuvotella ja etsiä rauhanomaisia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon kaikkien osapuolten edut.”

Häpeämätöntä spekulointia Venäjän uhalla

”Vielä muutama huomautus.

Euroopan turvallisuuden ongelmat eivät rajoitu Ukrainaan. Ennemmin tai myöhemmin konflikti ratkaistaan. Entä mitä sitten?

On huolestuttavaa, että uusi kasvun lähde Euroopassa nähdään sotilaallisella alalla. Sotaisat poliitikot kehottavat nopeutettua militarisointia ja spekuloivat häpeämättömästi niin sanotulla ”Venäjän uhalla”. Useiden maiden poliittinen ja sotilaallinen johto kehottaa valmistautumaan lähiaikoina alkavaan sotaan Venäjää vastaan. Määräajaksi on asetettu vuosi 2030 tai jopa 2027. Poliitikkojen ja lehdistön lietsomana sotilaallinen hysteria leviää yhä uusille aloille. Kansalaisten hyvinvointi ja kansalliset taloudelliset edut uhrataan avoimesti itsetuhoiselle kurssille, joka johtaa sotilaalliseen vastakkainasetteluun Venäjän kanssa.

Silmiemme edessä Eurooppa on muuttumassa uudeksi kansainvälisen jännitteen pesäkkeeksi, jonka pääasiallisena välittäjänä toimii edelleen Nato. Niin sanottu ”puolustusliitto”, kuten täällä on tapana sanoa – vaikka muistammekin hyvin sen toistuvat osallistumiset aggressiivisiin toimiin suvereeneja valtioita vastaan – jatkaa voimansa kasvattamista. Sotaharjoitusten määrä kasvaa, mukaan lukien avoimesti provokatiivisten skenaarioiden harjoittelu, joilla iskettäisiin Venäjään. Venäjän rajojen tuntumaan sijoitetaan uusia asejärjestelmiä ja joukkoja, joiden tehtäväksi on avoimesti julistettu sotatoimien toteuttaminen meitä vastaan.

Naton jäsenten sotilasmenot ylittävät jo nyt yhteensä kaikkien muiden maailman maiden vastaavat menot. Äskettäinen Naton huippukokous on kuitenkin päättänyt jatkaa sotilaallisen potentiaalin kasvattamista.

Me kaikki näemme, että euroatlanttinen malli turvallisuuden varmistamiseksi Euroopassa ei toimi. On alettava miettiä uutta kattavaa turvallisuusjärjestelmää Euroopan ja jopa Euraasian mantereella. Se perustuisi tasa-arvoiseen ja jakamattomaan turvallisuuteen ja ottaisi huomioon kaikkien maiden edut. Olemme puhuneet tästä jo vuosia. Mutta tämä on erillinen laaja aihe, josta voisimme keskustella tarkemmin, kun tapaamme seuraavan kerran.

Venäjän ja Suomen suhteiden osalta tilanne on edelleen erittäin surkea. Monet ongelmat vain pahenevat. Yhteydet ovat edelleen katkaistu, raja on suljettu, Naton ja Yhdysvaltain joukot ovat aktiivisesti käyttämässä hyväkseen Suomen maaperää, sotilaallinen hysteria täällä jatkuu ja McCarthy-ilmapiiri tiivistyy.

Tosin tiedotusvälineissä on alkanut näkyä lausuntoja siitä, että on tarpeen alkaa miettiä, miten me naapurit elämme Ukrainan konfliktin ratkaisun jälkeen. Olen varma, että vuoropuhelu ja pragmaattinen yhteistyö maittemme välillä palautuu, mutta vain tasavertaisella ja keskinäisen kunnioituksen pohjalla. Uskon, että ennemmin tai myöhemmin Suomen poliittinen eliitti ymmärtää, ettei nykyinen tilanne vastaa suomalaisten intressejä.

Venäjä osaa odottaa. Paljon riippu tietysti yhteiskunnan mielialasta.”